sunnuntaina, lokakuuta 27, 2019

Pitkän lounaan puolustajat



Meillä on kanssaäijien kanssa kerho, joka vietiin jo takavuosina rekisteröidyksi yhdistykseksi asti ja muunnettiin nimellisesti hyväntekeväisyysjärjestöksi, kuten vakavien kerhojen kanssa helposti käy. Käytännössä kyse on nipusta laiskanpulskeita ja mukavuudenhaluisia keski-ikäisiä ukkeleita, jotka kokoonnumme silloin tällöin lyömään kättä ja syömään hyvin.

Kerhomme on nimeltään Pitkän lounaan ritarikunta ja toiminta-ajatuksena on nimestäkin helposti päätellen pitää yllä vanhan ajan kunnon pitkien lounaiden perinteitä. Vaikka 80-luku ja Kekkonen ovat jo takana, nautimme pari kertaa vuodessa lounaan, joka alkaa puoliltapäivin ja päättyy puolenyön paikkeilla. Lounas nautitaan siis pitkän kaavan mukaan ja järjestetään yleensä ravitsemusliikkeessä – ja siihen kuuluu tavanomaiset ruokajuomat.





Viime lounas pidettiin perinteistä poiketen yksityistiloissa ja ruoat valmistettiin ritariveljesten kesken. Minun panokseni oli väliruokasorbetti, joka valmistui äärimmäisen kätevästi ja toimi BBQ-henkisen kattauksen välissä oivasti. Sen kun kuori ja pusersi sitruunat ja kuunteli, kun jäätelökone teki työt.

Tätä ohjetta mukaillen syntyy tosi helposti tosi hyvä väliruoka vaikka vähän raskaampaankin ruokakokonaisuuteen.

Everstin sitruunasorbetti

1 dl sokeria
1 dl vettä
5 sitruunaa
0,5 dl votkaa

Laita votka pakastimeen jäähtymään. Pese yksi sitruuna huolellisesti ja vetele kuoriraudalla kuoresta ohuita nauhoja. Purista sitruunoista 2 dl mehua.
Kuumenna vesi ja liuota joukkoon sokeri. Lisää sitruunanmehu ja kuori.
Anna hetki jäähtyä ja aja sorbetti jäätelökoneella valmiiksi, n. 45 minuuttia. Nosta sorbetti vielä 10 minuutiksi pakastimeen. Kuopaise lämmitetyllä jäätelökauhalla palloja ja kaada votka päälle.

maanantaina, syyskuuta 23, 2019

Pennepastaa ja makumuistoja Ranskasta



Viime viikot ovat olleet sen verran hoppuisaa aikaa, etten ole ehtinyt blogin ääreen juuri ollenkaan, mutta syyskuun loppuun ajoittuva blogisynttäri on aina omalta kannaltani sen verran merkittävä tapaus, että keitin viikonloppuna juhlan kunniaksi pennepastaa ja tein nopean pastakastikkeen sienistä, parmankinkusta, parmesaanista ja lehtipersiljasta.

Blogisyntymäpäivän kunniaksi voisin samalla kertoa muitakin ruokakuulumisia. Viime viikkoihin on mahtunut esimerkiksi erittäin ruokapitoinen työmatka Ranskan Toulouseen ja ennen kaikkea Toulousen lähistöllä sijaitsevaan Albiin, jossa yöhön asti venyvien illallisten ohella pidettiin päivittäin puolentoista tunnin mittaisia lounastaukoja (omituista tällaiselle suomalaiselle tehokkuusajattelijalle, joka lounasaikaan usein vain haukkaa jotain nopeaa tietokoneen ääressä).



Yhtenä iltana pääsin osallistumaan Albissa tilaisuuteen, jossa maisteltiin ranskalaisia juustoja. Suuri osa tapahtuman ranskankielisestä sisällöstä meni valitettavasti ohi, kun en osaa ranskaa juuri ollenkaan, mutta monenlaista juustoa pääsin kuitenkin maistamaan. Samalla pääsin herättelemään makuaistiani hiukan yllättävilläkin makuyhdistelmillä. Esimerkiksi suolainen sinihomejuusto oli aika kutkuttava makupari makean kastanjatahnan (chestnut spread) kanssa. Lisäksi juustoja yhdistettiin esimerkiksi wasabi-seesaminsiemensekoitukseen, paprikajauheeseen ja ranskalaistyyliseen sinappiin. Ja toki juustojen kaveriksi tarjolla oli myös monenlaisia marja- ym. hilloja.

Noita ideoita pitää ilman muuta kokeilla myös kotona.



Tarn-joen varrella sijaitseva Albi on paikkakuntana melko pieni, mutta siellä käy kohtalaisesti turisteja sen vuoksi, että sen historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintölistalla. Lisäksi kaupungissa on syntynyt taidemaalari Henri de Toulouse-Lautrec, jonka töitä pääsee ihastelemaan Albin keskustan vanhaan piispanlinnaan perustetussa museossa.





Paikallista ruokaa arvostettiin Albissa paljon. Alueella kasvatetaan kuulemma paljon ankkoja ja sikoja, ja esimerkiksi viimeksi mainittu käytetään ruoanlaitossa kokonaisvaltaisesti hyödyksi (silmiä myöten). Ruokafilosofia on siltä osin siis hyvin samanlainen kuin vaikkapa Japanissa. Myös paikallisten asukkaiden suosittelemat ruokatuliaiset olivat hyvin lihapitoisia, esimerkiksi erilaisia lihapateita.

Majoituin Albissa hotelli Mercuressa. Hotellin aamupala tuoreine croissanteineen, juustoineen ynnä muine ruokineen oli erityisen suositeltava. Ja aamupalan ääreltä oli upea näköala keskiaikaiseen kaupunkiin ja sen vanhoille silloille:



Ranska teki sen verran suuren vaikutuksen, että olisin mieluusti viettänyt eteläisen Ranskan pikkukaupungeissa enemmänkin aikaa. Esimerkiksi hiukan etelämpänä sijainneessa Carcassonessa olisi ollut hauska vierailla jo ihan näin lautapeli-intoilijanakin. Onneksi ensi kesälle on suunnitelmissa jo uusi matka Toursiin.

tiistaina, elokuuta 06, 2019

Pastanjauhantaa Perämerellä



Viime kuukausien ilmastonmuutoskeskusteluissa on pohdittu asiaa paljon myös matkailun näkökulmasta, ja aika moni tuttuni on vähentänyt lentämistä viime aikoina.

Joudun itse työni takia matkustamaan aina välillä ulkomaille (lähikuukausien suunnitelmissa on luvassa matkat Etelä-Ranskaan ja Hollantiin), mutta lomamatkailusta on näin kesäaikaan tullut viime vuosina ihan huomaamatta lähimatkailua. Syynä siihen on vuosikymmenen alkupuolella alkanut purjeveneharrastus.



Tänä kesänä menimme veneellä Perämeren rannalla sijaitseviin kaupunkeihin, joista kaikissa olemme käyneet monta kertaa aikaisemmin mutta joista saimme nyt irti vaikka kuinka paljon uusia juttuja. Kuten nyt vaikkapa Kemistä, jonka palkittu vierasvenesatama osoittautui aivan mahtavaksi.

Kesäpäivän lämmössä rantaravintolan jäähilepöydän äärellä piti jopa välillä muistuttaa itselle, että nyt ei ihan oikeasti olla missään ulkomailla vaan Kemissä, joka on tähän asti edustanut minulle lähinnä vain kaupungin ohittavaa moottoritietä.





Uskaltauduimme veneellä myös Toranda-nimiseen vierasvenesatamaan, josta eteenpäin aukeni näkymä kohti Tornion kaupunkia.

Satama oli arkipäivänä isompien veneiden osalta hyvin hiljainen: Väylä Torandaan ruopattiin muutama vuosi sitten esim. omalle 2,1 metrin syväyksessä kulkevalle veneellemme sopivaksi. Muutos ei kuitenkaan näy vielä paperisissa merikartoissa, mistä syystä monia purjehtijoita Torandaan saapuminen arveluttaa edelleen.

Torandassa on rantaravintola (Tornionjoen rantanäkymillä), mutta lisäksi vierasveneilijöitä varten olisi ollut saatavilla kerrassaan mahtavat kesäkeittiömahdollisuudet. Pitää seuraavalla kerralla hankkia Torandaan kokattavaksi vaikka tuoretta kalaa. Torandan saunaa sen sijaan päästiin testaamaan, ja se osoittautuikin oikein oivalliseksi.







Veneen kannelta nähtynä myös lähiseudun historia heräsi uudella tavalla henkiin, kun matkan varrelle sattui muun muassa jäänmurtaja Sampo (Kemin Ajoksessa) sekä Lapin sodan tapahtumista tuttu Tornion Röyttä, jossa on niin ikään vierasvenepalveluita saatavilla.

Kalaa tuli reissun aikana syötyä useampaan kertaan. Alla Hailuodon Majakkapihan ahvenia:



Luulajan vierasvenesatama Ettans Båthamn oli edellisen käyntimme jäljiltä muuttunut. Vierasvenepaikkoja oli nyt todella paljon, joten laiturista löytyi hyvin tilaa vielä myöhäisellekin saapujalle. Luulaja on veneilijän kannalta ihan ykköskohde siinä mielessä, että aivan sataman vieressä on iso ruokakauppa ja lisäksi venetarvikekauppa. Kaupungin ruokapaikkatarjonta on myös lyhyen kävelymatkan päässä samaan tapaan kuin Kemissäkin.



Hyvä keino löytää uusia kiinnostavia paikkoja lähiseudulta on tietenkin myös geokätköily.

maanantaina, heinäkuuta 01, 2019

Ratatouille grillinyytissä



Piipahdimme perjantai-iltana pitkästä aikaa Ruotsin puolella ICA Maxissa ruokaostoksilla. Vihannesosastolla etsin inspiraatiota kaupan omasta ohjevihkosesta ja päädyin ostamaan fenkolia, kesäkurpitsaa ja muita aineksia grillinyytissä valmistettavaan ratatouilleen:

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 kesäkurpitsa (n. 300 g)
1 pieni fenkoli (n. 200 g)
1 keltainen paprika
4 tomaattia
2 tl timjamia (käytin itse tuoretta timjamia)
3 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
(koristeluun ruohosipulia)

Kuori ja viipaloi sipulit. Viipaloi kesäkurpitsa (noin 1 cm:n levyisiksi viipaleiksi) ja fenkoli ohuiksi suikaleiksi. Poista paprikasta siemenet ja viipaloi se. Viipaloi/halkaise tomaatit. Sekoita pilkottuihin kasviksiin timjami ja oliiviöljy. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Jaa kasvikset neljälle folioarkille. Taittele grillinyyteiksi ja laita grilliin kannen alle noin 25 minuutin ajaksi (tai niin pitkäksi aikaa, että kasvikset kypsyvät). Koristele valmiit nyytit ruohosipulilla.

Ratatouille tarjoiltiin grillatun kanafileen kanssa (päälle siveltiin paistamisen aikana seosta, jossa oli 1/2 rkl karkeaksi jauhettua mustapippuria + 2 rkl juoksevaa hunajaa) Lisäkkeenä myös keitettyjä perunoita ja aiolia.

sunnuntaina, kesäkuuta 30, 2019

Torinrannan ruokakojut testissä



Oululaiset ruokabloggaajat kokoontuivat jälleen tällä viikolla maistelemaan paikallista ruokatarjontaa: Tällä kertaa vuorossa olivat torilla kesän ajan toimivat ruokakojut, joista tosin perinteiset muikkukojut jätimme tällä kertaa väliin.

Kokeiltavaksi valikoituivat Torinrannan Taco Hut, Street Pies sekä Fuchka, jonka bangladeshilainen ruoka on meille tuttua myös samannimisestä kaupungin keskustassa sijaitsevasta ravintolasta (vahva suositus Fuchka-keitolle + paikan paratha on myös hyvää).







Oulun ravintolamaailmasta löytyy taco-tarjontaa hämmästyttävän vähän, mistä syystä torilla parin viikon ajan toiminut Taco Hut oli ilahduttava tuttavuus. Me maistoimme ensimmäisenä päivänä paikan perinteisiä pehmytkuorisia tacoja (plussaa mainiosta tomaattisalsasta) ja seuraavana päivänä lounasaikana vielä uutuutena listalle tullutta kanatacoa frittitortillalla, joka olikin todella maukasta syötävää.





Kaikkein kiinnostavimmaksi paikaksi osoittautui Street Pies, jossa maistelimme sekä vegepiirakkaa että chorizoa sisältävää lihaisampaa versiota. Erittäin merkille pantavaa on, että vegepiirakassa oli niin paljon makua, että se pärjäsi makuvertailussa todella hienosti chorizopiirakalle. Piirakat saivat makulisää muun muassa pikkelöidystä fenkolista sekä sitruunasta. Menossa mukana myös avokadomousse ja friteerattu lehtikaali.





Piirakat muistuttivat ulkonäöltään lihapiirakan kuoria, mutta ne oli tehty pizzataikinasta. Parasta mahdollista katuruokaa.



Kaikissa kolmessa kojussa palvelu oli todella ystävällistä. Taco Hut tarjosi blogiporukalle ylimääräiseksi maisteltavaksi vieläpä ranskalaiset (osa peruna- ja osa bataattiranskalaisia), joiden kanssa tarjoiltiin kahdenlaista vegaanista majoneesia.



Vahva suositus sekä Oulussa asuville että täällä kesän aikana vieraileville: Käykää ihmeessä maistelemassa ruokakojujen antimia. Vastaavia makuja ei ole täällä ollut kovin usein tarjolla.

sunnuntaina, kesäkuuta 23, 2019

Tofuvartaita ja hölskykurkkuja



Perinteinen mökkijuhannuksemme tarjosi tänä vuonna tuttuun tapaan parasta mahdollista seuraa, mainioita makuja ja jopa yllättävän lämmintä ja aurinkoista ilmaa, (joka tosin kääntyi juhannuspäivän iltana juhannusmyrskyksi).

Juhannuksen ruokalista on pitänyt monelta osin pintansa vuodesta toiseen. Esimerkiksi uusia perunoita ja graavilohta on pakko saada joka vuonna, mutta joka kerta kokeillaan tietenkin myös uusia ruokaohjeita.



Vegevaihtoehtoja on ollut viime vuosina tarjolla aiempaa monipuolisemmin, esimerkiksi kukkakaaliwingsit olivat parin vuoden takainen grillihitti.

Tänä vuonna HS:n ohjeella tehty feta-kasvisvoileipäkakku keräsi runsaasti kehuja sekä kiinnostavan ulkonäkönsä että makunsa puolesta. Hauska yllätys, kun voileipäkakun sisältä paljastuu muun muassa paahdettua munakoisoa.



Tykästyin myös grilliin päätyneisiin tofuvartaisiin, joiden päälle siveltyyn soosiin sovellettiin näiden filippiiniläisten kanavartaiden mausteista kastikeohjetta:

1 (yli)kypsä banaani
1 dl ketsuppia
1 dl sitruunalimonadia
½ dl rypsiöljyä
2 rkl fariinisokeria
2 rkl sitruunamehua
2 rkl soijakastiketta
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl chilihiutaleita
1 tl mustapippuria
1 tl suolaa

Valmista marinadi. Kuori ja muhenna banaani. Laita kattilaan. Lisää loput ainekset. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljalleen kuplien ilman kantta noin 10 minuuttia, kunnes seos on sakeaa. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja laita sitten jääkaappiin viilenemään vähintään 1 tunniksi, kunnes kastike on kylmää. (Jääkaappikylmästä kastikkeesta osan voi käyttää marinointiin ja loput glaseeraamiseen.)



Yhdeksi suosikkiruokalajiksi muodostuivat hölskykurkut, joista ei näköjään ole otettu yhtään kuvaa. En muistanutkaan, kuinka kätevästi niistä saa kesäiseen ruokapöytään lisukkeen, kun ohueksi viipaloidun kurkun ja tillin lisäksi hölskytykseen tarvitaan vain väkiviinaetikkaa (2 rkl), sokeria (1 rkl) ja suolaa (1/2 tl).

Muita uusia suosikkiruokaohjeitani olivat muurinpohjalettujen kanssa tarjoillut uunipaahdetut raparperit, joihin tarvittavat raparperipalat oli kuorittu ja maustettu sokerilla ennen uunittamisvaihetta. Lisäksi levitin lättyni päälle kauravaniljakastiketta, jonka koostumuksesta tykkäsin kovasti.





Lisäksi ruokalistalla oli muun muassa halloumisalaattia, wasabilohi-avokadopiirakkaa ja marjakakkua (samassa yhteydessä vietettiin myös synttärijuhlia).

Kaiken syömisen oheen keksittiin myös monenlaista ajanvietettä. Mölkkymestaruutta ei tänä vuonna ratkottu, mutta kolmijalkajuoksu (jossa juostaan pareittain vierekkäin olevat jalat yhteensidottuina) tarjosi meikäläiselle yhdet juhannuksen parhaista nauruista.

tiistaina, kesäkuuta 11, 2019

Savustettua lohta hiiligrillissä



Kesäkausi on alkanut kotikeittiössämme täydellä tohinalla, ja ruokaa on tullut kokattua viime aikoina paljon enemmän pihalla hiiligrillissä kuin sisällä hellan ääressä. Yksi suosikkiruokaohjeista on ollut tämä lisukeparsakaali, johon saa mukavaa vaihtelua lisäämällä joukkoon vaikkapa paprikaa.

Vähän aikaa sitten teimme Weberin ohjeella savustettua lohta, joka olikin sen verran mainiota, että pitää saada ohje talteen tänne Pastanjauhantaan.

Lohi olisi pitänyt alkuperäisen ohjeen mukaan kypsentää seetripuisen grillilankun päällä, mutta koska meillä ei ollut sellaista (emmekä mielellämme tätä nykyä osta mitään, mitä emme ihan välttämättä tarvitse), päädyimme savustamaan lohen grilliin ripoteltavien savustuslastujen avulla.

Savustus onnistuikin ällistyttävän hyvin, ja lohi oli tosiaan muutenkin oikein hyvää. Kalan päälle ripotellun mausteseoksen sokeri karamellisoitui lohen pinnalle mukavasti, ja myös pippurilajitelma toimi grillatun lohen päällä aika hauskasti. Toki tykkäsin kovasti myös tomaattisalsasta ja uusista perunoista.

Savustettu pippurilohi

vajaan kilon painoinen pätkä lohta (nahkoineen)

marinadi:
1 rkl erilaisia pippureita (kokonaisina)
½ punttia tuoretta tilliä
3 tl suolaa
3 rkl ruskeaa sokeria

salsa:
1 tuore punainen chili
3 keskikokoista kypsää tomaattia
½ kurkku
sitruunasta puristettu mehu + raastettua sitruunan kuorta
2 kevätsipulia
pieni kourallinen tilliä
1 avokado
1 rkl hyvälaatuista oliiviöljyä
2 tl punaviinietikkaa
suolaa
pippuria
sokeria

perunat:
250 g uusia perunoita

Sekoita marinadin ainekset. Levitä marinadi kalan päälle (nahattomalle puolelle) ja kääri tiukasti tuorekelmuun. Laita kala jääkaappiin vähintään 1–2 tunnin ajaksi.

Esilämmitä grilli 150°C:hen eli varsin matalalle lämmölle, jotta kala ehtii kypsyä sisältä ennen kuin se palaa päältä. Jos grillissäsi ei ole lämpömittaria, voit kokeilla perinteisellä käsitestillä: kun pystyt pitämään kättäsi parinkymmenen sentin korkeudella hiilten päällä 5–6 sekuntia, lämpö on sopivan matala. Jos käsi pitää kiskaista pois aiemmin, sulje vähän ilmaluukkuja ja kokeile kohta uudelleen. Hiiligrilleissä lämpöä hillitään yleensä sulkemalla ainakin kannen ilma-aukot osittain. Jos lämpö ei laske tarpeeksi, voi koittaa sulkea pohjankin venttiilejä.

Grillaa lohta (halutessasi vedessä liotetun grillilankun päällä) epäsuoralla tulella kansi suljettuna niin kauan, että se saavuttaa 58° C sisälämpötilan. Silloin lohi on kypsää, mutta vielä kauttaaltaan mehukasta. Jos sinulla ei ole lankkua (kuten ei meilläkään), voit hyvin savustaa liottamalla paria kourallista savustuslastuja ennen grillausta puolisen tuntia vedessä ja ripotella märkiä lastuja sitten suoraan hiilille grillauksen varrella. Pidä grillin kantta mahdollisimman paljon kiinni, jottei lämpö ja savu karkaa grillistä! (Tai kuten jenkit sanovat: "If you're looking, it ain't cooking.")

Keitä kalan kypsymistä odotellessasi uudet perunat ja valmistele salsa pilkkomalla ainekset ja sekoittamalla ne keskenään.

sunnuntaina, toukokuuta 05, 2019

Pad thaista tom kha -keittoon: Vertailussa Oulun thaimaalaiset ruokapaikat



Oululaiset ruokabloggaajat kokoontuivat taas eilen vertailemaan oululaisten ravintoloiden antia: Tällä kertaa testissä olivat kaupungin thaimaalaiset ravintolat, ja mukana maistelemassa olivat Kokit ja Potit, Kokkeillaan ja Kärähtäneet.

Blogiraadin yksimielinen mielipide oli, että thaimaalaisten ravintoloiden anti on kautta linjan parempaa kuin kaupungin (tammikuussa testaamamme) kiinalaisten ravintoloiden tarjonta. Syynä tähän saattaa olla se, että kiinalaisia ravintoloita ryhdyttiin perustamaan Suomeen jo siinä vaiheessa, kun kaukomatkailua ei harrastettu vielä käytännössä ollenkaan ja ravintoloiden makumaailma yritettiin tehdä suomalaisten suuhun sopivaksi.

Thaimaan kanssa oli toisin. Kun Suomeen ryhdyttiin perustamaan ensimmäisiä thaimaalaisia ruokapaikkoja, monella oli jo selkeä mielikuva siitä, miltä ruoka Thaimaassa maistui. Thaimaan-matkailu alkoi saavuttaa nimittäin runsaasti suosiota jo 1990-luvun alkupuolelta alkaen. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin lokakuussa 1997, miten ”Suomi alkoi sulattaa idän makuja:

”Olisi ihme, jos thaimaut eivät alkaisi kotiutua meille, sillä toissa vuonna Thaimaassa lomaili 7 000 suomalaista ja viime vuonna 15 000. Se on Kanarian ohella talven suosikkikohde.
Virta vie suuret joukot rantalomalle kaukoitään. Esimerkiksi viime kaudella Tjäreborgilla oli siellä vain yksi lomakohde, vanha tuttu Phuket. Uudessa esitteessä niitä on yhdeksän lisää. Kohta suomalaisille käyvät tutuiksi Hua Hin, Cha-Am ja Koh Phi Phi.
Maut siirtyvät massojen mukana. Muistatteko vielä Kreikka-innostuksen? Se toi suomalaiskoteihin fetan ja mustat oliivit, ja jokaiseen ravintolaan kreikkalaisen salaatin.
Pian thailomalta palaajat kaivelevat matkatavaroistaan korianteria, sitruunaruohoa ja linnunpesän muotoisia riisinuudeleita.”
(HS 5.10.1997)

Meistä pastanjauhajista kumpikaan ei ole koskaan käynyt Thaimaassa, mistä syystä Suomesta saatavien ruokien autenttisuus on tietenkin todella hieno asia.





Blogiraatimme valitsi vertailuun tom kha -keiton (jättikatkaravuilla), vihreän curryn (kasviksilla / tofulla / lihalla) sekä pad thai -annoksen eli paistetut nuudelit (kanalla). Vertailtavat ravintolat olivat keskustassa sijaitsevat Pikku Thai, Pad Thai Baan Naa, Phuket Thai Take Away sekä Tuirassa sijaitseva Noodle Bar 9.

Alkujaan ajatuksena oli woltata annokset kotiin (kiinnostava tapahtuma näin wolttialueen ulottumattomissa asuvan näkökulmasta), mutta koska valituista ravintoloista ainoastaan yksi oli mukana Woltissa, bloggaajat jalkautuvat loppuihin ravintoloihin itse ja toimivat omina wolttikuskeinaan.





Aivan kaikista paikoista ei saanut kaikkia valittuja annoksia, mistä syystä parista ravintolasta valikoitui testaukseen ylläreitä (esim. Pad Thai Baan Naasta kasvispyörykät thai satay -kastikkeella).

Testiannosten ulkonäköä ja makua arvioituamme ravintolat pisteytettiin seuraavaan järjestykseen:
1) Noodle Bar 9
2) Phuket Thai Take Away
3) Pad Thai Baan Naa
4) Pikku Thai

Annosten ulkonäkö oli kautta linjan varsin houkutteleva (esim. Phuketin pad thai), ja testiin pääsi todella mainioita makuja (esim. Noodle Barin kookosmaitopohjainen keitto). Noodle Bar ja Phuket ovat olleet Oulussa parin viime vuoden ajan myös meidän henkilökohtaisia suosikkiruokapaikkojamme. Noodle Bar tietenkin ansaitsee hatunnoston myös siitä, että ravintola tarjoilee myös kausiruokaa (sieniruokia syksyllä ja villivihanneksia kesällä).

Thaimaalaissa ruoissa hyvien makujen taustalla on (samaan tapaan kuin ruoanlaitossa tietenkin yleensäkin) onnistunut vastamakujen varaan rakentunut suola- ja happotasapaino. Pikku Thailla maut olivat hiukan epätasapainossa, mutta pienellä säätämisellä sielläkin saisi syödäkseen varmasti huomattavan makoisia annoksia.





Take away -elämyksestä vielä sen verran, että vaikka ruokailussa tietenkin vierähti tunti jos toinenkin, ruoat säilyivät paketeissa lämpiminä yllättävän hyvin. Omatoimisena wolttikuskina toimiminen meni hiukan sähläämiseksi, koska menimme omien (Phuketista noutamiemme) ruokapakettien kanssa aluksi ihan väärään kerrostaloon ja rappuun. Oikea wolttikuski osasi luullaksemme perille huomattavasti vakuuttavammin.

PS. Maistelutilaisuus järjestettiin Kokkeillaan-blogin residenssissä, mistä isäntäväelle suuret kiitokset (lukekaa lisää täältä + Kokkien ja pottien kirjoitus täältä). Seuraavaksi kohteeksi blogiraatimme voisi ottaa vaikka kaupungin parhaat burgeribaarit.

tiistaina, huhtikuuta 23, 2019

Uusi suosikkiresepti: lampaanviulu isoäidin tapaan



Me olemme jämähtäneet pääsiäisen vietossamme samaan tapaan tehdä vuodesta toiseen lammasateria ylikypsästä lampaasta tsatsikeineen ja kreikkalaisine salaatteineen.

Tänä vuonna päätin kokeilla jotain uutta, ja ohjeeksi valikoitui itseoikeutetusti hiljattain edesmenneen Mysi Lahtisen klassikkoresepti lampaanviulu isoäidin tapaan. Ohje on ilahduttanut aiempina pääsiäisinä ainakin Kulinaarimurujen ja Kärähtäneiden blogikeittiöitä:

Lampaanviulu isoäidin tapaan

n. 3 kg:n lampaanviulu
1 tl kuivattua timjamia
3 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua salviaa
1 tl kuivattua rosmariinia
1 tl mustapippuria
2 tl suolaa
8-10 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
1,5 dl hyvää oikeaa kahvia
3 sokeripalaa (tämä piti korvata hienolla sokerilla)
2 dl vahvaa äkäistä lihalientä
öljyä

Muotoile uunipellille kaksinkertaisesta alumiinifoliosta hieman lampaanviulua suurempi kaukalo ja nosta paisti siihen.
Mittaa yrtit, mustapippuri ja suola kuppiin. Sekoita mausteet keskenään. Kuori valkosipulinkynnet. Halkaise isot ja pulskat kahtia. Keitä hyvää kahvia puolentoista desin verran ja pane sokeripalat kahviin sulamaan.
Pistele viuluun teräväkärkisellä veitsellä 10 melko syvää reikää ja toppaa ne täyteen yrttiseosta. Sulje reiät valkosipulinkynsillä. Paina kynnet lihan sisään piiloon. Ulkona törröttävät sipulinpäät kärähtävät ja maistuvat pahalta. Sivele viulun pinta öljyllä ja ripottele loput yrttiseoksesta päälle. Nosta viulu 225-asteiseen uuniin ja paista runsaat viisitoista minuuttia. Vähennä sen jälkeen lämpö 200 asteeseen ja valele viulu kahvilla ja kermalla. Noin kymmenen minuutin kuluttua on lihaliemen vuoro tulla kaadetuksi viulun kannelle.
Hetken kuluttua on lihaa ruvettava valelemaan aina silloin tällöin folioon kertyneellä tuoksuvalla liemellä.
Laske tunnin kuluttua uunin lämpö 175 asteeseen. Jos liemi haihtuu liiaksi, lisää kiehuvaa vettä.
Mitä ahkerampi valelija on, sitä kauniimmin soivan viulun hän saa palkakseen noin kolmen tunnin kuluttua.
Nosta valmis lampaanviulu foliovuoasta. Kerää vuoan pohjalta herkullinen valeluliemi tarkasti talteen. Kääri paisti folioon ja peittele rauhoittumaan.

Me teimme kastikkeen uunipelliltä kerätystä valeluliemestä, jota keitettiin reilusti kasaan ja lisättiin mukaan loraus kermaa. Muuta ei tarvittu, koska liemessä oli jo valmiiksi harvinaisen monipuolisesti voimakkaita makuja. Lampaan ja kastikkeen kaveriksi keitettiin kokonaisia perunoita sekä valmistettiin pannulla glaseerattuja porkkanoita.

Valelin uunissa paistuvaa lammasta todella ahkerasti, ja lopputuloksena syntynyt lammas oli jotain aivan taivaallista. Pitkästä aikaa paras ruoka, joka omassa kotikeittiössä on valmistunut. Tätä pitää saada heti seuraavana pääsiäisenä uudestaan!

Mysi Lahtinen on tuonut jauhantakeittiöömme vuosien varrella muitakin kestosuosikkiruokaohjeita, ja esimerkiksi hänen kirjoittamansa venekokin keittokirja on aina kesäaikaan yksi suosikkikeittokirjoistani. Maistuvien ruokien kehitteleminen ja hyvien kirjojen kirjoittaminen ei olekaan hullumpi tapa jättää nimeään historiaan.

Viime vuonna edesmennyt Joël Robuchon muistetaan "maailman parhaan" perunamuusin tekijänä. Hänenkin kuoltuaan mietin, että olisipa mahtavaa, jos minutkin muistettaisiin tulevaisuudessa jostakin maukkaasta, läheisiäni ilahduttaneesta ruokalajista.

sunnuntaina, huhtikuuta 14, 2019

Paahdetut pekoni-vaahterasiirappiruusukaalit



Jauhantapajalla on ollut viime viikkoina monenlaisia kevätkiireitä ja samalla käyttöä ruokaohjeille, joihin ei sisälly liian paljon työvaiheita tai raaka-aineita.

Allrecipes-sivustolta löytyi resepti tähän yksinkertaiseen ruusukaaliohjeeseen:

Vaahterasiirapissa paahdetut ruusukaalit pekonin kera

n. 500 g ruusukaalia (poista pieni pala kannasta ja uloimmat lehdet)
0,6 dl oliiviöljyä
3 rkl vaahterasiirappia
4 viipaletta pekonia, paloiteltuna
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Asettele kaalit uunipellille yhteen kerrokseen. Roiskuttele päälle öljy ja vaahterasiirappi. Sekoittele niin, että öljy ja siirappi leviävät mahdollisimman tasaisesti. Ripottele joukkoon pekoninpalat. Mausta suolalla ja pippurilla.
Paahda uunissa niin pitkään, että kaalit kypsyvät ja karamellisoituvat. Tämän pitäisi kestää noin 45 minuuttia (sekoita paistosta paahtamisen puolivälissä).

tiistaina, maaliskuuta 12, 2019

Tasty Japanin lohikuutiot



Mainio keino uuden kielen oppimiseen on yrittää saada selkoa kyseisellä kielellä kirjoitetuista ruokaohjeista. Yritän opiskella japania hiukan joka päivä, ja aina välillä vietän aikaa myös japaninkielisillä reseptisivustoilla.

Viime vuonna Japanissa asuessani seurasin Instagramissa ahkerasti Tasty Japan -kanavan ohjeita, joista kokeilulistalla ovat esimerkiksi matcha-valkosuklaakeksit.

Tätä lohiruokaa ennätin jo kokeilemaan. Alkuperäisessä ohjeistuksessa näitä tarjoiltiin tikun nokkaan aseteltuina suupaloina, mutta me keitimme kaveriksi riisiä, ja hyvin toimi silläkin tavalla:

Lohikuutiot (katso video-ohjeistus täältä)

pätkä lohifilettä kuutioituna

marinadi:
1 dl soijakastiketta
puolikkaasta sitruunasta puristettua mehua
25 g hienonnettua inkivääriä
4 hienonnettua valkosipulinkynttä (laitoin itse vähän vähemmän)
1 pitkulainen punainen chili pilkottuna (poistin itse siemenet)
ripaus suolaa (lopputulos oli aika suolainen, joten tämän ripauksen voi jättää poiskin)

ruokaöljyä
50 g juoksevaa hunajaa
seesaminsiemeniä
(koristeluun punaista chiliä, seesaminsiemeniä, kevätsipulia tms.)

Sekoita marinadin ainekset huolella kulhossa. Laita kuutioitu lohi joukkoon ja anna marinoitua liemessä (kulhossa kelmun alla) 15-30 minuutin ajan.

Kuumenna hiukan öljyä paistinpannulla ja kippaa lohimarinadi sekaan. Lisää pannulle myös hunaja ja seesaminsiemenet. Sekoittele ja anna kiehahtaa. Kun kastike alkaa muuttua paksummaksi, lisää lohipalat ja paista niin pitkään, että palat kypsyvät (kääntele välillä, jotta kastiketta tarttuu paloihin mahdollisimman tasaisesti). Tarjoile.

tiistaina, helmikuuta 26, 2019

Kuumat mojitot



Kävin helmikuun alkupuolella Sapporossa ja samalla tietenkin Sapporo Snow Festival -alueella, jossa pääteoksena oli tänä vuonna lumesta tehty Helsingin tuomiokirkko.

Samalla ehdin tietenkin katsella lumifestareiden ruoka- ja juomatarjontaa. Erityisesti kuumia mojitoja myyvä koju kiinnitti huomioni, ja ajatuksena oli käydä kojun kuumaa juomaa myöhemmin myös maistelemassa. Ajatus jäi kuitenkin sikseen, kun seuraavalla käyntikerralla satoi runsaasti kosteaa vaakaräntää, eikä alueella seisoskelu liiemmin houkutellut.



Kotona talvimojitoja oli joka tapauksessa päästävä saman tien testaamaan:

Hot mojito (kuuma mojito)

4-6 cl vaaleaa rommia
puoli limeä per kuppi
tuoretta minttua, muutaman oksan lehdet per kuppi
sokeria (ehkä se sama 4–6 cl kuin rommiakin, tai jopa hieman reilummin)
kuumaa vettä

Teimme kuumat mojitot aika lailla täsmälleen samalla tavalla ja samoista aineista kuin perinteiset kylmätkin – korvasimme vain soodaveden kuumalla vedellä vesipannusta. Ehkä pienoinen säätöoperaatio kannattaa kuitenkin tehdä. Mielestämme ruokien ja juomien happamuus korostuu kuumassa, jolloin tarvitaan enemmän sokeria tms. vastamakua tasapainottamaan sitä, jottei kokonaisuudesta tule liian kirpeä. Niinpä näihin kuumiin versioihin laitettiin jopa tuplamäärän sokeria viileän version ohjeistukseen nähden.

Laita siis kupin pohjalle lohkottu puolikas lime, rommi, sokeri ja mintunlehdet ja survo seosta puunuijalla hetken aikaa niin, että limen mehu vapautuu. Kaada sitten päälle makusi mukainen määrä kuumaa vettä.

Sokeria voi vielä hyvin lisätä lopuksi, jos tuntuu, että tuli kuitenkin yhä liian kirpeää. Limen määrää ei kuitenkaan kannata pienentää, koska silloin juoman mojitomainen raikkaus kärsii. Lopuksi mojitot koristeltiin vielä pakastekarpaloilla.



Kuumalla mojitolla ehtii vielä osallistumaan uudelleen virkistettyyn #kuukaudenruokahaaste'eseen, jonka aiheena ovat tässä kuussa sitrukset.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails