Kalat on mun kavereita

Perjantai-iltana pastanjauhajien päät löivät kerrankin ruokaideoiden osalta tyhjää. Ravintolasyöminenkään ei näin jälkiflunssaisena houkuttanut, joten pienperheemme turvautui jälleen kerran lukijoiden täyttämään reseptilaariin. Tämänkertaisesta ahvenherkusta on kiittäminen sapuskakilpailuumme osallistunutta Janea.

Ahvenfileitä ja parsakaali-tuorejuustokastiketta puikulaperunoiden kera

Perataan tarpeellinen määrä ahvenia ja fileoidaan nahattomiksi fileiksi. Keitetään perkeistä kalalientä joko kastiketta varten tai tulevien kalakeittojen pohjaksi.

Kiehautetaan yhden keskikokoisen parsakaalen kukintoja vähässä vesimäärässä. Kukinnot saa keittää kunnolla pehmeiksi, tässä soosissa ei suvaita rapsakoita al dente -vihanneksia. Nostetaan parsakaalen kukinnot pois kattilasta, mutta lorautetaan sinne aluksi noin yksi desilitra juuri keitettyä kalalientä. Nestettä täytyy olla kattilassa aluksi melko vähän, jotta kastikkeesta ei tulisi liian löysää. Paksua soosia voi sitten jatkaa pikku lorauksilla kalalientä. Kipataan samaan kattilaan vielä Philadelphia-tuorejuustoa yksi rove. Lämmitetään soosia hiljalleen ja arvioidaan sen konsistenssi. Lisätään nestettä tai ollaan lisäämättä. Lopuksi lisätään pehmeät parsakaalen kukinnot ja maistetaan. Suolataan ja pippuroidaan, jos siltä tuntuu.

Keitetään puikulaperunat varovasti, jotta ne säilyvät ehjinä. Paistetaan vehnäjauho-suola-seoksessa tai korppujauhoissa käännellyt ahvenfileet voi-öljy-seoksessa parahiksi sopiviksi.

Väsyksissä otimme ohjeeseen hieman vapauksia. Ahvenet olivat valmiiksi fileinä, minkä takia lientäkään ei tullut keiteltyä itse. Niinpä kelpuutimme kalaliemeksi valmista purkkituotetta. Liemiä kannattaisia kyllä keitellä useamminkin, koska niiden pohjalle ne parhaat kastikkeet syntyvät.

Sapuskan toteuttaminen meni omalta osaltani jonkinasteiseksi tumpeloinniksi. Kotikokkaajan on tunnetusti vaikea hahmottaa reseptejä testaillessaan, missä järjestyksessä eri työvaiheet kannattaa toteuttaa. En osannut itsekään rytmittää työvaiheita tarpeeksi hyvin, minkä takia puikulat keittyivät hieman liian aikaisin ja joutuivat odottamaan hetken aikaa ahventen ja soosin valmistumista. Mutta seuraavalla kerralla olen sitten sitäkin viisaampi ja taitavampi. :P Lisäksi kastikkeesta tuli melkoista lirua, eli nestettä hurahti varoituksista huolimatta liikaa heti alkuun. Pippurimylly selvisi omasta osuudestaan hienosti (millaisen kokin maailma on hänessä menettänytkään) - harvoin olen saanut noin hyvin paistettua kalaa. Hellakin näytti kyllä jälkeenpäin siltä, että mies on kokkaillut hieman. Kokatessa roiskuu.

Mutta pääasiaan: Ohje oli todella kiinnostava ja sen tuloksena syntynyt ruoka oli semmoista gurmeeta, että harvoin on kohdalle sattunut. Parsakaali ei ole kohdannut aiemmin kattiloissamme Philadelphiaa, mutta nyt se sen teki, ja hyvältä maistui. Ahventakaan ei ole tullut liiemmin laitettua (ilmeisesti vähän isompiin vonkaleisiin tulee kiinnittettyä kalatiskillä paremmin huomiota), joten tästä sapuskasta tuli keittiöömme rutkasti lisämeininkiä ja uusia ideoita. Kiitokset vaan reseptistä lähettäjälle, joka ilmeisesti on pastanjauhajien tavoin valinnut asuinpaikakseen Oulun. Hauskaa, että täällä majailee muitakin herkkusuita!

Jälkiruuaksi oli ihan pakko saada kupillinen Cafe Hermiaa, jonka ohjeesta kiitokset Tiinalle.

Miksei aina voi olla perjantai?