keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2018

Pastanjauhantaa Sapporossa

Jauhantapaja on muuttanut hetkellisesti keisarikunnan alaisuuteen, Japanin pohjoisimmalle saarelle Hokkaidoon Sapporon kaupunkiin. Sapporo ja koko Hokkaido on kuuluisa nimenomaan ramen-nuudeliruoistaan. Keskustassa Susukinossa on 1950-luvulta asti toiminut kapea ramen-kuja, jonka varrella on lukuisia alan ravintoloita. Toki niitä on ympäri kaupunkia ja saarta muutenkin ja kuja sinänsä lienee melkoinen turistinähtävyys, mutta kävimme toki sen heti innolla koestamassa kuitenkin.





Asumme japanilaisittain hulppean kokoisessa 60 m²:n kaksiossa nelisen kilometriä Sapporon keskustasta pohjoiseen. Asumus on Hokkaidon yliopiston ulkomaalaisten tutkijoiden rakennuksessa, joten valmiina ollut kalustus on perus-ylikansallista tyyliä: lattialla ei tarvitse istua ja sängyssäkin on jalat. Sapporon kevät on suunnilleen samassa tahdissa Etelä-Suomen kanssa ja lämmitystä vielä tarvitaan. Asunnoissa ei täällä useinkaan ole keskuslämmitystä, vaan lämpöä kehräävät jokaisessa huoneessa pöhisevät kaasukamiinat.



Japanilaisilla ei ole keittiöissään kuulemma juuri koskaan uunia, mutta hellan alla on joka kodissa pieni kalagrilli, jota myös käytetään paljon. Meri on kapeassa saarivaltiossa aina lähellä ja kalaa syödään paljon. Suosittu kotiruoka on kaupasta puoliksi kuivattuna ostettu, aukaistu ja levitetty kala, joka grillataan tässä hauskassa kalagrillissä rapeaksi ja syödään riisin kanssa.

Oikeastaan ensimmäinen kohtaamamme erikoisuus (Suomeen nähden – täällä se tietenkin on tavallisuus ja meikäläinen systeemi kummallinen) oli kierrätys. Heti perille päästyämme ja kaasu- sun muut sopimukset tehtyämme talonmies antoi kierrätyskalenterin ja kävi tarkkaan läpi paikallisen jätehuoltojärjestelmän. Roskia ei nimittäin viedä pihalle miten sattuu, vaan ne lajitellaan erilaisiin pussukoihin ja viedään sitten tarkasti kukin omana aamunaan puoli yhdeksään mennessä pihalla olevaan jätekatokseen odottelemaan hakijaa. Lajittelukategorioita on niin monta, että käytännössä jokaiselle päivälle on jotain vietävää. Jos hakupäivän unohtaa, joutuu odottamaan seuraavaa kertaa, joka voi kyseiselle jätetyypille olla vasta viikon tai kahden päästä. Lajittelua kuulemma valvotaan naapuriperiaatteella tarkasti ja poikkeamista tulee herkästi sanomista.



Tuntuu, että systeemi toimii: jo kaupassa tulee mietittyä, miten kunkin tuotteen pakkaus kierrätetään ja millainen vaiva siinä kokonaisuutena on. Tulee ehkä ostettua vähemmän asioita puhtaasti fiilispohjalta. Hesarin mukaan suomalaisen roskapussissa jopa 80 prosenttia on tavaraa, jonka voisi kierrättää. Tällainen ei olisi mahdollista Japanissa. Pakkauksetkin tulee pilkottua osiinsa ja lajiteltua tarkoin materiaalinsa mukaisiin pussukoihin. Jätemaksut hoidetaan näppärästi siten, että osa jätteestä (sellainen, jota ei voi helposti kierrättää) on maksullista ja se täytyy jättää keräykseen erikoispusseissa, joiden hankintahinta on samalla jätteenkäsittelymaksu.



Kalagrillikala on vielä kokeilematta, mutta lähikauppojen valikoimiin on jo tutustuttu innolla. Meikäläisittäin on hassua, miten suurin osa hedelmistä on käsin valittuja, kuhmuttomia valioyksilöitä, jotka on yksittäispakattu muoviin ja vielä erikseen pehmustettu. Hinnat ovat tietenkin sen mukaisia. Hokkaidoa pidetään puhtaana ja arvostettuna kasvatusalueena ja täältä tulevia kasvi-, liha- ja maitotuotteita myydään premium-hintaan muuallakin Japanissa.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails