perjantaina, huhtikuuta 18, 2014

Hedelmäsalaattia ja liköörivaahtoa



Pääsiäisen ruokia suunnitellessani olen miettinyt hiukan myös tilanteeseen sopivia jälkiruokia.

Olen pohtinut tällä viikolla (vähän liiankin paljon) hedelmiä, etenkin banaania, viinirypäleitä ja ananasta, joten ilmankos päähän putkahti ajatus hedelmäsalaatista.



Taannoisessa työporukan illanvietossa syötiin (blinien ja vorschmackin ohella) hedelmäsalaatin kaverina tällaista jälkiruokavaahtoa:

Kermaliköörimousse (ohje löytyy täältä; kaupan päälle saa takuuhyvän porolasagnen ohjeen)

1/2 dl kermalikööriä
1 liivatelehti, liotettuna
2 dl kuohukermaa
4 rkl tomusokeria

Lämmitä likööri mikrossa, lisää liotettu liivate ja sekoita. Vaahdota kerma ja tomusokeri notkeaksi vaahdoksi. Lisää hieman jäähtynyt likööriseos varovasti nostellen. Anna jähmettyä jääkaapissa tunti ennen tarjoilua.

Vaahto-ohje on alkujaan Akseli Herlevin kirjasta Täydellä sydämellä, jossa moussen kaveriksi on mainittu suklaafondant.

En ole ikiaikoihin hankkinut mitään uutta keittiövempelettä, mutta nyt haaveissa olisi ehkä ananaspora. Sen jälkeen pääsisi tekemään uunijäätelöä koverretussa ananaksessa.

lauantaina, huhtikuuta 12, 2014

Nyhtölammas


Jauhantapajan asukkaat kutsuttiin taannoin jälkiflunssaisina syömään ruokaa, jossa oli runsaasti parantavaa valkosipulia.

Tarjolla oli yltiöherkullista lammasta, ja varsinaiseksi hitiksi ruokapöydässä nousivat lampaan kanssa samassa liemessä kypsyneet porkkanat ja sipulit.

Pulled lamb (Pirkan ohje)

n. 2 kg luutonta lampaanpaistia (pakaste)
2 tl suolaa
1 tl timjamia
1 tl rosmariinia
1/2 tl mustapippuria
2 (200 g) sipulia
1-2 (150 g) porkkanaa
6 valkosipulinkynttä
n. 5 dl vettä
1/2 dl punaviinietikkaa
pinnalle:
suolaa
minttua, korianteria tai persiljaa hienonnettuna
sitruunanmehua
sitruunan raastettua kuorta

Sulata paisti jääkaapissa. Kuivaa liha talouspaperilla. Hiero lihan pintaan suola, timjami, rosmariini ja pippuri. Nosta liha korkeareunaiseen uunipataan tai -vuokaan. Anna maustua huoneenlämmössä noin tunti.
Leikkaa kuoritut sipulit ja porkkanat reiluiksi paloiksi. Kuori valkosipulinkynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Lisää kasvikset vuokaan. Kaada vuokaan kiehuva vesi ja viinietikka. Neste saa peittää noin 2/3 paistista.
Nosta pata tai vuoka uuniin ilman kantta ja paista 175 asteessa tunti. Peitä pata kannella tai foliolla ja jatka paistamista vielä noin 4 tuntia. Sisälämpötilan pitää nousta vähintään 95 asteeseen, mielellään yli.
Ota pata uunista. Nosta liha liemestä ja kääri folioon. Anna tekeytyä noin tunti.
Siivilöi liemi. (Lusikoi sipulit ja porkkanat tarjoilukulhoon.) Jäähdytä liemi ja kuori pinnalle jähmettynyt rasva pois.
Revi liha esimerkiksi kahden haarukan avulla tai reilusti käsin suikaleiksi. Lusikoi lihan joukkoon hieman kuumennettua paistolientä mehevyyttä ja makua lisäämään.
Levitä revitty liha kuumennetulle tarjoiluvadille. Mausta sormisuolalla, hienonnetulla mintulla ja sitruunanmehulla sekä sitruunan raastetulla kuorella. Tarjoa lisäksi valkosipuliperunoita.

Tätä taidan itsekin tehdä pääsiäisenä. Tällä kertaa oheen vaikka pitaleipiä sekä kunnolla valkosipulista tsatsikia.

Lopuksi vielä illan karpalopitoinen jälkiruoka:

lauantaina, huhtikuuta 05, 2014

Aurajuustokala



Lisääntynyt valo ja auringonpaiste ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä, kun mieli on askarrellut viime aikoina kesän ja savustettujen ruokien parissa.

