lauantaina, maaliskuuta 02, 2024

Alfredissa


Olen kirjoittanut viime kuukausien aikana tänne blogiin aivan loputtoman paljon viimeaikaisista ravintolakäynneistä, mutta yksi paikka on vielä pakko mainita:

Ouluun (osoitteeseen Pakkahuoneenkatu 24) avattiin nimittäin viime vuoden lopulla kaupungin uusi ylpeys Alfred, jonka isoveliravintola on Rovaniemellä tunnetuksi tullut Gustav.

Pääsin Alfrediin itsekin viimein nyt helmikuussa. Pöytävarausjono oli viikkojen mittainen, mutta pääsinpähän viimein maistamaan paikan kehuttua ruokaa.

Harmikseni listalla ei juuri tällä hetkellä ollut maa-artisokkakeittoa, joka on kuulemma maailman parasta keittoa, mutta tarjolla olleet ruokalajit olivat joka tapauksessa oikein herkullisia.

Alku- ja pääruokia ei ollut eritelty kovinkaan tarkasti toisistaan, mutta ajatuksena oli, että jokainen ruokailija valitsee listalta 2-3 annosta.

Yllä näkyy annos nimeltä kurpitsa ja alla on puolestaan maa-artisokkarisotto, jota itse maistoin ainoastaan haarukallisen (oma lämmin ruokani oli ylimmän kuvan siika-annos):


Tänne pitää päästä pian uudestaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kohuttu maa-artisokkakeitto palaa taas maisteltavaksi.

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2024

Georgialainen ravintola Marani


Kuten jossain vaiheessa taisin jo mainita, olemme päättäneet oululaisten ruokabloggaajien kesken käydä kerran kuussa syömässä jossakin Oulun ravintoloista.

Viime syksynä en päässyt sairastelun takia joka kerta mukaan, mutta tänä vuonna olen päässyt Ravintola Puistolaan ja nyt helmikuussa vastikään avattuun georgialaiseen ravintola Maraniin.

Päädyimme valitsemaan Maranissa ryhmämenun, johon sisältyi tunnettuja georgialaisia ruokalajeja kuten hatsapuri sekä täytetyt khinkali-nyytit. Alla olevassa kuvassa näkyy myös ruokalaji nimeltä pkhali, mikä tarkoitti pinaatista, pavuista ja punajuuresta tehtyjä kasvispullia.



Jälleen kerran on mahtavaa päästä toteamaan, kuinka kiinnostavia ravintoloita Ouluun on viime aikoina perustettu. Ruoka oli erinomaisen inspiroivaa ja värikästä.

Miinusta turhan suurista annoksista, minkä takia hävikkiin menee varmasti melkoisen paljon ruokaa.

Mietimme, että seuraavalla kerralla voisi tilata (georgialaisen punaviinin ohella) pöydän täyteen pelkkiä herkullisia alkupaloja.

Leipälistaltakin löytyisi muutakin kuin hatsapuria. Esimerkiksi pavuilla täytetty lobiani kuulostaisi kiinnostavalta. Alla olevassa kuvassa tavallinen hatsapuri, joka oli kyllä sekin oikein hyvää:

Ravintola Marani, Pakkahuoneenkatu 8, Oulu

torstaina, helmikuuta 01, 2024

Hurmaava fetapiirakka

Viime aikoina ruokasomen parasta antia on ollut omasta näkökulmastani Instagramissa seuraamani Iman ja Leena safkaa. Kun kaksikolta ilmestyi vähän aikaa sitten keittokirja, halusin sen tietenkin ilman muuta omaankin kirjahyllyyni.

Kokeiluun on lähtenyt jo useampikin resepti, mutta valitsin tänne blogiin jaettavaksi ohjeen, jolla Leena kirjan mukaan hurmasi Imanin aikoinaan. Alkujaan ohje on peräisin Leenan ystäviltä.

Aina on aika mukavaa, jos ruoalla on tarina, ja ennen kaikkea arvostan tietenkin sitä, että resepti on useammassa kotikeittiössä testattu ja hyväksi havaittu. Ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ostamaan valmista perunamuusijauhetta!

Hurmauspiirakka

pohja:

1 pss mummonmuusijauhetta (n. 1½ dl)

1 tl valkosipulijauhetta

½ tl hienoa merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

1½ dl vehnäjauhoja

1 dl kylmää vettä

100 g vähäsuolaista voita sulatettuna

 

täytteet:

1 paprika hienonnettuna

1 sipuli hienonnettuna

1 rkl oliiviöljyä

useampi rouhaus mustapippuria

2 tl pizzamaustetta

n. 7 kirsikkatomaattia halkaistuina (laitoin itse enemmän)

2 prk tonnikalaa valutettuina

12 kalamataoliivia (näitä en itse asiassa tainnut laskea)

1 pkt (200 g) fetaa

 

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja voi ja työstä käsin tasaiseksi taikinaksi. Voitele matalareunainen piirakkavuoka ja painele taikina piirakkavuokaan ja hieman reunoille.

Paista paprika ja sipuli oliiviöljyssä pannulla pehmeiksi. Mausta mustapippurilla ja pizzamausteella. Levitä seos piirakkapohjan päälle.

Ripottele päälle tomaatit, tonnikala, oliivit ja lopuksi feta. Paista 225-asteisessa uunissa hieman keskitasoa alempana noin puoli tuntia. Jos uunisi on ärhäkkä, laske hieman lämpötilaa (laitoin itse piirakan päälle foliota jossain vaiheessa).


lauantaina, tammikuuta 06, 2024

Darjeelingin tee ja momot


Viime vuonna riitti työmatkoja käytännössä joka kuukaudelle. Joulukuussa ennätin vielä tehdä reissun Intian Darjeelingiin, jossa oli mahdollisuus viettää myös muutama retkipäivä.

Varsinaisena kohteena oli Himalajan läheisyydessä sijaitseva Siliguri, joka olikin mielenkiintoinen paikkakunta jo senkin takia, että kaupungista on kohtalaisen lyhyt matka Bangladeshiin, Nepaliin ja Bhutaniin.


En tiennyt Darjeelingin alueesta etukäteen juuri muuta kuin sen, että siellä on viljelty pitkään teetä. Ryhdyin koronaa sairastaessani juomaan teetä kahvin sijasta (kahvi ilman makuaistia ei ole ollenkaan hyvää), ja samaa tapaa oli tietenkin kätevä noudattaa myös Darjeelingissa, jossa teetä oli jatkuvasti saatavilla.

Tea garden -maisemat tulivat matkan aikana hyvinkin tutuiksi, ja toki perehdyin samalla myös teehen ja sen historiaan hiukan tarkemmin. Vaikka tee on tärkeä tekijä Darjeelingin paikallistenkin asukkaiden kannalta, parhaat lajikkeet menevät kuulemma vientiin eivätkä teeviljelmillä työskentelevät naiset pääse niitä todennäköisesti elämänsä aikana koskaan maistamaan.



Teeplantaaseilla näkyi muun muassa elefantin jätöksiä, ja teiden varsilla oli kylttejä, joissa varoiteltiin teitä ylittävistä elefanteista. Korkeammalla kasvavat puut ovat puolestaan varjostamassa viljelyksiä.

Siligurissa ja etenkin pohjoisemmassa vuoristossa sijaitsevassa Darjeelingin kaupungissa on paljon nepalilaista väestöä, mikä näkyi myös alueen ruokakulttuurissa. Momo-nyyttejä oli tarjolla sekä katuruokana että ravintoloissa. Tässä vuoristomaisemissa nautittuja kasvismomoja:



Momoja sai sekä höyrytettyinä että paistettuina. Tässä esimerkki viimeksi mainituista:


Darjeelingiin olisi ollut mahdollista mennä myös junalla. Matkan varrella oli hätkähdyttävän korkealla vuoristossa sijaitsevia rautatieasemia.





Yksi retkipäivistä suuntautui Jalpaigurin alueelle, jossa nähtiin muun muassa Teesta-joen maisemia. Teiden varsilla pääsin juomaan sekä kookos- että sokeriruokomehua:




Vierailimme auringon laskettua tunnelmallisella ruokatorilla, jossa valaisemiseen käytettiin lamppujen lisäksi myös kynttilöitä.

Torilla pääsin maistamaan muun muassa riisikakkuja, paikallisten suosimia makeita herkkuja. Näihinkin oli kuulemma tehty täyte sokeriruokomehusta:




Päivän lounaspaikkana löytyi Chalsa Mahabarista. Kuten kuvasta näkyy, lounas oli mahdollista nauttia pihalla auringonpaisteessa (aika kaukainen ajatus tällä hetkellä, kun pakkasta on ollut Oulussa päiväkausia lähemmäs 30 astetta):


Joulukuinen lämpö Himalajan välittömässä läheisyydessä ei ole tietenkään sinänsä ollenkaan positiivinen asia. Paikallisten kanssa oli paljon puhetta siitä, kuinka paljon ilmastonmuutos koettelee Himalajan aluetta ja alueella asuvia yhteisöjä. Myös teesadon onnistuminen on ollut viime vuosina epävarmaa.



Loppuun vielä pari kuvaa hotelliaamupalalta (hotellina Loft Hotel Siliguri). Herneistä ja muista palkokasveista valmistettuja ruokia tuli syötyä aina aivan aamusta alkaen. Alemmassa kuvassa näkyy myös lasillinen vesimelonimehua:



maanantaina, tammikuuta 01, 2024

Winebar Kurkela (vahva suositus)


Kuten olen aiemminkin täällä blogissa tuonut ilmi, Ouluun on muutaman vaisumman vuoden jälkeen perustettu taas viime aikoina vaikka millä mitalla kiinnostavia ravintoloita.

Yksi piilotettu helmi on Pikisaaressa vanhan Villatehtaan tiloihin perustettu Winebar Kurkela, jossa nimestään huolimatta on tarjolla myös ihan oikeita menukokonaisuuksia.



Päätimme viime vuoden kuuden ruokalajin illalliseen kyseisessä ravintolassa, ja kyseessä oli samalla koko vuoden paras ateria. Ruokalajit olivat toinen toistaan kiinnostavampia ja niiden pariksi valitut viinisuositukset lähes tajunnanräjäyttäviä. Keittiömestarina MasterChef-ohjelman viimeisimmällä kaudella kilpaillut Oona Lyly.

Erittäin vahva suositus.

Pikisaari on yksi suosikkipaikoistani Oulussa, joten kaupan päälle saa kävelyn idyllisessä ympäristössä ja mukavissa maisemissa.


--
Winebar KurkelaPikisaarentie 17, Oulu (Vanha Villatehdas)

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2023

Joulun paras jälkiruoka

Kinuskikastiketta on ollut mahdollista ostaa kaupasta valmiina niin pitkään kun muistan. Sen takia olen ehkä ajatellut, että kinuskia on jotenkin vaikeaa tai mahdotonta tehdä itse.

Eilen päätin kuitenkin juhlistaa toisen joulupäivän ruokailua tekemällä jäisten karpaloiden kanssa tarjottavan kinuskin itse, ja sehän osoittautui lopulta hyvinkin yksinkertaiseksi hommaksi. Ainesosatkin olivat yksinkertaiset, ja ainoa haaste oli siinä, että maltoin irtautua joulukirjan(* lukemisesta kymmenen minuutin ajaksi.

Ohjeen otin Marttojen reseptisivuilta:

Karpaloita ja kinuskikastiketta
 
2 dl kuohukermaa
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl voita
 
Mittaa kattilaan kerma ja sokerit.
Keitä seosta välillä sekoittaen miedolla lämmöllä, kunnes se sakenee, eli noin 10 minuuttia.
Lisää vaniljasokeri ja voinokare kiiltoa tuomaan.
Tarjoa kastike jäätelön tai jäisten marjojen, esim. puolukoiden tai karpaloiden kanssa.

Keitin kinuskin hyvissä ajoin ennen ruokailun alkamista, mutta lämmitin sen vielä hellalla uudestaan hetkeä ennen tarjoilua.

(* Joululukemisena on ollut tänä vuonna Chi Zijianin Puolikuu

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2023

Makuaisti kadoksissa


Olen onnistunut välttelemään koronatartuntaa onnistuneesti tähän asti, mutta nyt se viimein selätti meikäläisenkin. Testitikkuun tuli saman tien tippojen pudottamisen jälkeen tukeva viiva, joten taudin aiheuttajasta ei jäänyt sinänsä epäselvyyttä.


Kokemus on ollut aika kamala, eikä vähiten sen takia, että ruoka ei maistu enää millekään.

 

Maku- ja hajuaisti katosivat kohdallani kolmantena päivänä sairastumisesta, eivätkä ne ole edelleenkään palanneet. Palautumisessa saattaa googlettamisen perusteella kestää pahimmillaan jopa puolikin vuotta, joten vetää kyllä mieltä matalaksi, jos pääsen maistelemaan makuja seuraavan kerran vasta tulevan kesän juhannuspöydässä. Onneksi monilla taudin sairastaneilla kavereilla palautuminen on sentään ollut huomattavasti nopeampaa.

 

Kaikkein ankeinta omalta kannaltani on ollut se, että tuoreen tomaatin syöminen tuntuu vastenmieliseltä. Kun kasviksen mausta ei erota yhtään mitään, jää jäljelle vain tomaatin vetinen rakenne. Tekstuurien merkitys onkin koronan aikana korostunut, ja olenkin syönyt ahkerasti muun muassa nachoja ja näkkileipää.

 

Ruoanlaitto ei houkuttele juuri nyt ollenkaan, kun esimerkiksi suolan sopivaa määrää olisi omatoimisesti mahdotonta arvioida. Itsenäisyyspäivän kokkailuksi haaveilen tosin kotitekoisia valkosipuliperunoita, maustettuna mahdollisimman monella valkosipulinkynnellä.


Aivan täysin aistien toiminta ei ole sentään kadoksissa. Erotan hiukan oikeanlaista tuoksua sitruunamehusta, ja kuvassa näkyvä bangladeshilaisen ravintola Fuchkan nimikkokeitto maistui noutoruokana hiukan jouluiselle.


Ehkä pitää valmistaa jouluksi jotain vastaavaa, mikäli aistit eivät ennätä palautua siihen mennessä.

sunnuntaina, marraskuuta 05, 2023

Airfryer-ruokaa

Yritän välttää kaikin keinoin kaikenlaista shoppailua (kirjojen ostamista ei lasketa), mutta haksahdin muutamia kuukausia sitten Philipsin airfryeriin.

Hankin myös hyvien ideoiden toivossa ilmafriteerausreseptejä esittelevän keittokirjan, jossa tosin on omaan makuuni vähän turhankin monimutkaisia ruokaohjeita, mutta toivomiani ideoita siitä on kyllä löytynyt. Ylimmässä kuvassa tuorein kokeilu rusina-kaurakeksit ja alla loppukesän tienoilla testattu satay-naudanlihaa tulisen maapähkinäkastikkeen kera.

Kaurakeksien valmistaminen airfryerissä on siinä mielessä hyvä idea, että osan taikinasta voi pakastaa (valmiina pyöryköinä) ja paistaa aina muutaman keksin kerrallaan. Ohjeen mukaan toteutettuna taikinasta tulee kaikkiaan 20 keksiä.

Kaura-rusinakeksit (ohje kirjasta Airfryer - Keittokirja)

4 1/4 dl kaurahiutaleita
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelijauhetta
1/4 tl neilikkajauhetta
1/4 tl merisuolahiutaleita
120 g suolattua voita pehmennettynä
1 1/2 dl fariinisokeria
1/2 dl taloussokeria
1/2 tl vaniljauutetta
1 vapaan kanan muna
60 g rusinoita

Yhdistä kaurahiutaleet, jauhot, ruokasooda, kaneli, neilikka ja suola isossa kulhossa. Vatkaa voi, molemmat sokerit ja vaniljauute isossa kulhossa sähkövatkaimen korkeahkolla teholla kermaiseksi. Lisää muna ja vatkaa ainekset nipin napin sekaisin.
Säädä vatkaimen teho alhaiseksi ja vatkaa jauhot vähitellen joukkoon. Sekoita rusinat joukkoon käsin. Taikinan kuuluu olla pehmeää mutta kuitenkin sen verran kiinteää, että siitä voi kierittää pyöryköitä.
Pyörykät ovat nyt valmiita paistettavaksi tai pakastettavaksi. (tämän jälkeen ohjeessa seuraa hyvinkin seikkaperäinen pakastusohje, johon sisältyy myös tieto siitä, että taikinasta kannattaa tehdä pyöryköitä jauhotetuin käsin)
Kun on paistamisen aika, säädä ilmafriteerauskeitin 180 asteeseen. Sivele paistokori pienellä määrällä öljyä.
Laita pyörykät paistokoriin noin 5 cm:n päähän toisistaan. Ilmafriteerauskeittimesi koosta riippuen pystyt paistamaan kerralla 2-4 keksiä.
Paista niitä 8-12 minuuttia, kunnes ne ovat reunoilta kullanruskeita mutta keskeltä yhä pehmeitä. Anna keksien jäähtyä paistokorissa 2-3 minuuttia, kunnes ne ovat kiinteytyneet liikuteltaviksi. Siirrä keksit ritilälle ja anna niiden jäähtyä kauttaaltaan.
Paistoin kuvassa näkyviä keksejä maksimiajan eli 12 minuuttia. Vähempikin olisi varmasti riittänyt, mutta kahdeksan minuutin kohdalla tarvittiin joka tapauksessa vielä lisäkypsennystä.

Pelkäsin, että sooda maistuisi kekseissä liiaksi läpi, mutta ehkä se jäi neilikan jalkoihin.

Airfryer vie keittiössä kohtalaisen paljon tilaa, mutta ilokseni sitä on tullut käytettyä hyvinkin paljon. Pitäisi vielä nykyistä useamminkin käyttää sitä kokkausta nopeuttavana uunin korvikkeena. Esimerkiksi uunijuurekset tulee tehtyä edelleen aina perinteiseen tapaan uunipellillä.

Alla näkyvän lohibulgogin ohjeen löysin Campasimpukka-blogin upeasta korealaisten kokkausten sarjasta Pöytä koreaksi, jota pääsen tässä nyt samalla mainostamaan.


Seuraavaksi kokeiluun lähtee airfryerin omasta ohjevihkosesta löytynyt banaanileivän resepti. Ja taidanpa kokeilla niitä uunijuureksiakin.

sunnuntaina, lokakuuta 08, 2023

Muutama makumuisto Sevillasta

Työt veivät taas kerran maailmalle. Tällä kertaa kohteena oli Espanjan Andalusiassa sijaitseva Sevilla, jossa päästiin töiden ohella tietenkin maistelemaan myös monenlaisia paikallisia makuja.

Kaikkein tyypillisintä tarjottavaa tuntui olevan Jamón Ibérico eli iberialainen kinkku, jota syötiin myös leivän päällä ja välissä. Lisäksi tarjolla oli usein manchego-juustoa. Tämä koko pöytäseurueen yhteisplatteri tuotiin tarjolle sevillalaiseen ruokaan keskittyvässä Doña Rufina -ravintolassa:

Kinkun vastapainoksi tarjolla oli toki myös kasvispitoisia ruokia. Kerran sain maistaakseni esimerkiksi oikein hyvää gazpachoa.

Alla näkyy puolestaan Sevillassa suosittu ruokalaji espinacas con garbanzos, joka on tehty kikherneistä ja pinaatista:

Kuva on otettu perinteisessä andalusialaiseen ruokaan keskittyvässä El Rinconcillo -ravintolassa. Ohje kotikeittiössä kokeiltavaksi näyttäisi löytyvän esimerkiksi täältä.

Joka puolella Sevillaa oli appelsiinipuita, ja monesta paikasta sai hyvää vasta puristettua appelsiinimehua. Kaupunki on kuulemma parhaimmillaan keväällä appelsiinipuiden kukkiessa.

Reissun paras ravintolakokemus oli Sevillan lähistöllä Carmonassa sijaitseva Molino de la Romera, jossa söin parasta ruokaa pitkään aikaan.

Minähän tunnetusti rakastan tomaatteja, ja tämä heirloom- tai perinnetomaateista, oliiviöljystä ja tonnikalasta tehty ruokalaji oli aivan uskomattoman herkullinen:


Tuota pitää ehdottomasti kokeilla kotona.

Myös tämä sieniruoka oli herkullista, niin kuin kaikki muukin (aina alimmassa kuvassa näkyvää pähkinäistä jälkiruokaa myöten):



Paikkakuntalaiset suosittelivat Sevillasta lisäksi seuraavia kohteita:




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails