Crêpes Suzette kera nokipannukahvin
Paulig järjesti ruokabloggaajille makuparikisan, johon monet tuntemani bloggaajat ovat innolla osallistuneet. Osallistujat saavat nimittäin palkinnoksi Pauligin kahveja sekä mahdollisuuden voittaa ruokamatkan Nomaan. Ei lainkaan hullumpaa.
Myös makupariäänestäjiä muistetaan: heidän joukostaan arvotaan joku onnekas, joka pääsee kaverinsa kanssa viettämään viikonloppua Kämp-hotellissa sekä Chez Dominiquessa.
Meidän makuparimme liittyy nuotioon, kuten yllä olevasta kuvasta voi kenties päätellä.
Jauhantatiimimme pitää tummapaahtoisesta kahvista, ja tumman kahvin makupariksi sopii mielestämme kaikkein parhaiten appelsiini. Toisaalta halusimme tehdä makuparikisaa varten supisuomalaista nokipannukahvia ja muurinpohjalettuja.
Lopulta keksimme, että appelsiini yhdistyy hyvin myös muurinpohjalettuihin, kun tekee letuista ranskalaista klassikkojälkiruokaa nimeltä Crêpes Suzette. Alkuperäisissä Crêpes Suzette -ohjeissa on usein enemmän munaa ja vähemmän jauhoja, mutta tämä ohrajauhoa sisältävä versio antaa ainakin meidän pannuillamme lettuihin herkullisen rapeat pitsireunukset.
Ranskalaistyyppisten lettujen kaveriksi sopii tietenkin mainiosti tummapaahtoinen Paulig Parisien, joka tuntui toimivan todella hyvin myös nokipannukahvina. Pannussa (tai kotona esim. pressopannussa) valmistettaessa kaikki kahvipapujen rasvaliukoisetkin makuaineet pysyvät kyydissä eikä mitään imeydy suodatinpaperiin kuten perinteisessä kahvinkeittimessä. Nokipannu-Parisien olikin todella pehmeän pyöreän makuista: vahvaa mutta lempeää, ilman kitkeryyden häivää.
Letut voi aivan mainiosti valmistaa myös kotihellan äärellä, kunhan muistaa olla liekittämättä suoraan liesituulettimen alla, jotteivät lieskat imeydy hormiin ja aiheuta tulipaloa. Keittiön tarvekalujen äärellä kahvin voi valmistaa esimerkiksi pressopannulla tai perinteisellä kahvinkeittimellä.
Yhdistelmä oli parhaita makupareja, joita kokkailujemme tuloksena on koskaan syntynyt, eli kerrankin osui ajatus nappiin.
Kokkailupaikkana oli Oulussa sijaitseva Sanginjoen Lemmenpolku, jonka nuotiopaikalle menimme syyskuun alkupuolella muurikoinemme. Ilta ehti jo lettujen valmistuttua hieman hämärtyä, mutta saimme kuitenkin kuvat otettua.
Pimeyden saapuminen ei ollut ollenkaan suunniteltu juttu, mutta jauhajalla oli taas vähän mutkia matkassa. Reissuun sisältyi esimerkiksi lievä kolarointi ojasta hinaamamme auton kanssa ja ensi alkuun turha reissu yhdelle suon reunassa sijaitsevalle nuotiopaikalle. Ei vaan arvannut mennä häiritsemään ihmisten makkaranpaistoa muurikkapannun ja muiden omituisuuksien kera. Sitä muuten voi tuntea olonsa hyvinkin järkeväksi, kun heiluu raastinraudan ja appelsiinin kanssa pimenevässä metsässä.
Mitään kivaa kuvausrekvisiittaakaan en hoksannut tietenkään pakata mukaan, eli normaalilla eväsrepun sisällöllä mentiin. Mutta pärjättiinpä sitä silläkin, ja hyvin maistui.
Äänen jauhantapajan appelsiinilätyille voi käydä antamassa täällä.
Myös makupariäänestäjiä muistetaan: heidän joukostaan arvotaan joku onnekas, joka pääsee kaverinsa kanssa viettämään viikonloppua Kämp-hotellissa sekä Chez Dominiquessa.
Meidän makuparimme liittyy nuotioon, kuten yllä olevasta kuvasta voi kenties päätellä.Jauhantatiimimme pitää tummapaahtoisesta kahvista, ja tumman kahvin makupariksi sopii mielestämme kaikkein parhaiten appelsiini. Toisaalta halusimme tehdä makuparikisaa varten supisuomalaista nokipannukahvia ja muurinpohjalettuja.
Lopulta keksimme, että appelsiini yhdistyy hyvin myös muurinpohjalettuihin, kun tekee letuista ranskalaista klassikkojälkiruokaa nimeltä Crêpes Suzette. Alkuperäisissä Crêpes Suzette -ohjeissa on usein enemmän munaa ja vähemmän jauhoja, mutta tämä ohrajauhoa sisältävä versio antaa ainakin meidän pannuillamme lettuihin herkullisen rapeat pitsireunukset.
Ranskalaistyyppisten lettujen kaveriksi sopii tietenkin mainiosti tummapaahtoinen Paulig Parisien, joka tuntui toimivan todella hyvin myös nokipannukahvina. Pannussa (tai kotona esim. pressopannussa) valmistettaessa kaikki kahvipapujen rasvaliukoisetkin makuaineet pysyvät kyydissä eikä mitään imeydy suodatinpaperiin kuten perinteisessä kahvinkeittimessä. Nokipannu-Parisien olikin todella pehmeän pyöreän makuista: vahvaa mutta lempeää, ilman kitkeryyden häivää.
Letut voi aivan mainiosti valmistaa myös kotihellan äärellä, kunhan muistaa olla liekittämättä suoraan liesituulettimen alla, jotteivät lieskat imeydy hormiin ja aiheuta tulipaloa. Keittiön tarvekalujen äärellä kahvin voi valmistaa esimerkiksi pressopannulla tai perinteisellä kahvinkeittimellä.Crêpes Suzette suomalaisittain
lettutaikinaan:
1 litra maitoa
1/2 rkl suolaa
3 munaa
2 dl ohrajauhoja
2 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g voisulaa
paistamiseen ja liekittämiseen:
voita
Grand Marnier -likööriä
raastettua appelsiininkuorta
Vispaa lettutaikinan ainekset yhteen ja jätä taikina hetkeksi jääkaappiin turpoamaan. Sulata kuumalla muurinpohjapannulla nokare voita ja paista letut yksi kerrallaan kohtalaisen kuumalla tulella. Taittele letut heti paistamisen jälkeen neljään osaan: ensin puolikuuksi ja sen jälkeen vielä neljännesosaympyräksi. Laita taitellut letut hetkeksi syrjään odottamaan.
Lohkaise pannulle kunnon kimpale voita ja raasta sekaan appelsiininkuorta (1/4 appelsiinin kuori riittää hyvin). Kun voi on sulanut ja kuplii hieman, lorauta sekaan reilu puoli desiä Grand Marnieria. Tuikkaa seos tuleen tulitikulla, ja kun liekit ovat sammuneet nosta letut pannulla olevaan liemeen. Kääntele niitä, jotta letut saavat kastiketta kauttaaltaan ja lorauta sitten sekaan lisää Grand Marnieria. Sytytä vielä lopuksi seos taas palamaan. Varo hiuksiasi! Nosta liekkien sammuttua letut tarjolle ja lusikoi joukkoon vielä pannulle jäänyttä kastiketta. Nauti Pauligin Parisien -kahvin kera.
Yhdistelmä oli parhaita makupareja, joita kokkailujemme tuloksena on koskaan syntynyt, eli kerrankin osui ajatus nappiin.
Kokkailupaikkana oli Oulussa sijaitseva Sanginjoen Lemmenpolku, jonka nuotiopaikalle menimme syyskuun alkupuolella muurikoinemme. Ilta ehti jo lettujen valmistuttua hieman hämärtyä, mutta saimme kuitenkin kuvat otettua.
Pimeyden saapuminen ei ollut ollenkaan suunniteltu juttu, mutta jauhajalla oli taas vähän mutkia matkassa. Reissuun sisältyi esimerkiksi lievä kolarointi ojasta hinaamamme auton kanssa ja ensi alkuun turha reissu yhdelle suon reunassa sijaitsevalle nuotiopaikalle. Ei vaan arvannut mennä häiritsemään ihmisten makkaranpaistoa muurikkapannun ja muiden omituisuuksien kera. Sitä muuten voi tuntea olonsa hyvinkin järkeväksi, kun heiluu raastinraudan ja appelsiinin kanssa pimenevässä metsässä.
Mitään kivaa kuvausrekvisiittaakaan en hoksannut tietenkään pakata mukaan, eli normaalilla eväsrepun sisällöllä mentiin. Mutta pärjättiinpä sitä silläkin, ja hyvin maistui.
Äänen jauhantapajan appelsiinilätyille voi käydä antamassa täällä.
posted by Rosmariini @ 21:12
19 comments
19 Comments:
Nyt kyllä nasahti mielikuvatasolla niin kohdalleen tuo kombinaationne että kokeiluun menee. Kaikenlaiset lätyt ja cräpsit on meikäläisen ikisuosikkihommia - yhtä poikkeusta lukuunottamatta, mutta siitä joskus toiste lisää :)
T. nimim. lettu ei lätise
Sitrus on aina paikallaan, jos mukana on raskaita (ja rasvaisia) elementtejä. Suklaakastiketta harkitsin tuohon vielä kaveriksi, mutta pelkäsin, että se veisi raikkautta matkassaan.
Lätty on aina lätty, paitsi muurinpohjalettu on jostain syystä lettu. :) (Naisen logiikalla on ennenkin pötkitty pitkälle.)
Tässä pitäisi saada miljöökin pakolliseksi osaksi reseptiä. <3 suomalaiset nuotiokahvit!
Tsemppiä kisaan!
Aikamoisen herkun loihditte!
Nanna: Tuohon olisikin muuten pitänyt laittaa myös nokipannukahvin ohje! Pannukahvin keitto taitaa olla aika lailla katoavaa kansanperinnettä.
Täkäläiset nuotiopaikat ovat tulleet tänä kesänä tutuiksi. Just tuolla nimenomaisella paikalla nuotiopuut olivat vaan taivasalla. Aika kauan sai tuusata, että saatiin kosteat puut palamaan. Miten kaikki mahdollinen voikin mennä joskus niin pieleen?
Riikka: Just eilen kadehdin huikean kauniita suklaakonvehtejasi. :) Voi, kun pääsisi maistamaan.
Teillä on kyllä varmasti kisan symppiksin tarina reseptin takana! :) Kovatasoinen on kisa kyllä.
Joo, pikkuisen tuo erottuu muiden bloggareiden taidokkaiden viritelmien ja kauniiden kuvien joukosta. :D
Mutta onpahan ainakin tekijänsä näköinen! :) Ja pääsinpä viemään pikkuisen Pariisia suomalaiseen metsään.
Oi, ihanat nokipannukahvit ja letut! Nyt tekee mieli metsään.
Teidän juttu on kivan erilainen ;)
Olikin just tarkoitus käydä kommentomassa Omenaminttuun, että näin Keniasta viime yönä unta. Tempauduin tarinasi innostamana ihan tosissani Afrikka-romantiikan valtaan. :)
Ja toki minulle banaanikakkukin maistuisi...
Peukutin teitä. Ihan sen takia, että ihmiset usein tyytyy retkillä ihan kauheisiin pöperöihin vaikka melkein samalla vaivalla voisi tehdä hyvääkin ruokaa.
Kiitos, Aija!
Metsässä kokkaaminen on kyllä ykköstä. Ja etenkin muurikassa voi kokata vaikka kokonaisen aterian.
Oliko Paulig mainittu varmasti riittävän monta kertaa? Menee blogistanne vähän maku, jos mainostaminen on noin läpinäkyvää.
Kävitkö viikonloppuna muissa ruokablogeissa? Pelkkää pauliggia joka paikassa. :)
Retkeilijänä ja erinäiset herkkuletut notskeilla nauttineena en voinut olla antamatta ääntäni teille. Kiva idea!
Kiitos, Kati! Mukava saada ulkoilmaihmisten ääniä. :)
Lähipäivinä tekisi taas mieli lähteä metsään ja notskikokkaamaan, mutta sääennustus on harmillisesti pelkkää sadepilveä (höh).
Uusimmassa Aarre-lehdessä on muuten reseptejä laadukkaisiin retkiruokiin, esim. sienicurry kiehtoo kokeilemaan, myös kotioloissa.
Sienicurry kuulostaa kyllä hyvältä. Ja retkiruokaosasto kiinnostaa muutenkin. Mahtaako tuota Aarretta saada irtonumerona mistään?
Kiitos ja kumarrus! Itsekin tykätään retkeillä metsissä, ja juuri syksyiset retket ovat meidän mieleen. Ja kunnon eväiden kera. Itsekin erinäisiä kertoja on viety lettutaikina pullossa mukana, samoin kuin valurautainen muurikkapannu, sellainen pieni reppuun mahtuva malli, ja lettujen kera tietysti täytyy keittää oikeat kahvit. On tehty suolaista täytettä, esim. savukala-sipuli täyte, jota rikastutetaan turkkilaisella jugurtilla ja makeana jotain hilloa. Mutta tuo teidän versio täytyy kyllä jokupäivä kokeilla myös! Antoisia retkiä ja onnea kisassa!
Reppuun mahtuva muurikkapannu = loistoidea! Samasta lättytaikinasta voisi tehdä tietenkin sekä suolaista että makeaa syötävää.
Harmillista kyllä, kun talvi tekee nyt niin kovasti tuloaan.
Lähetä kommentti
<< Home