perjantaina, tammikuuta 21, 2011

Crème brûlée eli paahtovanukas

Creme bruleesta eli paahtovanukkaasta on yhtäkkiä tullut tuttujen keskuudessa ihan valtava hitti. Tuntuu, että kaikilla on tätä nykyä oma tohotuspoltin, jolla pystyy polttamaan vanukkaan sokeroidun pinnan mukavan ruskeaksi. Olen päättänyt viimein opetella tekemään kyseistä jälkiruokaa itsekin.

Paahtovanukas on muuten varsin vaivaton jälkiruoka, mutta jähmettyminen ei aina ota uunissa onnistuakseen. Olisikin ehkä parempi, jos vanukasastiat olisivat mahdollisimman matalat ja laakeat. Olen tutkaillut viime viikkojen aikana vaikka kuinka monia vanukasohjeita ja kokeillut ihan ensimmäisenä kaikkein perinteisintä vaniljalla maustettua bruleeta.

Käytin tohotinta siinä vaiheessa ensimmäistä kertaa ja onnistuin luonnollisesti sytyttämään vanukkaan pinnan palamaan. Senkin homman voi siis näköjään mokata, kun ei vaan osaa. No, ihan hyvää oli onneksi silti, kun jätti sen kaikkein palaneimman kohdan pinnasta syömättä.

Seuraavalla kokeilukerralla halusin vaihtaa reseptiä. Parhaat jutut löytyvät tietenkin ruokablogeista, mistä syystä suuntasin tunnettuun ranskalaiseen Chocolate & Zucchiniin. Sieltä löytyikin hillittömät makuyhdistelmät: sitruuna ja timjami sekä päärynä ja rosmariini.
Crème Brûlée sitruunalla ja timjamilla maustettuna (kahdelle)

2 dl kuohukermaa
0,5 dl maitoa
2-3 timjaminoksaa
½ tl raastettua sitruunankuorta
2 keltuaista
40 g sokeria (eli ihan vajaa puoli desiä)
ruskeaa sokeria (pinnalle)

Laita uuniin (esim. pellille tai matalaan uunivuokaan vesihaude lämpimästä vedestä) ja lämmitä uuni 160 asteeseen.
Mittaa kerma ja maito kattilaan kuumenemaan. Ota sitten kattila liedeltä ja lisää sekaan timjami ja sitruuna. Anna maustua suunnilleen 15 minuutin ajan.
Vatkaa yhteen keltuaiset ja sokeri. Siivilöi kerma-maitoseos, jotta pääset eroon timjaminoksista. Sekaan saa jäädä joka tapauksessa jonkin verran sitruunaa ja timjaminlehtiä. Vatkaa sen jälkeen kerma-maitoseos keltuais-sokeriseokseen.
Kaada seos pieniin, mataliin astioihin ja asettele ne sitten varovasti vesihauteeseen (vesihauteen pitää tietenkin olla sen verran matala, ettei astioihin pääse vettä). Anna paistua 45 minuutin ajan. Jäähdytä ja laita jääkaappiin.
Ennen tarjoilua: Ripottele vanukkaiden pinnalle ruskeaa sokeria. Kuumenna kaasulampulla niin pitkään, että sokeri sulaa sopivan ruskeaksi. Grillivastuksillakin voisi onnistua.

Uunissa oli lämpöä sen verran runsaasti, että annokset hyytyivät hyvinkin mutkattomasti. Väänsinkin jossain vaiheessa uunin lämpötilan pikkuisen pienemmälle.

Timjamin ja sitruunan maku erottui lopputuloksessa varsin mietona, mutta yhdistelmä ei ollut ollenkaan hullumpi. Seuraavaksi on pakko päästä testaamaan päärynää ja rosmariinia. Harjoitukset jatkuvat.

47 Comments:

At 21/1/11 15:27, Anonymous Saara said...

Viherpippurikin on yllättävän hyvää tässä jälkkärissä.

 
At 21/1/11 15:28, Blogger Rosmariini said...

Just muutama päivä sitten ihmettelin keittiössämme viherpippuripurkkia ja mietin, että niitä ei tule käytettyä ikinä mihinkään.

 
At 21/1/11 15:34, Blogger Uusano said...

Minä teen bruleen Nigella ohjeella, se keitetään kattilassa valmiiksi ja hyydytetään jääkaapissa. Siinä on se kiinnileikkaamisen vaara, kun kattilassa tekee, mutta olen kyllä onnistunut onnistumaan muutaman kerran ihan hyvin. Ja autotallista on tohotin siirtynyt keittiökaappiin:)

 
At 21/1/11 15:37, Anonymous cele said...

Kaneli+vanilja on mun suosikkikombo paahtovanukkaaseen. Tuon uunin kanssa saa kyllä tosissaan olla tarkkana. Paahtovanukas on kyllä aina hittijälkiruoka kun sitä tekee. :)

 
At 21/1/11 15:38, Blogger Rosmariini said...

En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että mihin ns. oikeisiin töihin sitä tohoa voi käyttää. Kun meilläkin se on kuitenkin rautakaupasta ostettu.

Tarviiko sitä jossain auton korjaamisessa tms.? :)

Pitääpä kurkistaa Nigellan ohjeisiin.

 
At 21/1/11 15:40, Blogger Uusano said...

Nigellan kirjasta Syötävän hyvää tuo käyttämäni ohje.

Kuulema jotain pultteja sillä tohottimella voi kuumentaa, jos eivät meinaa aueta tms. :)

 
At 21/1/11 15:41, Anonymous Anonyymi said...

Mies on meillä jotain tiukkoja pultteja kuumennellut toholla (kun olin ensin antanut sen tallista ryöstämäni hänelle taas lainaan)

Tänä viikonloppuna taistelivat jälkiruoan paikasta tiramisu ja brulee - lasten pyynnöstä misu voitti tällä kertaa. Nam kuitenkin!

Anne

 
At 21/1/11 15:41, Blogger Rosmariini said...

Ja Sorsakeittiössä on oltu näköjään pari vuotta sitten täsmälleen samojen ongelmien äärellä.

 
At 21/1/11 15:47, Blogger Rosmariini said...

En nyt pysy yhtään näissä kommenteissa mukana, mutta siis, pultteja. Meidän tohoparkamme on tuotu saman tien keittiöön, niin se ei tiedä tosielämästä yhtään mitään.

Tuntuu tuo paistoaika + uunin kuumuus omassa ohjeessani vähän liialliselta, kun esim. tuohon celen ohjeeseen vertaa. Eka version tein sadassa asteessa, mutta silloin jähmettyminen kyllä veikin aikaa.

 
At 21/1/11 15:48, Blogger nainen ratissa said...

Tämä on Se jälkiruoka, jolla ravintolan taso viimeistään selviää. Mitäänsanomaton Brulee tarkoittaa mitäänsanomatonta ravintolaa.

 
At 21/1/11 15:52, Blogger Rosmariini said...

Mistä mahtaisi saada hyvän? Olisi hauska syödä jonkun ammattilaisen versio, niin saisi vähän vertailukohtaa.

 
At 21/1/11 16:20, Anonymous Anonyymi said...

Ainakin Turussa ravintola Smörin brulee-kvintetti jätti aika sanattomaksi - paras jälkiruoka jonka olen koskaan syönyt!

 
At 21/1/11 16:44, Blogger Yaelian said...

Lapsena Creme brulee oli ehdoton lempparijälkkäri;isäni sitä teki aina joskus.Venezuelassa asuessani tutustuin sikäläiseen versioon,johon tuli tietenkin rommia!

 
At 21/1/11 17:08, Blogger Janna said...

Oon itsekin viime aikoina haikaillut itse tehdyn bruleen perään, pitänee uskaltautua. Ja vierailla rautakaupassa myös!

Ootko maistanut Oulussa Hellan creme bruleetä? Se on jäänyt mun mieleen jotenkin erityisen onnistuneena - vaikka olikin ihan perinteinen vaniljalla maustettu, oli lisukkeissa muistaakseni jotain erityisen hyvää, karhunvatukoita ja jotain muuta vähän eksoottisempaa. Ja se tarjoiltiin sellaisesta tosi laakeasta kulhosta.

 
At 21/1/11 17:24, Anonymous Emma said...

Mä yritin vihjailla joulupukille, että semmoinen pöhötin olisi toiveissa, mutta joulupukki ei saanut hankittua, vaikka ihan työpaikan vieressa on clas ohlsson. Nyt alkoi kauheasti tehdä mieli tuota herkkua!

 
At 21/1/11 17:34, Blogger Rosmariini said...

Meitsillä alkoi tehdä mieli ihan mitä tahansa jälkiruokaa. :) Enkunkielisissä ruokablogeissa tulee vastaan aina silloin tällöin sugar high fridays -postauksia. Pitäisiköhän ryhtyä samaan täälläkin?

Kiitos ravintolavinkeistä! En ole syönyt bruleeta ravintolassa juuri koskaan (toinen jauhaja on hoitanut meillä sen puolen).

 
At 21/1/11 17:41, Blogger Merituuli said...

Meillä maistuu tällä hetkellä parhaiten mesiangervolla maustettu paahtovanukas. Ihanaa!

 
At 21/1/11 18:21, Blogger Rosmariini said...

Kuulostaa kyllä ylihyvältä. Pitääpä askarrella linkki sinnekin suuntaan, kun on kinnostavaa keskusteluakin ohjeen perässä.

 
At 21/1/11 18:45, Blogger Aila said...

Samaa syötiin just pari viikkoa sitten ja silloin kokkimme näytti tohottavan vanukkaat kädessään astioita pyöritellen. Pinnalla oli tälläkertaa ihan valkoista luomusokeria. Hyvää oli =D

 
At 21/1/11 18:46, Blogger manski said...

Sokeria sulattaessa kannattaa pitää tohotinta tarpeeksi kaukana, jotta sokeri ehtii sulamaan pinnalle kauniin kullanruskeaksi, eikä pala.

 
At 21/1/11 19:07, Anonymous Anonyymi said...

Appelsiinibrulee... Njammm.

 
At 21/1/11 19:16, Anonymous Anonyymi said...

Minä kannatan myös paahtovanukasta, jota ei paisteta lainkaan uunissa. Aikoinani testasin useita ohjeita, joissa paahtovanukas paistettiin, mutta lopputulokset olivat joka kerta jokseenkin pettymyksiä. Sitten kotiimme ilmestyi uskomaton kirja nimeltä "Euroopan mestarikokkien pöydässä". Sieltä löytyi loistava paahtovanukasohje, jota olen aina sen jälkeen käyttänyt, enkä ole hevillä toiseen ohjeeseen vaihtamassa. Tässä ohjeessa vanukasta ei uuniin laiteta, vaan se tehdään valmiiksi kattilassa ja annetaan hyytyä jääkaapissa.

 
At 21/1/11 20:21, Blogger Sesru said...

Justiin tätä ohjetta olin ettimässä ja heti löyty kun tänne tulin. :D

 
At 21/1/11 21:55, Blogger Xaya said...

Kävin ystäväni Lyonissa viime vuonna. Ainakin siinä ensimmäisessä ihanassa pienessä ravintolassa ystäväni tilaama Crème brûlée oli hyvin laakeassa astiassa. Oli kuulema herkullista.

 
At 22/1/11 09:04, Anonymous Saara said...

Tuli tässä näitä kommenttaja lukiessa mieleen, että kerran olen ravintolassa syönyt bruleeta, jossa oli vadelmia. Marjojen happamuus oli hyvä yhdistelmä makeuden kanssa.

 
At 22/1/11 10:16, Anonymous roju said...

Crème brûlée on lempijälkiruokani hedelmäsalaatin ohella! Molemmat ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta siksi vaikeita. Aineksissa ja valmistuksessa ei saa tinkiä. Vadelmat tai tuoreet aprikoosit tai karhunvatukat sopivat kaikki hyvin... tuo mesiangervo pitäisi ehdottomasti testata. Ohje taisi olla uusimmasta Glorian Ruoasta? Minusta se oli lähiruokateemoineen paras numero ikinä! Olisipa koko lehti keskittynyt vain lähiherkkuihin...

Sitruunasta ja timjamista sen verran, että jos ikinä menette Pariisiin, suunnatkaa myös Ile de la Citén saarelle ja etsikää paikallisen Berthillonin jäätelökioski. Heillä on ylimaallisen hyvää timjami-sitruunasorbettia, jota ei tosin ole saatavilla joka päivä. Mutta etenkin helteisenä päivänä timjamin maku jää viilentämään kielelle tunneiksi...

 
At 22/1/11 14:50, Blogger Rosmariini said...

Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä! Pitääpä itsekin etsiskellä ohjetta myös tuommoiseen ilman uunia testattavaan paahtovanukkaaseen.

Minulle tuo sitruunan ja timjamin yhdistelmä oli ihan uusi. Niistä voisi kenties kokeilla kotitekoistakin sorbettia.

Mutta ihan loistokas ruoka tuo brulee siinä mielessä, että jokainen voi tuikata sekaan niitä mausteaineita, joista sattuu eniten tykkäämään.

 
At 22/1/11 14:51, Blogger Rosmariini said...

Niin ja tosiaan, tuo uusin Glorian ruoka&viini on eniten kehuttu suomalainen ruokalehti ikinä.

 
At 22/1/11 17:28, Blogger Kardemumma said...

Brûlee kolahtaa tällekin neidille, siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri. Raparperi on mun suosikkilisuke. Rosmariini, ilmenikö tuolla lämpötilalla sitä ongelmaa, että vanukas olisi päässyt lämpenemään liikaa ja kuplimaan ja kokkaroitumaan? Minä olen nimittäin kerran siinäkin onnistunut. Seuraavan kerran vahtasinkin sitten uunin vieressä digitaalilämpömittarin kera, ettei lämpötila nouse yli sadan. Aikaa paloi ja hermot oli mennä kun vanukas ei meinannut ottaa hyytyäkseen, mutta lopputulos oli toki vaivan arvoinen. Vesihaudettakin olen uunissa kokeillut, mutta hidasta hommaa oli sekin. Oikotietä onneen siis etsiskelen. :) Pitää varmaan kokeilla tuommoista jääkaapissa hyydytettävää versiota...

 
At 22/1/11 20:08, Anonymous Anonyymi said...

Itse pidän erityisesti pipari brüleestä. Olen tehnyt br¨leetä kerran kotosalla ja ilman vesihaudetta. Lämmitin kiertoilmauunin 95 asteeseen ja pidin br¨leitä uunissa 75 minuuttia. Ja massa hyytyi, hyviä tuli.

 
At 22/1/11 21:45, Blogger Merituuli said...

rojulle. Sen verran pitää sanoa että Glorian ruoka & viinissä tosiaan puhuttiin mesiangervosta, mutta jäätelön maustajana. Kokeilin itse syksyllä sitä paahtovanukkaaseen ja totesin toimivaksi. Mesiangervon käytön olen silti oppinut tuon Glorian ruoka & viinin jutun kirjoittaneelta Sami Tallbergilta, tarkemmin sanottuna hänen Villiyrtti-kirjastaan.

 
At 23/1/11 09:32, Anonymous Anonyymi said...

Kannatan perinteistä crème caramelia, jossa tohotinta ei käytetä, vaan sokeri paahdetaan pannussa ja pistetään uuninkestävien vanukaskuppien (meillä kohokaskipot) reunoille ja pohjille. Sitten soosi sisään ja vesihaudepannussa hyydytys uunissa. Tällä tavoin saa kipon kääntäessään todella namin kastikkeen, joka pintapoltossa jää kokonaan saamatta.

 
At 23/1/11 10:13, Blogger Tusla said...

Mulle mieleenpainuvin brûlée on ollut laventelilla maustettu. Sen seurana oli mansikkasorbettia. Kerrassaan taivaallinen yhdistelmä, jota aion kokeilla joskus itsekin!

Kiitos inspiksestä, jospa tästä vaikka toimeentuisi asian suhteen!

 
At 23/1/11 12:07, Blogger Italiansalaatti said...

Minä pidän NIIN PALJON paahtovannukkaasta että ei tosikaan! Jos pitäisi valita jälkiruoka Viimeiselle Aterialleni, yksi kolmesta jälkiruokavaihtoehdosta olisi Crème brûlée...Ja vaikka luulin kokeilleeni monta yhdistelmää, en ole vielä kokeillut sitruuna-timjamia tai päärynä-rosmariinia, kiitos vinkistä! Kuulostaa todella todella herkulliselta!! Onneksi olemme menossa nyt syömään, alkoi käymään aivan hillittömästi mieli hyvettä!! :) Hauskaa sunnuntaita!

 
At 23/1/11 13:42, Blogger Maxi said...

Pukki toi tännekin tohon. Ensin sitä tosin käytettii uutena vuotena rakettien sytytykseen. varsin hyvin siinälin toimi.

Mutta muutama viikko sitten olikon jo keittiön vuoro. Creme brulee onnsitu mukavasti. Nyt vain etsiskelemässä sitä täydellistä vuokaa siihen. Pitäne poiketa ranskasta hakemaan jos ei muuten löydy. Viime reissulla olisi ollut mutta jäi ostamatta. vähän harmittaa nyt.

 
At 23/1/11 14:57, Blogger Rosmariini said...

Vanukkaat eivät (kaikeksi onneksi) kokkaroituneet, mutta yksi vähän täydempi kulho alkoi ruskistua pinnalta. Viimeistään siinä vaiheessa tuikkasin uunin ihan kunnolla pienemmälle lämmölle.

 
At 24/1/11 08:41, Anonymous jonskulainen said...

Minä tein noita muutama vuosi sitten niin paljon, että ei ollakaan niitä enää sen jälkeen syöty :D

"Toho" mullakin oli, mutta se oli harmittavan tehoton.

 
At 24/1/11 10:00, Blogger Rosmariini said...

Joitakin ruokia tulee tosiaan joskus kokanneeksi sen verran paljon, että niihin kyllästyy sitten yhtäkkiä kokonaan.

 
At 24/1/11 19:06, Blogger Pekka said...

Panna cottakin on ihan varteenotettava vaihtoehto, kasa marjaisaa ihanuutta vuokien pohjalle, kermaparhaus päälle ja jääkaappiin hyytymään. Samankaltaisista aineksista huolimatta ne kumminkin poikkeavat toisistaan yllättävän paljon.

Karamelisoitunut sokerihan siinä jää normaalisti puuttumaan, joten taitaa brulee voittaa kisan. Sinänsä sinne vuoan pohjalle voisi tietty pistää esim. hyvin karamelisoitua omenaa tai päärynää tarte tatin -henkisesti, niin tulisi sekin makuvivahde mukaan. Hmn, pitääpä testata joskus :P

 
At 24/1/11 19:14, Blogger Rosmariini said...

Ei kuulostaa muuten ollenkaan pöhkömmältä!

 
At 25/1/11 10:32, Blogger Aron Koominen said...

Tohotinta voi käyttää myös sikarin sytyttimenä. Butaani palaa riittävän kuumana ja puhtaasti, jotta isommankin kuubalaisen saa syttymään tasaisesti ja ilman sivumakuja.

Brûlée valmistetaan Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjan ohjeella ilman uunia samalla tavalla kuin espanjalainen muunnos crema catalanakin. En ole brûléeta tällä ohjeella vielä kokeillut, mutta catalana syntyy samoin menetelmin ainakin varsin mallikkaasti, eikä hyytymisen kanssa ole ollut ongelmia.

 
At 25/1/11 10:40, Blogger Rosmariini said...

Pitääpä lainata tuo Ranskalaisen keittiön salaisuudet kirjastosta ja ryhtyä harjoittelemaan.

 
At 25/1/11 12:11, Blogger Aron Koominen said...

Ah, kommenttiini eksyi tahaton harhateille johtava lauserakenne. Varmuudeksi siis korjattakoon, että crema catalanan ohjetta ei löydy tuosta Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjasta, sen ohjeen nappasin muualta. Tuo kirja on kyllä muutoin aivan korvaamaton.

 
At 25/1/11 13:39, Blogger Rosmariini said...

Mitä ohjetta sieltä kannattaisi alkuun kokeilla?

 
At 26/1/11 12:06, Blogger Aron Koominen said...

Jos elokuva Julie & Julia on tuttu, niin sittenhän toki pitää aloittaa burgundinpadalla. Jos elokuva ei ole tuttu, kannattaa se katsoa ensin ja sitten ottaa kirja käteen ja jatkaa burgundinpadalla. :)

 
At 29/8/11 20:59, Anonymous Anonyymi said...

ihan vaan kommentoin tätä asiaa, en pahalla, vaan nimikkeitä korjatakseni, Creme brulee on siis "poltettu/paahdettu kerma" jossa kermavanukkaan päälle paahdetaan rapea sokeri kuorrutus, varsiaiste suomennosta ei kyseiselle ruoalle taida olla, paahtovanukas eli creme caramel on kermavanukas johon on sokeri paahdettu vanukkaan pohjalle, ja joka kumotaan tarjolle, jolloin paahdettusokeri valuu vanukkaan reunoja pitkin lautaselle. Oikeassa bruleessa taas pitää muistaa kuten tässkin ohjeessa vaahdottaa sokeri ja keltuaiset. Toiset ohjeet neuvovat laittamaan 1 keltuaisen/ 1 dl nestettä ja hyydyttämään tämä sekoitettu massa, vaan sitten kysymyksessä on pot de creme.

 
At 4/3/12 16:01, Blogger Katski said...

Heipsan, satuin etsimään yhtä reseptiä sivustoltasi, mutta iski tämä nimi silmään. Crème brûlée on ihan vain Crème brûlée. Sen sijaan Crème caramel on suomenkieliseltä nimeltään paahtovanukas :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails