perjantaina, kesäkuuta 17, 2016

Rakkautta ensi silmäyksellä: Ruusukaalikimchi



Jotkin asiat vaan tunnistaa omakseen. Kun hankimme keväällä oululaisen Kokit ja Potit -blogin Hannelen vasta ilmestyneen Suupaloja-keittokirjan, kirja avautui heti alkuun ruusukaalikimchin kohdalta. Sen jälkeen olen viettänyt kyseisen ruokalajin seurassa jo useampia herkullisia hetkiä:

Ruusukaalikimchi

400 g ruusukaalia
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
½ tl suolaa
1 rkl vettä
1 rkl riisietikkaa
1 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
1 rkl korealaista chilitahnaa (Gochujang)
2 valkosipulinkynttä
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 tl hunajaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista ruusukaaleista kovat kannat sekä huonot lehdet. Puolita ruusukaalit ja laita ne leivinpaperin päälle pellille. Ripottele päälle hieman suolaa sekä öljyä. Paahda ruusukaaleja 200-asteisessa uunissa 10-13 minuuttia. Ruusukaalit saavat jäädä napakoiksi.
Ruusukaalien paahtuessa sekoita kastike. Hienonna tai raasta inkivääri ja kuoritut valkosipulinkynnet. Sekoita kastike tasaiseksi. Sekoita ruusukaalit ja kastike. Anna makujen tasaantua vähintään tunti, mielellään seuraavaan päivään. Säilytä jääkaapissa.

Ruusukaalikimchin voi tarjoilla esimerkiksi nyhtöpossun kanssa salaatinlehdeltä (Suupalojen oma tarjoiluehdotus), mutta minä olen tykännyt tarjota sitä yleensä ihan vaan makoisana lisukesalaattina.

Suupaloja! Pikkuruokia ja naposteltavaa maailmalta sisältää vaikka millä mitalla muita yhtä kiinnostavia ruokia, joista osaa olemme päässeet maistelemaan vuosien mittaan myös oululaisissa blogimiiteissä. Kirjan kantavana ajatuksena onkin kannustaa ihmisiä kokoontumaan yhteen kokkailemaan ja ruokailemaan.

Kirjaan koottujen pikkusyötävien seurassa pääsee samalla matkustamaan ympäri maailmaa: esimerkiksi Pohjois-Amerikasta kirjaan ovat päässeet jalapeño poppersit ja miniburgerit, Espanjaa edustavat suolaiset churrot sekä ryppyperunat, ja Italiasta ovat mukana muun muassa minipizzat sekä itse tehty ricottajuusto. Kun kirja on kaiken lisäksi tyylikäs ja kaikin puolin taitavasti toteutettu, ei ole siis oikeastaan mitään syytä olla hankkimatta sitä omaksi.

torstaina, kesäkuuta 16, 2016

Kokonaisena grillattu kaali



Tänä vuonna grillikausi avattiin jo hyvissä ajoin tammikuussa. Silloisissa illanistujaisissa grilliin sommiteltiin ystäviemme valmistamia korealaistyylisiä wingsejä sekä kampasimpukoita kera endiivien (jälkimmäinen kokonaisuus tarjoiltiin gremolatan ja sitruunalohkojen kanssa).

Kevään myötä grillissä on paistettu perinteisiä eväitä kuten chuck rollia sekä uudempaa tuttavuutta flank steakia. Kun nyt teki mieli kokeilla jotain, mitä emme ennen ole grillanneet, tukeuduin yllättäen netin sijasta vanhaan keittokirjaan, Steven Raichlenin klassikkoon Kaikki grillauksesta. Sieltä löytyikin ajankohtaan erittäin hyvin sopiva ohje: kokonaisena grillattu kaali.



Varhaiskaali on nyt sesongissa (ja kuulemma muodissakin), ja netistäkin näyttää löytyvän erilaisia grillatun kaalin ohjeita. Raichlenin ohjeen pekoni ja BBQ-kastike tuntuivat sopivan kaalin yhteyteen todella hyvin. Ne toivat kallille juuri sopivaa vastapainoa, raikkautta ja täyteläisyyttä.

Täytetty, kokonaisena grillattu kaali

4 viipaletta pekonia (125 g)
4 rkl voita
1 pieni sipuli hienonnettuna
1 keskikokoinen valkokaali (n. 1 kg)
4 rkl BBQ-kastiketta (tee itse tai osta valmiina)
karkeaa suolaa ja rouhittua mustapippuria
(optio: kunnon kourallinen runsaassa vedessä liotettuja savustuslastuja)

Leikkaa pekoniviipaleet poikkisuuntaan puolen sentin levyisiksi suikaleiksi. Sulata ruokalusikallinen voita paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää pekonisuikaleet ja sipuli ja paista niitä noin 3-5 minuuttia, kunnes ne alkavat ruskistua. Valuta pekoni–sipuliseos lävikössä kulhon päällä, ota valunut rasva talteen.

Rypistä alumiinifoliosta kaalille tueksi rengas, jonka halkaisija on noin 7–8 cm. Koverra kaalista kanta: Nosta kaali leikkuulaudalle ylösalaisin. Koverra kanta kupiksi työntämällä veitsi noin 7–8 cm kannan alapuolelta vinosti keskustaan ja kuljeta veistä vinossa asennossa kannan ympäri. Veitsen leikkaaman ympyrän halkaisija on noin 7–8 cm.



Kuutioi loppu voi. Hämmennä BBQ-kastike pekoni-sipuliseokseen. Tue kaali alumiinifoliorenkaaseen syvennys ylöspäin. Lusikoi pekoni-sipuliseos syvennykseen ja lisää pinnalle niin paljon voikuutioita kuin saat sopimaan. Sivele kaalin ulkopintaan pekoni-sipuliseoksesta valutettua rasvaa. Mausta lopuksi kaali kevyesti suolalla ja reilusti mustapippurilla.





Valmistele grilli keskilämmölle epäsuoraa grillausta varten, eli niin, että jossain päin grilliä on kaalin mentävä kohta, jonka alla ei ole hiiliä tai kaasutulta. Grilliin voi myös lisätä kourallisen vedessä liotettuja savustuslastuja. Savu sopii kaaliin mainiosti. Kun grilli on valmis, nosta kaali alumiinifoliorenkaineen kuumalle ritilälle ja siis epäsuoraan lämpöön, eli ei suoraan lämmönlähteen päälle. Kannen kuuluu myös olla epäsuorassa grillauksessa kiinni mahdollisimman paljon.

Grillaa kaalta 1–1,5 tuntia eli kunnes se on hyvin pehmeä (grillausvarras tms. tikku uppoaa kypsään kaaliin vaivatta). Näin pitkässä grillauksessa hiili-/brikettigrilliin pitää todennäköisesti lisätä hiiliä grillauksen edetessä, yleensä reilun puolen tunnin jälkeen. Kuori lopuksi kypsän kaalin pinnalta mahdolliset kuivuneet tai mustuneet lehdet. Leikkaa kaali lohkoiksi ja tarjoa.

maanantaina, toukokuuta 30, 2016

Ahvenet kera sinappikerman ja papusalaatin



Viime perjantaina oli aihetta pieneen juhlaan. Ahvenet ovat minulle jostain syystä juhlaruokaa, ja niinpä valitsin juhlakokkaukseksi ahvenohjeen kirjasta Glorian Ruoka ja Viini: 100 parasta, josta saimme muutama viikko sitten arvostelukappaleen kokeiltavaksemme. Kirjaan on koottu Glorian ruoka & viini -lehden lukijoiden sekä toimituksen suosikkireseptejä vuosien varrelta.

Ahvenresepti oli tilanteeseen siitäkin syystä sopiva, että lisukkeeksi laadittuun papusalaattiin tarvittiin mungpavun ituja, joita olemme viime viikkojen ajan idätelleet keittiömme kuivauskaapissa. Lisäksi kevään kunniaksi elvytetystä yrttitarhasta löytyi tuoretta rakuunaa, joten kaupasta oli toisin sanoen hankittava ainoastaan papuja sekä niitä mainittuja ahvenia:

Ahvenet ja sinappikerma

600 g ruodottomia, nahattomia ahven- tai kuhafileitä
½-1 tl suolaa
30 g voita paistamiseen
2 rakuunanoksaa

sinappikerma:
1 salottisipuli
1 rkl voita
1 dl kalalientä fondista
2 rkl karkeaa dijoninsinappia
2 rakuunanoksan lehdet
2 dl kuohukermaa
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria myllystä

1. Mausta kalafileet kevyesti suolalla.
2. Tee sinappikerma valmiiksi kalojen maustuessa. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sitä voissa kattilassa 5 minuuttia. Lisää kalaliemi, sinappi ja rakuunanlehdet. Keitä voimakkaasti 3 minuuttia. Lisää kerma ja keitä vielä 3 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Tee lämmin papusalaatti valmiiksi.
3. Paista kalat. Kuumenna paistinpannu, lisää voi ja rakuunanoksat. Kun voi vaahtoaa, lisää fileet pannuun. Paista kalat vain toiselta puolelta, 3-4 minuuttia riippuen kalafileiden paksuudesta. Lusikoi paistamisen aikaan pannulta voita kalojen päälle. Kun kala on muuttunut läpikuultamattomaksi, se on kypsää.
4. Jos kastike on jäähtynyt, kuumenna se nopeasti.

Lämmin papusalaatti
200 g neulapapuja
200 g pakasteherneitä
2 dl mungpavun ituja
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
3 rakuunanoksaa
½-1 tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä

1. Leikkaa neulapavuista kannat ja kovat päät. Keitä papuja suolavedessä 5 minuuttia. Huuhdo kylmässä vedessä, valuta ja kuivaa. Jos herneet ovat kohmeisia, käytä myös ne nopeasti kiehuvassa vedessä. Huuhdo ja valuta idut.
2. Kuori ja viipaloi valkosipulit. Kuullota valkosipulia kuumassa öljyssä isossa paistinpannussa 2 minuuttia. Lisää valutetut pavut, herneet ja idut. Sekoita ja kuumenna muutama minuutti. Mausta sitruunamehulla, rakuunanlehdillä, suolalla ja pippurilla. Pidä lämpimässä kalojen paistamisen ajan.

Oikein hyvä ohje. Ilmankos on päässyt sadan suosikkireseptin joukkoon. Sinappikerma sopisi varmasti oikein hyvin vaalean kalan kanssa ylipäänsäkin.

Sadasta parhaasta kirjaan kirjatusta reseptistä on vielä mainittava mustikkatosca, joka on kuulemma Glorian ruoka & viinin kaikkien aikojen suosituimpia leivontareseptejä. Kun nyt muistaisi tuon ohjeen vielä siinä vaiheessa, kun lähimetsä alkaa pukata kunnolla mustikkaa.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2016

Hei hei, ruokahaaste



Kuten Kulinaarimurulassa todettiin, vuodesta 2007 alkaen ruokablogeissa kiertänyt ruokahaaste on tullut tiensä päähän. Harmillista, kun ensi vuonna olisi päästy viettämään ruokahaasteen kymmenvuotissynttäriä!

Pastanjauhannan kisamenestys ei ole ollut ruokahaasteen puolella (eikä sen puoleen missään muissakaan blogimittelöissä) kovinkaan kummoinen. Kerran sentään onnistuimme voittamaan, joten tässä ruokahaasteen kunniaksi linkki vanhaan kunnon herkkuperunakerrosleipään.

Seitsemän vuotta (melko lailla tarkalleen) on jo tuostakin hetkestä vierähtänyt.

(Kuvassa paahdettu perunasalaatti, joka ei loogisesti liity ruokahaasteeseen mitenkään, mutta on ennen pitkää taas ajankohtainen, kun parsat ja uudet perunat alkavat tulla sesonkiin.)

tiistaina, huhtikuuta 12, 2016

Vinkkejä Valenciaan



Vietimme kuun vaihteessa vajaan viikon Valenciassa (Espanjassa). Mukava paikka, ei liikaa turisteja. Matka meni enimmäkseen töiden merkeissä, mutta jonkin verran oli toki aikaa tutustua myös kaupunkiin ja etenkin sen ruokatarjontaan.

Tässä muutamia vinkkejä:

-Hyviä ravintola-alueita Valenciassa ovat Mestalla ja Ruzafa (Russafa). Benimacletiin kannattaa tutustua myös.

-Julkinen liikenne toimii Valenciassa todella hyvin (esim. lentokentälle pääsee kätevästi metrolla). Rannalle pääsee kätevästi ratikalla numero 4.



-Normaali aika aloittaa illallinen Valenciassa on illalla kello yhdeksältä: Ravintolat avaavat yleensä ovensa vasta siihen aikaan ja ovat parin tunnin verran auki.

-Ruokaharrastajan ehdoton nähtävyys Valenciassa on kauppahalli Mercado Central. Keskeisin ostoskatu on Carrer de Colón, ja Valencian vanha kaupunki kannattaa tietenkin katsastaa myös. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin käynyt mielelläni myös Ciudad de las Artes y las Ciencia -nimisessä taide- ja tiedekeskuksessa.

-Jamón ibérico on ylihyvää.



-Ruoka oli hyvää, kekseliästä ja kohtalaisen edullista. Parhaiten jäivät mieleen Bar Tonyina (tapaksia uudella tavalla), La Salita sekä Ruzafassa sijaitseva libanonilainen Beirut King.

-Valencia on paellan koti. Tyypillisessä Paella Valencianassa näytti olevan lihaa (kanaa ja/tai kania), mutta itse valikoimme myöhäiseksi lounaaksi kokeiluun ylimmässä kuvassa näkyvän mereneläväpaellan.

-Sangria on ilmeisesti paikallisesta näkökulmasta enemmänkin turistien juomaa. Paikalliset juovat tosin vähän samantapaista (mutta yksinkertaisempaa) tinto de veranoa.



sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Karhunvatukkakastike ankalle



Pääsiäisaterian valmistumista odotellessa on aikaa muistella menneiden viikkojen ruokia.

Yksi parhaista kevään keitoksista on ollut karhunvatukkakastikkeen kanssa tarjoiltu ankka, johon inspiraatio löytyi kavereiden Facebook-sivuilta ja ohje Epicuriouksesta.

Karhunvatukkakastike ankalle

3 rkl voita
3 rkl sokeria
0,8 dl kuivaa valkoviiniä
0,8 dl appelsiinimehua
2 rkl vadelmaviinietikkaa
3 dl pakastettuja karhunvatukoita (sulatettuina) + halutessasi hiukan koristeluun
3 dl lihalientä
1,2 dl kanalientä
2 rkl konjakkia
1 rkl vaahterasiirappia
ankanrintaa, -koipia tms.

Sulata 2 rkl voita suurella pannulla (keskilämmöllä). Lisää sokeri: Sekoita, kunnes sokeri liukenee ja seos muuttuu meripihkan väriseksi, noin 5 minuutin ajan. Lisää viini, appelsiinimehu ja etikka (seos kuplii tässä vaiheessa innokkaasti) ja kiehauta niin, että karamellisoitunut sokeri liukenee. Lisää 3 dl marjoja ja molemmat liemet ja kiehuta silloin tällöin sekoitellen n. 25 min ajan, kunnes kastike muuttuu paksummaksi ja redusoituu noin 2,5 desiin. Siivilöi kastike pieneen kattilaan, painele marjat läpi lusikan selkäpuolella. Sekoita mukaan konjakki ja vaahterasiirappi. Aseta sivuun. (Kastikkeen voi tehdä tähän asti edellisenä päivänä valmiiksi. Peitä ja jäähdytä.)

Valmista ankka (me valmistimme samalla pannulla lisukkeena tarjoillut pavut + lisukkeeksi laitettiin myös ankanrasvassa paistettuja perunoita). Kuumenna sillä välin kastike ja anna sen kiehua miedolla lämmöllä. Vispaa sekaan 1 rkl voita. Mausta (makusi mukaan) suolalla ja pippurilla.

Asettele ankat ja kastike tarjolle. Koristele halutessasi marjoilla.

Jos suositusten tielle lähdetään, on mainittava myös Nigellan chocolate peanut butter fudge sundae, jota Virpi vähän aikaa sitten valmisti keittiössämme.

perjantaina, helmikuuta 26, 2016

Itämainen nuudelisalaatti



Saimme Vappu Pimiän Vapun reseptikirjan testattavaksemme muistaakseni joskus viime vuoden keväällä. Tykkään yli kaiken siitä, kun joku innokas kokki kirjaa parhaat ruokaohjeensa muidenkin hyödynnettäviksi (siihen on syynsä, miksi kannustan aina kaikkia oman ruokablogin perustamiseen), joten kävin tietenkin innolla myös Vapun reseptikirjan kimppuun.

Kokkasin kirjasta heti alkuun nuudelisalaattia, jonka makuja en saanut kuitenkaan kunnolla tasapainoon, ja lopputulos oli varsin laimea. Myöskään nuudelinkeittotaitoni ei ollut kenties kaikkein vakuuttavin (miten ihmeessä ne voivatkaan liimaantua toisiinsa kiinni niin salamannopeasti).

Nyt päätin kokeilla ohjetta toistamiseen. Mittailin kastikkeen ainekset tarkkaan, ja salaatista tuli nyt oikein hyvää, kun sain vastakkaiset maut yhteistyöhön keskenään. Tosin nuudelit meinasivat vieläkin vähän tahmata, mutta kyllä minä nekin vielä joskus selätän:

Itämainen nuudelisalaatti

200 g kuivattuja ohuita riisinuudeleita
1/2-1 tuoretta punaista chiliä (jos haluat vähentää tulisuutta, poista chileistä siemenet)
2-3 porkkanaa
1 punasipuli
1 ruukku tuoretta korianteria
1 ruukku tuoretta minttua (tätä ei tällä kertaa ollut)
400 g naudan paistijauhelihaa
loraus seesamiöljyä

Kastike:
4 limetin mehu
2 rkl muscovado- tai fariinisokeria
2 rkl soijaa
3 rkl kalakastiketta
1 valkosipulinkynsi murskattuna

Keitä nuudelit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta kylmässä vedessä. Paista jauheliha tilkassa seesamiöljyä. Siivuta porkkanat pitkittäin kuorimaveitsellä ja leikkaa sipulit puolikuun muotoisiksi siivuiksi niin, että puolitat sipulin ja leikkaat puolikkaat ohuenohuiksi. Pilko chili pieneksi ja silppua yrtit. Sekoita salaatin ainekset käsin laakealla vadilla. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja valuta salaatille.

Josko vaikka seuraavaksi samasta kirjasta valkosipulipastaa tai kalan kaveriksi suositeltua fenkolisalaattia.

tiistaina, helmikuuta 02, 2016

Sinappilohi



Koska en ennätä viipyä arki-iltaisin keittiössä taas tätä nykyä kovin pitkiä aikoja kerrallaan, olisi hyvä, että jemmassa olisi mahdollisimman paljon nopeasti valmistuvien ruokalajien ohjeita. Hyvin usein ateria koostuu arki-iltaisin kalapalasta ja kasviksista, viime aikoina enimmäkseen uunijuureksista.

New York Timesin ruokaohjeita tulee selailtua aina silloin tällöin, ja sieltä löysin taannoin myös ohjeen tähän sinappiloheen:

Sinappikuorrutettu lohi

lohifilettä (paloina)
dijonsinappia
ruskeaa sokeria
suolaa ja mustapippuria

Lämmitä uuni 205 asteeseen. Sekoita sinappia ja sokeria siten, että saat maut (omalta kannaltasi) sopivaan suhteeseen keskenään. Sirota lohen päälle suolaa ja pippuria. Aseta lohipalat nahkapuoli alaspäin esim. kevyesti voideltuun vuokaan. Levitä sinappiseos fileiden pinnalle ja aseta vuoka uunin yläosaan. Vajaassa vartissa pitäisi tulla valmista, lohipalasten paksuudesta riippuen.

Työkaverini suositteli vähän aikaa sitten lohen (esimerkiksi teriyakilohen) kaveriksi wasabimuusia. Wasabimuusi tehdään tavallisen perunamuusin tapaan muuten, mutta maidon sijasta perunoiden sekaan lorautetaan kermaa ja voin sijasta mukaan sekoitetaan kunnon luraus wasabia.

(Wasabimuusi ei ole ollenkaan niin vihreää kuin perinteinen vihreä perunamuusi, toim. huom.)

sunnuntaina, tammikuuta 17, 2016

Telttaretki -50,4 asteessa



Suomi on kärvistellyt taas viime päivinä pakkasen kourissa. Vieläkin kylmempää oli viime vuosituhannen lopulla, tarkemmin sanottuna tammikuussa 1999, jolloin Kittilän Pokassa mitattiin Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys, -51,5°C.

Kittilän naapurikunnassa Sodankylässä pakkanen ei paukkunut aivan yhtä kovasti, mutta yli 50 pakkasasteen päästiin sielläkin samaan aikaan, kun Pastanjauhannan miespuolinen jäsen oli suorittamassa asepalvelustaan kyseisellä paikkakunnalla.

Alokaselämään kuului myös metsässä telttaileminen, ja sepäs olikin kovassa pakkasessa kiinnostava kokemus. Muuten kaikki sujui suuremmitta ongelmitta ja teltassa tarkeni hyvin, kun heitteli pientä puuta kamiinaan, mutta syöminen ei onnistunut metsässä alkuunkaan, kun puuro jäätyi pakkiin, eikä teestäkään ehtinyt kovin monta hörppyä ottaa ennen sen jäätymistä. Samoin leivän kanssa oli vaikeuksia: kun jo jääkaappikylmää voita on vaikea levittää, ei -50°C:ssä saanut näkkileivän pintaan tarttumaan oikeastaan yhtään mitään.

Tunnelmiin pääsee Ylen Elävässä arkistossa.

(Kuvan takalla ei ole yhteyttä kirjoituksessa kuvattuihin tapahtumiin.)

lauantaina, tammikuuta 16, 2016

Bigos


Puola on vaikea kieli. Ei onneksi luettuna yhtä mahdoton kuin puhuttuna, mutta siitä huolimatta en hyvistä aikomuksistani huolimatta saanut valittua Jauhantakeittiön testaukseen puolalaista bigos-ohjetta.

Englanninkielisiä puolalaiseen ruokaan keskittyneitä blogeja on myös netissä muutamia. Katselin ohjeita muun muassa My Polish Kitchen -blogista, mutta päädyin ensimmäisellä kokeilukerralla lopulta soveltamaan tutun suomalaisen Ketun keittiön ohjeistusta, koska Ketun keittiön asukkaat olivat kuunnelleet ennen oman patansa valmistamista puolalaisen makkarakauppiaan jakamia neuvoja.

Bigos (puolalainen hapankaalipata)

600 g kassleria
400 g krakovanmakkaraa
800 g hapankaalia (osan voi halutessaan korvata tuoreella kaalilla)
pari ruokalusikallista voita paistamiseen
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2-3 porkkanaa
muutama kuivattu luumu
1 rkl sokeria
1 rkl meiramia
hyppysellinen keltaisia sinapinsiemeniä
3 dl lihalientä
2 tlk (á 120 g) smetanaa
suolaa, mustapippuria

Kuutioi liha ja pilko makkarat. Lohko sipuli ja pilko porkkanat. Siivuta valkosipulinkynnet. Jos käytät tuoretta kaalia, suikaloi se hienoksi. Kaupan hapankaalia harvoin tarvitsee hienontaa, sen sijaan nestettä voi olla tarpeen puristaa vähemmäksi.
Aloita ruskistamalla liha padassa voissa. Lisää sitten makkarat ja sipuli ja ruskista hetki. Lisää hapankaali ja porkkanat ja sekoita hyvin sekä mausta. Kaada sekaan lihaliemi ja smetana. Lisää myös luumut. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä vähintään tunnin ajan - jos käytät tuoretta kaalia, haudutusaikaa kannattaa pidentää. Tarkkaile että pata ei pääse liian kuivaksi.

Bigos oli todella hyvää, ja erityisen sopivan tuhtia syötävää päivänä, jolloin pakkanen hiipi miltei 30 miinusasteeseen. Jauhantapajan toinenkin asukas (aka rakas puolisoni) piti hapankaalipadasta kovasti. Oikein mukavaa oli se.

Padan valmistumista odotellessani pohdiskelin, että se bigos, johon Krakovassa viime kuussa ihastuin, oli takuulla jollain tapaa tomaattista. Siksi ajattelin säätää ohjetta ensi kerralla siten, että voisin jättää vaikka luumut pois ja laittaa tilalle vähintään yhden purkillisen tomaattipyreetä.

Sieniä pitäisi myös mahduttaa seuraavalla kerralla mukaan. Ne tuntuvat olevan monen bigos-ohjeen olennainen osanen ja ylipäänsä keskeinen elementti puolalaisessa keittotaidossa.

keskiviikkona, tammikuuta 06, 2016

Don't stop me now ('cause I'm having a good time)



Loppiaisen kunniaksi voi vielä muistella hiukan joulua, tai tässä tapauksessa bloggaajien taannoista pikkujoulujuhlaa. Muista syödä välillä -blogin Rommirusina oli kutsunut oululaisia ruokabloggaajia kotiinsa, ja kylläpä olikin harvinaisen mukava ilta.

Päällimmäisenä jäivät mieleen Kokit ja Potit -blogin Hannelen järjestämä sinappitasting (myös yhteensopivuus kinkun kanssa testattiin) sekä glögien vastaavanlainen sokkotestivertailu.

Sinappitestissä pärjäsi ällistyttävän hyvin Mausteaitan Kotisinappi, jota en ollut aiemmin luullakseni koskaan maistanutkaan. Omaan makuuni sopi tosin (nimenomaan makunsa puolesta) parhaiten Hannelen äidin luottoreseptillä tehty sopivan tulinen kotitekoinen sinappi.





Ruoka oli tuttuun tapaan superhyvää. Illan emäntä oli nähnyt paljon vaivaa sekä soittolistan että tarjolla olevien ruokien tekemisessä. Pääsimme lusikoimaan maukkaiden rukiisten leipästen väliin nyhtönautaa, BBQ-kastiketta, coleslawta, marinoitua punasipulia, puolukkaketsuppia, chilidippikastiketta sekä leipäjuustokuutioita.







Peruspöperölän Virpi loihti tarjolle Pumpkin Jam -blogin ohjeella tehtyjä supermaistuvia sinihomejuustohyrriä.

Kerrassaan paras tapa käyttää kaupan valmista voitaikinalevyä: sinihomejuustosta ja ranskankermasta tehdään tahna, joka levitetään tasaiseksi kaulitun taikinan päälle. Sitten vaan rullataan, leikellään palasiksi, voidellaan munalla ja paistetaan.





Aina nälkä -blogin Milla kohotti juhlatunnelmaa liekittämällä meille yltiöherkullista englantilaistyyppistä joulukakkua (vai olikohan tuo tarkemmin ottaen christmas pudding, hyvää joka tapauksessa).

Makuja kotoa -blogin Heidi oli tehnyt puolestaan Baileys-tryffeleitä, joita todellakin kannattaa kokeilla kotona. Myös intialaiset kikhernekupposet olivat Heidin takuuvarmaa tuotantoa.



Me veimme juhliin muun muassa jouluisesti maustetun pähkinäsikermän sekä joulusangriaa, johon tuli kaksi pulloa valkoviiniä, hiukan siideriä, sokeria, karpaloita, lohkottua omenaa sekä rosmariinia.





Nostalgiaa tarjoili Kokkeillaan-blogin Kotiharmi, joka teki juhlakansalle hot shotteja. Hot shot oli oman opiskeluaikani suosikkidrinkki, joten Kotiharmin mukailtu glögishotti vei sujuvasti ajatukset viime vuosituhannen lopun moniin haalaribileisiin. Gallianoa, kahvia ja kermaa, oujee. Silloin ei tiedetty vielä mitään raikkaan minttuisista mojitoista.

Jauhantakeittiön vakituiseen ohjelmistoon jää takuulla myös hämmentävän herkullinen Kotiharmin kokkaama porkkana-kikherne-fetasalaatti. Vahva suositus.



Suunnitelmiakin punottiin. Esimerkiksi oululaisten grillikioskien vertailu kuulostaisi näin jälkikäteenkin ajateltuna harvinaisen hauskalta ajatukselta. Tosin voisi ehkä odottaa sen verran, että pahimmat paukkupakkaset ensin hellittäisivät.

keskiviikkona, joulukuuta 30, 2015

Salaattiwrapit



Tässä vaiheessa vuotta on tapana luoda katsaus kuluneen vuoden ruokailmiöihin ja aavistella tulevia trendejä. Minulle menneisyyden pohtiminen on huomattavasti ominaisempaa, joten muistelen tälläkin kertaa mieluummin mennyttä vuotta kuin ennustan tulevaa.

Tänä vuonna yksi suosikkiruokalajeistani on ollut Ghetto Gourmet -blogin aikoinaan ohjeistamat salaattiwrapit:

Gordon Ramsayn chiliset jauheliha-salaattiwrapit (4 hengelle)

Wrapit:
oliiviöljyä
400 g sika-nautajauhelihaa
tummaa seesamiöljyä
2 valkosipulinkynttä
5 cm pala tuoretta inkivääriä
1-2 punaista chiliä
1 rkl ruskeaa sokeria
1 rkl kalakastiketta
1 limen kuori ja puolikkaan limen mehu
3 kevätsipulia varsineen (jos sipulit ovat isoja niin käytä ennemmin vartta kuin isoja sipuleita)
suolaa
mustapippuria
2 pikkusalaatin kerää

Kastike:
2-3 rkl soijakastiketta
puolikkaan limen mehu
1 rkl tummaa seesamiöljyä
1 rkl oliiviöljyä
1/2-1 punainen chili
1-2 tl kalakastiketta
1 tl ruskeaa sokeria
pieni nyrkillinen tuoretta korianteria

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Kuumenna iso paistinpannu kuumaksi, lisää hieman oliiviöljyä. Ruskista ja hienonna jauhelihaa kohtuullisella lämmöllä kunnes se ruskistuu, älä keitä lihaa omassa nesteessään. Jauhelihan tulisi olla hieman rapsakkaa ja hyvin väriä ottanutta.

Kaada jauheliha siivilään ja valuta ylimääräinen rasva pois lihasta. Aseta jauheliha sivuun.

Hienonna valkosipuli, inkivääri ja chili (voit halutessasi poistaa chilistä siemenet). Silppua kevätsipulit. Pyyhkäise ylimääräiset rasvat pois talouspaperilla jo käyttämältäsi paistinpannulta, kuumenna pannu ja lisää reipas teelusikallinen seesamiöljyä pannulle. Lisää kuumalle pannulle valkosipuli, inkivääri ja chili. Lisää ruskea sokeri ja ruskista seosta pari minuuttia. Lisää joukkoon ruskistettu jauheliha, sekoita ja lisää seokseen kalakastike. Lämmitä seos kunnolla pannulla. Lisää raastettu limen vihreä kuori ja purista joukkoon saman limen puolikkaan mehu. Sekoita. Lisää lopuksi silputtu kevätsipuli ja kypsennä seosta sekoittaen noin 30 sekunttia. Kaada seos tarjoiluastiaan.

Silppua kastikkeeseen tarkoitettu chili (siementen poistaminen on taas makuasia) ja tuore korianteri. Yhdistä astiassa kaikki kastikkeen ainekset ja sekoita. Erottele pienet kuppimaiset salaatinlehdet toisistaan, pese ja kuivaa ne. Asettele jauheliha, kastike ja salaatinlehdet tarjolle. Kokoa annos kauhomalla jauhelihaa salaattikuppiin. Roiskuttele hieman kastiketta päälle.


tiistaina, joulukuuta 29, 2015

Tunnelmallinen Krakova



Tänä vuonna on kirjoitettu paljon rajoista ja piikkilangasta, jonka käyttö on lisääntynyt Euroopassakin maiden välillä hätkähdyttävän paljon. Lieneekö sattumaa, mutta olen tänä samaisena vuonna itsekin ollut kiinnostunut hakeutumaan paikkoihin, joissa alueita on rajattu piikkilangan voimin erilleen toisistaan.

Huhtikuussa kävimme Koreassa (ja Koreoiden välisellä rajalla), ja nyt joulukuussa päätimme käydä Auschwitzissa ja Birkenaussa katsomassa natsi-Saksan aikaisia keskitysleirejä.





Samalla oli tietenkin luontevaa vierailla Krakovassa, jossa käyminen on ollut suunnitelmissa vähintään muutaman vuoden takaisesta Varsovan-reissusta asti. Puolassa on jotenkin omaan mielenlaatuuni sopivaa tunnelmaa, ja Krakova osoittautui kerrassaan mainioksi käyntikohteeksi.



Paikkakunnan ruokapuolesta en tiennyt entuudestaan juuri muuta kuin krakovanmakkaran. Kielbasa on ilmeisesti jonkinlainen puolalainen yleissana makkaralle, sillä ainakin krakovanmakkara esiteltiin toisinaan krakovalaisena kielbasana. Myös kabanossi on ilmeisesti puolalaisittain ajateltuna yhdenlaista kielbasaa.

Makkaroiden lisukkeena tarjottiin usein paitsi sinappia myös piparjuurta.





Uusi ruokatuttavuus oli bigos, jolle menetin sydämeni ihan kokonaan. Bigos on hapankaalista ja muista aineksista valmistettua pataruokaa tai eräänlaista pyttipannua siinä mielessä, että esimerkiksi tähän aikaa vuodesta siihen voisi varmasti hyvin käyttää vaikka joulukinkun jämät.

Täytyy siis laittaa hapankaali pikimmiten ostoslistalle ja etsiskellä jostakin mahdollisimman hyvä bigos-ohje.



Krakova on syntynyt aikoinaan kauppareittien varrelle, ja myös kaupungin ruokakulttuuri heijastaa yhteyksiä moneen suuntaan. Esimerkiksi itään suuntautuvat muinaiset kauppareitit näyttäytyvät Puolassa kenties edelleen dumplingien kaltaisena nyyttikulttuurina.

Krakovasta löytyy useampiakin puolalaisten pienpanimoiden tuotoksiin keskittyneitä pubeja (esim. Multi Qlti Tap Bar ja T.E.A. Time), mutta toki, kun Puolassa oltiin, piti uhrata pari ajatusta myös muunlaiselle juomakulttuurille.

Krakovassa käynyt tuttavani suositteli käyntiä Starka-nimisessä ravintolassa, jossa kannatti kuulemma käydä ainakin vodkalla. Starkan tapaisissa paikoissa tehdään makuvodkia uuttamalla vaikkapa sitruunaa, inkivääriä tai piparjuurta vodkan sekaan. En ole yleensä mikään väkevien juomien ystävä, mutta inkiväärivodkaa en malttanut olla testaamatta. Sen avulla olisi avautunut vaikka vähän tukkoisempikin nenä.



Vodkasta puheen ollen: Suomalaisesta näkökulmasta oli häkellyttävää, että Finlandia komeili Krakovassa monien ravintoloiden (samoin kuin mm. LOT:n eli Puolan oman lentoyhtiön) listoilla kaikkein näyttävimpänä muualta tuotuna premium-vodkana.





Krakovassa oli luonnollisesti myös näyttävä joulutori, joka oli (villasukka)tarjontansa puolesta jonkinasteinen pettymys, mutta ruoka maistui sielläkin toki hyvin. Etenkin paikallinen punajuurikeitto pääsi suureen suosiooni.





Joulukuisesta Krakovasta (kävelymatkan päässä Schindlerin tehtaasta) löytyi yllättäen myös Food Truck Square, jossa maisteltiin kahteen pekkaan krakovalainen pulled pork sandwich eli maczanka. Puolassa tuli syötyä tosissaan hyvää suolakurkkua. Sieniä oli myös mukavasti tarjolla.

Tässä vielä sumuisen sunnuntain tunnelmia:

sunnuntaina, joulukuuta 27, 2015

Lemon posset



Jouluna täytyy päästä syömään aina tiettyjä ruokia. Kinkkua, lanttulaatikkoa, punajuuripaistosta, porkkanalantteja, graavattua lohta ja katajasilakkaa. Joka vuosi on kuitenkin hauska päästä kokeilemaan myös jotain kokonaan uutta.

Tänä vuonna jouluruokasuunnitteluun oli harmillisen vähän aikaa, kun sijoitimme pienen lomareissun kalenteriin juuri joulun alle muutenkin kiireiseen ajankohtaan. Ennätin kuitenkin selailla netin jouluruokasivustoja jonkin verran ja hoksata, että lemon posset (tai kotoisemmin sitruunavanukas) on monien mielestä myös oivallinen joulujälkiruoka. Päätin tehdä sitä myös itse, ja oikein mainiosti se toimikin.

Ohjeen otin luontevasti Peruspöperöä-blogista, koska olen syönyt kyseistä jälkiruokaa samaisella ohjeistuksella tehtynä joskus aiemminkin:

Lemon posset (8 annosta)

6,6 dl laktoositonta kuohukermaa
2 dl sokeria
1,5 dl sitruunamehua (3,5 isohkon sitruunan mehut)
marjoja koristeluun

Purista sitruunoista mehut kulhoon. Mittaa välillä, jotta saat oikean määrän.
Kaada kattilaan kerma ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi jatkuvasti sekoittaen. Laske lämpötilaa ja keittele edelleen sekoittaen noin 2 minuuttia.
Ota kattila pois liedeltä ja kaada sitruunamehu joukkoon siivilän lävitse. Sekoita hyvin. Kermaseos on helpompi kaataa tarjoiluastioihin, jos kaadat sen ensin kannuun.
Kaada siis seos tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin neljäksi tunniksi, yön ylikään ei haittaa mitään.

Reissussa pääsin maistamaan myös luumujäätelöä, josta niin ikään olisi saanut mainion jouluisan jälkiruoan. Ehkäpä sitä voisi tehdä vielä tulevina välipäivinä.

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

Kuha Walewska



Kuha Walewska on yksi suosikkiruoistani, mutta siitä huolimatta se ei ole koskaan päätynyt tänne Pastanjauhantaan asti. Syynä lienee se, että sitä tehdään aina vierasruoaksi, ja siinä vaiheessa, kun kuhan saa lopulta kaiveltua uunin lämmöstä, onkin jo kiire syömään.

Muutama viikko sitten kuitenkin kuvasimme Kuha Walewskan tuttaviemme tykönä. Ohjeen he olivat ottaneet (hiukan mukaillen) Maku-lehdestä:

Kuha Walewska

DUCHESSE-PERUNASOSE
500 g perunaa
2 rkl voita
2 kpl keltuaista
1/2 tl suolaa
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
KUHA
600 g kuhaa
1 dl kalalientä
1 dl kuivaa valkoviiniä
KASTIKE
30 g voita
2 1/2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kalalientä
2 dl kuivaa valkoviiniä
1/2 dl ruokakermaa
3/4 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1 kpl keltuaista
KORISTELUUN
100 g katkarapuja (meillä näiden sijasta pannulla paistettuja kampasimpukoita)
2 dl höyrytettyä kukkakaalia (meillä tämän sijasta erikseen tarjoiltua kukkakaalimuusia)
1 rkl tuoretta basilikaa

Keitä kuoritut perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Soseuta valutetut perunat. Lisää voi joukkoon ja anna soseen jäähtyä hetken aikaa. Lisää keltuaiset ja mausteet hyvin sekoittaen.
Pane perunamassa tähtiterällä varustettuun pursotinpussiin. Pursota voideltuun, uunikestävään tarjoiluvatiin reunus perunasoseesta.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pane kuhafileet uunivuokaan ja valuta kalaliemi-valkoviinisekoitus päälle. Peitä kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa 10 minuuttia. Nosta kuhafileet talouspaperin tai puhtaan keittiöpyyhkeen päälle valumaan.
Mittaa kastikkeen aineet kattilaan, keltuaista lukuun ottamatta. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna hautua miedolla lämmöllä 3–5 minuuttia. Lisää keltuainen kastikkeeseen voimakkaasti vatkaten.
Aseta kypsät kuhafileet perunasoseella reunustetulle vadille. Valuta kastike kuhafileiden päälle. Kuorruta 220-asteisessa uunissa ylälämmössä kunnes pinta on kullanruskea.
Levitä mikrossa lämmitetyt tai pannussa nopeasti pikapaistetut katkaravut tai ravunpyrstöt kastikkeen päälle. Asettele kukkakaalinnuput ja basilikalehdet koristeeksi.

Kuha Walewskan historiasta voi lueskella Raholan syötävistä sanoista. Ruokalajin jäljet johtavat mitä ilmeisimmin Puolaan ja Napoleonin rakastajattarena 1800-luvun alussa tunnettuun puolalaiseen kreivittäreen Marie Walewskaan.

Puolalainen ruokakulttuuri onkin ollut pohdinnassa viime aikoina, kun lähiviikkojen aikana olisi luvassa matka Krakovaan. Varsovan muutaman vuoden takaisia jauhantamuistoja pääsee lukemaan täältä.




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails