keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2016

Hei hei, ruokahaaste



Kuten Kulinaarimurulassa todettiin, vuodesta 2007 alkaen ruokablogeissa kiertänyt ruokahaaste on tullut tiensä päähän. Harmillista, kun ensi vuonna olisi päästy viettämään ruokahaasteen kymmenvuotissynttäriä!

Pastanjauhannan kisamenestys ei ole ollut ruokahaasteen puolella (eikä sen puoleen missään muissakaan blogimittelöissä) kovinkaan kummoinen. Kerran sentään onnistuimme voittamaan, joten tässä ruokahaasteen kunniaksi linkki vanhaan kunnon herkkuperunakerrosleipään.

Seitsemän vuotta (melko lailla tarkalleen) on jo tuostakin hetkestä vierähtänyt.

(Kuvassa paahdettu perunasalaatti, joka ei loogisesti liity ruokahaasteeseen mitenkään, mutta on ennen pitkää taas ajankohtainen, kun parsat ja uudet perunat alkavat tulla sesonkiin.)

tiistaina, huhtikuuta 12, 2016

Vinkkejä Valenciaan



Vietimme kuun vaihteessa vajaan viikon Valenciassa (Espanjassa). Mukava paikka, ei liikaa turisteja. Matka meni enimmäkseen töiden merkeissä, mutta jonkin verran oli toki aikaa tutustua myös kaupunkiin ja etenkin sen ruokatarjontaan.

Tässä muutamia vinkkejä:

-Hyviä ravintola-alueita Valenciassa ovat Mestalla ja Ruzafa (Russafa). Benimacletiin kannattaa tutustua myös.

-Julkinen liikenne toimii Valenciassa todella hyvin (esim. lentokentälle pääsee kätevästi metrolla). Rannalle pääsee kätevästi ratikalla numero 4.



-Normaali aika aloittaa illallinen Valenciassa on illalla kello yhdeksältä: Ravintolat avaavat yleensä ovensa vasta siihen aikaan ja ovat parin tunnin verran auki.

-Ruokaharrastajan ehdoton nähtävyys Valenciassa on kauppahalli Mercado Central. Keskeisin ostoskatu on Carrer de Colón, ja Valencian vanha kaupunki kannattaa tietenkin katsastaa myös. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin käynyt mielelläni myös Ciudad de las Artes y las Ciencia -nimisessä taide- ja tiedekeskuksessa.

-Jamón ibérico on ylihyvää.



-Ruoka oli hyvää, kekseliästä ja kohtalaisen edullista. Parhaiten jäivät mieleen Bar Tonyina (tapaksia uudella tavalla), La Salita sekä Ruzafassa sijaitseva libanonilainen Beirut King.

-Valencia on paellan koti. Tyypillisessä Paella Valencianassa näytti olevan lihaa (kanaa ja/tai kania), mutta itse valikoimme myöhäiseksi lounaaksi kokeiluun ylimmässä kuvassa näkyvän mereneläväpaellan.

-Sangria on ilmeisesti paikallisesta näkökulmasta enemmänkin turistien juomaa. Paikalliset juovat tosin vähän samantapaista (mutta yksinkertaisempaa) tinto de veranoa.



sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Karhunvatukkakastike ankalle



Pääsiäisaterian valmistumista odotellessa on aikaa muistella menneiden viikkojen ruokia.

Yksi parhaista kevään keitoksista on ollut karhunvatukkakastikkeen kanssa tarjoiltu ankka, johon inspiraatio löytyi kavereiden Facebook-sivuilta ja ohje Epicuriouksesta.

Karhunvatukkakastike ankalle

3 rkl voita
3 rkl sokeria
0,8 dl kuivaa valkoviiniä
0,8 dl appelsiinimehua
2 rkl vadelmaviinietikkaa
3 dl pakastettuja karhunvatukoita (sulatettuina) + halutessasi hiukan koristeluun
3 dl lihalientä
1,2 dl kanalientä
2 rkl konjakkia
1 rkl vaahterasiirappia
ankanrintaa, -koipia tms.

Sulata 2 rkl voita suurella pannulla (keskilämmöllä). Lisää sokeri: Sekoita, kunnes sokeri liukenee ja seos muuttuu meripihkan väriseksi, noin 5 minuutin ajan. Lisää viini, appelsiinimehu ja etikka (seos kuplii tässä vaiheessa innokkaasti) ja kiehauta niin, että karamellisoitunut sokeri liukenee. Lisää 3 dl marjoja ja molemmat liemet ja kiehuta silloin tällöin sekoitellen n. 25 min ajan, kunnes kastike muuttuu paksummaksi ja redusoituu noin 2,5 desiin. Siivilöi kastike pieneen kattilaan, painele marjat läpi lusikan selkäpuolella. Sekoita mukaan konjakki ja vaahterasiirappi. Aseta sivuun. (Kastikkeen voi tehdä tähän asti edellisenä päivänä valmiiksi. Peitä ja jäähdytä.)

