Juhlista jaloin

Jauhajan joulu sujui tänä vuonna lähisuvun kesken maaseudun rauhassa. Mukava oli laittaa ruokaa vähän isommalla porukalla, ja vaikka kompromisseja epäilemättä jouduttiin tekemään, sai jokainen toivon mukaan edes jotain mieluista syötävää eteensä. Vaikka maksalaatikko jäikin joulupöydästä puuttumaan.

Minulle ehdottomia juttuja ovat tietenkin lanttulaatikko sekä punajuuripaistos, ja molempia sain toki tänäkin vuonna syödäkseni.

Lisäksi toivoin joulupöytään jo viime jouluna tutuksi tullutta punasipulihilloketta. Sitä pystyi syömään sekä alkupalojen kanssa että kinkkuaterialla ynnä tietenkin yhdistettynä jälkiruokajuustoihin:

Punasipulihilloke (Etiketti-lehdestä)

2 punasipulia
1-2 rkl oliiviöljyä
4 rkl mustaherukkahyytelöä
2 dl punaviiniä

Kuori ja leikkaa punasipulit viipaleiksi, kuullota kattilassa kuumennetussa öljyssä, älä ruskista.
Lisää hyytelö ja punaviini, keitä hiljalleen, kunnes hilloke on sopivan kiinteää.
Jäähdytä ja tarjoa lisäkkeenä.

Kala-alkupalapöytään tehtiin muun muassa piimäjuustoa, josta oli puhetta kommenttilaatikossamme jo joulunalusviikolla.

Kyseistä juustoa syödään ilmeisesti enemmän Hämeen suunnalla, ja kun meidän perheellämme ei ole ollut Hämeeseen vanhastaan yhteyksiä, oli piimäjuusto meille kaikille aivan uusi tuttavuus. (Meille juhannusjuusto on huomattavasti tutumpi juttu.)

Voisin tehdä juustoa joskus toistekin. Jos vaikka kokeilisi sen maustamista aurinkokuivatuilla tomaateilla.

Kalajuttujen joukkoon tehtiin muun muassa sillikaviaaria, joka olikin puoliksi perunasalaatti:

Sillikaviaari

1 kevytsuolattu sillifilee
1 punasipuli
1 omena (Granny Smith)
2 rkl kapriksia
1 keitetty peruna

kastike:
tilliä
kevyesti vatkattua vispikermaa tai ruokajogurttia
pippuria

Kuutioi silli, sipuli, peruna ja omena. Sekoita joukkoon kaprikset. Sotke kastikkeen ainekset yhteen ja sekoita muiden ainesten joukkoon.

Joulun paras ruoka taisi kuitenkin muodostua tällä kertaa jouluaattoaamun riisipuurosta ja sekametelisopasta.

Manteli jäi tosin jälleen kerran saamatta (minulta ja kaikilta muiltakin), mutta pitää toivoa, että tuleva vuosi tuo siitä huolimatta onnea tullessaan.

Jättimäinen päärynä ei muuten ollut sekahedelmäsopassa kovinkaan suosittu sattuma. Reikäinen omena oli paljon hupaisempi.