Jumalainen rappio

Lisäsin sivupalkkiimme menopaussin inhimillisyyttä tihkuvan keittiönurkkauksen. Monet Mean keittiössä esitellyistä kokkaustilanteista ovat hyvin tuttuja omiltakin ruokaintoiluvuosiltani. Esimerkiksi meandertalilainen ruokien pelastaminen tai jatkaminen jollain hyllystä nykäistyllä satunnaisella raaka-aineella on ainakin tuttua jos mikä. Lasagnessa minulla loppuu yleensä aina juustokastike kesken. Huomaan lotranneeni sitä alakerroksiin jo sen verran paljon, että pariin yläkerrokseen on käytettävissä enää bolognese-kastiketta sekä lasagnelevyjä. Lisäksi kastiketta on yleensä alun perinkin vähän vähänlaisesti, kun alkulämmitän maitoa aina ensin mikrossa, ja kun sen sitten kaataa mikroastiasta kattilaan, osa maidosta loiskuu väistämättä hellalle. Siitä vaan sitten sorvaamaan hädissään (tai mielialasta riippuen tohkeissaan) juustokastikkeelle korvaajaa. Urakan haastavuutta lisää se, että lasagnea varten ostettu maito on tietenkin jo tuossa vaiheessa loppunut, ja muut jääkaapista löytyvät maidot on ostettu toissaviikkoisille yövieraille. (Meillä ei siis juoda maitoa kuin satunnaisesti kahvin seassa.)

Sikäli kiinnostava paljastus, että olen taannoin kerskaillut lasagnen olevan minulle varsinaista bravuuriruokaa. 0:)

Mean tuotoksista testasin vapaapäivän iltaan mainiosti istunutta tulista katkarappiota. Sarjassamme reseptikilpailun satoa, osa 1: valmistusohjeen löydät täältä.

Mean Tulinen Katkarappio

1 purkki chilitomaattimurskaa
1-2 rkl Sweet chili-kastiketta
1 pussi Pirkka-pakastesipulikuutioita
valkosipulitahnaa
1-2 rkl öljyä
1 puolikkaan sitruunan mehu
muutama tupsahdus sitruunapippuria
pienehkö tujaus Tabascoa
1-2 rkl soijakastiketta mallia Ketjap Manis
1 veitsenkärjellinen Rajah Red Chili -pastaa
paljon tilliä
2 purkkia ranskankermaa
400 g kuorittuja katkarapuja
maut pyöristetään lopuksi fariinisokerilla

Sipulit kuullotetaan öljyssä ja sekaan hömpsäytetään tomaatimurska ja mausteet, haudutellaan parikymmnentä minuuttia. Ranskankerma ja katkaravut kyytiin ja jos ravut oli oikeaoppisesti sulatettu ja valutettu, riittää pari minuuttia, mutta jos ne jäisinä laittoi niinkuin minä vahingossa, niin sen verran, että kuumenevat. Ranskankermankin laitoin innoissani liian aikaisin, muttei se lopputulosta hämmentänyt. Ja fariinisokerilla sitten pyöristettän maut.

Pakastesipulikuutioiden ja valkosipulitahnan sijasta laitoin soosiin epämääräisen määrän varsinaisia sipuleita. Chilituotteiden kanssa rupesin suotta mamoilemaan, kun mies pitää hieman miedommista ruuista. Lopulta sapuskassa maistui ennemmin tilli kuin chili. Seuraavalla kerralla laitan rajahia tuhdimmin joukkoon. Ranskankerma samoin kuin rappion yhdistäminen riisiin miedontavat meininkiä kuitenkin sen verran, että soosin voi maustaa ihan rohkeasti.

Ketjap Manis oli ihan uusi tuttavuus, mutta Pippurimylly kävi kuuliaisesti kaupassa sitä noutamassa, samoin kuin tuota Rajah Red Chiliä. Toivotimme tuotteet mielellämme osaksi pienperhettämme: tuo makea soijakastike teki nimittäin tomaattisoosista niin taivaallisen hyvää, että ehdin maistella sitä aika monta lusikallista ennen kuin kippasin sekaan ranskankerman sekä katkat.

Mutta suosittelen lämpimästi Mean tulista katkarappiota kaikille hyvien makujen ystäville! Tätä tehdään uudestaan ehdottomasti.