keskiviikkona, marraskuuta 02, 2011

Ei siellä mitään makkaraa tai munkkia näkynyt

Piipahdimme syyslomalla muutaman päivän verran Berliinissä, josta on tullut viime vuosina vaikka kuinka monen tuttavamme suosikkikaupunki. Eikä se hullumpi ollutkaan.

Tunnelma oli enimmäkseen mukavan mutkaton ja rento, ja sama meininki näkyy myös kaupungin suosituimmissa ruoka-annoksissa. Pikaruoka on Berliinissä dönerkebapia ja currywurstia. Döner on Saksaan muuttaneiden turkkilaisten lahja maailman pikaruokailevalle kansalle.

Minä pidin Berliinin kebapissa ennen kaikkea pitaleivän jämäkkyydestä. Paahdettu leipä + sopivan paksu kuori = syöminen onnistui ihan käsipelillä. Kebaplihaa ei ollut Berliinissä myöskään haudattu chilikastikkeeseen, mikä oli myös oikein mukava yllätys.

Toinen kuvan pitoista on kuvattu Alexanderplatzilla ja toinen on puolestaan kanakebap kuuluisassa Mustafassa, jossa hallittiin myös kasvisten käyttö pitaleivän täytteenä.



Currywurstia aion opetella valmistamaan itsekin, jos vaan löytäisin ruokalajiin tarpeeksi lihaisia makkaroita. Wurstien päälle tarvitaan tomaattista kastiketta sekä curryjauhetta, josta sivumennen sanottuna en ole ikinä liiemmin välittänyt. Mutta jostain syystä se maistui makkaran ja tomaattisoosin yhteydessä yllättävän hyvältä.



Berliinin saa kiitosta myös erinomaisista aamiaisista, joiden tarjoilu ei todellakaan lopu aamukymmeneen. Onneksi olimme kaukaa viisaasti varanneet hotellihuoneemme aamiaisettomana, ja kyllä kannatti. Valmiiksi kasattuja aamiaistarjottimia voin muistella kaikkina niinä arkisina pakkasaamuina, kun elämä maistuu taas kaurapuurolta.

Kuvien brunssipaikat olivat Cafe Fleury (Weinbergsweg 20, U Rosenthaler) ja hauskalla, kahviloita pursuavalla Friedrichshainin alueella sijainnut Intimes (Boxhagener Str. 107, U Frankfurter Tor tai Samariterstraße).

Kahvila-elokuvateatteri Intimesin jälkimmäisessä osassa näytti pyörivän uusi Kaurismäki-elokuva, eli noilla kulmin ymmärrettiin selvästikin hyvän päälle.

Myös myöhäinen aamiainen oli erittäin runsas ja maukas.



Berliinistä löytyy ruokapaikkoja moneen makuun, ja esimerkiksi vegeruokaa tuntui olevan tarjolla tavallista paremmin. Me olimme varanneet pöydän unsicht-Bariin, jossa asiakkaat ruokailevat pilkkopimeässä. Olin pitänyt ajatusta aina aiemmin liiallisena erikoisuuden tavoitteluna, mutta päätin siitä huolimatta antaa paikalle mahdollisuuden.

En tiedä, olisiko kannattanut, sillä paikan ruoka oli hinta-laatusuhteeltaan harvinaisen kehnoa. Alkupalasalaatti oli tylsä ja ponneton, etenkin siihen nähden, että Berliini osoitti joissakin muissa paikoissa olevansa herkullisten luomukasvisten luvattu maa.

Pääruoka oli hyvin laitosruokamaista ja maistui tuiki tavalliselta lihalta ja ruskealta kastikkeelta. Perinteistä saksalaista ruokaa. Jälkiruoka oli vähän parempaa, mutta ei edelleenkään herättänyt hurraa-huutoja. Pimeässä istuskelu tuntui pitemmän päälle idioottimaiselta, ja olin helpottunut, kun tarjoilija tuli tiedustelemaan, haluaisimmeko jo lähteä (etenkin, kun lähistöllä oli pari hakematonta geokätköä).

Mutta mene ja tiedä. Voihan olla, että annosten maistumattomuuden syy oli minussa itsessäni. Ehkä annosten ulkonäkö on yleensä se, joka saa ruuan maistumaan? Muuten kaikki sujui hyvin. En panikoinut pimeydessä (ja esimerkiksi virittänyt laukussani olevaa otsalamppua päähäni palamaan) enkä koheltanut muutenkaan. Muutamassa muussa pöydässä rikottiin juomalaseja, mutta ehkä kahden hengen pöydässä oli helpompi asetella lasinsa oikeaan paikkaan.

Vanhan DDR:n puolella oli muutamia melko näyttäviä esimerkkejä valtaviin kerrostalolähiöihin perustuneesta asuntopolitiikasta. Osasta asukkaat olivat jo muuttaneet pois ja talot palvelivat nyt katutaiteen alustana. Olisipa kiva tietää, millainen huimapää nuo ylimmät graffitit on onnistunut tuhauttamaan.

Suomesta on Berliiniin lyhyt matka, ja Suomi olikin Berliinissä monessa paikassa läsnä. Retkeilykaupan tuotemerkeissä (Napapijri ja Kaikkialla), elokuvissa, Karoliina Kantelisen tulevassa esiintymisessä, Friedrichstraßen varrella sijaitsevassa näyttävässä Iittalan putiikissa.

...ja oululaislähtöisen Sauli Kemppaisen luomissa ravintola-annoksissa. Kyseinen Kemppainen on saanut Michelin-tähden tarjoilemalla saksalaisille suomalaista tervaa ja marjoja. Minulla jäi hänen ravintolastaan (Die Quadriga) mieleen ennen kaikkea esijälkiruoka nimeltään White Russian, jonkatyyppinen juoma tunnettiin oululaisissa baareissa opiskeluaikanani nimeltä huopatossu. Veikkaan, että tämänkertaiseen tossuun oli saatettu tarvita nestetyppeä.

Ruokaturistille pakollinen käyntikohde on tietenkin KaDeWen ruokakerros, jossa ruokaa pääsee myös syömään (maksua vastaan) loputtomiin jatkuvilla ruokatiskeillä. Mieleni olisi tehnyt kovasti bouillabaissea, mutta päädyimme sitten muutamaan irlantilaiseen osteriin. Eivät ne edelleenkään meikäläiselle oikein maistu, mutta tulipa taas kokeiltua.

Berliinissä on kuulemma tällä hetkellä pop syödä aasialaista ruokaa. Me piipahdimme yhtenä iltana korealaisessa Kimchi Princessissä, jossa ruokaa valmistetaan pöytägrilleillä. Minä en tosin valmistanut, kun päätin testata korealaista pyttipannua nimeltään bibimbap. Olihan se herkullista, jos kohta osittain ihan mahdottoman tulista. Taisin saada opetuksen niistä kerroista, kun olen pilkkonut pahaa aavistamattomien läheisteni ruokaan ihan liikaa chiliä.

Kimchi Princessin lähellä oli muuten leppoisa baari (Bierkombinat Kreuzberg), jossa pääsi maistamaan paikallisten pienpanimoiden oluita. Minä olin vaan bibimbapista niin ähkyssä, etten jaksanut maistella juuri mitään.

Berliinin museoanti olisi ollut kokonaisuudessaan ihan mahdottoman houkutteleva (olen vuosia haaveillut pääseväni esimerkiksi Berliinin egyptiläiseen museoon). Me kävimme ainoastaan DDR-museossa, joka oli sitten sitäkin kiinnostavampi. Onhan DDR näkynyt meidän lapsuudessamme ainakin Nukkumattina, jos ei muuten.







Museossa tavaroita pääsi ihan oikeasti koskettelemaan. Esillä olleeseen Wartburgiin (ja varakkaamman väen Volvoon) sai mennä sisälle, keittiössä sai kurkkia laatikoihin jne. Lankapuhelinkin alkaa olla jo aika eksoottinen kapine C-kasetista puhumattakaan. Museokaupassa myytiin ostalgian hengessä DDR-keittokirjoja.

38 Comments:

At 2/11/11 09:16, Blogger Yaelian said...

Hieno kuvaraportti Berliinistä:)

 
At 2/11/11 09:23, Blogger Rosmariini said...

Mutta missä on pakollinen turistikuva Brandenburger Torista? :)

 
At 2/11/11 09:31, Blogger Mikko J. Kalavainen said...

OI!!! Fleury!!! Muutama viikko pitäisi malttaa odottaa vielä, sitten pääsee tuohon pöytään taas istuskelemaan... Unsichtiin oli taannoin pöytävaraus meilläkin, mutta päädyimme perumaan sen viimetingassa. Ilmeisesti emme ole missanneet sen suurempia elämyksiä kuitenkaan. Kiitos matkakuumeen nostatuksesta, vaikka luulin ettei se enää olisi voinut nousta. Kannattanee muuten tulevaisuudessa katsastaa joulumarkkina-Berliini, on evästä niilläkin tarjolla... :D

 
At 2/11/11 09:31, Anonymous kati said...

Minulle on Berliinistä jäänyt mieleen kaksi kulinaarista riemunaihetta: überhyvät falafelit (kuivakkuus kaukana) ja etiopialainen ravintola. Jälkimmäinen oli vähän samanlainen oivalluksellinen kokemus kuin ihka ensimmäinen sushinsyöntikerta: että tällaisiakin makuja ja makuyhdistelmiä maailmassa on!

 
At 2/11/11 09:41, Blogger Nanna said...

Kivaa luettavaa taas kerran. Berliini(kin) on minulla vielä käymättä, matkakuume tuli.

Saatan olla väärässäkin, mutta käsittäkseni Napapijri on norjalainen tuotemerkki?

 
At 2/11/11 09:57, Blogger Rosmariini said...

Mikko: Joo, arvaa vaan, jäikö tuo joulumarkkina-ajatus kaivelemaan. Nyt siellä oli vielä Halloween-jutut joka paikassa esillä.

Minä jotenkin suunnittelin, että tuolla Unsichtissa olisi oikeasti kiinnostavaa syötävää. Pieniä makupaloja, joiden makumaailmaa voisi arvailla mielessään.

Nyt suurimmaksi elämykseksi jäi elefanttijonossa eteneminen (kolme pientä elefanttia marssii näin...).

Kati: Hitsi joo. Jotain sikäläistä etiopialaista paikkaa oli kehuttu parissakin paikassa.

Nanna: Joo, ei se suomalainen ainakaan ole. Se nimi vaan muistutti Suomesta. :) Ja olisikohan Kaikkialla voinut olla sen retkikaupan oma tuotemerkki?

 
At 2/11/11 10:18, Blogger Virpi said...

Ää, määkin haluan Berliiniin!

 
At 2/11/11 10:26, Anonymous Anonyymi said...

MAHTAVAA ! lähtö olisi Berliiniin ensi viikolla joten tästä sai taas lisää ideoita matkaan ! kiitos paljon.

 
At 2/11/11 10:35, Anonymous Anonyymi said...

Vielä sen verran että minkä hintainen paikka tuo Die Quadriga suunnilleen on?

 
At 2/11/11 10:47, Blogger Rosmariini said...

Virpi: Ää, niin määkin! Mutta veikkaan kyllä, että viihtyisit.

Anonyymi: Oi, onnenpekka!

Olihan se ihan kamalan kallis paikka, luullakseni kallein missä on ikinä käyty. Eikä kehdannut mennä edes farkuissa, eli vähän epätyypillinen paikka meikäläiselle. :)

 
At 2/11/11 10:50, Blogger Nanna said...

No ni, katos kun en tajunnut, että tiesit. ("Kaikkialla" oletin ilman muuta olevan joku oululainen kuksamerkki, kun en ollut siitä ikinä kuullutkaan...) :D

 
At 2/11/11 11:02, Blogger Rosmariini said...

Minä olen retkikauppojen kanta-asiakas (aina on sopiva aika haaveilla reippaasta ulkoilmaelämästä;), joten kaikkein tutuimmat tuotemerkit ovat hyvinkin tuttuja. :D

Paikallisten suosima merkki näytti olevan Jack Wolfskin.

 
At 2/11/11 11:06, Blogger Nanna said...

Jaahas, no koskas järjestetään ruokabloggaajien erävaellus? Ensi syksynä?

 
At 2/11/11 11:17, Blogger Rosmariini said...

Joo, kannatetaan! Siinähän voisi vaikka samalla poimia vastaan tulevia geokätköjä.

 
At 2/11/11 12:56, Blogger Pippurimylly said...

Napapijri on ilmeisesti italialaisomistuksessa oleva merkki, jonka logoon on napattu lippu Norjasta ja nimi on melkein suomea. Ilmeisesti se on riittävän eksoottinen yhdistelmä keskempänä Eurooppaa :)

 
At 2/11/11 13:08, Blogger Rosmariini said...

Mutta mikä olikaan sen ison retkikaupan nimi? Meni pois mielestä.

 
At 2/11/11 13:35, Anonymous Anonyymi said...

Kebab, ei Kebap. Pöh

 
At 2/11/11 13:53, Blogger Rosmariini said...

Käsittääkseni molemmat muodot ovat mahdollisia. Kebab on toki vakiintuneempi ja täällä Suomessakin enemmän käytetty, mutta minulle on kerrottu, että Turkissa syödään nimenomaan kebappia?

 
At 2/11/11 16:29, Anonymous Anonyymi said...

**Käsittääkseni molemmat muodot ovat mahdollisia. Kebab on toki vakiintuneempi ja täällä Suomessakin enemmän käytetty, mutta minulle on kerrottu, että Turkissa syödään nimenomaan kebappia?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kebab

Kebab on kebab on kebab. Ihan sama millä koordinaateilla sitä liikkuu :)
Sama homma pizzan, erinäisten pastamuotojen ja ihan minkä tahansa vierasperäisen sanan kanssa. Ei aleta oikomaan ja kikkailemaan :)

 
At 2/11/11 17:18, Blogger Rosmariini said...

Kannattaa tsekata, mitä tuossa Mustafan kojun kyltissä sanotaan (http://mustafas.de/). Eli he kokivat myyvänsä meille nimenomaan kebapia.

 
At 2/11/11 18:05, Blogger Anna said...

Ihanan inspiroiva Berliini-postaus! <3 Mukavaa, että currywurstikin maistui ;)

Mun mielestä Saksassa näki paljon tuota kebap-muotoa.

Vaan suositteleehan Kielitoimistokin, että suomeksi pitsa on pitsa eikä pizza. Että ei se aina ole niin yksioikoista noiden kirjoitusmuotojen kanssa :)

 
At 2/11/11 18:26, Blogger Rosmariini said...

No maistuihan se toki, kun tomaattikastiketta oli kunnon keko annoksessa mukana. :) Pikaruokamaailma on kyllä kiehtova, kun osa ilmiöistä on niin paikallisia. Ja osa on valloittanut puoli maailmaa ihan tuosta vaan.

Mistä tuli mieleen, että hodarikojuja tuolla Berliinissä näkyi myös paljon.

Minun mielestäni pitsaa oli se 80-luvun ketsuppiraidoitettu syötävä tai sitten Saarioisten minipitsa. Ja samaten aamuyöstä mukaan noudattu suomalainen kiskaruoka voisi olla vaikka kepappia. Sen verran kauas on tultu alkuperäisestä arabialaisesta kebabista. :)

Jos pizza olisi pitsa ja couscous kuskus, niin onko vodka sitten suomeksi votka?

 
At 2/11/11 18:53, Anonymous Anonyymi said...

Ihan pakko... Kyllä Turkissa kebap on nimenomaan se oikea sana.

http://fi.wiktionary.org/wiki/kebap

 
At 2/11/11 18:55, Anonymous Anonyymi said...

Ja Turkin wikistä
http://tr.wikipedia.org/wiki/Kebap

 
At 2/11/11 19:20, Blogger Rosmariini said...

Kebap-muotoa suositaan ilmeisesti Saksassa jossain määrin juuri sen takia, että kebap on tullut sinne nimenomaan turkkilaisten siirtotyöläisten mukana.

Tykkään itse käyttää ruokalajeista yleensä sitä muotoa, joka sopii kulloiseenkin tilanteeseen & maahan kaikkein parhaiten. Eli Kreikassa vastaava eväs olisi gyros ja jossain toisaalla vaikka shawarma.

 
At 2/11/11 19:53, Blogger Campasimpukka said...

Globetrotter? Urheilu- ja retkeilykauppa:)

 
At 2/11/11 21:45, OpenID suolaajahunajaa said...

Ah Berliini! Berliiniläisissä aamiaisissa on ainostaan se vika, ettei jaksa syödä loppupäivänä sitä kaikkea ihanaa, mitä kaupunki tarjoaa ;-)

 
At 2/11/11 21:59, Blogger Rosmariini said...

Campasimpukka: Sehän se olikin!

Suolaajahunajaa: Tuo on niin totta! Just sen takia oli pakko jättää KaDeWen kutsuva kalakeitto väliin.

 
At 3/11/11 13:34, Blogger bera said...

Pikaruokakulttuuri on kyllä Saksassa oikein voimissaan ja monen sortin wurstit ja kebabit vievät kielen mennessään! Kävin loppukesästä Münchenissä ja tarjonta oli sielläkin ihan hyvää, vaikkei kuuleman mukaan kuitenkaan Berliinin veroista. Reissun jälkeen tuli kuitenkin koettua hetkellinen currywurst-ikävä, johon oli tietenkin kyhättävä helpotusta.

Tämä on mielestäni poikkeuksellinen pikaruoka siinäkin mielessä, että tämä on oikeasti nopea valmistaa, verrattuna vaikkapa hampurilaisaterian tekemiseen kotona.

Lidlin bratwurstit ovat lähes parhaimmistoa tähän käyttötarkoitukseen. Etenkin suomalaiset "bratwurstit" kannattaa kiertää mahdollisimman kaukaa, sillä niistä ei tule kuin pahamieli.

Itse tykkään keitellä kastikkeen kokoon ihan kulloisenkin fiiliksen mukaan ketsupista, vedestä, valkoisesta balsamicosta, sokerista, suolasta ja eri pippureista. Joskus menee mukaan ketsupin lisäksi muutakin tomaattipitoista. Tärkeimpänä aineksena on tietenkin curry. Perinteinen markettitavarasekoitus on aika vaisua, mutta onneksi itselläni kävi tuuri ja sain Istanbulista tuliaisiksi maustelajitelman, jossa oli mukana paikallista currya. Sopi tuohon ruokaan aivan täydellisesti! Melkeinpä suosittelen etsimään jostakin etnisestä kaupasta!

 
At 3/11/11 14:09, Blogger Rosmariini said...

Lidli onkin oivallinen paikka saksalaisen makkaran metsästämiseen. Miksi tuota(kaan) en itse hoksannut?!

Tuota currya olisi voinut tietenkin katsella saksalaisistakin ruokakaupoista, jos olisi hoksannut. (höh)

 
At 5/11/11 10:18, Blogger Heidi said...

Berliini on itselläkin seuraavaksi listalla. Tosin syyskuussa käyty New York kutkuttelee edelleen niin pahasti, että voi olla, että lyhyemmät reissut uhrataan, että päästäis taas kerran kauemmaksi :) Harmillista, että pitää valita, eikä voi mennä molempiin heti!

 
At 5/11/11 13:52, Blogger Rosmariini said...

New York oli kyllä ehdoton. Meni käydyistä kaupungeista kirkkaasti ykköseksi (jopa Oulunkin ohi;).

 
At 6/11/11 14:38, Blogger Heidi said...

Heheh, meidänkin mielestä meni kirkkaasti (rakkaan) Oulun ohi ;)

 
At 14/11/11 12:25, Anonymous Anonyymi said...

Hei,

Nyt on Berliini koettu minunkin osalta ! Aivan ihanaa oli. Kyllä vei sydämen mennessään. Käytiin yhtenä iltana hienostelemassa ja syömässä ravintolassa Paris-Moskau, syötiin 7-ruokalajin illalinen viineineen ja ruoka oli mahtavaa, suosittelen kovasti seuraavalle kerralle kun menette paikan päälle. Muuten oikeestaan pärjättiin ihan pikaruualla kun se vaan on niin hyvää suomalaiseen verrattuna.

 
At 17/11/11 17:19, Blogger Rosmariini said...

Itse mietin ihan samaa. Pikaruoka oli hinta-laatusuhteeltaan niin ylivertaista, ettei koskaan missään.

 
At 1/12/11 06:24, Anonymous Lilje said...

No voi höhhens kun pääsitte vierailemaan ilmeisesti just silloin kun olin itse reissussa! mukava että kuitenkin tykkäsitte kaupungista, tulette sitten ehkä toistekin :)

Kaikkialla muuten on tosiaan Globetrotterin ja muiden isojen eurooppalaisten ulkoilutarvikeketjujen oma merkki. Hassua että ovat antaneet sille suomalaisen nimen.

 
At 1/12/11 20:16, Blogger Rosmariini said...

Joo, just passelisti mentiin ristiin. :)

 
At 31/12/11 17:13, Anonymous Anonyymi said...

Itse en ole käynyt Berliinissä, mutta listoilla se kyllä on. Sen sijaan tartuin tuohon currywursti -asiaan: itsekään en ole koskaan currystä tykännyt, mutta kun mies tykkää kovasti (raaka) makkarasta, ja kaapissa sattui olemaan raakamakkaroide jämät edellisillalta, piti kokeilla tätä. Ohje on siis viime kuukausien jostakin Optiosta - kannattaa muuten lukea ihan ruokaohjeiden takia :) Ei oo eka eikä vika ohje sieltä. Ohje alunperin on jostain keittokirjasta, josta Option k.o. palstan kirjoittaja ohjeita kokeilee. Palstan kirjoittaja tuntee currywurstin ja sanoi että aika luksusversio. Voipi olla, mutta, kannattaa kokeilla tätä ohjetta ehdottomasti, vaikkei currystä tykkäisikään. On namia!

Currywursti
8 (raaka)makkaraa
1 sipuli
2 tl valkosipulia
1 rkl tuoretta inkivääriä
2 punainen chili
50 g voita
2 rkl curryä
1 tlk tomaattimurskaa
1 rkl tomaattisosetta
1 dl ranskankermaa
2 dl kookoskermaa

Paista valkosipulia, sipulia, inkivääriä ja chiliä hiljalleen voissa noin 5 min ajan. Lisää curry ja sekoita hyvin.

Lisää tom.murska, tom.sose, ranskankerma ja kookoskerma. Hauduttele 10 min. Kypsennä makkarat (ohjeessa sanotaan keittäen, mutta me paistetaan). Paloittele makkarat kastikkeeseen, tarjoa esim. ranskalaisten kera.

Pari kommenttia:
- Curryä EI pidä ostaa perus-suomalaisista ruokakaupoista. Meidän curry on tuliaisina Intiasta tuotu; kannattaa kokeilla tosiaan etnisiä kauppoja, tai ruonata tuliaisia maailmalta :) Tai tilata netistä.
- Makkarana suosisin ehdottomasti raakamakkaraa (kuten lähes joka asiassa jossa makkaraa syödään), ainakin Wurstilta saa ihan currymakkaraa (joka itsessään on aika mietoa). Mutta varmasti monikin raakamakkara toimii, saa varmasti jostakin Oulustakin.
- Kookokermaa ei saa jättää pois. Piste.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails