lauantaina, kesäkuuta 16, 2018

Sapporon ravintolat



Ruoka on japanilaisille kaikki kaikessa, ja monet japanilaiset kotimaanmatkailevat nimenomaan paikallisiin ruokiin perehtyäkseen. Esimerkiksi Hiroshimasta tulee mieleen alueelle tyypillinen okonomiyaki (japanilainen kaalimunakas) ja Osakasta takoyaki (mustekalapallot).

Japanin viidenneksi suurin kaupunki Sapporo tunnetaan maailmalla varmasti parhaiten Sapporo-oluestaan, mutta kaupungin ruokapuoleen kannattaa myös ehdottomasti perehtyä. Sapporossa on suorastaan hätkähdyttävän paljon Michelin-noteerattuja ravintoloita, joista osa hyvinkin edullisia. Ruoka on herkullista ja huolellisesti tehtyä, ja Japanissa myös hyvä palvelu kuuluu asiaan. (Mieleeni jäi heti Japaniin tullessa Nagoyan lentokentältä yksi kioskin työntekijä, joka vesipulloa myydessään onnistui vaikuttamaan siltä, että kyseessä oli hänen elämänsä merkittävin kohtaaminen.)



Huomionarvoista on myös se, että Japanissa ei tarvitse huolehtia tarjoilijoiden tippaamisesta. Ylipäänsä Japanissa ei kannata tipata, syödä kävellessään tai kävellä päin punaisia valoja. Myös kengät otetaan joissakin ravintoloissa pois ja laitetaan ne vaikkapa lähellä ulko-ovea sijaitseviin numeroituihin kaappeihin. Lisäksi käyntikortteja kannattaa pitää mukana ja suhtautua toisten antamiin kortteihin hyvin kiinnostuneesti.



Sapporon ruokatarjonnassa on luonnollisesti paljon sellaista, jota Japani ylipäänsä tarjoilee: sushia, tempuraa, yakitoria ja niin edelleen. Suurimpien metro/rautatieasemien yhteydessä on runsaasti ravintoloita ja ravintola-alueita, kuten Japanin muissakin suurissa kaupungeissa. Muunkin maailman makuja on luonnollisesti tarjolla. Japanilaiset syövät mielellään esimerkiksi pizzaa ja spagettia, ja Sapporossakin on lisäksi muun muassa kiinnostavia korealaisia ja kiinalaisia ravintoloita.



Sapporon ruokavalikoimista löytyy myös runsaasti omaleimaisia piirteitä. Paikallisten suosimista ruokalajeista minulle on suositeltu (ja olen luonnollisesti kokeillutkin) soup currya (kotoisemmin soppakarri) ja ramenia, joka täkäläisittäin höystetään vaikkapa maissilla ja voinokareella.



Yakiniku ja tšingis-kaani ovat niin ikään suosittuja ravintolakokemuksia. Yakinikussa lampaanliha (ynnä muu pöytään tilattu syötävä) paistetaan tasaisella alustalla, kun taas tšingis-kaanissa alusta on kuperampi. Matkailijoille suositellaan poikkeuksetta vierailemista Sapporo Beer Museumin tšingis-kaani -ravintolassa, mutta itse en valitettavasti voi yhtyä suosituksiin. Liha ei ollut turistien suosimassa suuressa ravintolassa ollenkaan yhtä hyvälaatuista kuin vaikkapa vähemmän tunnetuissa yakiniku-paikoissa.

Tässä kehutussa sukiyaki-paikassa lammasta leikattiin ruokailijoiden silmien alla:



Ravintoloiden henkilökunta puhuu Sapporossa kokemusteni mukaan hyvin harvoin englantia, mutta jo muutamalla peruskohteliaisuudella (kiittää voi sanomalla arigatou gozaimasu tai arigatou gozaimashita) ja Googlen kääntäjällä pääsee jo pitkälle. Ei kannata kuitenkaan hätkähtää, jos yakiniku-ravintoloiden ruokalistalla lukee heti ensimmäisellä rivillä jotain hormoneista (ホルモン, horumon). The Japan Timesin mainiossa japanilaista ruokaa käsittelevässä artikkelissa "To know Japan, its people and its story, know its grub" mainitaan aiheesta seuraavaa:

"Horumon aren’t really hormones - - it’s believed to have its origins in the phrase 放るもん (hōrumon, throwaway stuff), meaning animal intestines and other innards that were usually trashed."

Toisen maailmansodan jälkeisessä ruokapulassa Japanissa käytettiin kaikki mahdolliset proteiininlähteet huolella hyödyksi ja esimerkiksi sydämen ja mahalaukun kaltaiset sisäelimet kelpasivat lautaselle ilman muuta. "Hormonin" suosio on jatkunut nykypäivään asti, ja monissa ravintoloissa ne ovat kuulemma edelleenkin ihan ykköstarjottava.



Erityisen kattava valikoima hyviä ravintoloita löytyy täkäläisestä yöelämän keskuksesta Susukinosta. Susukinosta löytyy myös tunnettu ramen-kuja, jossa on paljon pieniä ramen-ravintoloita. Toinen hyvä paikka tutustua Sapporon moninaiseen ramen-tarjontaan on Sapporon aseman yhteydessä sijaitseva Ramen Republic (Sapporo Esta, 10. kerros).

Susukinon ohella voin suositella lämpimästi myös niin sanottua pikku-Susukinoa eli Namboku-linjan metroaseman Kita-Nijūyo-Jōn (北24条) ympäristöä. Alueella on muun muassa monta leppoisaa izakayaa eli pubimaista ravintolaa. Yksi omista suosikeistani on sympaattinen osteriravintola Gotsubo (五坪 北24条店).



Yksi Sapporon keskeinen käyntikohde on mereneläviin keskittynyt Nijo-tori. Lisäksi Sapporossa on myös ilahduttavan paljon tapahtumia, joiden yhteyteen pystytetään monenlaisia ruokakojuja. Missasimme harmillisesti helmikuussa järjestettävän Sapporo Snow Festivalin, mutta näin kesäaikaan on tarjolla esimerkiksi Odori Beer Garden, josta saa oluen lisäksi luonnollisesti myös syötävää.

Tässä yhteydessä voisi mainita Sapporon mainiot kahvilat, esimerkiksi Maruyama-puiston lähistöllä sijaitseva Cafe Morihikon. Teetä ei ole tullut kodin tai työpaikan ulkopuolella juotua muuten kuin silloin tällöin ruokailun yhteydessä. Kahvi on selvästi liian hyvää.

perjantaina, kesäkuuta 15, 2018

Ruokavinkkejä Ahvenanmaalle?



Kesälomaa olisi tarkoitus viettää tänä vuonna osin myös Suomessa. Kesälomareissun kohteeksi on kaavailtu Ahvenanmaata ja ennen kaikkea Maarianhaminaa, jossa emme ole koskaan vierailleet (ruotsinlaivalla satamassa piipahtamista ei lasketa).

Mikäli joku on tietoinen Maarianhaminan kiinnostavista ruokakohteista, jakakaahan vinkkinne (ja blogilinkkinne) vaikka kommenttilaatikon puolella.

--
(Kuva on viime kesän reissulta Kokkolan Tankariin. Tankar oli harvinaisen leppoisa kesälomakohde. Samoin toissa kesän reissu Saimaan kanavan kautta Viipuriin oli kerrassaan mainio.)

torstaina, kesäkuuta 14, 2018

Hokke-kalaa ja japanilaista riisiä kotikeittiössä



Aiemmassa Sapporo-postauksessa jo mainitsimme, että Japanin-kodin keittiöstämme löytyy hauska kalagrilli, jota olen testannut jo useaan otteeseen. Enimmäkseen olen kypsentänyt grillissä lohta (lohi on olennainen osa Hokkaidon perinteistä ruokakulttuuria), mutta myös tuntemattomampiin kalalajeihin on otettu alustavaa tuntumaa hokke-nimisen kalan muodossa. Riisin ja lisukkeiden kanssa tarjoiltava grillattu kala on kuulemma täkäläisissä kodeissa hyvinkin yleistä syötävää.

Ohotanmerestä pyydettävä hokke ilmeisesti pilaantuu helposti, minkä takia sitä usein myydään osittain kuivatettuna. Grillissä hokkea ei tarvitse kovin monta minuuttia kypsentääkään. Kokemus on opettanut, että kaasulla toimivan kalagrillin äärellä kannattaa päivystää käytännössä koko ajan, koska ruoka saattaa kärähtää helposti.



Japanilaisilla on ihan erityinen suhde riisiin, ja itsekin olen ennättänyt kehittää syvän kunnioituksen päivittäistä riisiannosta kohtaan (pyydystän puikoilla aina viimeisenkin riisinjyvän kulhon pohjalta). Riisiä merkitsevä japaninkielinen sana gohan tarkoittaakin paitsi keitettyä riisiä myös ateriaa laajemminkin. Esimerkiksi aamiainen on japaniksi asa-gohan ja lounas hiru-gohan.

Meillä ei ole Sapporon kodissamme japanilaisen kodin perustarviketta eli riisinkeitintä. Riisin keittäminen onkin tuottanut hiukan pulmia, kun kaupoissa on ensinnäkin myytävänä hyvin monenlaisia riisilaatuja, joista on puutteellisella japanin kielen taidolla haastava valita tarkoitukseen parhaiten sopivaa. Kattilassa keittäminenkään ei ole aina sujunut aivan toivotulla tavalla. Tällekin aterialle keitetty riisi jäi hiukan kosteaksi, mutta olen sittemmin jättänyt riisin keittämisen jälkeen hetkeksi vetäytymään keittiöpyyhkeen alle Hirame-no-me -blogissa ohjeistetulla tavalla.

En halua ostaa Japanissa ollessani (enkä toki muutenkaan) mitään ylimääräistä roinaa, mutta haaveilin kyllä alkuun Zojirushin riisinkeittimestä. Japanin sähkössä toimivat keittimet eivät ilmeisesti vaan toimi Suomessa, joten luovuin suosiolla ajatuksesta. Japanilaisen kokkiveitsen ostamista olen myös pohtinut, mutta toistaiseksi olen tyytynyt keittiöstä löytyviin kehnohkoihin veitsiin. Kattauksetkin ovat aina mukavan sekalaisia, kun yrittää tulla toimeen sillä, mitä väliaikaiskodin valikoimista löytyy:



Pieneen kulhoon voi jokainen ruokailija tehdä oman sekoituksen soijasta, etikasta sekä rāyu-chiliöljystä, jota myydään täällä pienissä pulloissa mutta jota näköjään voi tehdä myös itse.

Japanissa etsitään tietenkin myös runsaasti ruokaohjeita netistä. Cookpad.com on esimerkiksi suosittu sivusto. En ole asunut vielä Japanissa kovinkaan monta kuukautta, mutta ilmeisesti ihan tarpeeksi pitkään, kun yhtenä päivänä huomasin kirjoittavani Cookpadin hakukenttään "nattō spagetti". Pastanjauhanta näyttää saavan Japanin suunnalla kokonaan uudenlaisia ulottuvuuksia.

Täkäläisistä kotikokkauksista suosikkejani ovat toistaiseksi olleet yakisoba, takoyaki, sekä japanilaiset gyoza-nyytit, jotka ovat herkullisimmillaan dipattuna edellä mainittuun chiliöljy-etikka-soijakastikkeeseen. Täältä saisi myös todella hyvää tofua, eli pitäisi etsiskellä netistä hyviä tofureseptejäkin.

tiistaina, kesäkuuta 12, 2018

Ekiben - japanilainen juna-ateria



Kaikki tuntevat japanilaisen bento-kulttuurin (ne mukavasti sommitellut eväsrasiat, joita myydään myös konbineissa ynnä muissa kaupoissa), mutta aivan kaikki eivät ole välttämättä tietoisia siitä, että Japanissa on erikseen oma kulttuurinsa junaeväsrasioille: Ekiben (駅弁) tarkoittaa rautatieasemalta mukaan ostettavaa valmista eväsrasiaa.

Ekibenit ovat Japanissa pitkillä junamatkoilla tarpeen siinäkin mielessä, että junissa ei ole yleensä ravintolavaunuja, mutta ne ovat myös keino päästä perehtymään eri paikkakuntien ruokakulttuuriin ja raaka-aineisiin. Jokaisella Japanin asemalla on nimittäin omanlaisensa ekibenit. Esimerkiksi Sapporon ekibeneissä on edustettuna mäti ja ylipäänsä Hokkaidon moninaiset merenelävät.

Viime vuosikymmeninä, kun junat ovat tulleet vauhdikkaammiksi eivätkä esimerkiksi shinkansen-luotijunat pysähdy läheskään jokaisella asemalla, ekibenejä ei ole tietenkään voinut välttämättä ostaa enää kovin helposti kaikkein pienimmiltä asemilta. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan kokoamalla eri asemien eväsrasioita myyntiin muun muassa Tokion rautatieasemalle. Lisäksi Japanissa järjestetään tapahtumia, joissa on eri alueiden ekiben-aterioita myynnissä.





Japanissa tarjolla oleva ruoka vaihtelee myös vuodenaikojen mukaan. Tai ainakin arvelemme, että esimerkiksi huhtikuussa monissa bentoissa näkyneet vaaleanpunaiset elementit saattaisivat viitata kevääseen ja kirsikankukka-aikaan.

Monet japanilaiset ruuat maistuvat hyvin kylminäkin, mistä syystä ekibenit toimivat tilanteissa, joissa ei ole mikroaaltouunia tai muunlaista lämmitysmahdollisuutta. Perheemme insinöörihenkisempi osapuoli halusi testata Sapporon asemalla olevista vaihtoehdoista ekibenin, jossa oli lämmitysmekanismi omasta takaa. Tämä ekiben muistuttaa Sapporossa hyvin yleisestä syötävästä, tšingis-kaanista (jingisukan, ジンギスカン), jossa lampaanlihaa paistetaan itujen ynnä muiden kasvisten kanssa maistuvaksi kokonaisuudeksi:



Ekiben-annoksia valitessaan kannattaa ottaa huomioon, että Japanissa on todella vähän julkisilla paikoilla olevia roskiksia. Automaatista junaan ostetun juomapullon saa yleensä kohtalaisen helposti pullonkeräykseen, mutta esimerkiksi me olemme tulleet puistosta piknik-roskien kanssa kotiin ja kierrättäneet ne siellä ohjeistetulla tavalla.



Jos junamatkailu Japanissa kiinnostaa enemmältikin, kannattaa harkita erityisen Japan Rail Passin ostamista (ostettava ennen Japaniin tuloa). Japanissa asuvana en itse pääse turisteille tarkoitettua passia testaamaan, mutta tarkoitus olisi joka tapauksessa junamatkailla Japanissa vuoden mittaan enemmänkin.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails