Kokkailukuvia muinaisuudesta

Tämä nykyinen blogiviritelmämme ei ole pastaa jauhavan pienperheemme ensimmäinen reseptiprojekti. Päätimme nimittäin jo vuonna 2000 koota kiintoisia ruokaohjeita keittokirjaksi, jota olisi sitten voinut antaa erinäisille sukulaisille ja tuttaville joululahjaksi. Hanke tyssäsi kuitenkin ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, syystä että valmiiden sapuskojen valokuvaus oli (ja on edelleenkin) aika kuluttavaa puuhaa. Kameran kanssa säätäessä lurahtaa aina sen verran aikaa, että sitä päätyy sitten melkein aina lusikoimaan himpun verran liian jäähtynyttä ruokaa. (Pitäisi muistaa aina lämmittää lautaset etukäteen, mutta jotenkin sitä ei saa vaan ryhtyneeksi...)

Kaivelimme taannoin vanhoja kuva-arkistojamme esiin, ja katselin erityisellä kiinnostuksella, minkälaisia sapuskoja meillä reilu viisi vuotta sitten kokkailtiin. Ainakin lohta ja parsaa, kuten kuvasta näkyy. Viereisen kuvan tuhatjalkainen oli melkoista herkkua: persiljavoilla täytettyä possun sisäfilettä. En tiedä, mahtoiko naru olla ihan elintarviketarkoituksiin laadittua, mutta hyvin se piti paketin koossa.

Tässä puolestaan nostalgiakuva silloisesta kämpästämme (jonka valkoisia seiniä ei ole kyllä lainkaan ikävä) ja silloisesta pieneen tilaan mahtuneesta ruokapöydästämme. Viiniä on näköjään vedetty ruokajuomaksi jo nuoremmallakin iällä. Ruokana kuvassa on porsaanfile mignon vermutti-ranskankermakastikkeella. Ihan hyvältä näyttää, vaikka en nyt kyllä kuolemakseni muista, miten kyseinen ruokalaji mahdettiinkaan valmistaa.