Kesän tullen voisin ottaa kokeiluun savustetun aurajuustolohen, mutta nyt tässä vaiheessa tuli tehtyä lohta ihan vaan uunissa. Ohje on Perjantairesepti-sivuston maailman toiseksi paras kalaresepti:

Aurajuustokala

puhdas, ruodoton kalan filee
aurajuustoa
konjakkia
tilliä
suolaa
hunajaa

Asetellaan kalanfilee alumiinifolion päälle. Kiverretään folion reunat mehun valumisen estämiseksi. Fileen pintaan sivellään kevyesti hunajaa. Ripotetaan niinikään kevyesti suolaa (jollei ole jo etukäteen suolattu). Silputaan runsaasti tilliä fileen päälle ja lurautetaan vähän konjakkia perään. Lopuksi ripotellaan vahva kerros aurajuustoa matoksi kalan päälle.

Valmistelujen jälkeen kala laitetaan savustuspönttöön tai uuniin vuoassa. Lämpöä 180 astetta. Juusto pinnalla saa ruskistua hieman. Veitsen kärjellä voi tarkistaa fileen paksuimmasta kohdasta, että kala on sisältä kypsää. Valunut neste kannattaa lusikoida fileen päälle makunautintoa mehevöittämään.

maanantaina, maaliskuuta 17, 2014

Patrickin päivän Guinness-suklaamousse



Näin Patrickin päivän huitteilla jälkiruoaksi sopii Guinness-suklaamousse. Ulkonäöltäänkin Guinness-tuopillista jäljittelevät annokset ovat kuohkeita rakenteeltaan, tuhdin suklaisia maultaan ja valmistuvatkin suhteellisen näppärästi ja vähistä raaka-aineista.

Resepti oli myös opettavainen: olin aina ollut siinä käsityksessä, että suklaalevy on jokseenkin standardimuotoinen tuote. Vaan eipä ole! Marabou nimittäin näyttää valavan suklaansa 7*4 eli 28 palan levyiksi, kun taas perikotoisempi Fazer käyttää kymmenjärjestelmän kasvateille luonnollisemmalta tuntuvaa, hieman pienempiä paloja tuottavaa 8*5 eli 40 palan jakoa. Ruotsissa siis suklaapalatkin ovat vähän isompia. Liten större.

Guinness-suklaamoussekupit

0,6 dl Guinnessia
1,8 dl kuohukermaa
n. 115 g tummahkoa muttei kaikkein kitkerintä suklaata pilkottuna (23 palaa Fazerin 200g:n levystä, 16 palaa Maraboun vastaavasta)
1 rkl + 1 tl sokeria
2 munankeltuaista
2 munanvalkuaista
hieman raastettua suklaata kuorrutteeksi (valinnainen – vie kyllä hieman annoksen oluttuoppimaista ulkonäköä)

Kuumenna kattilassa Guinness ja 0,6 dl kermaa, kunnes alkaa muodostua kuplia. Ota sitten kattila levyltä ja vispaa hieman kokonaisia paloja pienemmäksi pilkottu suklaa mukaan. Se sulaa yllättävän hyvin noinkin pieneen nestemäärään.
Vispaa toisessa astiassa sekaisin ruokalusikallinen sokeria ja munankeltuaiset. Sekoita sitten hieman suklaaseosta keltuaisseokseen ja siirrä sen jälkeen keltuaisseos kokonaisuudessaan suklaaseoksen sekaan kattilaan. Sekoita hyvin ja anna jäähtyä 15 minuutin ajan.
Vispaa kolmannessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto suklaaseoksen sekaan ja kaada seos sitten pieniin oluttuoppeihin tms. laseihin. Jätä kuitenkin päälle parin sentin vara Guinnessin vaahtokukaksi myöhemmin naamioituvalle kermavaahdolle. Laita lasit jääkaappiin tunniksi tai kunnes seos jämähtää hyhmeäksi.
Vispaa loppu kerma vaahdoksi. Mausta teelusikallisella sokeria ja lusikoi vaahto sitten varovasti suklaakuppien päälle. Jos haluat, voit koristella tuopposet vielä ripottelemalla pintaan rouhittua suklaata.

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2014

Juustoinen perunapaistos



Oulussa asumisessa on paljon hyviä puolia. Yksi niistä on se, että Lappi on lähellä. Sen kunniaksi pitäisi oikeasti pitää jonakin talvena viikon verran lomaa ja lähteä Lappiin hiihtämään, paistamaan makkaraa ja juomaan kaakaota.

Siellä voisin tehdä tällaista perunapaistosta, jota hiihtoloman puutteessa tuli tänä vuonna kokeiltua kotiuunissa:

Reblochon-perunapaistos

1 kg kiinteämaltoisia perunoita
1 laakerinlehti
50 g suolatonta voita
2 sipulia halkaistuna ja viipaloituna
150 g pekonisuikaleita
¾ dl kuivaa valkoviiniä
500 g Reblochon-juustoa (tai esim. emmentaalia tai kiinteää vuohenjuustoa)
karkeaa merisuolaa
mustapippuria myllystä

voilla voideltu pitkänomainen uunivuoka (n. 30 cm)

Pane perunat isoon kasariin, lisää laakerinlehti ja kaada päälle kylmää vettä sen verran, että perunat peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi, lisää hiukan suolaa ja anna kiehua noin 15 minuuttia. Perunat saavat jäädä hiukan koviksi. Valuta perunat ja jäähdytä, kunnes niitä voi käsitellä. Kuori ja paloittele perunat n. ½ cm:n paksuisiksi viipaleiksi.
Sulata puolet voista paistinpannulla, lisää sipuli ja pekoni ja ruskista. Nosta sipuli ja pekoni pannusta reikäkauhalla ja jätä odottamaan. Lisää pannuun jäljellä oleva voi ja perunat ja anna kypsyä viisi minuuttia. Sekoita varovasti, etteivät perunaviipaleet hajoa. Lisää viini, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua minuutin verran. Mausta suolalla ja pippurilla.
Siirrä perunat voideltuun uunivuokaan. Harjaa juuston kuorta kevyesti juuresharjalla ja paloittele juusto 8 lohkoksi. Halkaise lohkot siten, että kuorta on vain yhdellä sivula. Pane juustolohkot perunoiden päälle kuoripuoli ylöspäin. Peitä vuoka foliolla ja anna paistua 225-asteisessa uunissa noin neljännestunti. Poista folio ja anna paistua vielä 15-20 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut. Tarjoillaan vihersalaatin kanssa esim. reippaan ulkoilun jälkeen.

Ohjeen olen ottanut talteen jo vuosia sitten kirjasta Juustot: Herkullisia ruokia ja leivonnaisia (2005). Vastaavanlaisiin perunapitoisiin ruokalajeihin olen joskus törmännyt saksaa puhuvissa maissa. Juustokirjan mukaan resepti on ilmeisesti kehitelty aikoinaan Reblochon-juuston menekin edistämiseksi, joten tämä ohje saattaa viitata enemmänkin Ranskan suuntaan.

(Reblochonia ei juustotiskiltä löytynyt, joten se jäi vielä vähän mysteeriksi, mutta kuten ohjeesta on nähtävissä, muukin kuorrutukseen sopiva juusto käy.)

lauantaina, helmikuuta 08, 2014

Omenainen blondie



Kulinaarimurulan Jaana kirjoitti taanoisesta Oulun-vierailustaan kärkkäripostauksen, mistä muistin, että minulla on sekin viikonloppu bloggaamatta ihan kokonaan (juuri nyt elän toivossa, että tiivis työtahti helpottaisi ensi kuussa... tai viimeistään ensi vuonna).

Minä en tunnetusti leivo kovinkaan paljon mitään makeaa (peltipizzaa sitten siitäkin edestä), mutta minulla on yksi makea mielenkiinnonkohde, blondies. Kyse on siis browniesien vaaleasta pikkusiskosta.

Tällä kertaa blondie muuttui osin omenapiirakan muotoon. Näin kuvan tästä leivonnaisesta alkujaan Instagrammissa, ja pienen salapoliisityön avulla sain jäljitettyä ohjeen Hupsutteluja-blogiin.

Omenakaramelliblondie (ohje Hupsutteluista)

karamellikastikeainekset: fariinisokeria, voita, kermaa
omenoita
113 g voita tai margariinia
1,35 dl sokeria
1 muna
2 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
1,35 dl jauhoja

Tee ensin karamellikastike: sulata 2,7 dl fariinisokeria ja 170 g voita/margariinia. Anna kiehahtaa. Sammuta sitten levy ja sekoita mukaan kermaa (ohjeen mukaan 3 dl, mutta vähempikin tuntui riittävän). Jos tarvitset karamellikastiketta ainoastaan tähän leivonnaiseen, määrät voi hyvin puolittaa, koska puolitetustakin annoksesta jää yli.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Ota voi/margariini huoneenlämpöön. Kuori ja pilko omenat. Laita leivinpaperi uunivuokaan (noin 20x20 cm).

Vaahdota voi/margariini ja sokeri. Sekoita joukkoon muna, vaniljasokeri, suola, leivinjauhe ja jauhot. Lisää lopuksi myös omenat.

Levitä taikina uunivuokaan. Lusikoi päälle karamellikastiketta. Ota grillitikku tai joku vastaava, pyörittele kastiketta taikinan sisään.

Paista noin 30 minuuttia, mutta tarkkaile aikaa (paistoin itse 25 minuuttia, mutta toisaalta uuni oli epähuomiossa vähän liian kuuma). Leivonnaista kannattaa leikata vasta kunnolla jäähtyneenä.

Me maistelimme tätä omenapaistosta pienimuotoisella blogibrunssilla muutaman viikon takaisena lauantaina. Kaverina tarjottiin Virpin tehtailemaa kermalikööri-valkosuklaajäätelöä. Lämpöisä blondie oli oikein mukava seuralainen viileälle jäätelölle.

torstaina, tammikuuta 16, 2014

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan (marrasmiitti)



Ryhdyin suunnittelemaan ruokalistaa ensi lauantain pienimuotoiseen blogimiittiin ja tulin ajatelleeksi edellisen oululaisen blogimiitin antimia.

Ghettolan tomaattista Cioppino-kalasoppaa, Kotiharmin koukuttavaa sipulidippiä, Virpin maukasta palsternakka-pekonipiirasta.







Hannelen houkuttelevaa Miang kham -sormisyötävää, Millan mahdottoman makoisia glaseerattuja minibraatvursteja ynnä hunajakuorruttetuja cashewpähkinöitä sekä vierailevien tähtien marjakimaraa.







Makeaa puoltakin löytyi tuttuun tapaan runsaasti. Alla kuvia Heidin vaahterasiirappisista kuppikakuista, Kotiharmin lumimunista, Virpin marenki-rahkatorusta ja Pekan karpalojäätelöstä.











Tuiki herkullista. Suosittelen kokeilemaan aivan kaikkea.

Ja jos jollakulla on hyviä brunssi-ideoita, nyt on hyvä tilaisuus kertoa niistä kommenttilaatikossa.

keskiviikkona, tammikuuta 08, 2014

Jouluporo, perunamuusia ja sipulivinegrettiä



Hankimme joulun alla työtoverini pohjoisten kytkösten kautta laatuisan poronpaistin, jonka valmistimme tämänvuotiseen joulupöytäämme kinkun sijaan. Ohje mukailtiin Delicardista, vaikka siellä kutsuttiinkin muusia jostain kumman syystä "perunapyreeksi". Jotain rajaa ihan oikeasti!

Poro tarjoiltiin siis sipulivinegretin, paistettujen suppilovahveroiden ja mainitun perunamuusin kanssa.

Poronpaisti, perunamuusia ja sipulivinegrettiä

poronpaisti
voita tai ruokaöljyä
suolaa, pippuria

Perunamuusi:
2 kg perunoita, kuorittuna
100 g cheddaria raastettuna
2 dl maitoa
100 g voita

Sienilisäke:
1 rasia siitake- tai herkkusieniä (me käytimme kuivattuja suppilovahveroita, joita ensin liotimme hetken aikaa vedessä)
voita paistamiseen
2 rkl ruohosipulia silputtuna

Sipulivinegretti:
1 punasipuli hienonnettuna
1 keltasipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
voita kuullottamiseen
1/2 pnt ruohosipulia silputtuna
3 rkl fariinisokeria
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa

Kuumenna uuni 120°C:hen. Hiero suolaa ja pippuria kuivatun paistin pintaan ja ruskista se pannulla voissa tai öljyssä. Työnnä lämpömittari paistin paksuimpaan kohtaan, mutta tunnustele, ettei se tule suoraan vasten luuta. Paista, kunnes lämpömittari näyttää lihan sisälämmöksi n. 58–60°C. Tarkkaa aikaa on vaikea sanoa, mutta vajaa tunti per kilo on yleensä hyvä lähtökohta-arvio. Ota paisti uunista ja anna vielä vetäytyä foliolla peitettynä 15-30 minuuttia ennen leikkaamista.

Keitä perunat, valuta ja survo muusiksi. Lisää juustoraaste, maitoa ja voita halutun konsistenssin mukaan sekä suolaa maistellen. Sekoita hyvin.

Paista sienet pannulla voissa, lisää lopuksi ruohosipuli ja paista vielä hetki. Nosta sienet tarjoiluvadille paistin ympärille.

Kuullota vinegrettiä varten pilkotut sipulit pannulla voissa. Lisää joukkoon muut ainekset ja anna lämmetä hetki. Tarjoa sipulivinegretti poronpaistiviipaleiden kastikkeena.

Joulun jälkeen jäännösporoa veisteltiin arkisempien sub-henkisten patonkien väliin puolukkahyytelön ja aurajuuston kera. Hyvää oli näinkin!

sunnuntaina, tammikuuta 05, 2014

Apinaleivän katveeseen



Vähän aikaa sitten jauhantapajalla palattiin reilun kuuden vuoden takaisiin tunnelmiin ja pizzapommeihin. Friteerattuihin täytettyihin taikinakääröihin, jotka olivat makoisimmillaan tomaattikastikkeen kanssa.

Nyt sitten kävi selväksi, että yhtä maistuvia taikinakääröjä on mahdollista tehdä myös ilman friteerausöljyä. Tarvitaan vaan vanha kunnon kuivakakkuvuoka! Siis semmoinen, jossa tehtiin takavuosina tiikerikakku. Kyseessä on muunnos niin sanotusta apinaleivästä, joka on kulkeutunut jauhajien tietoisuuteen Twitterin välityksellä.

Pizza-apinaleivän ohje on otettu Confections of a Foodie Bride -blogista:

Pizza-apinaleipä

2 valkosipulinkynttä, ohuina viipaleina
4 rkl voita
pizzataikinaa (ohje esim. jauhanta-arkistosta)
pari pallollista hyvää mozzarellajuustoa (revi pienemmiksi palasiksi)
paketillinen salamimakkaraa tms. siivuina
tomaattikastiketta (dippailuun)

Kuumenna valkosipuli ja voi keskilämmöllä niin, että valkosipuli saa aavistuksen verran väriä. Siirrä levyltä. Sivele valkosipuli-voiseosta kakkuvuoan sisäpuolelle.
Ota taikinasta marmorikuulan kokoisia taikinapyörylöitä ja muotoile ne ohuiksi lätyiksi. Lätyn on oltava jonkin verran salamimakkaraa suurempi (salami ei tosin ole pakollinen täyte). Aseta taikinalätyn päälle yksi pieni salamisiivu ja pala mozzarellaa. Kääri taikina täytteiden ympärille ja nipistele reunat kunnolla kiinni.
Sivele taikinapallon päälle kevyesti sulatettua valkosipulivoita ja aseta se kakkuvuokaan. Jatka niin kauan, että taikina ja täytteet ovat kaikki rullattuina vuoassa. Pallerot kannattaa asetella varsin tiiviisti toistensa lomaan.
Jätä vuoka odottelemaan puoleksi tunniksi ennen uuniin laittamista. Paista sitten reilussa kahdessasadassa asteessa noin 35 minuutin ajan niin, että pinta ruskistuu kunnolla. Yksittäisistä palleroista on tultava rapeita.
Anna vetäytyä vielä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua. Kippaa leipä vuoasta laakealle vadille ja tarjoile tomaattikastikkeen kanssa.

Minä tietenkin pidin apinaleivästä aivan mahdottoman paljon, koska olen kovasti tykästynyt sekä tomaattikastikkeeseen että jollain tavalla täytettyihin ruokiin.

Ja lisäksi pääsee vielä dippailemaankin!

perjantaina, tammikuuta 03, 2014

Parasta pastaa?



Vuosi vaihtui uuteen, ja vieläpä harvinaisen mukavissa merkeissä, kun ympäri Suomea hajaantunut vanha ruokakerhomme kokoontui pitkästä aikaa. Jos olemme aiemmin viettäneet rapujuhlat lokakuussa ja hirvipeijaiset ennen hirvestyskauden alkamista, tällä kertaa oli vuorossa juhannusjuhlat keskellä talvea.

Nyt on syöty siis silliä ja melkein uusia perunoita, grillattu, juotu sahtia ja maisteltu mansikkakakkua. Sääkin oli Etelä-Suomessa vuoden vaihtuessa huomattavan kesäinen. Hyttysiä ei sentään ollut liiemmin kiusana.

Loppuvuoteen mahtui muitakin juhlia, mutta niistä lisää tuonnempana. Pastanjauhajana koen nimittäin tarvetta aloittaa uuden blogivuoden pastareseptin postaamisella.

Muutama vuosi sitten etsin netistä "hyvän pastakastikkeen", mutta nyt päätin tarttua "parhaaseen".

Ensimmäinen hakutulos vei Myllyn parhaan pastaohjeeseen, jota tietenkin piti testata:

Se paras pastakastike (2-3:lle)

2 rkl ruokaöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 keltasipuli
250 g lohifileesuikaleita
1 dl viipaloituja tuoreita herkkusieniä
1 tl currya
1½-2 dl (ruoka)kermaa
3-5 rkl maustettua (laktoositonta) tuorejuustoa (esim. ruohosipuli)
1 tl suolaa
Lisäksi:
keitettyä makaronia

Kuullota hienonnettu sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää lohisuikaleet, herkkusieniviipaleet sekä curry ja anna ruskistua kevyesti. Lisää kerma ja anna kypsyä, kunnes kastike hieman sakenee (n. 10 min.). Lisää lopuksi tuorejuusto ja sekoita, kunnes juusto sulaa kastikkeeseen. Tarjoile pakkauksen ohjeen mukaisesti keitetyn pastan kanssa.

sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013

Viikonloppu Vilnassa

Voi, kun pääsisin taas joskus elämässäni siihen tilanteeseen, että ehtisin bloggaamaan tapahtumista tuoreeltaan. Pari viikkoa sitten Vilnasta palatessa oli kaksi sen verran tiiviistä työviikkoa odottamassa, etten ole sen koommin ehtinyt ajatella juuri koko reissua tai ainakaan sen ruokapuolta.

Kansanmurhan uhrien museota (KGB-museota) olen miettinyt melko paljonkin, sen verran rankka kokemus oli se. Vilnan joulutoria en ole juuri pohtinut; loskainen ja ankea sää eivät olleet aivan omiaan joulutunnelman saavuttamiseen. Torilta tuli poistuttua pian sisätiloihin teetä juomaan ja kastuneita varpaita kuivattelemaan.


Mutta tulihan Vilnassa syötyäkin. Liettualaiset pitävät kaikesta päätellen perunasta, sienistä (säilöttyjä sieniä oli aamupalallakin) sekä eri tavoin täytetyistä letuista.

Ehkä kaikkein tunnusomaisinta ruokaa Liettualle ovat niin sanotut zeppeliinit eli täytetyt tuhdit perunanyytit, jollaista pääsin maistamaan turistien suosimassa Senoji Trobelessa. Ensimmäisessä ravintolassa ei tärpännyt, koska zeppeliinit eivät tukevana ruokana sovellu kuulemma ilta-aikaan syötäväksi. Kyseessä oli kyllä sen verran kokonaisvaltainen (ja tärkkelyspitoinen) elämys, että jälkiruoka jäi kerrankin ihan suosiolla väliin.

Yksi parhaista ruokakokemuksista olivat oluen kanssa naposteltavat rapeat ruisleipätikkuset. Toisesta perinteisestä pikkusyötävästä eli possunkorvista en ollut aivan yhtä innoissani (niitä näkyy kaikkein ylimmässä kuvassa).


Jossain vaiheessa teki mieli maistaa jo muutakin kuin perinteistä liettualaista ruokaa. Ajatuksena oli, että Lauro Lapas -nimisestä paikasta saisi vähän pienempiä annoksia, ja saihan sieltä. Toisaalta jos minulta kysytään, niin tällä lautasella on mielestäni hiukan liikaa erillisiä elementtejä:



Liettuan kieli kuulosti todella vaikealta, vaikka vähän toki helpotti se, että osa sanoista oli aiemmalta Latvian-reissulta tuttuja. Švyturys tarkoittaa joka tapauksessa majakkaa.

Tässä vielä kuva cepelinas-zeppeliinistä, johon katselin netistä ohjettakin (ei sillä, että ajatuksena olisi kokeilla näitä kotona):

maanantaina, joulukuuta 02, 2013

Nigellan colakinkku



Jouluoluiden maistelu vaati seurakseen kinkkua sekä kotitekoista konjakkisinappia.

Jauhantapajan asukkaan mieleen muistui tällöin Nigella Lawsonin colassa keitetty kinkku, joka valmistui tähän tapaan:

Nigellan colakinkku

2 kilon painoinen kinkku, miedosti suolattu
1 sipuli, kuorittuna ja halkaistuna
2 litraa Coca-Colaa

kuorrutteeseen:
kourallinen neilikoita (näitä emme itse käyttäneet)
1 rkl (tai vähän enemmänkin) tummaa siirappia
2 tl sinappijauhetta
2 rkl (demerara)sokeria

Laita kinkku isoon kattilaan tai pataan kamarapuoli pohjaa vasten. Lisää sipuli ja kaada päälle cola.
Kiehauta, vähennä hiukan lämpöä ja laita kansi päälle (ei liian tiukasti) ja keitä korkeintaan 2 1/2 tuntia. (Parikin tuntia saattaa riittää. Keittoaikaa täytyy luonnollisesti säätää kinkun painon ja alkulämpötilan mukaan; Nigellan mukaan suoraan jääkaapista otettua kinkkua kannattaa keittää vartin verran pitempään.)
Lämmitä uuni 240°C. Kun kinkku on kypsynyt, nosta se pois colaliemestä ja anna jäähtyä hetken aikaa.
Nosta kinkku pellille. Poista kamara, mutta jätä ohut kerros rasvaa. Leikkele rasvaan terävällä veitsellä neliöitä ja tökkää kuhunkin neliöön neilikka. Levitä rasvan päälle siirappi (varovasti, jotta neilikat eivät siirry pois paikoiltaan) ja taputtele siirappiin sinappi ja sokeri.
Paista suurin piirtein 10 minuutin ajan niin, että kuorrute saa mukavasti väriä.

Kinkku upposi ennätysvauhtia olohuoneelliseen ruokabloggareita; lieneekö tätä viimeisimmän testioluen kaveriksi enää kovin paljon jäänytkään.

--
Tarkempi tutkimus paljasti, että colakinkku on vieraillut suomalaisissa ruokablogeissa aiemminkin: kannattaa käydä katsomassa myös Kulinaarimurujen ja Siskot kokkaa -blogien postaukset aiheesta.

sunnuntaina, joulukuuta 01, 2013

Oululainen blogiraati on puhunut: jouluoluet vertailussa



Oululaiset ruokabloggaajat kokoontuivat marraskuun viimeisenä päivänä blogipikkujouluun ainanälkäisen Millan kotiin.

Jauhantapaja näki tilaisuuden otolliseksi tieteellisen jouluolutkokeen järjestämiseksi. Aiempaa tutkimustyötä oli tehty Helsingin Sanomissa, jonka järjestämässä jouluoluttestissä kaksi oli ylitse muiden:
"Suomalainen imperial stout Siperia ja saksalainen savubock Aecht Schlenkerla Eiche ansaitsivat molemmat täydet viisi tähteä, kun Helsingin Sanomien olutraati arvioi Alkon tämän vuoden jouluolutvalikoimaa."

Oma raatimme kooostui oululaisista ruokabloggaajista sekä heidän perheenjäsenistään ja ystävistään. Menetelmänä oli sokkotesti, ja testitilanteessa ohjattiin osallistujia tarkkailemaan erityisesti juoman yhteensopivuutta kinkun kanssa.

Koejärjestelyssä oli mielenkiintoista se, että mukana oli hyvin eriasteisia oluen ystäviä (toisin sanoen osa maistelijoista ei ole oluen ystäviä ensinkään). Siihen nähden oli erittäinkin kiinnostavaa, että tulokset olivat kaikilla samansuuntaiset, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä.

Voitto meni suureen olutmaahan Belgiaan. Kauan eläköön kinkkuolut St Feuillien! Sen sijaan Helsingin Sanomien testissä pärjännyt savuinen Aecht Schlenkerla Eiche ei vakuuttanut oululaista makuraatiamme ollenkaan. Tässä luonnehdintoja:


Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas:

Sopii jouluajan kaato-olueksi, kepeä ja pirtsakka. Turhan kepeä kinkun kaveriksi.

Makeahko, hunajainen. Ei hyvä kinkun seuralainen.

Pihkainen, humalainen. Voi juoda useamman, eli ei jouluolut.

Ei jouluinen.

Hedelmäinen tuoksu, saippuamainen maku.

Kinkku taittaa kitkeryyden, maitolasillinen menisi.

Keskiarvo kouluarvosanalla 7-.


St Feuillien Cuvée de Noël:

Makea, edellistä jouluisampi. Rakkauden kieli on saksa (sic). Kinkun kiva kaveri.

Miellyttävä, pehmeä, vivahteikas, täyteläinen, loistava kinkkuolut.

Konttausolut.

Vaahtoava, tumma, luonteikas. Kinkun kanssa erinomainen. Ilman vähän turhan makea.

Vahva vaahto. Salmiakkinen/lakritsainen, makea. Erinomainen kinkun kanssa, toimii myös thaisormisyötävän kanssa. 2 maitolasillista menisi.

Keskiarvo kouluarvosanalla 8 1/2.


Aecht Schlenkerla Eiche:

Erittäin savuinen, tervainen, tuoksu liian voimakas, tunkkainen.

Kinkku ei toimi tämän kanssa.

Juoksuhautaolut. Laphroaig oluen muodossa.

Savuinen. Savuviski, terva, poltettu mökki. Savun maku peittää kinkun. Ei toimi. Ei pysty juomaan loppuun.

Savuinen, Ankara.

Meetvurstinen. En tykkää. Puoli maitolasillista.

Keskiarvo kouluarvosanalla 6.


Fuller's Old Winter Ale:

Ei kinkun kanssa vaan kinkun jälkeen.

Hapokas, ei jouluinen. Kirpeähkö.

Ei vaikuta jouluoluelta.

Kevyt vaahto, mauton, vetinen, kitkerä. Maitolasillinen menisi.

Keskiarvo kouluarvosanalla 7+.


--
Mukana testiryhmässä Aina nälkä, Peruspöperöä, Kokit ja Potit, Ghetto Gourmet, (Diplomi-)insinöörin keittiössä, Makuja kotoa, Kokkeillaan sekä muut paikalla olleet.

sunnuntaina, marraskuuta 24, 2013

Gratinoitua simpukkaruokaa



Edellisen postauksen valkosipulikeitto on loistava vierasruoka sen vuoksi, että keiton voi tehdä vaikka jo edellisenä päivänä vieraita odottamaan. Tämän pääruoan voi niin ikään laatia gratinointia vaille valmiiksi jo ennakkoon.

Ohje on Julia Childin kirjasta Mastering the Art of French Cooking:

Coquilles St. Jacques à la Provencale (gratinoidut kampasimpukat)

0,8 dl hienonnettua sipulia
1 rkl voita
1 1/2 rkl hienonnettua salottisipulia
1 kynsi hienonnettua valkosipulia

n. 680 g pestyjä kampasimpukoita
suolaa ja pippuria
n. 2,5 dl jauhoja laakeassa astiassa

2 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä

1,6 dl kuivaa valkoviiniä (tai 1,2 dl vermuttia ja 3 rkl vettä)
1/2 laakerinlehti
1/8 tl timjamia

6 pientä pitkulaista uunivuokaa (tarjoiluun voi käyttää myös kampasimpukan kuoria)
0,6 dl raastettua sveitsiläistä juustoa (esim. luolakypsytetty gruyère toimi mainiosti)
2 rkl voita jaettuna 6 osaan

Paista sipulia kohtalaisen miedolla lämmöllä voissa pannulla suunnilleen 5 minuutin ajan niin, että sipulit kuullottuvat (älä ruskista). Sekoita mukaan salotit ja valkosipuli ja paista vielä minuutin verran. Aseta sivuun odottamaan.
Kuivaa simpukat ja leikkaa ne reilun puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele juuri ennen paistamista simpukoiden pinnalle suolaa ja pippuria, pyörittele jauhoissa ja ravistele ylimääräiset jauhot pois.
Paista simpukat nopeasti kuumalla pannulla (voin ja öljyn sekoituksessa) parin minuutin ajan, jotta ne ruskistuvat kevyesti.
Kaada simpukoiden sekaan pannulle viiniä. Lisää yrtit ja paistettu sipuliseos. Peitä kannella ja anna hautua viiden minuutin ajan. Ota kansi pois, ja jos on tarpeen, keitä hetken aikaa kasaan. Tarkista maku ja poista laakerinlehti.
Lusikoi simpukat ja kastike vuokiin. Ripottele pinnalle juustoa ja nokare voita. Laita jääkaappiin odottamaan gratinointia tai gratinoi saman tien: grillivastusten alla 3-4 minuuttia tai niin pitkään, että ruoka kuumenee kunnolla ja juusto saa mukavasti väriä.

Tämä ruoka oli oikeasti aivan mahdottoman maukasta, eikä kuorrutteeseen käytetty lempijuustoni ainakaan huonontanut vaikutelmaa. Ehkä pitäisi itsekin ryhtyä harkitsemaan ranskalaisiin resepteihin perehtymistä.

Lisukkeena oli herkullinen ruusukaalipaistos (kiitokset vielä kerran kokille!):

perjantaina, marraskuuta 22, 2013

Valkosipulikeitto



Minä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen tainnut saada viimeisen vuoden aikana useammankin uuden ystävän.

Yksi heistä on sellainen, jonka kanssa saa nauraa katketakseen ja syödä erityisen hyvää ruokaa. Niin kuin nyt vaikka patonkia ja paahdetuista valkosipuleista valmistettua erityisherkullista valkosipulikeittoa, jota saimme syödäksemme pari viikkoa sitten:

Valkosipulikeitto

26 valkosipulinkynttä (kuorineen)
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

2 rkl voita
reilu 5,5 dl (2 1/4 cups) viipaloitua sipulia
1 1/2 tl hienonnettua tuoretta timjamia
18 valkosipulinkynttä, kuorittuja
8,4 dl (3 1/2 cups) kanalientä
1,2 dl (1/2 cup) kuohukermaa

1,2 dl (1/2 cup) hienoksi raastettua parmesaania
4 sitruunanviipaletta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Aseta 26 valkosipulinkynttä pieneen uunivuokaan. Lisää 2 rkl oliiviöljyä ja ripottele pinnalle suolaa ja pippuria (varmista, että öljy leviää kynsiin tasaisesti). Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja paista niin pitkään, että valkosipulit ovat pehmeitä ja kullanruskeita, suunnilleen 45 minuuttia. Anna jäähtyä. Puristele sen jälkeen valkosipulinkynnet ulos kuoristaan pieneen kulhoon.
Sulata voi kattilassa tai sopivassa kasarissa keskilämmöllä. Lisää sipulit ja timjami ja anna kypsyä niin pitkään, että sipuli kuullottuu, noin 6 minuutin ajan. Lisää paahdetut valkosipulit ja 18 raakaa valkosipulinkynttä ja keitä 3 minuutin ajan. Lisää kanaliemi; peitä ja anna hautua niin, että valkosipuli kypsyy, noin 20 minuutin ajan. Surauta keitto sen jälkeen tarkoitukseen sopivalla masiinalla sileäksi. Kaada keitto takaisin kattilaan, lisää kerma ja odota niin kauan, että keitto kiehahtaa hieman. Mausta suolalla ja pippurilla. Keiton voi valmistaa yhtä päivää ennakkoon (säilytys jääkaapissa kannella suojattuna). Lämmitä ennen tarjoilua.
Jaa raastettu parmesaani neljään kulhoon ja kaada päälle keittoa. Mausta sitruunasta puristetulla mehulla.





Patonki on tehty Julia Childin ohjeella. Voi, kunpa oppisin itsekin leipomaan yhtä rapeakuorista ja maukasta patonkia

Pää- ja jälkiruoasta lisää lähitulevaisuudessa. Etenkin pääruoka saattaa olla uusi lempiruokani, joten kannattaa pysyä kuulolla.


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails