Toukokuista: parsapiirakka, korvasienimuhennos ja raparperisorbetti
Viime lauantaina pääsimme yhdistämään monta mukavaa asiaa: hyviä kavereita, kokkailua sekä rakkaan harrastuksen esittelemistä niille samaisille kavereille. Illalla sitten syötiin.
Päätimme laittaa ruokaa ajankohtaisista raaka-aineista: parsasta, korvasienistä ja raparperistä. Tosin parsa oli peräisin Unkarista, korvasienet Virosta ja raparperikin jostain muualta kuin omalta pihaltamme, eli mitään lähiruokapäivää tästä ei tullut, vaikka se lienee ollut alkuun jonkinlaisena kantavana ajatuksena.
Alkuun tein Jamie Oliverin peruna-parsapiirakkaa, joka oli tällä kertaa ateriakokonaisuuden heikoin lenkki. Suolan lisääminen kyllä piristi piirasta mukavasti, mutta sekaan raastettu juusto ei vaan tullut perunan seassa tarpeeksi esille. Pohja oli filotaikinaa, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua tavallisiin piirakoihin.
Jos joku tietää takuuvarman parsapiirakan ohjeen, niin saa vapaasti vihjaista. Tässähän ehtisi vielä tällekin vuodelle kokeilemaan.
Pääruoka oli hyvin yksinkertainen: uusien perunoiden kaveriksi tehtiin uunissa paistettua lohta (jota maustettiin ennen uuniin laittamista savusuolalla) sekä korvasienimuhennosta.
Muhennos syntyi yksinkertaisesti voissa paistetusta korvasienistä (ryöppäsin ne tietenkin ennen paistamista myrkkyjen poistamiseksi pariin kertaan) ynnä hienonnetusta sipulista sekä purkillisesta kermaa, joka kipattiin sekaan siinä vaiheessa, kun sieniä ja sipulia oli jonkin aikaa kypsytelty pannulla. Sekaan lisättiin myös tilkka balsamicoa osin sen vuoksi, että valkoinen kastike ei näytä mielestäni kovinkaan houkuttelevalta. Tosin eipä tuo nyt niin kovin valkoista olisi ollut näköjään muutenkaan.
Naapurikunnan uudet perunat maksoivat viime viikonloppuna 18 euroa kilo, joten edelleen mentiin ruotsalaisilla tuontiperunoilla.
Jälkiruoka oli melkoisen hieno kokemus. En tosin itse osallistunut sen tekemiseen millään tavalla, mutta syömiseen osallistuin tietysti sitäkin innokkaammin.
Kyseessä oli raparperisorbetti, jossa raparperin maku oli saatu säilymään todella hyvin - mutta kuitenkin ilman sitä raparperille tyypillistä kitkeryyttä. Tätä on pakko saada lisää, niin pitkään kuin raparperia suinkin on saatavissa.
Päätimme laittaa ruokaa ajankohtaisista raaka-aineista: parsasta, korvasienistä ja raparperistä. Tosin parsa oli peräisin Unkarista, korvasienet Virosta ja raparperikin jostain muualta kuin omalta pihaltamme, eli mitään lähiruokapäivää tästä ei tullut, vaikka se lienee ollut alkuun jonkinlaisena kantavana ajatuksena.
Alkuun tein Jamie Oliverin peruna-parsapiirakkaa, joka oli tällä kertaa ateriakokonaisuuden heikoin lenkki. Suolan lisääminen kyllä piristi piirasta mukavasti, mutta sekaan raastettu juusto ei vaan tullut perunan seassa tarpeeksi esille. Pohja oli filotaikinaa, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua tavallisiin piirakoihin.
Jos joku tietää takuuvarman parsapiirakan ohjeen, niin saa vapaasti vihjaista. Tässähän ehtisi vielä tällekin vuodelle kokeilemaan.
Pääruoka oli hyvin yksinkertainen: uusien perunoiden kaveriksi tehtiin uunissa paistettua lohta (jota maustettiin ennen uuniin laittamista savusuolalla) sekä korvasienimuhennosta.
Muhennos syntyi yksinkertaisesti voissa paistetusta korvasienistä (ryöppäsin ne tietenkin ennen paistamista myrkkyjen poistamiseksi pariin kertaan) ynnä hienonnetusta sipulista sekä purkillisesta kermaa, joka kipattiin sekaan siinä vaiheessa, kun sieniä ja sipulia oli jonkin aikaa kypsytelty pannulla. Sekaan lisättiin myös tilkka balsamicoa osin sen vuoksi, että valkoinen kastike ei näytä mielestäni kovinkaan houkuttelevalta. Tosin eipä tuo nyt niin kovin valkoista olisi ollut näköjään muutenkaan.
Naapurikunnan uudet perunat maksoivat viime viikonloppuna 18 euroa kilo, joten edelleen mentiin ruotsalaisilla tuontiperunoilla.
Jälkiruoka oli melkoisen hieno kokemus. En tosin itse osallistunut sen tekemiseen millään tavalla, mutta syömiseen osallistuin tietysti sitäkin innokkaammin.
Kyseessä oli raparperisorbetti, jossa raparperin maku oli saatu säilymään todella hyvin - mutta kuitenkin ilman sitä raparperille tyypillistä kitkeryyttä. Tätä on pakko saada lisää, niin pitkään kuin raparperia suinkin on saatavissa.
Raparperisorbetti (vajaa puoli litraa)Sorbettiohje on kotoisin BBC Foodista.
0,5 dl vettä
450 g raparperia, kuorittuna ja pilkottuna parin-kolmen sentin paloiksi
85 g hienoasokeria, tarvittaessa enemmänkin maun mukaan
sitruunamehua, maun mukaan
Laita pilkottu raparperi kattilaan, kaada perään sokeri ja puoli desiä vettä. Kiehauta ja keitä kovalla lämmöllä 2-3 minuuttia, laske sitten lämpöä ja hauduttele hitaasti vielä 4-5 minuuttia tai kunnes raparperi pehmenee. Anna keitoksen jäähtyä huoneenlämpöön tai vaikka sen allekin.
Kaada raparperikeitos tehosekoittimeen tai yleiskoneeseen ja aja se tasaiseksi massaksi. Lapioi massa sitten siivilään ja paseeraa se puukauhalla tai lusikalla siivilän läpi kulhoon. Meidän seoksemme tuli ajeltua tehosekoittimessa sen verran sileäksi, ettei siivilään kyllä tarttunut ihan yhtään mitään.
Jos et ohjeistuksesta huolimatta malttanut jäähdyttää seosta edellisessä vaiheessa, tee se viimeistään tässä kohtaa. Kannattaa viilentää se vaikka jääkaapissa, niin jäätelökoneen on sitten helpompi suorittaa oma tehtävänsä. Maista vielä massaa ja lisää sitruunamehua tai sokeria, makusi mukaan. Me pusersimme mukaan ehkä noin neljännessitruunan verran mehua.
Kaada massa jäätelökoneeseen ja anna sen veivata ja jäädyttää massa pehmoiseksi sorbetiksi. Tähän kuluu koneesta riippuen varttitunnista tuntiin. Meidän koneellamme parasta jälkeä tuntuu tulevan, kun antaa sen touhuta aivan huolella, lähemmäs tunnin. Jos haluat sorbetista hieman jämäkämpää, se kannattaa laittaa jäätelökoneen jäljiltä vielä hetkeksi pakastimeen.
24 Comments:
Tämä sekä Voisilmäpelissä että Ruokahommissa vieraillut piirakka oli Ehkä Parasta Ikinä:
http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2011/04/24/kevaan-paras-piiras/
http://ruokahommia.blogspot.com/2011/05/parsa-pekonille-vuoden-vappuevaan.html
Muy bien!
Ja siihen tuleekin pekonia! Kiitos vinkistä, tuotapa kokeilen.
No tästä ei ehkä enää ajankohtaisemmaksi pääse. Korvasienet, raparperi ja parsa.Raparperi löytyy jo omalta pihalta, olis hienoa joskus tulevaisuudessa kokeilla parsapenkkiä ja korvasieniä löytänen vielä joskus metsästä. Näitä ihmeitä odotellessa täälläkin mennään vähän kaukaisimmilla tykötarpeilla!
Voin yhtyä JJG sanoihin, parsa ja pekoni, oi, nam!!! :) Ja meidän perheessä parsa oli täysin uusi tuttavuus, mutta niin vain katosi piirakka kaikkien vatsaan :D
Pakko sanoa, itsekin kokeilin jokin aika sitten Jamie Oliverin parsapiirakkaa, joka meillä sitten päätyi roskikseen. Ihan hirveää kuraa, surkein piirakka ikinä!
Osa virheistä johtui tietysti itsestäkin, mutta me ei oikein tykätty filotaikinasta pohjana, maistui lähinnä puulta, kuten myös täyte. Yäk.
Muuten sitten, tuota raparperisorbetin ohjetta täytyy kokeilla itsekin, toinen kokeilemisen arvoinen ohje löytyy kotimaisestä lähteestä: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Mansikka-raparperisorbetti+kuohuviiniss%C3%A4/1135244632379 kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Minunkin pitää joskus kokeilla parsapiirakkaa,kuulostaa niin ´hyvältä:)
Minä oon koestanut Annan vinkkaamaa parsa-tillipiirasta, joka oli hyvää:
http://uneliasblogi.blogspot.com/2008/04/parsa-tillipiiras.html
Tuo raparperisorbetti näyttää ihanalta. Mun jäätelökonehinku ei nyt taaskaan helpottanut. (Oon jo 95 % varma että hinkuamiseni on tuottanut tulosta ja saatan saada sellaisen synttärilahjaksi.)
Ensi keskiviikolle (onhan ne treffit vielä voimassa?) näyttäisi lupaavan ihan lämpöistä mutta pilvistä keliä. Piknik vesisadevarauksella vois siis olla ajankohtainen? :) (Jos sataa, voidaan pitää piknik vaikka meidän parvekkeella.)
Minä sain tässä kevättalvella onnistumaan oikein hyvin Jamien ohjeella filotaikinapohjaisen peruna-parsapiirakan. Luulen, että jonkun verran perunalajikkeella on merkitystä ja täyte sai olla melkoisen kuohkeaa, se hyytyi oikein ilmavaksi ja hyväksi uunissa. En erityisemmin pidä filotaikinan kanssa askartelusta (voi niitä voiroiskeita), mutta siinä ohjeessa taikina toimi oikein hyvin. Suorakaiteen muotoisesta vuokasta sai vielä elagantit palasetkin tarjolle.
Jäätelökone meiltä puuttuu - ja sen myötä kaikki? Katselin kyllä sellaista pientä konetta jo himoiten hiljattain, mutta totesin, että sillä tehdystä jätskistä ei riittäisi edes omalle perheelle.
Nyt voin siis vain täällä kuolata ohjetta.
Käytän 'köyhänmiehenparsaa' eli maitohorsmaa. Piirakkaa horsmasta en ole kokeillut. Hetken aikaa höyrytettynä parsa on todella herkullista voin ja merisuolan kanssa. Suosittelen lämpimästi:)! Hyvää, terveellistä ja halpaa! Lähiluomuruokaa!:)
Korjaus edelliseen...
siis ... hetken aikaa höyrytettynä horsma on todella herkullista...
Herkullisen näköistä raparperisorbettia! Raparperi on kyllä suosikkini kevään raaka-aineista:)
Takuu varma parsapiirakan ohje löytyy Hellapoliisin sivuilta Halloumparsapiirakan nimellä:) Parasta. Itse olen tehnyt sitä myös parsakaalista, kuten Kokkien ja Pottien Hannele on postauksessaan joskus kertonut:)Johanna
Oi, kuinka paljon kommentteja ja piirakkavinkkejä. Vastailen tarkemmin myöhemmin; nyt pitää kiiruhtaa kohti työmaata (maanantai...).
Kiitos postauksesta innostuin heti leipomaan. Itse pidän parmesanin ja parsan yhdistelmästä. Tässä ohje piirakkaan omasta mielestäni todella hyvää
http://minnankeittokirja.blogspot.com/2011/05/parmesan-parsapiirakka.html
No niin. Nyt ehdin käydä parsapiirakat läpi kaikessa rauhassa. Tuo Minnankin vinkkaama ihanuus parmesaanilla ja ricotalla, aijai. Ja jännä idea laittaa halloumia suolaiseen piirakkaan!
(Hitsi, että parsa + parsapiirakka osaavatkin olla houkuttelevan näköistä.)
Maitohorsman käyttö parsan sijasta kuulostaa vähintäänkin kiinnostavalta. Mitenkähän horsman tunnistaa tässä vaiheessa, kun siinä ei ole vielä kukkaa (keskikesällä homma olisi tietenkin huomattavasti helpompi).
(googletusta...) Pitääkö sen höyrytettävän horsman näyttää tältä vai kenties tältä?
Ainakin tuon toisen tältä-sanan alta aukeava kuva (ensimmäistä en saanut auki) on juuri oikeanlainen. Olen tehnyt maitohorsmasta mm. mausteseosta, vuohenputkea, poimulehteä, ketunleipää + kuivattua valkosipulia; hyvää! Kannattaa opetella muutama villiyrtti, joita sitten uskaltaa kerätä niin mahdollisuudet ovat rajattomat. Suosittelen lämpimästi. Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt... tämäkin laulu saa aivan uuden merkityksen;)!
Pitäisi uskaltautua vuosien tauon jälkeen syömään korvasieniä. Sain nuorempana niistä pahan ruokamyrkytyksen ja sen jälkeen etosi pitkään koko korvasienet. Mutta hyvältä näyttää, että parasta on itsekkin uskaltautua kokkaileen!
Ihanata! Korvasienet houkuttaa täälläkin. Lapsena sain niitä joka kevät, mutta niin vaan teinivuodet vieroittivat metsästä. Harmi. Nyt olisikin aika kouluttaa perheen pienimmät (sieni)metsään ja kysellä vanhemmalta sukupolvelta sienivinkkejä ruoanlaittoon.
Sitten olisi myös toinen syy tuppautua, tuota.. koluamaan metsiä.
-Kapusta
Minä liikun luullakseni harvinaisen paljon metsissä, mutta ikinä ei satu tulemaan vastaan korvasieniä tai mitään muutakaan huippulöytöä. :(
Horsmaa kuvittelisin sentään löytäväni. Villikasvisten poimimiseen pitäisi saada kehiteltyä rutiini, niin kyllä se siitä sitten lähtisi. Nyt vielä jännittää liikaa, että osaako varmasti poimia just oikeita juttuja + käsitellä niitä oikealla tavalla.
testaa tietty mun piirasta.. parsapiirakka ei vaan ole musta asia johon tarvitsee ohjetta, samaahan ne on aina; munamaito, parsaa ja lisukkeeksi vaikka se pekoni
Pitänee mainostaa tätä meidän omaamme, joka on puhdas kasvisversio. Oli kyllä hyvää.
http://kanelibasilika.blogspot.com/2011/05/kesainen-parmesan-parsapiirakka.html
Sopisikohan parsa ja sen päälle uunikuorrutukseksi valkokastiketta parmesaanilla. Tuli vaan mieleen. Ja ihan uteliaisuudesta. Sopiiko balsamico tuon korvasienikastikkeen kaltaisiin kermakastikkeisiin. Itse en uskaltaisi kokeilla. Toimiiko se?
Lähetä kommentti
<< Home