lauantaina, syyskuuta 23, 2017

Tattipasta



Tänään minulla on ollut erityisen juhlallinen olo, koska Pastanjauhantaa täytti kokonaista 12 vuotta!

Juhlan kunniaksi valmistimme herkullista tattipastaa omasta pihapiiristä löytyneistä lehtikuusentateista. Ruokaan toivat väriä ja pirteyttä myös pihan pihlajanmarjoista tehdyt kaprikset, joita valmistin taannoin Kipparin morsiamen ohjeella. Mutta tässä itse pasta:

Tattipasta

oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä (viipaloituna)
vähän chiliä (meillä noin puoli teelusikallista kuivattuja chipotlechilihiutaleita)
100-150 g luomupekonia (viipaloituna)
250 g tuorepastaa
tatteja (meillä noin neljä reilua kourallista viipaloituna)
mustapippuria myllystä
2 dl lihalientä
vajaa desi kermaa
pihlajanmarjakapriksia (muutama lusikallinen)
lehtipersiljaa
(suolaa ei laitettu, kun aineksissa oli sen verran paljon suolaisia elementtejä)

Kuumenna öljy pannulla. Lisää viipaloidut valkosipulinkynnet, chili ja viipaloitu pekoni. Paista niin pitkään, että valkosipuli ja pekoni saavat mukavasti väriä. Laita sivuun odottamaan. Laita tuorepasta kiehumaan (pari minuuttia riittää – ei kannata keittää liikaa, koska pasta kypsyy vielä myöhemmässä vaiheessa) ja paista sillä välin pannulla tatteihinkin kaunis väri. Mausta mustapippurilla.
Valuta tuorepasta ja kippaa pannulle. Lisää tattien ja pastan joukkoon pekoniseos, lihaliemi, kerma ja pihlajanmarjakaprikset. Sekoita ja koristele lehtipersiljalla.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2017

Täytettyä patonkia nuotiolla



Hävikkiviikko on hetken päästä päättymässä, mutta ennen sitä ehdin vielä blogata tämän viikon parhaan hävikkiruokareseptin.

Ohje on peräisin vähän aikaa sitten ilmestyneestä Minna Jakosuon kirjasta Parempaa retkiruokaa (Gummerus 2017), jonka harrastelevana nuotiokokkina hankin tietenkin saman tien itselleni. Kirjasta löytyy tietoa villiyrteistä sekä retkiruokasuosituksia eri vuodenajoille. Syksyisiksi resepteiksi kirjaan on valittu muun muassa härkistortillat, kaalipiiraat sekä nokipannukahvi, mutta minä tartuin tällä kertaa yhteen kirjan talviohjeista: Herkkupatonkeihin, koska kaapissamme oli parhaillaan vanhenemassa esipaistettu patonki, ja juuston ja oliivien jämiä löytyy jääkaapista aina.

Herkkupatongit on suositeltu kirjassa valmistettavaksi kaupan kuivahtaneista patongeista, jotka ovat ennättäneet saada jo alennustarran kylkeensä. Patonkien täytteeksi voi käyttää melkein mitä mieleen juolahtaa, esimerkiksi aurinkokuivattujen tomaattien loput tai vaikka jääkaappiin unohtuneen ylijäämänyhtöpossun. Me paistoimme patongin kanssa nuotiolla grillimakkaraa, jota oli ostettu muutaman viikon takaiselle Syötteen mökkiviikonlopulle mutta kulkeutui avaamatta takaisin kotiin.

Patongit

haluamasi määrä alennuspatonkeja
kovaa voimakasta juustoa
oliiveja

Tee patonkiin viiltoja tai ristikoita terävällä sahalaitaisella veitsellä ja tunge täytteet koloihin. Kääri patonki sitten folioon ja lämmitä se nuotion loimussa. Älä paista herkkupatonkia liian kuumassa, sillä juusto voi jämähtää folioon kiinni.

Patongista tuli aivan ällistyttävän hyvää, vaikka patongin koloihin tunkemani juustonpalat eivät olleet kaikilta osin aivan sulavinta sorttia. Tämä oli mukava piristys siinäkin mielessä, että ohjeen ansiosta tuli hakeuduttua aivan tavallisena arki-iltanakin nuotion ääreen.

