Punajuurivuoka (saattaa sisältää palsternakkaa)
Olen ollut viime aikoina kehno ruokahaasteisiin osallistuja (ajatukseni hilaavat vielä nytkin viime kuun tofuhaasteessa), joten päätin tällä kertaa kokata maaliskuun palsternakkahaasteen kunniaksi edes jotakin aiheeseen liittyvää; olipa ruokaohje sitten kuinka kummallinen tahansa.Tämä Hesarin ruokasivuilta löytämäni testiresepti ei ollut tosin ollenkaan kummallinen. Sen sijaan havaitsin siinä hyvinkin monta ilahduttavaa asiaa:
a) ohjeeseen sisältyy superyhdistelmä punajuurta sekä sinihomejuustoa
b) ainekset on mahdollista ostaa lähes kokonaan kotimaisina (tai lähellä tuotettuina)
c) edelliseen liittyen, ohralle on aina kiva löytää uusia käyttökohteita
d) lopputuloksen on pakosta oltava aika mehevä
e) ainesosien joukossa on hauskasti happamia, makeita sekä suolaisia elementtejä (en oikein tiedä, mahtaako seassa olla jotain karvastakin; mikä ruoka-aines yleensä ottaen edes maistuu karvaalta?)
f) jännä tehdä ruokaa vaihteeksi one-pot -meiningillä
Sinihomejuustolla maustettu punajuurilaatikko
1 dl ohraryynejä
vettä keittämiseen (laita suolaa keitinveteen)
3–5 tuoreita punajuuria (noin 600 g)
vettä keittämiseen (laita suolaa keitinveteen)
1 rkl rypsiöljyä
250 g jauhelihaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 palsternakka
1–2 porkkanaa
2 tl hunajaa
2 tl punaviinietikkaa
150 g sinihomejuustoa
suolaa ja valkopippuria
1 1/2 dl kasvis- tai kanalientä
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
Keitä ohraryynit miedosti suolalla maustetussa vedessä. Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi.
Kuori ja raasta punajuuret. Kuori sipuli ja valkosipuli, hienonna. Kuori palsternakka ja porkkana, ja pilko pieniksi tai raasta.
Paista jauheliha suuressa pannussa ja lisää sekaan sipuli, valkosipuli, palsternakka ja porkkana, anna hautua hetki. Sekoita kaikki aineet keskenään, mausta seos suolalla ja valkopippurilla.
Öljyä uunivuoka, laita ainekset vuokaan. Paista 175-asteissa uunissa noin tunnin ajan.
Ihan hyvää tuli, vaikka kokkaus alkoi pahaenteisesti punajuurien pohjaan polttamisella. Palsternakka oli tässä murkinassa selvässä sivuroolissa, vaikka pilkoin sekaan parikin pientä yksilöä (palsternakan raastaminen ei jostain syystä ottanut onnistuakseen).
(Ja kyllä minä postaan vielä tämän kevään aikana sen tofumuonankin, saattepa nähdä.)
posted by Rosmariini @ 12:30
13 comments
13 Comments:
Tämä tuli tällä(kin) kertaa kuin tilauksesta. Kiitoksia! Pari päivää sitten löystin kellarista n. 4 kg joululta jääneitä punajuuria, ja jääkaappiin on kertynyt kolme palsternakkaa.
Meillä syödään tätä tänään tai huomenna. Kiitos taas hyvästä vinkistä !
Tämä on vielä siitäkin kätevä ohje, että aineksia voinee sujuvasti muutella omien mieltymysten mukaan.
Harmi, etten päässyt maistamaan tätä uudestaan siinä vaiheessa, kun maut olisivat ehtineet tasoittua (josko vaikka sinihomejuusto olisi maistunut vähän voimakkaamminkin).
Kiitos ! Meilläkin on tätä viikonloppuna...
Karvaita ruoka-aineita on mun mielestä rucola, greippi ja kangasrousku.
Olen aivan ihmeissäni tuon karvaan kanssa. En ole hoksannutkaan, että yksi perusmaku on noin hakusessa, kun yleensä sitä yrittää etsiä ruokia maistellessaan happaman ja makean tasapainoa. Ja sopiva suolan määrä on tietenkin usein onnistumisen paras tae.
Rucola kuulostaa kyllä hyvinkin karvaalta. Wikipedian listalta löytyy karvaan kohdalta esimerkkeinä makeuttamaton suklaa, oliivi ja parsa sekä juomista olut.
Yön yli asiaa ajateltuani alan vähitellen päästä käsiksi karvaisiin ruoka-aineisiin. Ne taitavat olla niitä (vähän kitkeriä) juttuja, joita syötyään tekisi mieli pikkuisen irvistää.
Karvas saattaa toisinaan mennä sekaisin happaman kanssa, mutta toisaalta karvas ei ole yhtä hapokasta (sillä tietyllä raikkaalla tavalla).
(Tällaiset lauantaiaamun ajatukset jauhantapajalla tänään.:)
... ja kahvikin on viimeisen päälle karvasta. Makututkijat käyttävät kahvin kofeiinia usein karvaan maun testiaineenakin.
No siinä tapauksessa karvasta makua tulee maisteltua päivittäin.
Minä en itse käytä yleensä mitään makuaineita kahvini maustamiseen (en tarvitse makeutta karvauden vastapainoksi?), mutta jotkut vanhemmat ihmiset lisäävät kahviin kuulemma suolaa.
Minäkin olen kuullut näin. Kun noita eri perusmakuja ja niiden välistä vuorovaikutusta on tutkittu, niin on todettu, että suola vaimentaa karvautta. Se on siis ihan looginen teko, jos ei niin kovin tykkää karvaudesta, mutta haluaa kuitenkin saada kahvista päivän piristysruiskeen.
Ns. vanha kansa on voinut periaatteessa olla paljon paremmin selvillä perusmauista, kun ruoka on ollut yksinkertaisempaa ja huomattavasti vähemmän prosessoitua.
Maut ovat ällistyttävän kiinnostavia. Pitäisi lueskella niistä enemmänkin, ties vaikka oppisi jossain vaiheessa kokkaamaan taas vähän paremmin.
Niin on ja sitä paitsi niillä taisi olla enemmän aikaa maistella ruokaansa ja ylipäänsä havainnoida arkisia asioita. Me vain touhotetaan eteenpäin ja hypellään elämyksestä toiseen;-)
No ei sentään, tässähän mekin on vietetty puolikas sunnuntaipäivää ruoan ja kokkauksen ihmeellisyyksiä pohtien. Poimin mm. Siskotkokkaasta texmexpostauksen ja innostuin sen pohjalta tekemään taas bolognaisekastikkeeni pitkän kaavan mukaan:-)
Elämyksestä toiseen hyppiminen kuvaa kyllä erinomaisesti eräänkin allekirjoittaneen elämäntyyliä. :D
Hei,
Kuinka ollakaan, mutta norjalainen molekyyligastronomiablogaaja Martin Lersch julkaisi juuri viime yönä hauskan tekstin teemalla "suolaa kahviin", jossa on taas Martinin tyyliin syvällistä pohdintaa aiheesta. Se löytyy osoitteesta http://blog.khymos.org/2010/03/21/a-pinch-of-salt-for-your-coffee-sir/?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+khymos+%28Khymos+-+molecular+gastronomy+and+science+enabled+cooking%29.
Karvautta ilmassa;-)
Siis voi ällistys näitä blogimaailman omituisia yhteensattumia.
Paljon kiitosta linkistä, kyseessä on nimittäin ihan uusi blogituttavuus (en itse asiassa tainnut entuudestaan edes tietää yhtä ainutta norjalaista ruokablogia!).
Lähetä kommentti
<< Home