Valmista ankka (me valmistimme samalla pannulla lisukkeena tarjoillut pavut + lisukkeeksi laitettiin myös ankanrasvassa paistettuja perunoita). Kuumenna sillä välin kastike ja anna sen kiehua miedolla lämmöllä. Vispaa sekaan 1 rkl voita. Mausta (makusi mukaan) suolalla ja pippurilla.

Asettele ankat ja kastike tarjolle. Koristele halutessasi marjoilla.

Jos suositusten tielle lähdetään, on mainittava myös Nigellan chocolate peanut butter fudge sundae, jota Virpi vähän aikaa sitten valmisti keittiössämme.

perjantaina, helmikuuta 26, 2016

Itämainen nuudelisalaatti



Saimme Vappu Pimiän Vapun reseptikirjan testattavaksemme muistaakseni joskus viime vuoden keväällä. Tykkään yli kaiken siitä, kun joku innokas kokki kirjaa parhaat ruokaohjeensa muidenkin hyödynnettäviksi (siihen on syynsä, miksi kannustan aina kaikkia oman ruokablogin perustamiseen), joten kävin tietenkin innolla myös Vapun reseptikirjan kimppuun.

Kokkasin kirjasta heti alkuun nuudelisalaattia, jonka makuja en saanut kuitenkaan kunnolla tasapainoon, ja lopputulos oli varsin laimea. Myöskään nuudelinkeittotaitoni ei ollut kenties kaikkein vakuuttavin (miten ihmeessä ne voivatkaan liimaantua toisiinsa kiinni niin salamannopeasti).

Nyt päätin kokeilla ohjetta toistamiseen. Mittailin kastikkeen ainekset tarkkaan, ja salaatista tuli nyt oikein hyvää, kun sain vastakkaiset maut yhteistyöhön keskenään. Tosin nuudelit meinasivat vieläkin vähän tahmata, mutta kyllä minä nekin vielä joskus selätän:

Itämainen nuudelisalaatti

200 g kuivattuja ohuita riisinuudeleita
1/2-1 tuoretta punaista chiliä (jos haluat vähentää tulisuutta, poista chileistä siemenet)
2-3 porkkanaa
1 punasipuli
1 ruukku tuoretta korianteria
1 ruukku tuoretta minttua (tätä ei tällä kertaa ollut)
400 g naudan paistijauhelihaa
loraus seesamiöljyä

Kastike:
4 limetin mehu
2 rkl muscovado- tai fariinisokeria
2 rkl soijaa
3 rkl kalakastiketta
1 valkosipulinkynsi murskattuna

Keitä nuudelit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta kylmässä vedessä. Paista jauheliha tilkassa seesamiöljyä. Siivuta porkkanat pitkittäin kuorimaveitsellä ja leikkaa sipulit puolikuun muotoisiksi siivuiksi niin, että puolitat sipulin ja leikkaat puolikkaat ohuenohuiksi. Pilko chili pieneksi ja silppua yrtit. Sekoita salaatin ainekset käsin laakealla vadilla. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja valuta salaatille.

Josko vaikka seuraavaksi samasta kirjasta valkosipulipastaa tai kalan kaveriksi suositeltua fenkolisalaattia.

tiistaina, helmikuuta 02, 2016

Sinappilohi



Koska en ennätä viipyä arki-iltaisin keittiössä taas tätä nykyä kovin pitkiä aikoja kerrallaan, olisi hyvä, että jemmassa olisi mahdollisimman paljon nopeasti valmistuvien ruokalajien ohjeita. Hyvin usein ateria koostuu arki-iltaisin kalapalasta ja kasviksista, viime aikoina enimmäkseen uunijuureksista.

New York Timesin ruokaohjeita tulee selailtua aina silloin tällöin, ja sieltä löysin taannoin myös ohjeen tähän sinappiloheen:

Sinappikuorrutettu lohi

lohifilettä (paloina)
dijonsinappia
ruskeaa sokeria
suolaa ja mustapippuria

Lämmitä uuni 205 asteeseen. Sekoita sinappia ja sokeria siten, että saat maut (omalta kannaltasi) sopivaan suhteeseen keskenään. Sirota lohen päälle suolaa ja pippuria. Aseta lohipalat nahkapuoli alaspäin esim. kevyesti voideltuun vuokaan. Levitä sinappiseos fileiden pinnalle ja aseta vuoka uunin yläosaan. Vajaassa vartissa pitäisi tulla valmista, lohipalasten paksuudesta riippuen.

Työkaverini suositteli vähän aikaa sitten lohen (esimerkiksi teriyakilohen) kaveriksi wasabimuusia. Wasabimuusi tehdään tavallisen perunamuusin tapaan muuten, mutta maidon sijasta perunoiden sekaan lorautetaan kermaa ja voin sijasta mukaan sekoitetaan kunnon luraus wasabia.

(Wasabimuusi ei ole ollenkaan niin vihreää kuin perinteinen vihreä perunamuusi, toim. huom.)

sunnuntaina, tammikuuta 17, 2016

Telttaretki -50,4 asteessa



Suomi on kärvistellyt taas viime päivinä pakkasen kourissa. Vieläkin kylmempää oli viime vuosituhannen lopulla, tarkemmin sanottuna tammikuussa 1999, jolloin Kittilän Pokassa mitattiin Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys, -51,5°C.

Kittilän naapurikunnassa Sodankylässä pakkanen ei paukkunut aivan yhtä kovasti, mutta yli 50 pakkasasteen päästiin sielläkin samaan aikaan, kun Pastanjauhannan miespuolinen jäsen oli suorittamassa asepalvelustaan kyseisellä paikkakunnalla.

Alokaselämään kuului myös metsässä telttaileminen, ja sepäs olikin kovassa pakkasessa kiinnostava kokemus. Muuten kaikki sujui suuremmitta ongelmitta ja teltassa tarkeni hyvin, kun heitteli pientä puuta kamiinaan, mutta syöminen ei onnistunut metsässä alkuunkaan, kun puuro jäätyi pakkiin, eikä teestäkään ehtinyt kovin monta hörppyä ottaa ennen sen jäätymistä. Samoin leivän kanssa oli vaikeuksia: kun jo jääkaappikylmää voita on vaikea levittää, ei -50°C:ssä saanut näkkileivän pintaan tarttumaan oikeastaan yhtään mitään.

Tunnelmiin pääsee Ylen Elävässä arkistossa.

(Kuvan takalla ei ole yhteyttä kirjoituksessa kuvattuihin tapahtumiin.)

lauantaina, tammikuuta 16, 2016

Bigos


Puola on vaikea kieli. Ei onneksi luettuna yhtä mahdoton kuin puhuttuna, mutta siitä huolimatta en hyvistä aikomuksistani huolimatta saanut valittua Jauhantakeittiön testaukseen puolalaista bigos-ohjetta.

Englanninkielisiä puolalaiseen ruokaan keskittyneitä blogeja on myös netissä muutamia. Katselin ohjeita muun muassa My Polish Kitchen -blogista, mutta päädyin ensimmäisellä kokeilukerralla lopulta soveltamaan tutun suomalaisen Ketun keittiön ohjeistusta, koska Ketun keittiön asukkaat olivat kuunnelleet ennen oman patansa valmistamista puolalaisen makkarakauppiaan jakamia neuvoja.

Bigos (puolalainen hapankaalipata)

600 g kassleria
400 g krakovanmakkaraa
800 g hapankaalia (osan voi halutessaan korvata tuoreella kaalilla)
pari ruokalusikallista voita paistamiseen
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2-3 porkkanaa
muutama kuivattu luumu
1 rkl sokeria
1 rkl meiramia
hyppysellinen keltaisia sinapinsiemeniä
3 dl lihalientä
2 tlk (á 120 g) smetanaa
suolaa, mustapippuria

Kuutioi liha ja pilko makkarat. Lohko sipuli ja pilko porkkanat. Siivuta valkosipulinkynnet. Jos käytät tuoretta kaalia, suikaloi se hienoksi. Kaupan hapankaalia harvoin tarvitsee hienontaa, sen sijaan nestettä voi olla tarpeen puristaa vähemmäksi.
Aloita ruskistamalla liha padassa voissa. Lisää sitten makkarat ja sipuli ja ruskista hetki. Lisää hapankaali ja porkkanat ja sekoita hyvin sekä mausta. Kaada sekaan lihaliemi ja smetana. Lisää myös luumut. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä vähintään tunnin ajan - jos käytät tuoretta kaalia, haudutusaikaa kannattaa pidentää. Tarkkaile että pata ei pääse liian kuivaksi.

Bigos oli todella hyvää, ja erityisen sopivan tuhtia syötävää päivänä, jolloin pakkanen hiipi miltei 30 miinusasteeseen. Jauhantapajan toinenkin asukas (aka rakas puolisoni) piti hapankaalipadasta kovasti. Oikein mukavaa oli se.

Padan valmistumista odotellessani pohdiskelin, että se bigos, johon Krakovassa viime kuussa ihastuin, oli takuulla jollain tapaa tomaattista. Siksi ajattelin säätää ohjetta ensi kerralla siten, että voisin jättää vaikka luumut pois ja laittaa tilalle vähintään yhden purkillisen tomaattipyreetä.

Sieniä pitäisi myös mahduttaa seuraavalla kerralla mukaan. Ne tuntuvat olevan monen bigos-ohjeen olennainen osanen ja ylipäänsä keskeinen elementti puolalaisessa keittotaidossa.

keskiviikkona, tammikuuta 06, 2016

Don't stop me now ('cause I'm having a good time)



Loppiaisen kunniaksi voi vielä muistella hiukan joulua, tai tässä tapauksessa bloggaajien taannoista pikkujoulujuhlaa. Muista syödä välillä -blogin Rommirusina oli kutsunut oululaisia ruokabloggaajia kotiinsa, ja kylläpä olikin harvinaisen mukava ilta.

Päällimmäisenä jäivät mieleen Kokit ja Potit -blogin Hannelen järjestämä sinappitasting (myös yhteensopivuus kinkun kanssa testattiin) sekä glögien vastaavanlainen sokkotestivertailu.

Sinappitestissä pärjäsi ällistyttävän hyvin Mausteaitan Kotisinappi, jota en ollut aiemmin luullakseni koskaan maistanutkaan. Omaan makuuni sopi tosin (nimenomaan makunsa puolesta) parhaiten Hannelen äidin luottoreseptillä tehty sopivan tulinen kotitekoinen sinappi.





Ruoka oli tuttuun tapaan superhyvää. Illan emäntä oli nähnyt paljon vaivaa sekä soittolistan että tarjolla olevien ruokien tekemisessä. Pääsimme lusikoimaan maukkaiden rukiisten leipästen väliin nyhtönautaa, BBQ-kastiketta, coleslawta, marinoitua punasipulia, puolukkaketsuppia, chilidippikastiketta sekä leipäjuustokuutioita.







Peruspöperölän Virpi loihti tarjolle Pumpkin Jam -blogin ohjeella tehtyjä supermaistuvia sinihomejuustohyrriä.

Kerrassaan paras tapa käyttää kaupan valmista voitaikinalevyä: sinihomejuustosta ja ranskankermasta tehdään tahna, joka levitetään tasaiseksi kaulitun taikinan päälle. Sitten vaan rullataan, leikellään palasiksi, voidellaan munalla ja paistetaan.





Aina nälkä -blogin Milla kohotti juhlatunnelmaa liekittämällä meille yltiöherkullista englantilaistyyppistä joulukakkua (vai olikohan tuo tarkemmin ottaen christmas pudding, hyvää joka tapauksessa).

Makuja kotoa -blogin Heidi oli tehnyt puolestaan Baileys-tryffeleitä, joita todellakin kannattaa kokeilla kotona. Myös intialaiset kikhernekupposet olivat Heidin takuuvarmaa tuotantoa.



Me veimme juhliin muun muassa jouluisesti maustetun pähkinäsikermän sekä joulusangriaa, johon tuli kaksi pulloa valkoviiniä, hiukan siideriä, sokeria, karpaloita, lohkottua omenaa sekä rosmariinia.





Nostalgiaa tarjoili Kokkeillaan-blogin Kotiharmi, joka teki juhlakansalle hot shotteja. Hot shot oli oman opiskeluaikani suosikkidrinkki, joten Kotiharmin mukailtu glögishotti vei sujuvasti ajatukset viime vuosituhannen lopun moniin haalaribileisiin. Gallianoa, kahvia ja kermaa, oujee. Silloin ei tiedetty vielä mitään raikkaan minttuisista mojitoista.

Jauhantakeittiön vakituiseen ohjelmistoon jää takuulla myös hämmentävän herkullinen Kotiharmin kokkaama porkkana-kikherne-fetasalaatti. Vahva suositus.



Suunnitelmiakin punottiin. Esimerkiksi oululaisten grillikioskien vertailu kuulostaisi näin jälkikäteenkin ajateltuna harvinaisen hauskalta ajatukselta. Tosin voisi ehkä odottaa sen verran, että pahimmat paukkupakkaset ensin hellittäisivät.

keskiviikkona, joulukuuta 30, 2015

Salaattiwrapit



Tässä vaiheessa vuotta on tapana luoda katsaus kuluneen vuoden ruokailmiöihin ja aavistella tulevia trendejä. Minulle menneisyyden pohtiminen on huomattavasti ominaisempaa, joten muistelen tälläkin kertaa mieluummin mennyttä vuotta kuin ennustan tulevaa.

Tänä vuonna yksi suosikkiruokalajeistani on ollut Ghetto Gourmet -blogin aikoinaan ohjeistamat salaattiwrapit:

Gordon Ramsayn chiliset jauheliha-salaattiwrapit (4 hengelle)

Wrapit:
oliiviöljyä
400 g sika-nautajauhelihaa
tummaa seesamiöljyä
2 valkosipulinkynttä
5 cm pala tuoretta inkivääriä
1-2 punaista chiliä
1 rkl ruskeaa sokeria
1 rkl kalakastiketta
1 limen kuori ja puolikkaan limen mehu
3 kevätsipulia varsineen (jos sipulit ovat isoja niin käytä ennemmin vartta kuin isoja sipuleita)
suolaa
mustapippuria
2 pikkusalaatin kerää

Kastike:
2-3 rkl soijakastiketta
puolikkaan limen mehu
1 rkl tummaa seesamiöljyä
1 rkl oliiviöljyä
1/2-1 punainen chili
1-2 tl kalakastiketta
1 tl ruskeaa sokeria
pieni nyrkillinen tuoretta korianteria

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Kuumenna iso paistinpannu kuumaksi, lisää hieman oliiviöljyä. Ruskista ja hienonna jauhelihaa kohtuullisella lämmöllä kunnes se ruskistuu, älä keitä lihaa omassa nesteessään. Jauhelihan tulisi olla hieman rapsakkaa ja hyvin väriä ottanutta.

Kaada jauheliha siivilään ja valuta ylimääräinen rasva pois lihasta. Aseta jauheliha sivuun.

Hienonna valkosipuli, inkivääri ja chili (voit halutessasi poistaa chilistä siemenet). Silppua kevätsipulit. Pyyhkäise ylimääräiset rasvat pois talouspaperilla jo käyttämältäsi paistinpannulta, kuumenna pannu ja lisää reipas teelusikallinen seesamiöljyä pannulle. Lisää kuumalle pannulle valkosipuli, inkivääri ja chili. Lisää ruskea sokeri ja ruskista seosta pari minuuttia. Lisää joukkoon ruskistettu jauheliha, sekoita ja lisää seokseen kalakastike. Lämmitä seos kunnolla pannulla. Lisää raastettu limen vihreä kuori ja purista joukkoon saman limen puolikkaan mehu. Sekoita. Lisää lopuksi silputtu kevätsipuli ja kypsennä seosta sekoittaen noin 30 sekunttia. Kaada seos tarjoiluastiaan.

Silppua kastikkeeseen tarkoitettu chili (siementen poistaminen on taas makuasia) ja tuore korianteri. Yhdistä astiassa kaikki kastikkeen ainekset ja sekoita. Erottele pienet kuppimaiset salaatinlehdet toisistaan, pese ja kuivaa ne. Asettele jauheliha, kastike ja salaatinlehdet tarjolle. Kokoa annos kauhomalla jauhelihaa salaattikuppiin. Roiskuttele hieman kastiketta päälle.


tiistaina, joulukuuta 29, 2015

Tunnelmallinen Krakova



Tänä vuonna on kirjoitettu paljon rajoista ja piikkilangasta, jonka käyttö on lisääntynyt Euroopassakin maiden välillä hätkähdyttävän paljon. Lieneekö sattumaa, mutta olen tänä samaisena vuonna itsekin ollut kiinnostunut hakeutumaan paikkoihin, joissa alueita on rajattu piikkilangan voimin erilleen toisistaan.

Huhtikuussa kävimme Koreassa (ja Koreoiden välisellä rajalla), ja nyt joulukuussa päätimme käydä Auschwitzissa ja Birkenaussa katsomassa natsi-Saksan aikaisia keskitysleirejä.





Samalla oli tietenkin luontevaa vierailla Krakovassa, jossa käyminen on ollut suunnitelmissa vähintään muutaman vuoden takaisesta Varsovan-reissusta asti. Puolassa on jotenkin omaan mielenlaatuuni sopivaa tunnelmaa, ja Krakova osoittautui kerrassaan mainioksi käyntikohteeksi.



Paikkakunnan ruokapuolesta en tiennyt entuudestaan juuri muuta kuin krakovanmakkaran. Kielbasa on ilmeisesti jonkinlainen puolalainen yleissana makkaralle, sillä ainakin krakovanmakkara esiteltiin toisinaan krakovalaisena kielbasana. Myös kabanossi on ilmeisesti puolalaisittain ajateltuna yhdenlaista kielbasaa.

Makkaroiden lisukkeena tarjottiin usein paitsi sinappia myös piparjuurta.





Uusi ruokatuttavuus oli bigos, jolle menetin sydämeni ihan kokonaan. Bigos on hapankaalista ja muista aineksista valmistettua pataruokaa tai eräänlaista pyttipannua siinä mielessä, että esimerkiksi tähän aikaa vuodesta siihen voisi varmasti hyvin käyttää vaikka joulukinkun jämät.

Täytyy siis laittaa hapankaali pikimmiten ostoslistalle ja etsiskellä jostakin mahdollisimman hyvä bigos-ohje.



Krakova on syntynyt aikoinaan kauppareittien varrelle, ja myös kaupungin ruokakulttuuri heijastaa yhteyksiä moneen suuntaan. Esimerkiksi itään suuntautuvat muinaiset kauppareitit näyttäytyvät Puolassa kenties edelleen dumplingien kaltaisena nyyttikulttuurina.

Krakovasta löytyy useampiakin puolalaisten pienpanimoiden tuotoksiin keskittyneitä pubeja (esim. Multi Qlti Tap Bar ja T.E.A. Time), mutta toki, kun Puolassa oltiin, piti uhrata pari ajatusta myös muunlaiselle juomakulttuurille.

Krakovassa käynyt tuttavani suositteli käyntiä Starka-nimisessä ravintolassa, jossa kannatti kuulemma käydä ainakin vodkalla. Starkan tapaisissa paikoissa tehdään makuvodkia uuttamalla vaikkapa sitruunaa, inkivääriä tai piparjuurta vodkan sekaan. En ole yleensä mikään väkevien juomien ystävä, mutta inkiväärivodkaa en malttanut olla testaamatta. Sen avulla olisi avautunut vaikka vähän tukkoisempikin nenä.



Vodkasta puheen ollen: Suomalaisesta näkökulmasta oli häkellyttävää, että Finlandia komeili Krakovassa monien ravintoloiden (samoin kuin mm. LOT:n eli Puolan oman lentoyhtiön) listoilla kaikkein näyttävimpänä muualta tuotuna premium-vodkana.





Krakovassa oli luonnollisesti myös näyttävä joulutori, joka oli (villasukka)tarjontansa puolesta jonkinasteinen pettymys, mutta ruoka maistui sielläkin toki hyvin. Etenkin paikallinen punajuurikeitto pääsi suureen suosiooni.





Joulukuisesta Krakovasta (kävelymatkan päässä Schindlerin tehtaasta) löytyi yllättäen myös Food Truck Square, jossa maisteltiin kahteen pekkaan krakovalainen pulled pork sandwich eli maczanka. Puolassa tuli syötyä tosissaan hyvää suolakurkkua. Sieniä oli myös mukavasti tarjolla.

Tässä vielä sumuisen sunnuntain tunnelmia:

sunnuntaina, joulukuuta 27, 2015

Lemon posset



Jouluna täytyy päästä syömään aina tiettyjä ruokia. Kinkkua, lanttulaatikkoa, punajuuripaistosta, porkkanalantteja, graavattua lohta ja katajasilakkaa. Joka vuosi on kuitenkin hauska päästä kokeilemaan myös jotain kokonaan uutta.

Tänä vuonna jouluruokasuunnitteluun oli harmillisen vähän aikaa, kun sijoitimme pienen lomareissun kalenteriin juuri joulun alle muutenkin kiireiseen ajankohtaan. Ennätin kuitenkin selailla netin jouluruokasivustoja jonkin verran ja hoksata, että lemon posset (tai kotoisemmin sitruunavanukas) on monien mielestä myös oivallinen joulujälkiruoka. Päätin tehdä sitä myös itse, ja oikein mainiosti se toimikin.

Ohjeen otin luontevasti Peruspöperöä-blogista, koska olen syönyt kyseistä jälkiruokaa samaisella ohjeistuksella tehtynä joskus aiemminkin:

Lemon posset (8 annosta)

6,6 dl laktoositonta kuohukermaa
2 dl sokeria
1,5 dl sitruunamehua (3,5 isohkon sitruunan mehut)
marjoja koristeluun

Purista sitruunoista mehut kulhoon. Mittaa välillä, jotta saat oikean määrän.
Kaada kattilaan kerma ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi jatkuvasti sekoittaen. Laske lämpötilaa ja keittele edelleen sekoittaen noin 2 minuuttia.
Ota kattila pois liedeltä ja kaada sitruunamehu joukkoon siivilän lävitse. Sekoita hyvin. Kermaseos on helpompi kaataa tarjoiluastioihin, jos kaadat sen ensin kannuun.
Kaada siis seos tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin neljäksi tunniksi, yön ylikään ei haittaa mitään.

Reissussa pääsin maistamaan myös luumujäätelöä, josta niin ikään olisi saanut mainion jouluisan jälkiruoan. Ehkäpä sitä voisi tehdä vielä tulevina välipäivinä.

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

Kuha Walewska



Kuha Walewska on yksi suosikkiruoistani, mutta siitä huolimatta se ei ole koskaan päätynyt tänne Pastanjauhantaan asti. Syynä lienee se, että sitä tehdään aina vierasruoaksi, ja siinä vaiheessa, kun kuhan saa lopulta kaiveltua uunin lämmöstä, onkin jo kiire syömään.

Muutama viikko sitten kuitenkin kuvasimme Kuha Walewskan tuttaviemme tykönä. Ohjeen he olivat ottaneet (hiukan mukaillen) Maku-lehdestä:

Kuha Walewska

DUCHESSE-PERUNASOSE
500 g perunaa
2 rkl voita
2 kpl keltuaista
1/2 tl suolaa
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
KUHA
600 g kuhaa
1 dl kalalientä
1 dl kuivaa valkoviiniä
KASTIKE
30 g voita
2 1/2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kalalientä
2 dl kuivaa valkoviiniä
1/2 dl ruokakermaa
3/4 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1 kpl keltuaista
KORISTELUUN
100 g katkarapuja (meillä näiden sijasta pannulla paistettuja kampasimpukoita)
2 dl höyrytettyä kukkakaalia (meillä tämän sijasta erikseen tarjoiltua kukkakaalimuusia)
1 rkl tuoretta basilikaa

Keitä kuoritut perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Soseuta valutetut perunat. Lisää voi joukkoon ja anna soseen jäähtyä hetken aikaa. Lisää keltuaiset ja mausteet hyvin sekoittaen.
Pane perunamassa tähtiterällä varustettuun pursotinpussiin. Pursota voideltuun, uunikestävään tarjoiluvatiin reunus perunasoseesta.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pane kuhafileet uunivuokaan ja valuta kalaliemi-valkoviinisekoitus päälle. Peitä kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa 10 minuuttia. Nosta kuhafileet talouspaperin tai puhtaan keittiöpyyhkeen päälle valumaan.
Mittaa kastikkeen aineet kattilaan, keltuaista lukuun ottamatta. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna hautua miedolla lämmöllä 3–5 minuuttia. Lisää keltuainen kastikkeeseen voimakkaasti vatkaten.
Aseta kypsät kuhafileet perunasoseella reunustetulle vadille. Valuta kastike kuhafileiden päälle. Kuorruta 220-asteisessa uunissa ylälämmössä kunnes pinta on kullanruskea.
Levitä mikrossa lämmitetyt tai pannussa nopeasti pikapaistetut katkaravut tai ravunpyrstöt kastikkeen päälle. Asettele kukkakaalinnuput ja basilikalehdet koristeeksi.

Kuha Walewskan historiasta voi lueskella Raholan syötävistä sanoista. Ruokalajin jäljet johtavat mitä ilmeisimmin Puolaan ja Napoleonin rakastajattarena 1800-luvun alussa tunnettuun puolalaiseen kreivittäreen Marie Walewskaan.

Puolalainen ruokakulttuuri onkin ollut pohdinnassa viime aikoina, kun lähiviikkojen aikana olisi luvassa matka Krakovaan. Varsovan muutaman vuoden takaisia jauhantamuistoja pääsee lukemaan täältä.

tiistaina, marraskuuta 10, 2015

Pullaa aamiaiseksi



Minusta pulla on loistava aamupala. Näinä proteiinintäyteisinä aikoina se ei ehkä ole kaikkein trendikkäintä syötävää, mutta tiukan ruokavalion noudattajien kanssa yhtä jalkaa yleistyneille cheat-päiville se antaa energisen alun.

Starbucks ja vastaavat jenkkikahvilat tarjoilevat aivan erityisen hyvin aamiaiseksi soveltuvia kanelikierteitä nimellä "morning buns". Ideaalisesti tällainen aamupulla valmistetaan croissant-taikinasta, mutta aloitin omat kokeiluni mukailemalla netistä löytyneitä oikotiereseptejä, joissa aidon croissant-taikinan asemesta yksinkertaisesti kaulitaan voita normaalihkon hiivapullataikinan sisään. Vaikka tässäkin versiossa aikaa tovi meni, tuli pullista lopulta tosi herkullisia.

Aamiaispullat

Taikina
0,6 dl täysmaitoa
0,6 dl vettä
2 rkl sokeria
1 pss kuivahiivaa
4,8 dl vehnäjauhoa
0,5 tl suolaa
10 rkl suolatonta voita, kylmää ja leikattuna n. sentin kuutioiksi

Täyte
0,6 dl fariini- tai muuta ruskeaa sokeria
0,6 dl perussokeria
1 appelsiinin kuori, hienoksi raastettuna
1 tl jauhettua kanelia
1/4 tl suolaa
4 rkl suolatonta voita
lisäksi sokeria pinnalle ja muffinsivuokien pohjalle

Aloita taikinasta: sekoita maito, vesi, sokeri ja hiiva yhteen, kunnes hiiva ja sokeri ovat kokonaan liuenneet. Maidon ja veden tulisi olla reilusti kädenlämpöistä, muttei kuumempaa, kuten kuivahiivan kanssa yleensäkin.

Leikkaa voi n. sentin kuutioiksi ja laita ne pakastimeen niin, että voista tulee todella kylmää ja kovaa.

Laita jauhot ja suola monitoimikoneen kulhoon ja pyöräytä parilla pulssilla sekaisin.

Kun hiivaliemi vaahtoaa ja kuplii, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Ota voi pakkasesta ja lisää se jauhojen sekaan monitoimikoneen kulhoon. Pulssita sekoitusterällä nopeasti muutaman kerarn, kunnes kuutioista on tullut herneen kokoisia. Älä kuitenkaan innostu sekoittamaan liikaa. On hyvä, että voi jää tässä vaiheessa vielä kohtuullisen kokoisiksi nokareiksi.

Siirrä jauho-voiseos sitten isoon kulhoon, kaada hiiva-nesteseos mukaan ja sekoita kevyesti, jotta saat melko tasaisen taikinan. Jauhojen tulee kostua kauttaaltaan, mutta vältä kuitenkin sekoittelemasta liian pitkään. Voinokareet eivät saisi sulaa tässä vaiheessa mielellään juurikaan.

Jauhota pöydän pinta tms. työalusta (ja ripottele vähän jauhoa taikinan päällekin). Muotoile taikinasta littana nelikulmio ja kauli se sitten reilun puolen sentin paksuiseksi levyksi. Jos voi meinaa sulaa liiaksi, laita taikina välillä jääkaappiin, kunnes voi taas kovettuu.

Taittele taikina kolmeen kerrokseen – eli tee kaksi taitosta, molemmista reunoista keskelle (amerikkalainen sanoisi, että C fold). Kauli se sitten uudestaan reilun puolen sentin paksuiseksi ja suorita taittelu uudelleen. Kääri taiteltu taikina sitten kelmuun ja laita jääkaappiin tunniksi. Toista sitten vielä kaulinta ja taittelu kahdesti ja kääri taikina taas jääkaappiin tunniksi.

Kun taikina jäähtyy toista kertaa, valmista täyte. Sekoita sokerit, raastettu appelsiinin kuori, kaneli ja suola ja laita hetkeksi syrjään. Sulata voi mikrossa ja anna sen jäähtyä hetki. Sivele sitten kahdeksan muffinsivuoan sisäpuolet kevyesti voilla ja sirottele voin perään vielä hieman sokeria.

Ota taikina jääkaapista ja kauli se n. 30 x 30 cm kokoiseksi levyksi. Sivele sula voi taikinan päälle ohueksi, tasaiseksi kerrokseksi ja ripottele kaneli-sokeriseos päälle. Seosta voi painella hieman, jotta sokeri tarttuu taikinaan.

Rullaa sitten taikina varovasti tiiviiksi, kääretorttumaiseksi rullaksi. Älä kuitenkaan venytä taikinaa rullatessasi. Leikkaa rulla sitten kahdeksaan viipaleeseen ja laita viipaleet kyljelleen muffinsivuokiin. Kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä 45 minuuttia tai kunnes ne ovat nousseet kaksinkertaisiksi. Paista 175°C:ssä 18–20 minuuttia. Aamupullat saavat paistua melko ruskeiksi, pinnaltaan rapean näköisiksi.

Anna pullien jäähtyä viitisen minuuttia ja pyörittele ne sitten vielä sokerissa niin, että ne sokeroituvat kauttaaltaan.

torstaina, lokakuuta 22, 2015

Vuosikymmenen bileet



Uudessa blogikeittiössämme vietettiin kymmenes päivä kymmenettä juhlat vuosikymmenen ikäisen blogimme kunniaksi.

Vihoviimeiset laatikot ja muutamat muut kriittiset osaset saapuivat remontissa olleeseen keittiöömme vasta pari päivää ennen h-hetkeä, joten tulipa ahkeroitua viimeiseen asti, että ennätimme saada tavarat kutakuinkin omille paikoilleen ennen vieraiden saapumista.

Mutta kylläpä sitten kelpasikin juhlia, kun ruokaakin tuli tarjolle tuttuun tapaan riittävästi ja tanssimaankin päästiin. Aivan kaikesta ei ehditty kuvia ottamaan, ja osa näistäkin taitaa olla satunnaisten vieraiden ottamia:





Yllä näkyvään salaattiin pyysin oikein ohjeenkin:

Hedelmäinen juusto-pähkinäsalaatti

50 g pekaanipähkinöitä
2 päärynää
6 luumua
300 g voimakasta juustoa, esim. cheddaria
rucolaa
150 g tuoretta pinaattia
kastike:
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa ja mustapippuria

Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hiukan väriä.
Kuori päärynät ja luumut ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi sekä juusto paloiksi. Kokoa salaatti.
Sekoita öljy, hunaja ja ripaus suolaa ja mustapippuria pullossa tai kannellisessa purkissa. Kaada salaatille ennen tarjoilua.



Blogiväkeä oli ilahduttavasti koolla, jopa ihan uusi tuttavuus Kärähtäneet-blogista oli paikalla, samoin kuin pitempään vakiokalustoon kuuluneet Kokkeillaan, Ghetto Gourmet, Muista syödä välillä, Peruspöperöä sekä Kokit ja Potit, jonka tekeillä olevaa Suupaloja-kirjaa odotan kiinnostuneena.





Ghettolassa ei tyydytä koskaan tavanomaisiin ruokaratkaisuihin, ja tällä kertaa paistettiin kokonainen lohi tulen loimussa (sitä ennen piti tietenkin käydä katkomassa metsästä vähän puuta).

Tulipahan viimein otettua käyttöön pihallamme puiden katveessa kyyhöttävä grillikota. (Kota osoittautui oikein toimivaksi, ja juhlan jälkeen etsinnässä ovat olleet parhaat nuotiokokkausohjeet, mikä näin sivumennen mainittakoon.)

Ghettolan kauniimpi osapuoli oli puolestaan tehnyt lohen kaveriksi maustevoita. Lisäksi hän oli leiponut pataleipää, jonka kanssa oli tarjolla niin ikään kotitekoista voita. Voin tekemisestä kiinnostuneiden kannattaa katsoa Ylen artikkeli Itse tehty voi maistuu juhlahetkeltä. Suolan määrä oli kotitekoisessa voissa omaan makuuni juuri sopiva.







Nämä välisyötävät tehtailtiin oikeaoppisesti uudella keittiösaarekkeellamme:



Päätin, että gulassista tulee tulevan talven suosikkikeittoni. Oli kerrassaan mahdottoman maistuvaa:





Yllä olevan lusikoitavan juoman koostumus jäi itselleni lopulta mysteeriksi, mutta sen verran oivalsin, että tarjolla oli maailman parhaan Gin & Tonicin ohjeella valmistettuja juomia.

GT-ainesosaset olivat Kyrö Distillery Companyn Napue-gini (4 cl), Fever Tree Indian tonic (12 cl), rosmariininoksat sekä karpalot. Harmillista, ettei meillä ollut oikeanlaisia laseja.



Itse jouduin hosumaan niin viime tinkaan asti keittön järjestelytouhuissa, etten ennättänyt synttärikakkua leipomaan, mutta onneksi Peruspöperölän Virpi teki Pätkis-mutakakkua, ja lisäksi Muista syödä välillä -blogin Rommirusina toi tarjolle omenakakkua, jossa omenapiirakka ikään kuin kohtasi täytekakun.





Tässä vielä juhlayön viimeistä hiukopalaa:



Kiitos kaikille kanssajuhlijoille! Viimeistään vuoden päästä taas uusiksi.




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails