Kolme päivää kebabia

Ruokamaailmassa on kuhistu jo jonkin aikaa omatekoisesta kebabista. Pakko oli sitten viimein kokeilla ohjetta paikallisen kokeilukeittiön innoittamana, vaikka emme yleensä niin suuria kebabin ystäviä olekaan. Mutta pitäähän sitä nyt ruokaan keskittyvän kansalaisjournalistin pysyä - ellei nyt kehityksen kärjessä, niin ainakin suurin piirtein ajantasalla siitä, mitä ihmiset kotonansa kokkailevat. :)

Päivä 1:
Pienperheen kotikebab syntyy helpoimmillaan näin: Hankitaan kilo jauhelihaa (meillä suhteessa nautaa 80 - sikaa 20; lampaanjauheliha olisi ollut hyvä lisä, jos sitä olisi sattunut sunnuntai-iltana jostain saamaan), 50 gramman pussukka aromisuolaa sekä kouransilmällinen mustapippuria. Sekoitetaan ainekset vatkaimella tasaiseksi massaksi (taikina ei saa olla samanlaista huokoista höttöä kuin lihapullataikina, minkä takia sitä pitää sekoittaa vähän perusteellisemmin) ja muotoillaan massasta pitkulainen pötkylä. Kiedotaan pötkö folioon ja paistetaan sadassa asteessa kolme ja puoli tuntia. Pötkö haluaa uunin jälkeen vetäytyä vielä jonkin aikaa, minkä jälkeen sitä pääsee viimein vuoleskelemaan.

Ensimmäisen päivän kebab-kiintiö täyttyi Iskender kebabilla. Iskenderiin tarvitaan kebab-lastujen lisäksi kuutioiksi leikattua pitaleipää, tomaattikastiketta sekä kreikkalaista jugurttia. Salaatti antaa annokseen kaivattua raikkautta.

Flunssaisena emme tehneet pitaleipiä itse (olisi kyllä kannattanut - teinivuosilta säilynyt ohjekin olisi varmassa paikassa jemmassa), koska leipäpalat olivat annoksen heikoin lenkki. Liha sen sijaan oli oikeinkin katu-uskottavaa, joten vastaisuudessa, jos joskus sattuu tulemaan kebab-himo (ei nyt ehkä lähimpään puoleen vuoteen kuitenkaan), niin teemme kyllä pötkömme itse.

Päivä 2:
Toisen päivän kokkailuihin jääkaapissa napotti jo valmiiksi pitkä pätkä edelliseltä päivältä tähteeksi jäänyttä pötköä. Lastuiksi vuoltu lämmitetty liha taipui tällä kertaa pitaleipien väliin. Edellisenä päivänä ostetut valmispitaleivät olivat edelleen riesanamme, mutta onneksi niiden kuivakkuutta pystyi häivyttämään valkosipulilla kyllästetyllä kreikkalaisella jugurtilla. Tytöt muuten jostain syystä tykkäävät, että ruoka asetellaan tarjolle moniin pieniin kulhoihin. Vinkiksi vaan niille, jotka etsivät tietä naisen sydämeen.

Päivä 3:
Lihaa jäi vielä kunnon erä, ja kunnon pikkuvaimo olisi käyttänyt sen kebab-kiusaukseen, joka syntyy seuraavasti: Sekoita kaupan pakastealtaasta kaivettuun valkosipulikermaperunapussin sisältöön suikaloitua kebabia ja anna paistua uunivuoassa niin pitkään kuin perunapussissa paistoajaksi suositellaan. Nopea ruoka vaikka remontin keskelle tai muihin kokkaukselle epäsuotuisiin olosuhteisiin.