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2017

Nälkäpäivän hävikkiruokareseptit



Kuten elokuun puolella jo vihjaisin, lähdimme SPR:n Oulun osaston ehdotuksesta osallistumaan nälkäpäiväkeräykseen sekä kamppailemaan ruokahävikkiä vastaan.

Valtakunnallista Nälkäpäivää vietetään 14.-16.9.2017, ja kampanjan avulla kerätään varoja Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Tänä vuonna on haluttu tuoda esiin rahaston merkitystä myös täällä kotikulmilla: Monessa suomalaisessa kodissa kokataan juuri tälläkin hetkellä aterioita ruoka-avun aineksista. SPR:n Oulun osasto jakaa ruoka-apua maanantaisin Toppila-Centerissä, ja jaettavat ruoat ovat paikallisten kauppiaiden lahjoittamia viimeisen käyttöpäivän tuotteita. Alkamassa on myös maksuton hävikkilounas vähävaraisille Oulun keskustassa.

Lähdin haasteeseen mukaan mielelläni, koska keinoja ruokahävikin torjumiseen kannattaa pohtia tietenkin säännöllisesti. Olin aiemmin tarkempi ruokapakkausten päivämäärämerkintöjen kanssa, mutta nykyään olen rentoutunut huomattavasti. Esimerkiksi ruisleivän päiväysmerkintöjä en ole katsonut enää pitkään aikaan, koska leipä on kokemusteni mukaan syötävää aina vaikka kuinka pitkään pussiin merkityn päivämäärän jälkeenkin.

Sain hävikkiruokakassin käsiini kohtalaisen myöhään eräänä elokuisena maanantai-iltana. Alussa meinasi iskeä pieni epätoivo – minkälaisia ruokia on mahdollista kehitellä viimeisen käyttöpäivän leivästä, eri tavoilla maustetuista jogurteista, nakeista ja pinaattiletuista? Onneksi perheen yhteinen WhatsApp-kanava auttoi ideoinnissa (isosiskolle tässä kohtaa erityiskiitos), ja kohta olivat suunnitelmat selvillä.

Ajatuksenamme oli, että kaupasta ei saisi ostaa hävikkiruokakokkauksia varten mitään uutta, mutta ruokakaappien sisältöjä (onneksi edellisen viikon pizzapäivästä oli jäänyt hiukan juustoraastetta!) ja ulkoa löytyviä sieniä ja marjoja sai hyödyntää mielin määrin. Siksi kipaisin saman tien ulos ämpäreiden kanssa ja haalin pihalta ja lähimetsästä ruokaa varten pihlajanmarjoja, vadelmia, punaviinimarjoja ja mustikoita. Tatteja ei juuri sillä hetkellä löytynyt etsiskelyistäni huolimatta, mutta onneksi jemmassa oli aiemmin kuivattuja suppilovahveroita, joista saatiin vedessä liottamalla erinomaista pinaattilettujen täytettä.

Tällaisia ruokia saimme parin seuraavan tunnin aikana aikaiseksi:

Pizzadogit


paahtoleipää tai muuta vaaleaa leipää
nakkeja
tomaattikastiketta (jonka voi sekoitella esim. tomaattipyreestä, ketsupista, jauhetusta mustapippurista ja pizzamausteesta)
juustoraastetta
oreganoa

Levitä kullekin leivälle ensin tomaattikastike, aseta päälle nakki ja ripottele pinnalle juustoa. Kiinnitä leipien laidat toisiinsa esim. cocktailtikulla. Ripottele päälle kuivattua oreganoa.
Paista 200-asteisessa uunissa niin pitkään, että juusto sulaa ja saa vähän väriä.

Koska nakeissa oli meneillään viimeinen käyttöpäivä, tekaisin loppunakeista jääkaappiin vielä makkara-spagettivuokaa, jota meillä sitten syötiin parina seuraavana päivänä.



Sienitäytteiset pinaattilettutornit


1 isohko sipuli
1 valkosipulinkynsi puristettuna tai hienonnettuna
muutama kourallinen puhdistettuja sieniä (esim. suppilovahveroita)
öljyä paistamiseen
suolaa ja pippuria
valmiita pinaattilettuja
pinnalle: pihlajanmarjahilloa (ja meidän tapauksessamme myös mustikkaviiliä)

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Viipaloi sienet. Pari sientä voi säästää koristeeksi. Paista sienet ja sipulit pannulla öljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Halutessaan mausteita voi käyttää monipuolisemminkin.
Kokoa uunivuokaan kerroksittain pinaattilettuja ja sieniseosta. Lämmitä 200-asteisessa uunissa niin pitkään, että letut lämpenevät sopivasti. Lusikoi päälle pihlajanmarjahilloa, jonka valmistamisessa voi soveltaa esimerkiksi hillosokeripussin kyljestä löytyvää ohjetta.



Hunajainen jogurttipannacotta

(mukailtu Valion ohjeesta)

3 liivatelehteä
5 dl täysmaitoa
3 rkl sokeria
400 g hunajajogurttia

pinnalle: tuoreita marjoja

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Kuumenna maito ja sokeri kiehuvan kuumaksi kattilassa. Nosta kattila sivuun. Lisää puristetut liivatelehdet. Sekoita, kunnes seoksesta tulee tasaista. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Yhdistä sen jälkeen jogurtti maitoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Annostele tarjoilumaljoihin. Peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolmen tunnin ajan.
Lusikoi päälle ennen tarjoilua marjoja.



Hävikkiruokaviikosta muodostui varsinainen jälkiruokaviikko, kun jogurttipannacottaakin riitti useammaksi päiväksi. Lisäksi siinä vaiheessa, kun aineksista oli jäljellä enää leipää ja jogurttia, tein kuvassa näkyvää pappilan hätävaraa, johon käytin myös aiemmin samalla viikolla keittämäni pihlajanmarjahillon jämät. Hätävara onnistuu oikein hyvin siis myös vaaleasta paahtoleivästä:



Viikon lopulla kaivelin vielä syötäväksemme pakastimeen säilöttyjä ruispaloja, (joita olen syönyt useampana aamuna myös aamupalaksi). Ruispaloista syntyi samanlainen makoisa pikkusyötävä, jota maistelimme muutama vuosi sitten Liettuassa.

Valkosipuliset ruisleipäsnacksit


ruisleipää
valkosipulia (laitoin itse pellilliseen tikkuja kolme aika isoa kynttä)
rypsiöljyä
suolaa

Leikkaa leipä sopiviksi tikkumaisiksi suupaloiksi. Purista valkosipulinkynnet kulhossa leipätikkujen päälle ja roiskuttele sekaan öljyä sen verran, että kaikissa leivissä on tasainen öljykerros. Pyöräytä halutessasi suolamyllystä päälle hiukan suolaa.
Kaada tikut tasaiseksi kerrokseksi pellille leivinpaperin päälle. Paista 250-asteisessa uunissa 5 minuuttia. Vahdi uunin edessä tarkasti, koska leipätikut palavat herkästi.



Ruokabloggaajat ovat jo pitkään taistelleet ruokahävikkiä vastaan. Erinomaisia resepti-ideoita löytyy esimerkiksi Hävikistä herkuksi -facebooksivulta.

Ravintolaruokien hävikkiä vastaan taisteleva ResQ toimii myös Oulussa. En ole itse testannut, mutta vaikuttaa hyvinkin toimivalta konseptilta.

Kokkaan myös tulevan viikon aikana ainakin parina iltana hävikkiruokaa, joten pysykää kanavalla. Lisää reseptejä luvassa.

(Yhteistyössä: SPR:n Oulun osasto.)

perjantaina, syyskuuta 08, 2017

Hestonin kolmesti keitetyt ranskalaiset ja aioli



Kulinaarimurulan Jaana vieraili elokuun lopulla Oulussa, minkä kunniaksi piti tietenkin järjestää ruokapitoiset illanistujaiset. Illan aikana herkuteltiin muun muassa ilmakuivatusta kinkusta ja savujuustosta tehdyillä suupaloilla, kantarellikeitolla, sitruunarisotolla sekä ranskankerma-ananaspiirakalla.

Varsinaisen pääruoan virkaa ajoivat Weberin simpukkasaunassa kypsennetyt simpukat, joiden kanssa päätettiin tarjoilla Heston Blumenthalin hifistelyranskalaisia, aiolia (josta tuli ihan kunnolla valkosipulista) sekä kavereiden omassa kotipanimossaan tekemää tummaa luostariolutta.

Ranskalaisten valmistelu aloitettiin jo edellisenä iltana, ja vaikka askartelemista oli jonkin verran, lopputuloksena oli herkullisimmat ranskanperunat missään koskaan. Tällä ohjeella syntyy nimittäin erittäin rapeita ja maukkaita ranskalaisia ilman mitään erikoislaitteita. Friteerauksen voi vallan hyvin hoitaa tavallisessa, riittävän korkeareunaisessa kattilassa. Lämpömittari on kuitenkin suositeltava apuväline, koska öljyn lämpötilan arvioiminen on muuten hankalaa. Yksinkertaisen digitaalimittarin avulla tarkkailemalla lämmön saa pidettyä melko tarkasti ohjeen arvoissa.

Hestonin kolmesti keitetyt ranskalaiset

(Heston Blumenthal's triple cooked chips, linkki ohjeeseen)

1 kg perunoita, kuorittuna ja suikaloituna ranskalaiskokoon (2 cm x 2 cm x 6 cm)
öljyä (meillä rypsiöljyä)
suolaa

Pane leikatut perunat kulhoon ja pidä niitä juoksevan veden alla viiden minuutin ajan tärkkelyksen poistamiseksi.
Laske sitten 2 litraa (tai riittävästi, että perunat kunnolla peittyvät) kylmää vettä suureen kattilaan ja lisää perunat. Laita kattila keskilämmölle ja keitä niin kauan, että perunat alkavat melkein hajota (noin 20-30 minuuttia perunasta riippuen – meillä ehkä vähän vähemmän, koska perunat olivat uutta satoa ja niihin pystyi jättämään vielä ohuen kuorenkin päälle). Poista perunat vedestä varovasti, jotteivät ne katkeilisi, ja aseta ne jäähdytysritilälle kuivumaan. Laita ritilä pakastimeen vähintään tunnin ajaksi. Pakkasilmassa kosteutta haihtuu huoneenlämpöä tehokkaammin ja perunat kuivuvat paremmin.

Kuumenna öljyä rasvakeittimessä tai korkeareunaisessa kattilassa, josta enintään puolet on täytetty öljyllä (noin 10 cm:n syvyyteen tai ylikin, jos kattila on kunnolla korkea) 130°C:hen. Paista ranskalaisia öljyssä pienissä erissä noin viiden minuutin ajan tai siihen saakka, että ne saavat aavistuksen verran väriä ja rapeutta (alkuperäinen englanninkielinen termi "light crust" on tässä kuvaavampi). Nosta perunat öljystä reikäkauhalla ja aseta valumaan lautaselle taiteltujen talouspapereiden päälle.
Nostele valutetut perunat taas jäähdytysritilälle ja aseta uudelleen pakastimeen vähintään tunniksi. (Meillä tähän vaiheeseen saatetut perunat olivat pakkasessa seuraavaan päivään asti.)

Kun sitten olet valmis nauttimaan perunat, kuumenna taas öljyä rasvakeittimessä tai syvällä pannulla, mutta tällä kertaa 180°C:hen. Paista perunat rapean keltaisiksi ja meheviksi. Tämä kestää noin 7 minuuttia, mutta riippuu perunoista ja niiden paksuudesta, joten pintaväriä kannattaa tarkkailla. Nostele perunat jälleen talouspaperin päälle kuivumaan. Mausta suolalla esim. hölskyttelemällä niitä ravintolatyyliin suolan kanssa kulhossa ja tarjoile heti.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails