Makkaraperunoista munakoisokääryleisiin

Vuoden 2011 suositeltavimmat ruokaohjeet ja ikimuistoisimmat ruokailutuokiot ovat olleet seuraavanlaiset:

Tammikuu: Kiukaalla valmistetut makkaraperunat.

Helmikuu: Hei hoi haukimurekepihvit. Joskus sitä vaan ylittää itsensä.

Maaliskuu: Chilikana. Kokkausta yksikseen.

Huhtikuu: Browniesit vuohenjuustolla.

Toukokuu: Juustoinen sieniragu.

Kesäkuu: En osaa valita omistani, mutta tiedän, mikä tässä kuussa oli parasta: Ketun keittiön fattoush.

Heinäkuu: Feta-pekonisalaatista tuli välitön hitti.

Elokuu: Paistettu brie. Hyvä seura, parempi mieli.

Syyskuu: Susannan lätyt. Ja pimeä metsä.

Lokakuu: Afelia.

Marraskuu: Harlemin mureke.

Joulukuu: Munakoisorullat.

Ajattelin ensin kirjoittaa, että tämä vuosi on ollut niin kertakaikkisen kamala, että uusi vuosi on väistämättä tätä parempi, mutta on tässä vuodessa ollut tarkemmin ajatellen paljon hyvääkin. Tänä vuonna tehtyjen päätösten ansiosta pääsen luultavasti jatkossa pohtimaan ruokajuttuja myös työajallani, eli ei yhtään hullumpaa. Kiitokset siis tästäkin vuodesta kaikille blogitutuille ja mahdollisimman maukasta uutta vuotta teille kaikille!

Munakoisorullat

Minulla on pehmeä kohta aivoissani Helsingin Sanomien julkaisemien ruokakirjojen kohdalla. Olen tykännyt kovasti sekä Ruokatorstaista, Ruokatorstain joulusta että nyt tänä vuonna ilmestyneestä Ensimmäisestä ruokakirjasta. Vaikken todellakaan ole millään tavalla viimeksi mainitun opuksen kohderyhmää, kun en ole enää erityisen nuori ja keittokirjojakin olen ennättänyt kerätä jo vaikka kuinka monta hyllymetrillistä.

En tiedä, mikä noissa kirjoissa saa minut kiinnostumaan kaikesta mahdollisesta. Ehkä en vaan voi vastustaa kirjaa, jossa on osasto nimeltä Iltasuolaiset. Tai sitten en voinut olla innostumatta näistä munakoisorullista:

Lampaanjauheliha-munakoisokääryleet (20 kpl)

3 keskikokoista munakoisoa

paistamiseen: öljyä

Täyte:
200 g lampaanjauhelihaa
1 dl ranskankermaa
50 g parmesaanijuustoa
2 paahtoleipäsiivun sisus
1 iso kananmuna
1-2 valkosipulin kynttä
nippu lehtipersiljaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
hyvää neitsytoliiviöljyä

Valmista ensin täyte. Raasta parmesaani. Kuori ja pilko valkosipuli. Silppua lehtipersilja. Sekoita (tehosekoittimen) kulhossa keskenään kaikki ainekset. Nosta seos peitettynä viileään munakosojen käsittelyn ajaksi.
Leikkaa pestyt munakoisot pituussuunnassa vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi ja pane viipaleet kerroksittain lävikköön. Ripottele väliin suolaa. "Itketä" munakoisoja tunnin ajan ylimääräisen nesteen irrottamiseksi. Pistä lävikön alle lautanen, jolle neste pääsee valumaan.
Huuhtele munakosoviipaleista suola ja painele kuiviksi talouspaperin sisässä.
Paista viipaleet pannulla öljyssä molemmin puolin kypsiksi ja nosta talouspaperin päälle valumaan.
Muotoile jauhelihataikinasta pieniä pyöreähköjä tankoja.
Rullaa munakoisot leveämmästä päästä alkaen tiukaksi rullaksi jauhelihatankojen ympärille. Nosta rullat saumakohta alaspäin leivinpaperin päälle uunipellille. Halutessasi voit sulkea rullat myös cocktailtikulla. Pirskottele rullien päälle oliiviöljyä. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes jauheliha on kypsää.

Kirjan esipuheessa todetaan, että ensimmäinen itse valmistettu ruoka jää mieleen. Minulla ei ole kyllä aavistustakaan, mikä on ollut kaikkien aikojen ensimmäinen ikioma kokkaukseni, kun olen häärinyt keittiössä apukokkina niin pienestä pitäen. Puuro tai munakokkeli? Nauravat nakit? Mokkaneliöt? Ehkä todennäköisimmin kuitenkin jokin leipomus.

Mikä keitto on kaikkein parasta?

Minun on tehnyt toisesta joulupäivästä lähtien kamalasti mieli kaikenlaisia keittoja, enkä ilmeisesti ole yksin mielitekoni kanssa. Tänään on nimittäin parikin kaveria kysellyt, sattuisinko tietämään mitään kivoja keitto-ohjeita.

Kokeilin tunnelmointia thaimaalaisen lohikeiton kanssa, mutta täytyy myöntää, että vastaavanlaiset kanakeitto-ohjeet ovat olleet enemmän omaan makuuni. Tai vaikka kirpeän tulinen rapukeitto.

Tomaattipohjaisten keittojen ohella voisin suositella vaikka kikherne-purjokeittoa sekä bataattikeittoa.

Juhlista jaloin

Jauhajan joulu sujui tänä vuonna lähisuvun kesken maaseudun rauhassa. Mukava oli laittaa ruokaa vähän isommalla porukalla, ja vaikka kompromisseja epäilemättä jouduttiin tekemään, sai jokainen toivon mukaan edes jotain mieluista syötävää eteensä. Vaikka maksalaatikko jäikin joulupöydästä puuttumaan.

Minulle ehdottomia juttuja ovat tietenkin lanttulaatikko sekä punajuuripaistos, ja molempia sain toki tänäkin vuonna syödäkseni.

Lisäksi toivoin joulupöytään jo viime jouluna tutuksi tullutta punasipulihilloketta. Sitä pystyi syömään sekä alkupalojen kanssa että kinkkuaterialla ynnä tietenkin yhdistettynä jälkiruokajuustoihin:

Punasipulihilloke (Etiketti-lehdestä)

2 punasipulia
1-2 rkl oliiviöljyä
4 rkl mustaherukkahyytelöä
2 dl punaviiniä

Kuori ja leikkaa punasipulit viipaleiksi, kuullota kattilassa kuumennetussa öljyssä, älä ruskista.
Lisää hyytelö ja punaviini, keitä hiljalleen, kunnes hilloke on sopivan kiinteää.
Jäähdytä ja tarjoa lisäkkeenä.

Kala-alkupalapöytään tehtiin muun muassa piimäjuustoa, josta oli puhetta kommenttilaatikossamme jo joulunalusviikolla.

Kyseistä juustoa syödään ilmeisesti enemmän Hämeen suunnalla, ja kun meidän perheellämme ei ole ollut Hämeeseen vanhastaan yhteyksiä, oli piimäjuusto meille kaikille aivan uusi tuttavuus. (Meille juhannusjuusto on huomattavasti tutumpi juttu.)

Voisin tehdä juustoa joskus toistekin. Jos vaikka kokeilisi sen maustamista aurinkokuivatuilla tomaateilla.

Kalajuttujen joukkoon tehtiin muun muassa sillikaviaaria, joka olikin puoliksi perunasalaatti:

Sillikaviaari

1 kevytsuolattu sillifilee
1 punasipuli
1 omena (Granny Smith)
2 rkl kapriksia
1 keitetty peruna

kastike:
tilliä
kevyesti vatkattua vispikermaa tai ruokajogurttia
pippuria

Kuutioi silli, sipuli, peruna ja omena. Sekoita joukkoon kaprikset. Sotke kastikkeen ainekset yhteen ja sekoita muiden ainesten joukkoon.

Joulun paras ruoka taisi kuitenkin muodostua tällä kertaa jouluaattoaamun riisipuurosta ja sekametelisopasta.

Manteli jäi tosin jälleen kerran saamatta (minulta ja kaikilta muiltakin), mutta pitää toivoa, että tuleva vuosi tuo siitä huolimatta onnea tullessaan.

Jättimäinen päärynä ei muuten ollut sekahedelmäsopassa kovinkaan suosittu sattuma. Reikäinen omena oli paljon hupaisempi.

Lahjakas joulu

Joulupukki oli tänä vuonna ihan mahdottoman antelias ja toi minulle muun muassa Marimekon Siirtolapuutarha-kulhon. Täytyy myöntää, etten entuudestaan ollut kyseisen astiasarjan kanssa kovinkaan tuttu, mutta kovasti se vaikuttaa mieleni mukaiselta.

Yhteiseksi saimme varsin hauskan lahjan, josta on osaltaan kiittäminen kommenttilaatikkomme kävijöitä. Eräät tutut olivat nimittäin käyneet ostamassa meille Lidlistä kaikkea semmoista, jota te täällä taannoin ostettavaksi suosittelitte. Nyt minulla on muun muassa kehuttua mysliä, luomuketsuppia, kuivattuja karpaloita sekä aurinkokuivattuja tomaatteja.

Mukana oli myös purkillinen tonnikalaa, josta tekaisin tänään iltasyötäväksi tulista pastavuokaa (joulukinkun syömisessä tuli kiintiö täyteen jo eilen):

Uunipasta (Veera Rusasen ohjeella)

400 g pastaa
2 valkosipulinkynttä
0,5 tl chiliä
oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
1 tl sokeria
suolaa
1 dl vihreitä oliiveja
1 tlk tonnikalaa öljyssä
2 rkl tuoretta oreganoa
1 mozzarella

Valmista kastike. Kuori ja siivuta valkosipulinkynnet. Kuullota valkosipulia ja chiliä pannulla oliiviöljytilkassa. Lisää tomaattimurska, sokeri ja hyppysellinen suolaa ja keitä kastiketta hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää oliivit, tonnikala ja oreganonlehdet ja sekoita.
Kaada pasta ja kastike uunivuokaan ja sekoita. Revi mozzarella nokareiksi ja asettele nokareet pastan päälle. Paista 225-asteisessa uunissa kunnes mozzarella saa väriä.

Hyvää joulua!

Oikein makoisaa joulua ja mukavaa vuodenvaihdetta täältä Jauhantapajalta!

Joulunalusmatka Varsovaan

Jauhantatiimimme kävi muutama viikonloppu sitten pikaisella joulutorimatkalla Varsovassa.

Keskieurooppalaiset kaupungit tuntuvat olevan hulluna joulutoreihin. Konsepti tuntuu olevan aina suunnilleen sama: tori tai vastaava markkina-aukio kaupungin keskustassa tai vanhankaupungin alueella - jos sellainen pitäjästä löytyy - on kylvetty täyteen villasukkia, lapasia, ruokatuotteita ym. käsitöitä myyviä kojuja sekä hehkuviinikattiloita ja paikallista pikaruokaa.

Varsovan vanhankaupungin joulutorin ovelin pikaruoka oli ehdottomasti karjalanpiirakkamaiseen ruispohjaan leivotut pitkänmalliset pizzat, jotka paistettiin myyntikojun viereen haalatuissa aidoissa puu-uuneissa rapeapohjaisiksi. Niitä näytti menevän kaupaksi niin paljon kuin suippoihin hattuihin pukeutunut henkilökunta suinkin ehti uuneillaan paistaa - eikä ihme, herkulliselta uunituoreet pizzat kyllä kolean tuulisessa kelissä maistuivatkin.



Amerikanitalialainen kahvilabuumi oli iskenyt Varsovaan selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa kotoiseen Suomeemme. Espresso-pohjaisia kahvijuomia ja nättejä leivonnaisia sai keskustan tuntumassa melkeinpä joka korttelista. Jostain syystä huomiomme kiinnitti paikallisten tapa tarjota muffinsit hauskasti hapsottavasta paperista eikä haitarireunaisista muffinsivuoista, kuten tännempänä on tavattu toimia.



Jotain hieman paikallisempaakin kahviloista kuitenkin löytyi: talvi-illan lämmikkeeksi tarjoiltiin suoraviivaisesti votkalla terästettyä teetä. Hunajalla ja sitruunalla höystettynä sellainen maistuu kulloinkin vallassa istuvien kansantaloustieteellisestä katsannosta riippumatta.

Ruokailimme kahdessa jossain määrin netissä kehutussa ravintolassa, U Fukierassa ja U Kucharzyssa. Molemmilla on muutaman vuoden takaiset Bib Gourmand -suositukset Micheliniltä, muttei tähtiä kumpaisellakaan.

Tähtien puutteen kyllä helposti ymmärtääkin: puolalainen ruoka on kaikessa suoraviivaisuudessaan niin kaukana ranskalaisesta piperryksen ideaalista kuin noinkin lähellä sijaitseville kulttuuripiireille on mahdollista. Tavallaan on aivan loogista, että Saksa on näitä maita erottamassa: germaanien ruokakulttuuri kun on ranskalaista pelkistetympi ja maanläheisempi, mutta kaikessa karuudessaan sekin kuitenkin ison harppauksen verran puolalaista nyhverretympi.

Puolalainen ravintola-annos tuntui koostuvan lähinnä lihasta ja ehkä tilkasta kastiketta - ja päälle murennetuista yrteistä, mikäli ravintolassa oli valkoiset pöytäliinat. Kaikenlainen lisukkeilla kikkaileminen oli hyvin vähissä. Myöskään juomien kanssa ei hienosteltu: fine dining -suuntaan pyrkyilevässä U Kucharzyssä viinilistaa ei edes tuotu, vaan "punaviiniä"-pyyntöön vastattiin kaatamalla lasiin punaviiniä. Mutkatonta!

Muuten U Kucharzy oli kyllä kaikessa sekopäisyydessään melkoinen elämys. Ravintola oli rakennettu vanhan Europejski-hotellin keittiöön. Pöydät oli siroteltu sinne tänne pitkin keittiötiloja, jolloin ruokaillessa tuntui kuin olisi istunut keskellä ravintolakeittiötä. Joka puolella hääri kokkeja ja muuta henkilökuntaa, ja annoksia valmistettiin kaikkialla ruokailijoiden ympärillä - ihan kuin kolmasosa ruokailijoista olisi ollut kokkeja. Aina vähän päästä jostain hiipi paikalle kokki, joka kasasi annoksen suoraan lautaselle ruokailijan eteen - ja hänen perässään kastikekulhon tai jo mainitun lisäkkeen eli lihan päälle ripoteltavan yrtin kanssa toimeliaana häärinyt annoksen viimeistelijä.

Matkan ehdottomasti paras ruokaelämys oli hotellimme sunnuntaibrunssi. Tarjolla oli mm. laaja valikoima mereneläviä, ostereitakin! Samoin oli tuoretta sushia, jota kokki veisteli tarjolle paikan päällä, kysynnän rytmissä. Muutenkin brunssi tarjosi jännän valaistumiskokemuksen: näin pitää noutopöytä toteuttaa! Ruokaa valmistettiin ja tuotiin tarjolle jatkuvasti, jolloin mikään ei maistunut pitkään lämpöpöydässä ässehtineelle tai lässähtäneelle.

Kiinteään n. 35 euron brunssihintaan kuuluivat ruokajuomat oluesta kuohuviiniin - jota käytiin kaatamassa sen verran rivakkaan tahtiin, että näin jälkeenpäin miettii, oliko niin kovin positiivinen kokemus osin sen syytä. Mutta ei! Ruoka oli kerrassaan loistavaa, tuoretta ja huolella valmistettua läpi koko brunssin.

Joululimppu

Minna suositteli Jauhannan kommenttilaatikossa kokeiltavaksi tuoreen Maku-lehden joululimppuohjetta, ja minähän ryhdyin tietenkin tuumasta toiseen.

Aineksia olikin jo valmiiksi aika hyvin saatavilla, kun saaristolaisleipää varten tulee pidettyä jemmassa tummaa siirappia ja kaljanmaltaita. Tuoretta hiivaa vaan piti hankkia sekä vähän täydennellä jauhovarastoja.

Joululimppu (6 kpl)
1 l vettä
2 dl kaljamaltaita
2 rkl suolaa
2 rkl kuminansiemeniä
2 rkl fenkolinsiemeniä
2 rkl aniksensiemeniä
2 palaa (a 50g) tuorehiivaa
1 dl tummaa siirappia
2 l vehnäjauhoja
1/2 dl rypsiöljyä
voiteluun:
1/2 dl siirappia
1/2 dl vettä

Kiehauta vesi maltaat ja mausteet. Jäähdytä kädenlämpöiseksi. Liuota mukaan hiivat ja siirappi. Alusta taikinaan jauhot ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhosta. Lisää öljy. Kohota 30 min liinan alla. Jaa taikina 6 osaan ja muotoile pieniksi limpuiksi. Kohota liinan alla 30 min. Voitele vesi-siirappiseoksella. Paista ensin 200 asteessa 15min ja sen jälkeen vielä 175 asteessa 15 min. Kypsän limpun pohja kumisee. Voitele leivät siirappiseoksella. Peitä leivinliinalla ja anna levätä.

Maistatin limppua kylään tulleelle tuttavalle, joka ei perinteisesti ole ollut ollenkaan joululimppuihmnen. Tästä hän kuitenkin piti, koska aniksisuus peitti kuulemma mukavasti liikaa makeutta alleen. Minä toki tykkäsin myös, samaan tapaan kuin melkein kaikista muistakin itse leivotuista leivistä.

Astetta monimutkaisempi joululeivän ohje löytyy Viva Ciabattasta. Kannattaa katsastaa myös Sillä sipuli -blogin limppuresepti.

--
Onko teillä muilla suunnitelmissa kokeilla jotain aivan uusia reseptejä joulupöytään? Mieluusti kuulisi parhaat vinkit jo näin etukäteen. (Etenkin, kun vuoden aikana kertynyt väsymys tuntui putoavan tänään kerralla niskaan, enkä ole ehtinyt juuri muutenkaan ruokaohjeita selailemaan.)

Tobleroneparfait marjasiirapilla

Kävimme taannoin kylpemässä ja syömässä Haaparannan kehutussa Cape Eastissa. Sikäläinen keittiö on erittäin hämmästyttävän hyvä ollakseen niin kaukana suurista keskuksista. Jos se olisi Suomessa, se olisi varmaankin koko maan kärkikolmikossa.

Illallisen päätteeksi ravintola lahjoitti Choklad-jälkiruokakirjan, jonka resepteistä ensimmäiseksi kokeiluun päätyi Toblerone-jäädyke. Jäädykkeen rakenne ja maku muistutti jollain tavalla täytesuklaapatukkaa, ja se kehotettiin tarjoilemaan marjasiirapin kanssa. Tämä jälkiruoka olikin niin herkullinen, että se katosi kaksissa tuumin lähes yhdellä istumalla, vaikka kirjan mukaan se on näillä ainemäärillä valmistettuna 4-8 hengen annos.

Tobleroneparfait

200g Tobleronea, raastettuna tai esim. yleiskoneella pilkottuna
1 keltuainen
1 rkl sokeria
2 dl kuohukermaa, löysäksi vaahdoksi vispattuna

Sulata 140 grammaa Tobleronea (ei siis ihan kaikkea!) kulhossa vesihauteessa. Vispaa keltuainen ja sokeri sekaisin niinikään vesihauteen päällä. Kun sokeri on liuennut ja keltuainen ilmavaa vaahtoa, ota astia vesihauteelta ja vispaa, kunnes seos viilenee ja siitä tulee vaaleaa, kuohkeaa vaahtoa.

Sekoita sulatettu Toblerone keltuaisvaahtoon ja lisää mukaan myös kermavaahto.

Ripottele kolmannes sulattamatta jääneestä Tobleronesta vuoan pohjalle ja kaada päälle puolet taikinasta. Ripottele perään puolet jäljellä olevasta Tobleronesta ja kaada loppu taikina suklaamuru-välikerroksen päälle. Loput suklaarouheet varistetaan luonnollisesti vielä päällimmäiseksi, ja sen jälkeen koko komeus laitetaan pakastimeen 3-5 tunniksi hyytymään.

Marjasiirappi

1,5 dl sokeria
250g pakastemarjoja (esim. vadelmia)

Sulata sokeri kattilassa kullankeltaiseksi. Lisää sitten marjat ja keitä, kunnes sokeri on liuennut (se nimittäin jämähtää melko kiinteään muotoon, kun lisäät jäiset marjat kuumaan sokeriin). Keitä vielä hetki ja siivilöi sitten kuoret, siemenet ja muut sattumat pois.

Sekoitelmalautanen

Kuten blogistamme on voinut kenties päätellä, kokkailuun on ollut viime viikkoina aikaa varsin vähän, eikä perinteistä pikaruokaamme eli pastaa tule jauhettua enää kovinkaan usein.

Arki-iltoina tulee kasattua silloin tällöin syötäväksi sekoitelmalautanen, johon voi vaikkapa viipaloida jääkaappiin unohtuneet juustonokareet, hedelmäkoriin jääneen avokadon sekä aiemmin päivällä tähteeksi jääneet pavut. Sekä tietenkin muutaman pakollisen tomaatin.


Viikonloppuna olisi kyllä kiva kokkailla jotain jouluista. Josko vaikka joululeivän ohje jostakin löytyisi.

Tipu con berry

Joulukuu on aina aika hoppuisa kuukausi, kun pitäisi saada loppuvuoden työt tehtyä ja näköjään kekkeröidäkin aina välillä. En ole hetkeen ehtinyt kokkailemaan yhtään mitään, mutta onneksi on kavereita, jotka istuttavat meidät aina välillä valmiiseen pöytään.

Itsenäisyyspäivä meni muiden ruokittavana (saimme muun muassa joulutorttuja, joiden taikinakin oli kotitekoinen), ja joulunakaan en ole näillä näkymin kotona kokkailemassa.


Tämänkertaiset kuvat ovat kuitenkin parin viikon takaa, kun seurailimme tuttavapariskuntamme ruuanlaittoa. Tai oikeasti tarkoitus oli kokkailla kimpassa, mutta täytyy myöntää, ettei oma panokseni ollut kovinkaan kummoinen. Oma keittiöni ei ikinä olekaan näin siisti ainakaan siinä vaiheessa, kun ruuanlaitto on vauhdikkaimmillaan:




Olisinkohan toisaalta osannut seurailla kryptistä ohjeistustakaan. Kuori omput ja pasuna?

Alkuun oli tavallista juhlavampaa kalakeittoa:

Juhlava kalakeitto (muistaakseni Exclusive-lehdestä)

600 g lohifileetä
suolaa
4 isoa pakestekampasimpukkaa tai 8 pientä
suolaa, mustapippuria
savustuspussi

Liemi:

7 dl valmista kalalientä (esim. Puljonki)
1 sipuli
2 varsisellerin vartta
1 porkkana
tillinvarsia
1 dl kuivaa valkoviiniä
nokare voita
1 dl kuohukermaa

Koristeeksi
leikattua tilliä ja krassia

Vahvista valmiin kalaliemen makua. Kuullota sipulilohkoja sekä varsiselleri- ja porkkanapaloja voinokareessa, lisää kalaliemi ja viini sekä tilli. Keitä lientä 30 minuuttia ja siivilöi vihannekset pois. Leikkaa lohifilee annospaloiksi ja kypsennä savustuspussissa olevan ohjeen mukaan.
Sulata, huuhtele ja kuivaa kampasimpukat. Leikkaa pintaan matala ristikkokuvio. Paista simpukoita kuumalla pannulla öljyssä pari minuuttia molemmin puolin. Mausta suolalla ja pippurilla.
Jatka kalaliemen valmistusta. Kaada liemeen kerma ja kiehauta. Lisää pieni nokare voita ja vaahdota voimakkaasti sauvasekoittimella.
Aseta valmiit lohipalat ja kampasimpukat lautasille. Koristele leikatulla krassilla ja tillillä. Vie lautaset tarjolle. Tarjoile höyryävän kuumaa ja kuohkeaa kalalientä pöydässä suoraan keittoastiasta nostamalla kauhalla jokaiselle ruokavieraalle lohen ja simpukoiden seuraksi.

Ennen jälkiruokaa (joka oli aivan mahtavaa vadelmaista paahtovanukasta) maistelimme rakuunalla maustettua tipua:

Maissikanan rintaa ja rakuunakastiketta

1 maissikanan rintaleike / hlö
suolaa, pippuria, tuoretta rakuunaa
öljyä paistamiseen
4-8 siivua parmankinkkua

Rakuunakastike
5 dl vahvaa kanalientä
1 dl kevytkermaa
1 dl pehmeää vuohenjuustoa
1/2 ruukullista rakuunaa

Juuresrösti:
6 dl selleri-, peruna- ja omenaraastetta
2 munaa
2 rkl vehnäjauhoja
suolaa, mustapippuria

Lisäke
2-3 kotimaista omenaa
voita
2 rkl calvadosta

Kuivaa kananrinnat. Paista pinta öljyssä ruskeaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Aseta jokaiselle leikkeelle rakuunanlehtiä ja kääri ympärille parmankinkkua. Kypsennä 180-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Paista juuresröstit. Sekoita raasteet ja muut ainekset kulhossa. Mausta seos. Paista siitä pannulla öljyssä noin 10 cm halkaisijaltaan olevia mahdollisimman ohuita ja rapeita lettuja. Säilytä lettuja 100-asteisessa uunissa, jotta ne säilyvät rapeina.
Valmista kastike. Kiehauta kanaliemi ja sulata joukkoon vuohenjuusto ja kerma. Lisää hienonnettua rakuunaa. Keitä muutama minuutti ja sekoita kastike sauvasekoittimella tasaiseksi ja kuohkeaksi.
Paista lisäkeeksi voinokareessa muutamia omenalohkoja. Mausta halutessasi calvados-tilkalla. Kokoa annokset ja tarjoile.

Berliinin makkara

Lidlin curry ja wursti muuntuivat kotona tietenkin currywurstiksi, joka oli kotona tehtynä ehkä vielä pikkuisen parempaa kuin Berliinin kadulla viime lokakuussa. Annokseen kuuluva pikkuinen haarukka vaan jäi puuttumaan.

Aivan loistavaa syötävää arki-iltaan, kun nälkä on kiljuva ja aikaakin vähän. Ohje on Uneliaalta Annalta:

Currywurst (2-3:lle)

4 bratwurstia
nokare voita tai tilkka öljyä

1 sipuli
1 tlk (70g) tomaattipyreetä
1/2 dl Heinzin ketsuppia
1-1 1/2 dl vettä
1 rkl vaaleaa balsamicoa
1 tl hunajaa
1 tl soijakastiketta
1 rkl curryjauhetta

pinnalle curryjauhetta

Viipaloi bratwurstit ohuiksi viipaleiksi. Paista viipaleisiin ruskea väri kuumalla pannulla rasvatilkassa, ja siirrä makkaraviipaleet sitten sivuun odottamaan.
Hienonna sipuli niin hienoksi silpuksi kuin mahdollista. Kippaa sipulisilppu pannuun, kuullota. Lisää tomaattipyree ja anna paistua hetken. Lisää sitten ketsuppi, vesi ja mausteet, anna kiehua hiljalleen hetken aikaa. Lisää lopuksi kastikkeeseen makkaraviipaleet.
Tarjoile ranskanperunoiden kanssa. Ripottele annoksen päälle curryjauhetta.

Mitä ostat Lidlistä?

Minusta on aina mukava käydä reissussa ollessa ruokakaupassa. Haaparannankin puolella on hauska ihan vaan katsella ruokakauppojen hyllyjä ja miettiä, miten ruotsalaiset ostavat kotiin valmiita voileipäkakkuja tai pakastekatkarapuja.

Koti-Oulussa vähän vastaavanlaisiin tunnelmiin pääsee Lidlissä, josta tykkään ostaa etenkin yläkuvassa näkyvää suklaata. En ole kovinkaan valveutunut suklaansyöjä, mutta tuo Ecuador sopii minun makunystyröihini harvinaisen hyvin.

Tällä kertaa Lidlistä lähti myös bratwurstia ja currya (joku saattaakin arvata, mihin tarkoitukseen) sekä kokeiluluontoisesti paketillinen pekonia. Aika usein ostan myös pähkinöitä tai purkitettuja pikkukurkkuja. Myös Lidlin pakastetuotteita ovat monet kehuneet.

Kuppiarvontaa (luomukuvituksella)

Marraskuinen maanantai ja Magisso-arvonta. Iso kiitos kaikille joululahjatoiveita esittäneille. Tänä vuonna kannattaa kaikesta päätellen ostaa ruokaihmisille lahjaksi valurautapatoja tai KitchenAidin yleiskoneita. Jälkimmäinen härveli on ollut vuosikaudet omallakin toivelistallani, joten ehkä vielä joskus.

Onni suosi kuppiarvonnassa seuraavia kommentoijia:

1. Pikkuvaras, joka toivoi pientä leipäkonetta
2. Amelia, joka toivoi purkin itse tehtyä sinappia tai majoneesia
3. Guiri, joka toivoi mandoliinia (siis semmoista siivutuskonetta) tai KitchenAidia
4. Naksu, joka toivoi valurautaista pataa
5. Päivi, joka toivoi valurautaista paistinpannua
6. Jenni, joke toivoi kunnon pataa
7. Mimosa, joka toivoi kennohunajaa
8. Seinäkärpänen, joka toivoi kunnon keittiöveitsiä
9. Salla, joka toivoi Iittalan Kulku-sarjaa
10. Nina Arantila, joka toivoi kunnollista fonduesettiä

Ilmoitelkaahan osoitteenne Pastanjauhantaa-gmailiimme, niin saamme kupit matkaan mahdollisimman pian.

Kuvituksena on tällä kertaa luomuruokaa. Olemme olleet tänä syksynä mukana luomukauppakokeilussa (maksaneet ostoksemme omalla rahalla, toim. huom.), jossa ostokset tuodaan kerran viikossa kotiovelle.

Luomu on kaikesta päätellen rynnistämässä isolla tohinalla täällä Oulunkin seudulla. Oulunsaloon on avattu luomukauppa, ja Ouluunkin on kuulemma kaavailtu vastaavaa (toki lähiluomua on tähänkin asti saanut mm. Kauppahallista ja ruokapiireistä).

Yläkuvassa jälleen kerran uunijuurekset, syksyn vakiosyötävä, joka päätyy pöytään vähintään kerran viikossa. Luomuvillityksen tuloksena pakastimessa on nyt tavallista enemmän lihaa, joten lihaa on tullut viime aikoina syötyä selvästi enemmän kuin kalaa.

Vaikka toki olemme valmistaneet silloin tällöin myös paistettua kalaa, suomalaisten uutta suosikkiruokaa.

Harlemin mureke: vähällä vaivalla hyvää jauhelihasta

Kun pitää saada nopeaa arkiruokaa ja noutopizzaa on syöty kyllästymiseen asti, on jauheliha oiva apu. Sen sulattaa käyttökuntoon hetkessä ja esimerkiksi murekkeen valmistaa käytännössä hakuruoan noutamista vähemmällä vaivalla.

Tässä netistä löytyneessä reseptissä (alkuperäisohje The Lee Bros. Southern Cookbook:sta) on perusmurekkeeseen verrattuna pari lisäjippoa: pilkottu suolakurkku tuo raikasta hapokkuutta ja mausteinen makkara lämmintä täyteläisyyttä.

Mureke pärjää hyvin myös jääkaapissa ja on oikeastaan vain parempaa jälleenlämmitettynä, joten lopusta saa seuraavaksi päiväksi kätevän evään.

Harlemin mureke

500 g naudanjauhelihaa
250 g italialaista makkaraa (me käytimme chorizoa, kun juuri muuta mausteista makkaraa ei kaupassa ollut)
1,2 dl ketsuppia (+0,6 dl ketsuppiglaseeraukseen)
1 rkl + 2 tl Worcestershire-kastiketta
1 rkl Tabascoa
1,2 dl pilkottuja suolakurkkuja (tai vähän reilumminkin)
vajaa 2 dl hienoksi silputtua sipulia
3 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja hienonnettuna
1,2 dl hienoksi silputtua sileälehtistä persiljaa
1,2 dl korppujauhoa (esim. vanhasta leipäpalasta murentamalla tulee hyvää)
1 iso muna, rakenne kevyesti rikki vispattuna
1/2 tl (kosher-)suolaa

Laita uuni lämpenemään 180 C:hen. Pilko makkarat ja jauheliha tilavassa kulhossa golfpallon kokoisiksi möhkäleiksi. Jos makkaroissa on tiukat kuoret, ne kannattaa ensin kuoria.

Yhdistä pienemmässä kulhossa ketsuppi, 1 rkl Worcestershire-kastiketta ja 2 tl Tabascoa. Kaada seos tasaisesti jauheliha-makkaraseoksen päälle. Sekoita sitten samassa pikkukulhossa suolakurkunpalat, sipuli, valkosipuli ja persilja. Kaada jälleen tasaisesti jauheliha-makkaraseoksen päälle. Ripottele pinnalle vielä korppujauhot, riko perään muna ja rouhi päälle suola. Sekoita ainekset kevyesti yhteen. Älä veivaa liikaa - alkuperäisen ohjeen mukaan 6-8 kunnon kuopaisua molemmin käsin riittää.

Siirrä mureketaikina uunipannulle tai -vuokaan ja taputtele se murekkeen muotoon. Paista 180 C:ssä 35 minuuttia.

Murekkeen paistuessa valmistetaan vielä ketsuppiglaseerauskastike: sekoita 0,6 dl ketsuppia, 2 tl Worcestershire-kastiketta ja 1 tl Tabascoa yhteen. Kun liha on paistunut 35 minuuttia, sivele kastike sen pintaan ja jatka paistamista vielä, kunnes pinta jämähtää ja tummenee hieman - noin 15 minuuttia.

Murekkeen kannattaa antaa vetäytyä hetki ennen leikkaamista. Koska siinä on niin paljon täytteitä sitovia ainesosia kohden, se murenee helposti - vaan eipä se ainakaan meillä arki-illan nälkätilassa juuri syömistä haitannut!

Näinä karppien aikoina voi tällaista täytteillä terästettyä mureketta vallan hyvin syödä aivan sellaisenaankin, mutta me nautimme sen tällä kertaa uunijuuresten kanssa: juureksia (esim. porkkanaa ja naurista) pilkotaan uunipannulle, päälle norutetaan hieman oliiviöljyä ja rouhitaan suolaa sekä pippuria. Sekoitetaan, norotetaan vielä päälle muutama vana juoksevaa hunajaa ja paahdetaan uunissa 200 C:ssa kolmisen varttia tai kunnes juurekset ovat haarukalla kokeiltaessa syötävän pehmeitä.

Kamujen pikkujoulut

Oulun (ja vähän eteläisemmänkin Suomen) ruokabloggaajien tämänvuotiset pikkujoulut pidettiin Insinööri-Pekan keittiössä. Syötävää ja juotavaa oli jälleen niin paljon, että seuraavana päivänäkin nälkä alkoi kurnia kunnolla vasta illalla.

Alkuruokien joukossa oli mm. savuporolla ja siianmädillä täytettyjä leipänappeja. Niiden, samoin kuin rouhituilla pinjansiemenillä kuorrutettujen suolaisten vaahtokarkkien reseptit nähdään toivottavasti verkossa jo pian - heti, kun saamme kyseisten ruokien takana seisseen pariskunnan houkuteltua oman ruokablogin perustamiseen. Yritys oli kyllä kova jo pikkujouluiltanakin.



Illan isäntä oli kypsentänyt kolmikiloisen naudanpaistin sous vide -keittimessään. Kypsästä lihasta hän taiteili leivän ja provolone-juuston avulla hillittömän lihaisia sandwicheja. (Kannattaa katsastaa insinöörikeittiön pikkujoulukirjoitus, joka sisältää mm. luumuBBQ-kastikkeen ohjeen.)

Eteläisen Suomen vaikutteita oli Kulinaarimurulan nachojen kera tarjottu chorizo-salsa (tai tuttavallisemmin horisko-dippi, kuten se meille esiteltiin). Loistavaa pikkujoulusyötävää.

Iltayön tunteina nähtiin myös feuerzangenbowle-glögin valmistus sokeritopan ja kuumennetun viinan avulla, samoin kuin koettiin napakat, IBA:n spesifikaatioiden mukaiset Black Russianit sekä jouluiset cosmopolitanit.

Joulu-cosmopolitan

1 1/2 osaa rosmariinilla maustettua votkaa
1/2 osaa triple sec -likööriä
1 osa karpalomehua
pieni pätkä rosmariininoksaa "joulukuuseksi"
1 karpalo kuusenkoristeeksi

Ravista ainekset sekaisin cocktail-shakerissa, kaada lasiin ja koristele rosmariininpätkällä sekä karpalolla. Jäitä kannattaa luonnollisesti käyttää joko ravistamisen aikana tai sekä ravistettaessa että lasissa.

Tarjoiltujen ruokien joukossa oli mm. Virpin tuomia rocky roadseja, parmesaanikeksejä ja aurajuustokierteitä. Sekä jouluisia mini-klubileipiä, joiden ohje taisi olla peräisin BBC GoodFoodin jouluisten pikkusyötävien valikoimista.

Minikokoiset club sandwichit

kalkkunanrinta
1 kypsä avokado
1/2 sitruunan mehu
1/2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
karpalohilloa
pekoninsiivuja
jyväistä leipää, esim. Real

Suolaa ja pippuroi kalkkunanrinta ja paista siihen parilapannulla kunnon grilliraidat molemmin puolin. Kypsennä se sitten uunissa 200 C:ssä valmiiksi (n. 10 minuuttia, koosta riippuen). Anna jäähtyä ja viipaloi ohuiksi siivuiksi.

Valmista sillä aikaa guacamole: muusaa avokado kulhossa haarukanselkämyksellä tai sauvasekoittimella ja sekoita mukaan puolen sitruunan mehu ja puolikas valkosipulinkynsi. Paista sitten pekonit rapeiksi ja valuta liiasta rasvasta esim. talouspaperin päällä. Leikkaa pekonit suupalan kokoisiksi eli yksi siivu kolmeen tai neljään osaan.

Leikkaa leipäkin suupalan kokoisiksi palasiksi ja kasaa sandwichit: jokaiselle leipäpalaselle ensin pieni lusikallinen guacamolea, päälle pekoninsiivu, sen päälle kalkkunaa ja lopuksi pieni lusikallinen karpalohilloa.

Jälkiruokana nautittiin maistuvat suklaa-fondantit päärynäsorbetin kera.

Kiitokset kaikille ja etenkin isäntä-Pekalle! Toivottavasti glöginroiskeinen pöytäliina vaalenee ahkeralla pesemisellä edes hieman.