Voihan aromisuola!

1970- ja 80-luvulla tehtiin monia ylilyöntejä ja virhearviointeja. Pastanjauhajatkin pantiin silloin alulle. Lisäksi uusiin taloihin ei enää tuossa vaiheessa rakennettu puulämmitteisiä uuneja (koska öljylämmitys oli oikein), ja vanhoistakin taloista ne revittiin pois. Kukapa nyt enää halusi tuijottaa tulta kivikautiseen tapaan! Onneksi talojen rakentamisessa ollaan nyttemmin palailtu tai ainakin palailemassa vanhoihin arvoihin. Rintamamiestalot on kohotettu niille kuuluvaan arvoonsa, eikä nykyään juuri rakenneta taloja ilman kunnollisia tulisijoja.

Sama koskee myös ruuanlaittoa. Muistan, kuinka pidin 1980-luvulla valurautapannuja muinaisjäänteenä muumioiden ajalta. Teflon-pintaa sen olla piti! Tuo ihmeellinen tarttumaton ja helppohoitoinen pinnoite oli todellinen uuden ajan airut. 2000-luvulla kaikki on taas toisin: Pari vuotta sitten poistuimme eräästä oululaisesta automarketista sadatellen, kuinka kaupalla saattoi olla valikoimissaan ainoastaan yhdenlaisia valurautapannuja.

Ja muoviin pakatut liha- ja leikkelepaketit! Kuinka innoissaan sitä oltiinkaan aikanaan silloin, kun oli mahdollista lopettaa vaivalloinen (ja yltiösosiaalinen) lihatiskiasiointi ja päästä kylmäaltaiden ääreen kaikessa rauhassa tiiraamaan suojakaasussa viimeiset kolme viikkoa levänneitä lihavalmisteita (*kylmiä väreitä*). Taivas aukeni parisen vuotta sitten, kun hoksasimme taas lihatiskien mahdollisuudet: leivän päälle laitettava kalkkunaleike ei ollutkaan yllättäen enää vetistä ja nuljuista, kun sitä ei tarvinnut kaivaa muovipaketin uumenista. Lisäksi liha- ja kalatiskillä on mahdollista vaikuttaa itse aktiivisesti pakkauskokoihin, mikä näin pienperheellisenä on hyvin tervetullutta. Monissa kaupoissa lihatiskit on tosin ehditty jo aikaa sitten lakkauttaa, mutta toivoa sopii, että ne alkaisivat vähitellen tehdä uutta tulemistaan.

Entä sitten 1980-luvun mausteet? Etenkin meitä on näin jälkeenpäin hauskuuttanut aromisuola, jota meidän kasvuvuosinamme tunnuttiin tunkevan joka ruokaan. Kuka olisikaan halunnut enää käyttää vanhan ajan mausteita, kun tarjolla oli noinkin veikeitä valmisteita? Nykyään ruokiin rouhitaan taas merisuolaa myllystä, kun taas aromisuola on vajonnut maustehyllyn takanurkkaan pölyyntymään. Tuoreista raaka-aineista viritellyt suolasekoitukset ovat tosin nykyään hyvinkin suosittuja. Pippurimylly on harrastanut meillä ainakin sitruunasuolaa, ja täältä löytyy rosmariini-limettisuolan ohje. Mutta mihin perinteistä purkkiaromisuolaa oikeasti voi käyttää?

Paistinpannusta, lihapakkauksista ja suolasta tulikin mieleeni, että Pastanjauhannassa ei ole vielä esiteltykään Pippurimyllyn pettämättömiä pihvinpaistovinkkejä. Pitääpä alkaa patistaa miestä lihatiskille.