tiistaina, lokakuuta 24, 2017

Ruokaisa syysrieha



Järjestimme pari viikkoa sitten tiluksillamme perinteisen ruokariehan, josta raportoiminen jäi harmillisesti työkiireiden ja reissujen jalkoihin. Ilta oli kuitenkin harvinaisen antoisa, ja sain reseptikokoelmiini vaikka kuinka monta uutta ruokaohjetta. Onnekkaita olemme, kun tuttavien joukossa on niin paljon ihmisiä, jotka ovat toisaalta aivan mahdottoman mukavaa seuraa ja toisaalta aivan loistavia kotikokkeja.

Tässä kuitenkin muutamia kuvallisia ruokapoimintoja illasta niiltä osin, kun kamera ehti kokkauksiin mukaan. Aivan kaikkialla se ei ehtinyt tai (hämärien olosuhteiden vuoksi) pystynyt osallistumaan - osa illasta kului grillikodassa lohta halstratessa ja vielä illan lopuksi tikkupullan paistossa. Tässä hiukan todistusaineistoa siltä osin:



Alla näkyvissä leivissä oli siikaa ja munakokkelia. Kuulemma klassinen yhdistelmä, johon en ole itse kuitenkaan muistaakseni koskaan törmännyt:





Syksyisiä piirakoita oli tarjolla parikin kappaletta. Yllä oleva taisi olla poropiirakkaa. Myös salaatteja oli pariakin kappaletta, muun muassa kotitekoinen caesarsalaatti.







Yksi tuttavapariskuntamme toi mukanaan ihan täydellistä keittoa, jota jo visioin tekeväni tulevana talvena mukaan hiihtoretkille (tässä vaiheessa voi vielä suunnitella kuluttavansa tulevan talven vapaa-ajat ihan kokonaan hiihtoladulla). Pyysimme keittoon ohjeenkin, joka pitää ottaa kokeiluun pikimmiten:

Chorizo-juustokeitto

oliiviöljyä
1 sipuli, pilkottuna
1 jalapeno pilkottuna
1 punainen makea paprika, pilkottuna
4 perunaa, kypsänä, pilkottuna
1-2 ruokalusikallista cajun-maustetta (chipotlet jne. toimivat kuulemma myös varmasti)
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
2-3 rkl vehnäjauhoja
3 rkl voita
0,33-0,5 l olutta (alkup. suositus pale ale, mutta bulkkilagerikin kuulemma toimii)
350-450 g juustoa raasteena (esim. cheddar, ja vähän vähemmälläkin pärjää)
150 g chorizoa, kypsänä

Paista pilkottua sipulia, paprikaa ja perunaa oliiviöljyssä keskilämmöllä 6-7 minuuttia niin että ne hieman pehmenevät. Lisää mausteet ja jauhot. Paista pari minuuttia ja lisää voi. Sekoittele ja paista niin että jauhot ottavat hieman väriä. Lisää olut ja sekoita. Keitä muutama minuutti sekoitellen, kunnes keitos hieman paksuuntuu. Lisää juustot vähitellen, sekoittaen pieni annos kerrallaan kunnes juusto on täysin sulanut ja sekoittunut. Jos menee liian paksuksi, ohenna esim. kanaliemellä. Mausta tarvittaessa. Lisää chorizot siivutettuna tai pilkottuina keittoon tai pilko ne koristeiksi keiton päälle.

Cheddar on kuulemma keittoon takuuvarma juustovalinta, mutta tähän voi hyvin käyttää jämäjuustoja myös muista resepteistä. Kuva ei tee tälle ollenkaan oikeutta, mutta tältä se suurin piirtein näytti:



Kokit ja potit -blogin Hannele oli kokannut Hannan soppa -blogin Hanna Hurtan uudesta Kasvis-keittokirjasta jumalaisen ihanaa indonesialaista gado gado -salaattia myskikurpitsalla toteutettuna. Erittäin vahva suositus sekä salaatille että sen kanssa tarjolla olleelle maapähkinävoikastikkeelle:



Myös nämä pienet ruusukaaliburgerit olivat peräisin Hannelen keittiöstä:



Kärähtäneet-blogin Heidi toi mukanaan aasialaistyylistä munakoisoruokaa - olipahan harvinaisen koukuttava kokemus:





Syysriehamme on ollut sesonkeja kunnioittava ainakin siinä mielessä, että omenaisia jälkiruokia on ollut toisinaan tarjolla parikin kappaletta.

Tämä vuosi ei ollut poikkeus - nämä Aina nälkä -blogin Millan kinuskilla (+ suolalla), Oreo-kekseillä ynnä muilla herkuilla höystetyt omenat saivat aikaan runsaasti kehuja ja onnellisia huokauksia:





Kiitos taas kaikille, jotka tulivat tänne haja-asutusalueelle juhlistamaan lokakuista lauantai-iltaa. Kylänperän juhlailtaan kuului lisäksi perinteinen taskulamppugrillaus ja villasukkadisco - vanhassa talossa vetää aina sen verran, että kokeneet kävijät vetävät aina saman tien villasukat laukustaan.

sunnuntaina, lokakuuta 01, 2017

Tahmaista aprikoosi-hoisinbroileria grillistä



Monet ovat viime aikoina konmarittaneet keittokirjojaan, mutta meidän kodissamme kirjoja kasaantuu hyllyihin samaa tahtia kuin aina ennenkin (viimeksi eilen oli pakko hankkia pari uutta kirjahyllyä, ja keittokirjahyllykin vaatisi laajennusta).

Tänä vuonna innostuin huhtikuun lopun keväthuumassa tilaamaan useampia uusia grillauskirjoja. Yksi sisälsi japanilaisia grillausohjeita (sikäläiset ruokaohjeet kiinnostavat sattuneista syistä juuri nyt harvinaisen paljon, mutta siitä aiheesta joskus toiste lisää) ja yksi oli tietenkin Siskot kokkaa -blogin Nellen mainio Savu nousee: Kotipihan BBQ.

Tämä ohje on peräisin kirjasta Weber's American BBQ: A Modern Spin on the Classic, josta löytyy muun muassa brisket-ohjeita sekä resepti kotitekoiseen pastramiin. Arki-iltakokkaukseen sopi kuitenkin vähän nopeampi reseptivalinta:

Broileria makealla aprikoosi-hoisinglaseerauksella


Rub:
1½ tl merisuolaa
1½ tl valkosipulijauhetta
1 tl jauhettua juustokuminaa
¾ tl mustapippuria myllystä
½ tl mietoa chilijauhetta
½ tl jauhettua inkivääriä
1/8 tl jauhettua kanelia

8 broilerin luullista ja nahallista reisipalaa, kukin 140-175 g (poista ylimääräinen rasva, taputtele kuivaksi)

Glaseeraus:
150 g aprikoosihilloa
4 rkl hoisinkastiketta
1 rkl sitruunasta puristettua mehua
2 tl hienonnettua inkivääriä (tuoreesta, kuoritusta inkivääristä)

koristeluun: tuoretta korianteria

Liota savustuslastuja vedessä vähintään puolen tunnin ajan.
Valmistele grilli kahdelle lämpöalueelle (sekä suoralle että epäsuoralle grillaukselle, eli hiiligrillissä hiilet toiselle laidalle) matalahkolle keskilämmölle (180-200°C).
Yhdistä rubiainekset ja mausta broileripalat tasaisesti rubiseoksella.
Yhdistä glaseerausainekset pienessä kattilassa tai pannussa. Laita kattila hellalle keskilämmölle ja keittele noin kolmen minuutin ajan tai niin pitkään, että kastike paksunee sopivasti. Sekoittele silloin tällöin. Poista kattila levyltä.
Valuta savustuslastut vedestä ja lisää ne suoraan hiilille tai kaasugrillissä esim. savustuslaatikkoon. Kun savua alkaa muodostua, lisää broilerinpalat grilliin suoralle lämmölle, aluksi nahkapuoli alaspäin. Grillaa noin 16 minuuttia, kansi suljettuna, kunnes liha ruskistuu sopivasti. Käännä välillä kerran. Nosta sitten lihat alumiinivuokaan ja laita vuoka epäsuoran lämmön puolelle. Sivele lihoihin jonkin verran glaseerauskastiketta. Sulje kansi ja anna kypsyä vielä 15-20 minuutin ajan, kunnes kana on kypsää (lihasneste on kirkasta eikä liha ole enää vaaleanpunaista luunkaan vieressä). Penslaa glaseerauskastiketta lihojen pinnalle muutamaan otteeseen grillauksen edetessä. Jos glaseeraustahna paksuuntuu liikaa viiletessään, kuumenna sitä levyllä hetki uudestaan. Sivele loppu glaseerauskastike lihoihin juuri ennen kuin poistat ne grillistä. Tarjoile lämpimänä, korianterilla koristettuna.

perjantaina, syyskuuta 29, 2017

Kymmenen minuutin pizzakastike



Meillä on ollut tapana järjestää jo useamman vuoden ajan jonkinlaiset isommat nyyttikestit Pastanjauhannan synttärien aikoihin tai käytännössä lokakuun puolella, kun syyskuun loppu on yleensä töiden puolesta harvinaisen kiireistä aikaa.

Viime vuoden kekkereissä oli tarjolla muun muassa sieni-pähkinäkeittoa, korealaisia wingsejä, nuudelisalaattia ja omena-kinuskipiirakkaa. Lisäksi teimme pizzaa Glorian ruoka&viini -lehden ohjeella. Nopeasti valmistuvan tomaattikastikkeen ohje on jäänyt minulla vakkarikäyttöön, mistä syystä päätin tallettaa ohjeen tänne bloginkin puolelle:

Tomaattikastike


1 prk (400 g) laadukasta tomaattimurskaa (esim. Mutti)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl vaaleaa balsamietikkaa
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

Kaada tomaattimurska pieneen kattilaan. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja lisää ne kattilaan öljyn, balsamietikan, sokerin, suolan ja mustapippurin kanssa. Keitä 10 minuuttia hiljaa poreillen. Anna kastikkeen jäähtyä.

Pizzasta puheen ollen: Tulin yhtenä päivänä ajatelleeksi, että luotto-ohjeeni pannupizzan valmistamiseen on peräisin yli kahdenkymmenen vuoden takaa (ja linkkaamani pannupizzapostauskin yli kaksitoista vuotta vanha).

Parikymmentä vuotta sitten netistä ei voinut etsiä vielä ruokaohjeita nykyiseen tapaan, ja mietinkin, että nyt voisi olla korkea aika päivittää pannupizzaohje tälle vuosituhannelle. Pitänee siis käydä tutkailemassa aitoja amerikkalaisia pannupizzaohjeita. Myös vinkkejä otetaan vastaan!

tiistaina, syyskuuta 26, 2017

Mitä tehdä variksenmarjoista?



Olen viime aikoina puolukoiden ja tattien (ja osin geokätköjenkin) perässä metsässä rämpiessäni pohtinut maahan jääviä variksenmarjoja.

En ole koskaan tottunut variksenmarjoja keräämään tai niistä ruokaa tekemään, mutta viime aikoina variksenmarja on tullut esiin moneen otteeseen, kun olen lueskellut pohjoisten alueiden marjoista ja niiden perinteisistä hyödynnystavoista. Flavonoidipitoinen variksenmarja (tai kaarnikka) on ollut vuosisatojen ajan pohjoisten alueiden asukkaiden tärkeä C-vitamiinin lähde, ja sitä on myös säilötty talven varalle.

Jos blogimme lukijoilta sattuisi löytymään ideoita variksenmarjan hyödyntämiseen, niin kuulisin mielelläni. Jos vaikka tänä syksynä innostuisin niitä itsekin poimimaan. Ainakin voisin keittää marjoista alkuun pienen satsin hilloa tai hyytelöä. Olen nimittäin tainnut kaupasta kaarnikkahyytelöä joskus ostaakin.

lauantaina, syyskuuta 23, 2017

Tattipasta



Tänään minulla on ollut erityisen juhlallinen olo, koska Pastanjauhantaa täytti kokonaista 12 vuotta!

Juhlan kunniaksi valmistimme herkullista tattipastaa omasta pihapiiristä löytyneistä lehtikuusentateista. Ruokaan toivat väriä ja pirteyttä myös pihan pihlajanmarjoista tehdyt kaprikset, joita valmistin taannoin Kipparin morsiamen ohjeella. Mutta tässä itse pasta:

Tattipasta

oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä (viipaloituna)
vähän chiliä (meillä noin puoli teelusikallista kuivattuja chipotlechilihiutaleita)
100-150 g luomupekonia (viipaloituna)
250 g tuorepastaa
tatteja (meillä noin neljä reilua kourallista viipaloituna)
mustapippuria myllystä
2 dl lihalientä
vajaa desi kermaa
pihlajanmarjakapriksia (muutama lusikallinen)
lehtipersiljaa
(suolaa ei laitettu, kun aineksissa oli sen verran paljon suolaisia elementtejä)

Kuumenna öljy pannulla. Lisää viipaloidut valkosipulinkynnet, chili ja viipaloitu pekoni. Paista niin pitkään, että valkosipuli ja pekoni saavat mukavasti väriä. Laita sivuun odottamaan. Laita tuorepasta kiehumaan (pari minuuttia riittää – ei kannata keittää liikaa, koska pasta kypsyy vielä myöhemmässä vaiheessa) ja paista sillä välin pannulla tatteihinkin kaunis väri. Mausta mustapippurilla.
Valuta tuorepasta ja kippaa pannulle. Lisää tattien ja pastan joukkoon pekoniseos, lihaliemi, kerma ja pihlajanmarjakaprikset. Sekoita ja koristele lehtipersiljalla.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2017

Täytettyä patonkia nuotiolla



Hävikkiviikko on hetken päästä päättymässä, mutta ennen sitä ehdin vielä blogata tämän viikon parhaan hävikkiruokareseptin.

Ohje on peräisin vähän aikaa sitten ilmestyneestä Minna Jakosuon kirjasta Parempaa retkiruokaa (Gummerus 2017), jonka harrastelevana nuotiokokkina hankin tietenkin saman tien itselleni. Kirjasta löytyy tietoa villiyrteistä sekä retkiruokasuosituksia eri vuodenajoille. Syksyisiksi resepteiksi kirjaan on valittu muun muassa härkistortillat, kaalipiiraat sekä nokipannukahvi, mutta minä tartuin tällä kertaa yhteen kirjan talviohjeista: Herkkupatonkeihin, koska kaapissamme oli parhaillaan vanhenemassa esipaistettu patonki, ja juuston ja oliivien jämiä löytyy jääkaapista aina.

Herkkupatongit on suositeltu kirjassa valmistettavaksi kaupan kuivahtaneista patongeista, jotka ovat ennättäneet saada jo alennustarran kylkeensä. Patonkien täytteeksi voi käyttää melkein mitä mieleen juolahtaa, esimerkiksi aurinkokuivattujen tomaattien loput tai vaikka jääkaappiin unohtuneen ylijäämänyhtöpossun. Me paistoimme patongin kanssa nuotiolla grillimakkaraa, jota oli ostettu muutaman viikon takaiselle Syötteen mökkiviikonlopulle mutta kulkeutui avaamatta takaisin kotiin.

Patongit

haluamasi määrä alennuspatonkeja
kovaa voimakasta juustoa
oliiveja

Tee patonkiin viiltoja tai ristikoita terävällä sahalaitaisella veitsellä ja tunge täytteet koloihin. Kääri patonki sitten folioon ja lämmitä se nuotion loimussa. Älä paista herkkupatonkia liian kuumassa, sillä juusto voi jämähtää folioon kiinni.

Patongista tuli aivan ällistyttävän hyvää, vaikka patongin koloihin tunkemani juustonpalat eivät olleet kaikilta osin aivan sulavinta sorttia. Tämä oli mukava piristys siinäkin mielessä, että ohjeen ansiosta tuli hakeuduttua aivan tavallisena arki-iltanakin nuotion ääreen.

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2017

Nälkäpäivän hävikkiruokareseptit



Kuten elokuun puolella jo vihjaisin, lähdimme SPR:n Oulun osaston ehdotuksesta osallistumaan nälkäpäiväkeräykseen sekä kamppailemaan ruokahävikkiä vastaan.

Valtakunnallista Nälkäpäivää vietetään 14.-16.9.2017, ja kampanjan avulla kerätään varoja Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Tänä vuonna on haluttu tuoda esiin rahaston merkitystä myös täällä kotikulmilla: Monessa suomalaisessa kodissa kokataan juuri tälläkin hetkellä aterioita ruoka-avun aineksista. SPR:n Oulun osasto jakaa ruoka-apua maanantaisin Toppila-Centerissä, ja jaettavat ruoat ovat paikallisten kauppiaiden lahjoittamia viimeisen käyttöpäivän tuotteita. Alkamassa on myös maksuton hävikkilounas vähävaraisille Oulun keskustassa.

Lähdin haasteeseen mukaan mielelläni, koska keinoja ruokahävikin torjumiseen kannattaa pohtia tietenkin säännöllisesti. Olin aiemmin tarkempi ruokapakkausten päivämäärämerkintöjen kanssa, mutta nykyään olen rentoutunut huomattavasti. Esimerkiksi ruisleivän päiväysmerkintöjä en ole katsonut enää pitkään aikaan, koska leipä on kokemusteni mukaan syötävää aina vaikka kuinka pitkään pussiin merkityn päivämäärän jälkeenkin.

Sain hävikkiruokakassin käsiini kohtalaisen myöhään eräänä elokuisena maanantai-iltana. Alussa meinasi iskeä pieni epätoivo – minkälaisia ruokia on mahdollista kehitellä viimeisen käyttöpäivän leivästä, eri tavoilla maustetuista jogurteista, nakeista ja pinaattiletuista? Onneksi perheen yhteinen WhatsApp-kanava auttoi ideoinnissa (isosiskolle tässä kohtaa erityiskiitos), ja kohta olivat suunnitelmat selvillä.

Ajatuksenamme oli, että kaupasta ei saisi ostaa hävikkiruokakokkauksia varten mitään uutta, mutta ruokakaappien sisältöjä (onneksi edellisen viikon pizzapäivästä oli jäänyt hiukan juustoraastetta!) ja ulkoa löytyviä sieniä ja marjoja sai hyödyntää mielin määrin. Siksi kipaisin saman tien ulos ämpäreiden kanssa ja haalin pihalta ja lähimetsästä ruokaa varten pihlajanmarjoja, vadelmia, punaviinimarjoja ja mustikoita. Tatteja ei juuri sillä hetkellä löytynyt etsiskelyistäni huolimatta, mutta onneksi jemmassa oli aiemmin kuivattuja suppilovahveroita, joista saatiin vedessä liottamalla erinomaista pinaattilettujen täytettä.

Tällaisia ruokia saimme parin seuraavan tunnin aikana aikaiseksi:

Pizzadogit


paahtoleipää tai muuta vaaleaa leipää
nakkeja
tomaattikastiketta (jonka voi sekoitella esim. tomaattipyreestä, ketsupista, jauhetusta mustapippurista ja pizzamausteesta)
juustoraastetta
oreganoa

Levitä kullekin leivälle ensin tomaattikastike, aseta päälle nakki ja ripottele pinnalle juustoa. Kiinnitä leipien laidat toisiinsa esim. cocktailtikulla. Ripottele päälle kuivattua oreganoa.
Paista 200-asteisessa uunissa niin pitkään, että juusto sulaa ja saa vähän väriä.

Koska nakeissa oli meneillään viimeinen käyttöpäivä, tekaisin loppunakeista jääkaappiin vielä makkara-spagettivuokaa, jota meillä sitten syötiin parina seuraavana päivänä.



Sienitäytteiset pinaattilettutornit


1 isohko sipuli
1 valkosipulinkynsi puristettuna tai hienonnettuna
muutama kourallinen puhdistettuja sieniä (esim. suppilovahveroita)
öljyä paistamiseen
suolaa ja pippuria
valmiita pinaattilettuja
pinnalle: pihlajanmarjahilloa (ja meidän tapauksessamme myös mustikkaviiliä)

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Viipaloi sienet. Pari sientä voi säästää koristeeksi. Paista sienet ja sipulit pannulla öljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Halutessaan mausteita voi käyttää monipuolisemminkin.
Kokoa uunivuokaan kerroksittain pinaattilettuja ja sieniseosta. Lämmitä 200-asteisessa uunissa niin pitkään, että letut lämpenevät sopivasti. Lusikoi päälle pihlajanmarjahilloa, jonka valmistamisessa voi soveltaa esimerkiksi hillosokeripussin kyljestä löytyvää ohjetta.



Hunajainen jogurttipannacotta

(mukailtu Valion ohjeesta)

3 liivatelehteä
5 dl täysmaitoa
3 rkl sokeria
400 g hunajajogurttia

pinnalle: tuoreita marjoja

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Kuumenna maito ja sokeri kiehuvan kuumaksi kattilassa. Nosta kattila sivuun. Lisää puristetut liivatelehdet. Sekoita, kunnes seoksesta tulee tasaista. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Yhdistä sen jälkeen jogurtti maitoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Annostele tarjoilumaljoihin. Peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolmen tunnin ajan.
Lusikoi päälle ennen tarjoilua marjoja.



Hävikkiruokaviikosta muodostui varsinainen jälkiruokaviikko, kun jogurttipannacottaakin riitti useammaksi päiväksi. Lisäksi siinä vaiheessa, kun aineksista oli jäljellä enää leipää ja jogurttia, tein kuvassa näkyvää pappilan hätävaraa, johon käytin myös aiemmin samalla viikolla keittämäni pihlajanmarjahillon jämät. Hätävara onnistuu oikein hyvin siis myös vaaleasta paahtoleivästä:



Viikon lopulla kaivelin vielä syötäväksemme pakastimeen säilöttyjä ruispaloja, (joita olen syönyt useampana aamuna myös aamupalaksi). Ruispaloista syntyi samanlainen makoisa pikkusyötävä, jota maistelimme muutama vuosi sitten Liettuassa.

Valkosipuliset ruisleipäsnacksit


ruisleipää
valkosipulia (laitoin itse pellilliseen tikkuja kolme aika isoa kynttä)
rypsiöljyä
suolaa

Leikkaa leipä sopiviksi tikkumaisiksi suupaloiksi. Purista valkosipulinkynnet kulhossa leipätikkujen päälle ja roiskuttele sekaan öljyä sen verran, että kaikissa leivissä on tasainen öljykerros. Pyöräytä halutessasi suolamyllystä päälle hiukan suolaa.
Kaada tikut tasaiseksi kerrokseksi pellille leivinpaperin päälle. Paista 250-asteisessa uunissa 5 minuuttia. Vahdi uunin edessä tarkasti, koska leipätikut palavat herkästi.



Ruokabloggaajat ovat jo pitkään taistelleet ruokahävikkiä vastaan. Erinomaisia resepti-ideoita löytyy esimerkiksi Hävikistä herkuksi -facebooksivulta.

Ravintolaruokien hävikkiä vastaan taisteleva ResQ toimii myös Oulussa. En ole itse testannut, mutta vaikuttaa hyvinkin toimivalta konseptilta.

Kokkaan myös tulevan viikon aikana ainakin parina iltana hävikkiruokaa, joten pysykää kanavalla. Lisää reseptejä luvassa.

(Yhteistyössä: SPR:n Oulun osasto.)

perjantaina, syyskuuta 08, 2017

Hestonin kolmesti keitetyt ranskalaiset ja aioli



Kulinaarimurulan Jaana vieraili elokuun lopulla Oulussa, minkä kunniaksi piti tietenkin järjestää ruokapitoiset illanistujaiset. Illan aikana herkuteltiin muun muassa ilmakuivatusta kinkusta ja savujuustosta tehdyillä suupaloilla, kantarellikeitolla, sitruunarisotolla sekä ranskankerma-ananaspiirakalla.

Varsinaisen pääruoan virkaa ajoivat Weberin simpukkasaunassa kypsennetyt simpukat, joiden kanssa päätettiin tarjoilla Heston Blumenthalin hifistelyranskalaisia, aiolia (josta tuli ihan kunnolla valkosipulista) sekä kavereiden omassa kotipanimossaan tekemää tummaa luostariolutta.

Ranskalaisten valmistelu aloitettiin jo edellisenä iltana, ja vaikka askartelemista oli jonkin verran, lopputuloksena oli herkullisimmat ranskanperunat missään koskaan. Tällä ohjeella syntyy nimittäin erittäin rapeita ja maukkaita ranskalaisia ilman mitään erikoislaitteita. Friteerauksen voi vallan hyvin hoitaa tavallisessa, riittävän korkeareunaisessa kattilassa. Lämpömittari on kuitenkin suositeltava apuväline, koska öljyn lämpötilan arvioiminen on muuten hankalaa. Yksinkertaisen digitaalimittarin avulla tarkkailemalla lämmön saa pidettyä melko tarkasti ohjeen arvoissa.

Hestonin kolmesti keitetyt ranskalaiset

(Heston Blumenthal's triple cooked chips, linkki ohjeeseen)

1 kg perunoita, kuorittuna ja suikaloituna ranskalaiskokoon (2 cm x 2 cm x 6 cm)
öljyä (meillä rypsiöljyä)
suolaa

Pane leikatut perunat kulhoon ja pidä niitä juoksevan veden alla viiden minuutin ajan tärkkelyksen poistamiseksi.
Laske sitten 2 litraa (tai riittävästi, että perunat kunnolla peittyvät) kylmää vettä suureen kattilaan ja lisää perunat. Laita kattila keskilämmölle ja keitä niin kauan, että perunat alkavat melkein hajota (noin 20-30 minuuttia perunasta riippuen – meillä ehkä vähän vähemmän, koska perunat olivat uutta satoa ja niihin pystyi jättämään vielä ohuen kuorenkin päälle). Poista perunat vedestä varovasti, jotteivät ne katkeilisi, ja aseta ne jäähdytysritilälle kuivumaan. Laita ritilä pakastimeen vähintään tunnin ajaksi. Pakkasilmassa kosteutta haihtuu huoneenlämpöä tehokkaammin ja perunat kuivuvat paremmin.

Kuumenna öljyä rasvakeittimessä tai korkeareunaisessa kattilassa, josta enintään puolet on täytetty öljyllä (noin 10 cm:n syvyyteen tai ylikin, jos kattila on kunnolla korkea) 130°C:hen. Paista ranskalaisia öljyssä pienissä erissä noin viiden minuutin ajan tai siihen saakka, että ne saavat aavistuksen verran väriä ja rapeutta (alkuperäinen englanninkielinen termi "light crust" on tässä kuvaavampi). Nosta perunat öljystä reikäkauhalla ja aseta valumaan lautaselle taiteltujen talouspapereiden päälle.
Nostele valutetut perunat taas jäähdytysritilälle ja aseta uudelleen pakastimeen vähintään tunniksi. (Meillä tähän vaiheeseen saatetut perunat olivat pakkasessa seuraavaan päivään asti.)

Kun sitten olet valmis nauttimaan perunat, kuumenna taas öljyä rasvakeittimessä tai syvällä pannulla, mutta tällä kertaa 180°C:hen. Paista perunat rapean keltaisiksi ja meheviksi. Tämä kestää noin 7 minuuttia, mutta riippuu perunoista ja niiden paksuudesta, joten pintaväriä kannattaa tarkkailla. Nostele perunat jälleen talouspaperin päälle kuivumaan. Mausta suolalla esim. hölskyttelemällä niitä ravintolatyyliin suolan kanssa kulhossa ja tarjoile heti.

keskiviikkona, elokuuta 30, 2017

Ruokaa viimeisen käyttöpäivän tuotteista



Lähdimme pitkästä aikaa blogihaasteeseen mukaan ja ryhdyimme osaltamme taistelemaan ruokahävikkiä vastaan.

Tällä viikolla olemme tehneet ruokaa kuvassa näkyvistä ruokatuotteista, jotka ovat SPR:n paikallisen ruoka-avun aineksia.

Valtakunnallista Nälkäpäivää vietetään syyskuun puolivälissä, ja päivän avulla kerätään varoja Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Tänä vuonna halutaan tuoda esiin myös sitä, että rahastolla on merkitystä suomalaisten omillakin kotikulmilla: Vuonna 2013 alkanut Oulun osaston ruoka-apu on perustettu juuri katastrofirahaston tuella.

Saimme hävikkituotteet tämän viikon maanantai-iltana, ja suureen osaan tuotteista oli merkattu viimeinen käyttöpäivä jo samalle päivälle.

Syyskuun puolella nähdään, mitä kaikkea saimme ruokakassista aikaiseksi. Mutta nyt jo tässä vaiheessa (vaikka osa leivistä on edelleen pakastimessa) uskallan sanoa, että mitään kuvassa näkyvistä tuotteista ei mennyt hävikkiin - siitä huolimatta, että haastetta raaka-aineissa riitti.

(Yhteistyössä: SPR:n Oulun osasto)

lauantaina, elokuuta 26, 2017

Helppo jälkiruoka ricottajuustosta


Kesä alkaa olla taas harmillisesti lopuillaan, ja nyt olisi korkea aika naputella tänne blogin puolelle kesän parhaat ruokaohjeet (esimerkiksi luottoreseptiksi muodostunut supernopea, mutta silti oikeinkin herkullinen BBQ-kastike, joka toimii oikein hyvin myös omenaisena versiona esimerkiksi possunribsien kanssa).

Heinäkuun kattotalkoissa tarjoiltua talkooruokaa esittelisin myös mielelläni, mutta talkoopäivät olivat niin vauhdikkaita ja talkoilijat sen verran nälkäisiä, etten ehtinyt ottaa yhdestäkään ruokalajista kuvaa. Kari Aihisen mehukas makaronilaatikko toimi joka tapauksessa talkooruokana mainiosti; tein sen tosin alkuperäistä ohjeistusta huomattavasti pienemmällä kermamäärällä. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että makaronilaatikkoonkin voi laittaa pekonia.

Tämäkin postaus sisältää kuitenkin yhden ruokaohjeen. Pitkäaikainen bloggaajakollega Virpi oli bongannut tämän ohjeen muistaakseni jostakin ruokaohjelmasta, ja teimme tätä toukokuussa hänen vieraillessaan Oulun suunnalla. Toimi mainiosti vuohenjuustolla maustetun parsarisoton jälkitunnelmissa. Virpiltä olen aiemminkin oppinut hyvien jälkiruokien ohjeita, esimerkiksi valkosuklaalla gratinoituja hedelmiä on meillä tarjottu useaan otteeseen vierasjälkkäriksi.

Mutta tässä se toukokuinen toteutus:

Crema Di Ricotta (linkki ohjeeseen)

250 g ricottaa
4 rkl tomusokeria
2 munaa
1 dl kuohukermaa
2 rkl rommia tai marsalaa
(marjoja, keksejä tms. koristeluun)

Vatkaa yhteen munat, tomusokeri ja ricotta. Lisää rommi ja vatkaa jälleen.
Vatkaa kerma erillisessä kulhossa.
Sekoita vatkattu kerma ricottaseokseen.
Tarjoile esim. marjojen ja rommitilkassa liotettujen amaretti-keksien (tai keksimurusten) kanssa.

perjantaina, heinäkuuta 21, 2017

Kesäruokaa


Tänä kesänä lomaruokailuun on kuulunut grillikokkailun ja venekokkailun lisäksi muun muassa flunssaruokaa (harvinaisen sitkeä kesäflunssa!). Tulevalla viikolla luvassa on myös talkooruokaa, kun saunarakennuksen katto vaatii kunnostamista.

Tomaatteja ei tarvitse tähän aikaan vuodesta välttämättä mehevöittää kypsyttämällä, mutta jaan joka tapauksessa yhden tänä kesänä testatun tomaattiohjeen. Tätä syödessä oli nimittäin harvinaisen hauskaa sipaista herkulliseksi paahtunutta fetajuustoa uunissa rapeutuneen leivän päälle. Ja toki tomaatitkin maistuvat missä muodossa tahansa:

Feta-tomaattipaistos (ohje Jamie Oliverilta)

250 g fetajuustoa
500 g erilaisia tomaatteja
1 kourallinen kalamataoliiveja
200 g hapanjuurileipää (laitoin itse jotain vaaleaa hiivaleipää)
½ puntti tuoretta basilikaa
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Murustele feta isoiksi kimpaleiksi. Puolita suuret tomaatit ja jätä pienimmät kokonaisiksi. Poista kivet oliiveista. Revi leipä palasiksi ja irrottele basilikanlehdet.
Yhdistä feta, tomaatit, oiivit ja leipä laakealla uunipellillä/pannulla. Roiskuttele sekaan oliiviöljyä.
Laita pelti uuniin puoleksi tunniksi tai niin pitkäksi aikaa, että tomaatit pehmenevät ja fetajuuston reunat saavat hiukan väriä. Ripottele päälle basilikanlehdet ja tarjoile.


Ensimmäinen kuva otettu Kokkolasta Tankarin majakkasaarelta, jossa käyminen oli yksi kesäloman kohokohdista. Saaren kahvilasta saa herkullista lohikeittoa saaristolaisleivän kera.

sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2017

Kukkakaaliwingsit, nakkipiilot ja nokkoslätyt - juhannuksen suosikkireseptit


Perinteinen koko perheen mökkijuhannus on taas takanapäin, ja ennen työviikon ja arjen alkamista on hetkinen aikaa naputella talteen juhannuksen parhaat reseptit.

Ohjeiden paremmuus tietenkin riippuu vähän maistelijasta; esimerkiksi alkupalapöydässä olleet nakkipiilot maistuivat erityisen hyvin pikkuväelle, kun taas kalakastikkeella, chilillä ja limenmehulla maustettu salaatti upposi paremmin aikuisiin juhlijoihin.


En ole vielä ennättänyt testata porkkalaa tai kaikkia muitakaan viime kuukausien vegeruokahittejä, mutta kikhernesäilykepurkin liemestä ja sokerista tehtyihin vegaanisiin marenkeihin olen hurahtanut ihan kokonaan.

Nyt pääsin maistamaan siskoni tekemiä kukkakaaliwingsejä, jotka olivat juhannuspöydästä oma suosikkiruokani. Pidän muutenkin kukkakaalista hyvin paljon, ja kukkakaalin pintaan grillatessa tahmautunut BBQ-kastike oli aivan yltiöherkullista. Kukkakaalisiipien ohje oli yhdistelmä blogeista Lunni leipoo ja Perinneruokaa prkl (BBQ-kastikkeen ohje otettu naudanposkiohjeesta).


Me laadimme juhannuspöytään ribsejä, ribsien makumaailmaan sopivaa salaattia sekä täytettä suolaisiin muurinpohjalättyihin. Viimeksi mainittuihin otin ohjeen Meri-Tuuli Lindströmin ihanasta Mökin keittokirjasta (2015). Kotipihan reunamilla kasvavat nuoret nokkoset pääsivät näin hyötykäyttöön:

Letut nokkos- ja savulohitäytteellä

Lettutaikina
4 kananmunaa
8 dl luomutäysmaitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl ohrajauhoja
1 tl suolaa
100 g voita sulatettuna
2 dl kivennäisvettä
voita tai paistorasvaa paistamiseen

Täyte
3 l nokkosia
2 dl smetanaa
ruohosipulia
100 g kylmäsavulohta
sitruunamehua
ripaus valkopippuria

Valmista ensin lettutaikina. Vatkaa munien rakenne rikki isossa kulhossa ja kaada joukkoon maito. Vatkaa sekaan jauhot ja suola ja lopuksi voi. Anna turvota kannellisessa astiassa sillä välin, kun valmistat täytteen.
Ryöppää nokkoset isossa kattilallisessa kiehuvaa vettä. Siivilöi ja purista niistä ylimääräinen vesi.
Vaahdota smetana, silppua kylmäsavulohi ja yhdistä. Hienonna nokkoset ja ruohosipuli ja lisää ne smetanaseokseen. Mausta pippurilla ja lisää sitruunamehua maun mukaan. Tarkista maku ja siirrä jääkaappiin vetäytymään siksi aikaa, kun paistat letut.
Lisää lettutaikinaan kivennäisvettä, sekoita hyvin ja paista muurinpohjalla tai rautapannussa letuiksi.
Täytä letut tai tarjoa.


Valitsin ribsien makumaailmaan sopivan itusalaatin Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Farang-keittokirjasta (2010), jossa salaatti on yhdistetty porsaan paahtokylkeen ja mustapaputahnaan:

Hot & sour -salaatti

2 dl ituja
1 kevätsipuli
1/2 kurkkua
1 chilipaprika
1 salottisipuli
1 pala inkivääriä
1 dl mintun lehtiä
1 dl korianterin lehtiä

Hot&sour kastike:
3 rkl limetin mehua
3 rkl kalakastiketta
ripaus chilipulveria

Laita yrtit kulhoon ja sekoita itujen kanssa, viipaloi terävällä veitsellä loput raaka-aineista todella ohuiksi suikaleiksi ja lisää kulhoon yrttien ja itujen kanssa. Mausta kastikkeella.

Pääsin juhannusviikonloppuna maistelemaan myös harvinaisen herkullisia kakkuja. Toinen siskoni oli tehnyt juhannusta edeltäville synttäreille superherkullista salted caramel -juustokakkua ja toinen juhannusaatolle sitruuna-lakujuustokakkua.


Synttäreillä oli tarjolla myös herkullista halloumisalaattia, johon oli laitettu pannulla paistettujen halloumiviipaleiden ohella lohkottuja mansikoita, silputtua kevätsipulia, friseesalaattia, tomaattia ja vähän päärynää. Taidanpa tehdä samaista salaattia vaikka heinäkuun puolella koittavan kesäloman juhlistamiseen.

sunnuntaina, kesäkuuta 18, 2017

Raikasta kesäjuomaa: inkivääriolut



Pienpanimo-olutbuumin innoittamina olemme ystäväni kanssa harrastaneet pienimuotoista panotoimintaa jo hyvän tovin, joten lienee korkea aika kirjoittaa siitä tänne Pastanjauhantaankin. Hyvää olutta voi valmistaa aika lailla kotikeittiöstä löytyvillä välineillä. Ainoastaan mäskääminen vaatii yleensä jonkinlaisen erikoisastian. Me suoritamme sen isosta kylmälaukusta valmistetussa astiassa, jonka alareunaan olemme asentaneet hanan, jotta vierteen voi mäskäyksen jälkeen laskea siististi ulos. Käymisastiana käytämme tavallista, kotiviinityyppistä muovisammiota.

Aloitetaan kuitenkin jollain muulla kuin perinteisellä mallasoluella: taannoin tekemämme inkivääriolut onnistui erinomaisesti. Siitä tuli hyvin simamaista ja oikein raikasta, kivaa kesäjuomaa. Simaan verrattuna inkiväärin polte tuntui kuitenkin kohtuullisen voimakkaana. Inkivääriolut oli myös varsin helppo ja nopea valmistaa. Ainoastaan inkiväärien kuoriminen ja silppuaminen oli hieman töisevää. 1,3 kg inkivääriä on yllättävän iso kasa.

Inkivääriolut

1,3 kg tuoretta inkivääriä
1 kg ruokosokeria
3 sitruunaa
2 kanelitankoa
2 kg kidesokeria
n. 1 tl vaniljaa
samppanjahiivaa
22 l vettä

Inkiväärit, yhden sitruunan kuori ja kanelitangot silputaan, mukaan lisätään vesi ja vanilja ja keitetään 15 minuuttia. Keitos jäähdytetään huoneenlämpöön, siirretään käymisastiaan, sekoitetaan mukaan sokerit ja sitruunamehu sekä hiiva. Ominaispaino oli lähtötilanteessa 1,053.

Käymisen jälkeen (eli kun kuplinta vesilukossa loppuu ja ominaispaino on laskenut 1,020:n tietämille) juomaa kannattaa maistella ja säätää se sokeria lisäämällä haluttuun makeuteen. Lisäsimme itse 950 g, jolloin sokeripitoisuudeksi tuli n. 43 g/l, mikä on suunnilleen puolikuivan siiderin luokkaa.

Juoma pullotetaan ja sen annetaan käydä muutama päivä niin, että siihen muodostuu hiilidioksidia. Koska seassa on tässä vaiheessa vielä käymätöntä sokeria, pitää inkivääriolut pastöroida käyttämällä pulloja muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jotta hiiva kuolee ja käyminen loppuu. Muuten tomera hiiva voi askarrella pulloihin liikaa painetta ja ne voivat ryhtyä possahtelemaan kaapissa. Sopiva hiilidioksidimäärä kannattaa hakea kokeilemalla: jos nauttii pullollisen aina muutaman päivän välein ja päättää käymisen siinä vaiheessa, kun hiilidioksidimäärä on mieleinen, saa loput pullot nauttia optimikuplivina.
Alussa hieman huolestuimme, kun sekä pääkäyminen että hiilidioksidin muodostuminen pulloissa kesti oletettua pidempään, mutta sinnikkäästi samppanjahiiva kuitenkin jaksoi. Käymisen pitäisi periaatteessa tapahtua viikossa, mutta meillä siihen meni melkein kuukausi. Lieneeköhän ollut juuri hiivalaadun ansiota, että inkiväärioluen kuplat olivat samppanjamaisella tavalla todella pieniä.

lauantaina, toukokuuta 13, 2017

Viismaustettu porsaan sisäfile grillissä



Jauhantablogin grillikevät jatkuu! En ole vielä aivan varma, mitä grilliin tänään ennen euroviisuvalvojaisia päätyy, mutta tässä testiin päätynyt ohje parin viikon takaa.

Tämäkin ohje oli Jamie Purviancen käsialaa, tällä kertaa kirjasta nimeltä Weber's Charcoal Grilling: The Art of Cooking with Live Fire. Lihan kanssa tarjoiltu kookoksinen kastike oli omaan makuuni oikein herkullista, mutta ehkä sitä voisi tarjoilla vastedes hiukan yksinkertaisemmin valmistetun lihan/kalan/kasviksen kanssa:

Viismaustettu porsaan sisäfile grillissä

1,2 dl koshersuolaa (tai tavallista suolaa hiukan vähemmän eli reilu desi)
0,6 dl ruskeaa sokeria
2 valkosipulinkynttä, pilkottuna
2 porsaan sisäfilettä (hiukan trimmattuna)

Kastike:
1 rkl kasvisöljyä
1 rkl tomaattipyrettä
1 tl hienonnettua valkosipulia
1/2 tl red curry -tahnaa
tölkillinen kookosmaitoa
1 rkl tuoretta limenmehua
1 tl ruskeaa sokeria
1/2 tl jauhettua kurkumaa
1/4 tl koshersuolaa (tavallista hiukan vähemmän)
1/4 tl mustapippuria myllystä
1 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa tai minttua

Rub:
1 rkl kiinalaista viismaustetta (five-spice powder)
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/4 tl koshersuolaa (tavallista jälleen hiukan vähemmän)

kasvisöljyä

Lihan suolaliemi: Sekoita isossa kulhossa suola, sokeri ja valkosipuli litraan kylmää vettä. Upota liha liemeen ja siirrä kulho jääkaappiin tunnin ajaksi.

Kastike: Lämmitä öljy keskikokoisella kastikepannulla. Lisää tomaattipyre, valkosipuli ja currytahna ja sekoita reippaasti. Lisää minuutin päästä loput kastikeainekset (paitsi basilika/minttu) ja sekoita. Keittele välillä hämmennellen niin pitkään, että seos saavuttaa kastikemaisen koostumuksen, 5-10 minuuttia (minun tapauksessani kesti kyllä vähän pitempäänkin). Lisää basilika viimeisen minuutin aikana.

Rubi lihan pintaan: Yhdistä pienessä kulhossa rub-ainekset. Ota liha jääkaapista, hylkää suolaliemi ja taputtele lihan pinta talouspaperilla kuivaksi. Sivele pintaan öljyä ja mausta joka puolelta rubilla (painele maustetta kiinni lihaan niin, että sitä on tasaisesti joka puolella). Anna lihan lämmetä huoneenlämmössä 20–30 minuuttia ennen grillaamista.

Grillaus: Valmistele grilli epäsuoralle keskilämmölle ja harjaa paistoritilä puhtaaksi. Grillaa lihaa suoralla keskilämmöllä kansi suljettuna, kunnes sisälämpötila kohoaa 66°C:hen (150°F). Tämän pitäisi kestää 15-20 minuuttia, mutta näin kevätkauden viileillä ilmoilla aikaa voi mennä enemmänkin. Käännä lihaa noin viiden minuutin välein, jotta pinnasta tulee tasainen. Anna lihan vetäytyä paistamisen jälkeen vajaan viiden minuutin ajan ja lämmitä sillä aikaa kastike uudelleen. Leikkaa liha viipaleiksi ja tarjoile kastikkeen kanssa.

maanantaina, toukokuuta 08, 2017

Jauhantavierailu Hotelli Katajanokkaan ja Rantapuistoon


Olen tutkinut muutaman viime vuoden aikana vankilaruoan historiaa, joten olin erityisen innoissani, kun blogisähköpostiin tuli alkuvuodesta kutsu tulla tutustumaan Hotelli Katajanokkaan, joka toimi aikaisemmin yli sadan vuoden ajan Helsingin lääninvankilana. Vierailuun sisältyi myös illallinen Katajanokan ravintola Linnankellarissa sekä merellinen sunnuntaibrunssi Hotelli Rantapuistossa.

Molemmat rakennukset olivat aivan ainutlaatuisia tiloja. Katajanokalla oli säilytetty vankilan tunnelmaa etenkin avarassa porras/aulatilassa (kalterit on tosin pitänyt poistaa lähes kaikista ikkunoista paloturvallisuuden takia). Rantapuiston hotellirakennuksessa oli toiminut aikaisemmin Yhdyspankin koulutuskeskus.



Hotelli Katajanokka toivotti meidät tervetulleiksi punaviinillä ja kalterinpätkä-lakritsilla, ja kun hotellihuoneessa oli vielä kirjoja ja kylpyamme, olisin voinut viettää huoneessa helposti vaikka kokonaisen viikonlopun (vietimme hotellissa ensimmäisen yön ilmaiseksi ja toisen alennettuun hintaan).

Maltoimme sentään poistua kaupungillekin; varsinaisena vetonaulana oli Kansallismuseon uusittu esihistorian näyttely, joka olikin oikein onnistunut. Ennen museolle menoa saimme Katajanokalla oman talonkierroksen, jossa pääsimme vierailemaan muun muassa vankilan kirkossa ja vanhoissa selleissä. Olipahan elämys! Tämä oli 1800-luvun puolivälistä:


Lauantai-illan ohjelmassa oli illallinen Katajanokan Linnankellarissa: Alkupalaksi otimme molemmat Helsingin-nimisen annoksen: Alkupalat Tukkutorin ginillä maustettuna; Hirveä, lohta & jänistä, pikkelöityjä katajanmarjoja & tilbehöörejä.




Pääruokana halusimme kokeilla ravintolan hiiligrillissä valmistettuja ruokia: Siispä testiin valikoitui Kananpoika (kokonainen hiiligrillattu kevätkananpoika; sitruunaa, spelttiä & purjojugurttia) sekä Poro & suklaa (Hiiligrillattua poron vasan sisäpaistia; mannapuuroa, suklaata & palttua), vaikka allekirjoittanut hiukan pohtikin alkuun, uskaltaisiko maistaa mannapuuron, suklaan ja paltun yhdistelmää. Annoksen saapuessa pöytään selvisi, että mannapuuro oli friteerattu, suklaa oli kastikkeessa ja palttua pieni viipale poron alapuolella. Nopeasti selvisi myös, että annos oli aivan yltiöherkullinen.

Jälkiruoaksi tilasimme annokset Omena ja tonkapapu (tarte tatin, tonkapapujäätelöä & pistaasia) sekä Juusto (valikoima pientilajuustoja). Omena ja tonkapapu oli oma valintani, mutta juustolautaseltakin pääsin maistelemaan sen verran, että sain uuden juustorakkauden; Ahlmanin Selin-sinihomejuusto oli aivan mahtavan maistuva juustotuttavuus. Hillon lisäksi tarjolla oli kuivattua, rouhittua vadelmaa, joka toimi sinihomejuuston kanssa mukavasti yksiin.


Hotelliaamiainen Katajanokalla oli aivan mahdottoman tunnelmallinen, kun kynttilöitä paloi joka pöydässä. Ravintolasalin sisustus oli muutenkin oikein onnistunut; kellarimainen tunnelma oli onnistuttu säilyttämään, ja mukana oli ilahduttavia yksityiskohtia:


Hotelli Rantapuistoon matkustimme sunnuntaiaamupäivänä useamman eri kulkuvälineen yhdistelmällä. Vaikka matka oli pitkä, se kannatti tehdä, koska Rantapuiston rakennus oli kovasti arvostamaamme 1960-luvun luontoon sulautuvaa arkkitehtuuria. Säät eivät suosineet Helsinki-viikonloppuamme ollenkaan, mikä harmitti etenkin Rantapuiston brunssilla. Merinäköala ravintolasalista olisi ollut vielä upeampi, jos ilma ei olisi ollut sateinen ja harmaa.


Pidän yleensä brunsseilla eniten alkupaloista, ja nytkin oli mukavaa, kun pääsi vasta pöytään nostettujen salaattikulhojen (mm. vuohenjuusto-punajuurisalaatin ja couscoussalaatin) ääreen. Parmankinkku ja hedelmät olivat myös oikein mukava yhdistelmä, samoin kuin lämminsavulohi ja sitruunakastike.

Helsingin makkaratehtaan makkaroita, kermassa haudutettuja lanttuja ja paahdettuja perunoita sisältävä pääruoka oli runsaan alkuruokapöydän jälkeen hiukan raskas, etenkin kun piti jättää tilaa vielä jälkiruokapöytään sisältyneelle pavlovalle ja irtokarkeille. Erityismaininta lätkäliiga-salmiakille:


(Yhteistyössä Hotel Katajanokka ja Hotel Rantapuisto)




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails