tiistaina, joulukuuta 04, 2018

Onsen-elämys Noboribetsussa



Japanissa yksi rentouttavimmista vapaa-ajanviettomuodoista on onseneissa käyminen. Onsenilla tarkoitetaan kylpylähotellia (tai ryokan-majataloa), jossa voi kylpeä vulkaanisen alueen kuumissa lähteissä.

Teimme pienen ruskaretken Noboribetsuun eli yhdelle Hokkaidon tunnetuimmista ja perinteikkäimmistä onsen-alueista. Hotelliksi valikoitui Hot Spring Hotel Hanayura, jossa mainostettiin erityisen hyvää hokkaidolaisista raaka-aineista tehtyä kaiseki-ateriaa.



Olin käynyt Japanissa ollessani kylpemässä ennenkin, mutta nyt olin ensimmäistä kertaa yötä onsen-hotellissa. Tunnelmaan virittäytyminen sujui pukeutumalla yukataan (joka on edullisempi puuvillainen versio kimonosta), jota pidettiin päällä myös illallisella ja ylipäänsä hotellialueella liikuskellessa. Yukatassa olikin sopiva tunnelma rauhoittua teen ja paputahnalla täytettyjen leivonnaisten pariin.

Yleiseltä kylpyläosastolta en sattuneista syistä saanut yhtään kuvaa, mutta omalla parvekkeella olevan kylpyammeen sain kuitenkin kuvattua:



Olin Sapporoon muutettuani ennen ensimmäistä onsen-käyntiäni etukäteen hiukan huolestunut onsen-etiketistä, mutta ihan hyvin se sujui, kun seuraili vähän, miten muut kylpijät menettelivät.

Onseneihin ei perinteisesti ole päästetty tatuoituja ihmisiä, koska tatuoinnit on Japanissa yhdistetty yakuzaan eli japanilaiseen mafiaan. Nykyään tatuointeja kohtaan on alettu olla hiukan ymmärtäväisempiä ja netissä on kuulemma listattu sellaisia onseneita, joihin on tervetullut myös tatuointien kanssa.

Onsen-varustukseen kuuluu iso pyyhe ja pieni pyyhe, joista pienempää voi käyttää itsensä pesemiseen ennen kylpyyn menoa. Pitkulaisen pienen pyyhkeen voi kietoa myös päähän ennen kylpyyn menoa, mutta veteen sitä ei saa kastaa (eikä hiuksiakaan ole ilmeisesti suotavaa roikuttaa vedessä).

Naisten ja miesten puolet on onseneissa yleensä erikseen. Noboribetsussa naisten puoli oli merkitty punaisella verholla ja miesten puoli sinisellä (ja lisäksi myös englanninkielisillä teksteillä), mutta varmuuden vuoksi kannattaa opetella myös miestä (男) ja naista (女) tarkoittavat kanji-merkit. Ennen kylpyyn menemistä peseydytään huolella, ja kylpyyn mennään ilman vaatteita, eli esimerkiksi uimapuvulle ei ole onseneissa käyttöä.



Monet kokeneemmat onsen-kävijät välttelevät Noboribetsua ja valitsevat mieluummin jotakin vähän esoteerisempaa, mutta omasta näkökulmastani oli kiinnostava nähdä alue ihan jo sen pitkien kylpyläperinteiden takia. Noboribetsun vesi oli kyllä aivan mahtavan hoivaavaa kaikessa rikkipitoisuudessaan.

Kylpyläalueen pitkät perinteet näkyivät toisaalta hiukan myös infrassa. Hotellit näyttivät ulkoa tarkasteltuina 1960-luvun harmailta kerrostaloilta, mutta onneksi vaikutelma unohtui nopeasti sisätiloissa.



Hintaan sisältyi illallinen ja aamiainen, joista etenkin ensiksi mainittu sisälsi todella herkullisia makuja:













Valitsimme pääruoaksi lihaa, koska toiveissa oli, että luvassa saattaisi olla jotain Kobe-härän tyyppistä. Toive toteutui, koska tarjolle tuotiin kolme pientä mutta sitäkin taivaallisemman makuista hokkaidolaista Shiraoi Wagyu -lihanpalaa, jotka itse grillattiin pöytägrillissä. En ole ikinä osannut kuvitella, että liha voisi olla niin täydellisen herkullista ja suussa sulavaa.

Grillattujen lihanpalojen seuraksi sopi aivan täydellisen hyvin sipulista tehty lisuke. Vakuutuin kyllä entisestään siitä, että lihansyöntiä voisi viedä huomattavasti enemmän suuntaan, jossa lihaa söisi huomattavasti vähemmän, mutta samalla huomattavasti laadukkaampana. Japanissa on ylipäänsä tottunut siihen, että lihaa riittää annokseen hyvinkin pieni määrä (ruokakaupassa myydään jauhelihaa esim. 90 gramman pakkauksissa).



Onsen-illallinen sisälsi muutenkin hyvin paljon kaikenlaista pientä poltinta ja keitintä, eli ruokailu oli varsin aktiivinen toimitus.





Jälkiruoassa päästiin fiilistelemään kuuluisia Furanon meloneita:



Illallisen aikana henkilökunta oli käynyt levittämässä futonit huoneen lattialle. Olipahan harvinaisen makoisat unet, ja aamulla sai vielä herätä suoraan höyryävän kuumaan kylpyyn ennen aamiaiselle menoa.

maanantaina, joulukuuta 03, 2018

Karaokebaarissa, elokuvissa ja baseball-ottelussa



Monet japanilaiset tekevät paljon töitä, mutta myös vapaa-ajanviettotapoja on monia ja japanilaisissa kaupungeissa on runsaasti esimerkiksi pachinko-pelihalleja ja karaokebaareja. Pachinko on japanilainen raha-automaattipeli, jota pelataan metallisilla kuulilla. Koska rahalla uhkapelaaminen on Japanissa kielletty, mahdolliset pelivoitot voi lunastaa esimerkiksi syötävinä ja juotavina tuotteina, mikä ei sinänsä kuulosta omalta kannaltani yhtään hullummalta.

En ole itse pelannut pachinkoa, mutta monia muita japanilaisten suosimia ajanviettotapoja olen sen sijaan kokeillut. Onseneista kirjoitan enemmän tulevissa postauksissa, mutta karaokessa olen käynyt Sapporossa asuvien tuttujen kanssa vaikka kuinka monta kertaa. Japanissahan karaoken laulaminen on siinä mielessä erilaista kuin Suomessa, että kaveriporukan kanssa vuokrataan laulamista varten karaokebaarista erillinen huone, jonne saa halutessaan tietenkin myös syötävää ja juotavaa.

Tässä tapauksessa neljän hengen seurueen käyttöön luovutettu huone olisi sopinut isommallekin porukalle:





Karaokebaareissa pääsee muuten laulamaan myös suomalaista musiikkia: Ainakin Korpiklaani tuntuu olevan hyvin edustettuna.







Karaokebaariin mennään usein illallisen päätteeksi, joten siellä tulee keskityttyä enemmän juomapuoleen, mutta elokuviin olemme ostaneet syötävääkin mukaan. Ruoat ovat toki vähän mikrossa lämmitettävää mallia (hodareita, ranskalaisia, friteerattua kanaa jne.), mutta ruokaa yhtä kaikki. Elokuvissa olemme käyneet Sapporo Cinema Frontierissa, joka sijaitsee käytännössä Sapporon päärautatieasemalla.





Yksi Japanin suosituimmista urheilulajeista on baseball. Emme ole yleensä kovinkaan innokkaita penkkiurheilijoita (viime kesänä katsoin kyllä vähän jalkapallon MM-kisoja, kun Japani pärjäsi niin hyvin + joskus saatan katsoa Kärppien vihoviimeisen liigapelin, jos ovat mestaruudesta pelaamassa), mistä syystä tuntui ehkä vähän omituiselta mennä Sapporossa baseball-otteluun.

Olin kuullut, että Sapporo Dome on jo itsessään näkemisen arvoinen paikka, ja pelissä olikin todella hyvä tunnelma. Kotijoukkue oli koko Hokkaidon ylpeydenaihe eli Hokkaido Nippon Ham Fighters (joukkueiden nimet ovat täällä usein hyvin kaupallisia; Nippon Ham on suuri japanilainen ruoka-alan yritys).



Sapporo Domella oli vaikka kuinka monta ruokakojua, joista sai viedä ruokaa (esim. riisikulhoruokia, bentoja, MOS-burgereita, KFC-kanaa) katsomoon. Ylimmän kuvan Hokkaidon muotoisella munakkaalla koristeltu yakisoba-annos oli oma katsomoruokamme.

Omia juomia sai viedä mukana, kunhan ne kippasi ennen katsomoon menoa tarkoitusta varten varattuihin muovimukeihin. Lisäksi katsomossa kulki jatkuvasti juomanmyyjiä, joilta sai ostaa limsaa tai olutta.

Pesäpallon säännöt tuntevana baseball-pelin juoneen pääsi nopeasti käsiksi, ja kannustushuutojakin alkoi oppia nopeasti. Sapporo Domella pelataan myös jalkapallo-otteluita. Ties vaikka pääsisi sellaistakin katsomaan jolloinkin.



Sapporo Dome on kätevästi tavoitettavissa metrolla: linjaksi valitaan sininen Tōhō Line ja pois jäädään Fukuzumi-nimisellä päätepysäkillä.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails