Rieharuokaa

Me emme ole koskaan tehneet itse munkkeja tai tippaleipiä ja simaakin olemme värkänneet vain kerran joskus viime vuosituhannen puolella. Oma tarjoiluehdotuksemme vappusyötäväksi voisivatkin olla nämä munalla ja anjoviksella täytetyt patongit, joiden sisään on ahdettu myös tomaattia, punasipulia sekä salaattia. Hieman suolapalaa vaikkapa huomiselle vappupiknikille.

Pekonihampurilaiset

Pekoni on ollut tällä viikolla jo monessa mukana, mutta erityisen mielellään se viihtyy hampurilaisen välissä. Näitä meillä on tehty niin monissa kesäkekkereissä, että hampurilaisten maku on tullut epäilemättä tutuksi lähes koko tuttavapiirillemmekin.

Jauhelihaa varataan neljälle ruokailijalle noin kilo, eli pihveistä tehdään aika tuhteja. Sekoitetaan lihan joukkoon suolaa sekä kunnon ropsaus pippuria, muotoillaan pihvit ja pannaan puoleksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Sen jälkeen grillimestari häipyy pihveineen, pekoneineen, cheddar-juustoviipaleineen sekä valmiiksi halkaistuine sämpylöineen pihamaalle avustavan kokin (eli minun) jäädessä viipaloimaan hampurilaisten väliin tomaattia ja sipulia sekä pesemään lehtisalaattia. Lisäksi kaivelen jossain vaiheessa jääkaapista HP:n BBQ-kastiketta sekä Heinzin ketsupin. Etikkakurkkujakin voi laittaa jos huvittaa. Pöydässä jokainen sitten kasailee itselleen mieluisen burgerin. Meillä tulee näistä aina niin mojovia, että lautasen vierelle on hyvä varata myös ruokailuvälineet.

Tässä vielä Pippurimyllyn grillausvinkit:

Grilli esilämmitetään kuumaksi (eli kaasugrilliä ajetaan tyhjänä täysillä kymmenisen minuuttia - hiiligrilli sytytetään hiilistä/briketeistä riippuen noin puoli tuntia etukäteen), pihvit sivellään (oliivi)öljyllä ja asetellaan kuumalle ritilälle tirisemään. Lämpöä tiputetaan hieman (noin puoleen kaasugrillissä) ja laitetaan kansi päälle. Pihvit kypsyvät noin kymmenessä minuutissa, paksuudesta riippuen. Ne kannattaa kääntää kertaalleen, puolivälissä eli viidehkön minuutin päästä. Sivele päällipuoli (eli tuleva alapuoli) öljyllä ennen kääntämistä. Ylipäänsäkin kannattaa ottaa tavaksi sivellä öljyllä käytännössä kaikki mitä grilliinsä asettelee. Parin viimeisen minuutin ajaksi pihvien päälle laitetaan sulamaan paksut siivut cheddaria. Jos lämpömittari löytyy, kypsyyden voi nysvätä (kuten kuvasta näkyy) jämptisti 71 asteeseen.

Sämpylät ja pekoninsiivut kypsyvät grillissä nopeasti. Ne voi valmistaa pihvien jälkeen tai yhtä aikaakin, mikäli grilliin mahtuu. Älä kuitenkaan säädä prosessia koko ajan kansi auki. Paksut pihvit kypsyvät parhaiten, kun kansi on tiukasti kiinni. Jokainen kannenaukaisu pidentää luonnollisesti kypsymisaikaa.

Pekonia ja parsaa

Pekoniviikon vietto jatkuu. Tämä parsaresepti putkahti pastanjauhajien sähköiseen postilaatikkoon viime viikonloppuna. Eräs ystävämme halusi tukea reseptin avulla pekoniponnistelujamme, mistä kiitokset hänelle. Etenkin kun sapuska osoittautui vallan makoisaksi. Rapsakka pekoni ja hennon keveä parsa täydensivät mukavasti toisiaan, minkä lisäksi keitetyn kananmunan käyttö sekä pinjansiemenet toivat ruokaan ihan uudenlaista meininkiä.

Ruokaa varten tarvitaan nippu valkoisia parsoja, jotka kuoritaan (ja poistetaan tietenkin ne kovat kannat). Parsojen keittäminen kestää noin kymmenen minuuttia. Niiden kypsymistä odotellessa paistetaan pekoniviipaleita ihanan rapeiksi sekä sekoitetaan parsojen & pekonien kanssa tarjoiltava yrtti-vinaigrette, johon tarvitaan
nippu hienonnettua persiljaa
nippu hienonnettua ruohosipulia
2 keitettyä kananmunaa (kuutioituna)
1 dl paahdettuja pinjansiemeniä
1 dl rypsiöljyä (itse laitoin oliiviöljyä, kun sitä on koko ajan kätevästi käden ulottuvilla)
2 rkl balsamicoa
suolaa & pippuria

Sitten vaan ängetään nuo kaikki systeemit samalle lautaselle ja nautitaan. Parsaa syödään kai usein alkuruokana, mutta tämä annos oli (etenkin noin monen parsapötkylän kanssa) niin ruokaisa, ettei samalle aterialle muuta kaivannutkaan. Alkuperäinen resepti on ilmeisesti peräisin Katso-lehdestä.

Kukkakaalikeittoa ja vähän muutakin

Värkkäsin eräänä iltana itselleni syötäväksi tätä kukkakaalikeittoa, joka oli opiskeluaikana yksi vakiokokkauksistani. Hyvin maistui ruisleivän kanssa edelleen (kun nyt satun kukkakaalista kuitenkin tykkäämään), mutta erityisen kuvauksellinen keitto tämä ei selvästikään ollut. Tuossa kulhossahan voisi olla vaikka viiliä, eikä kukaan huomaisi mitään eroa. Näin se joka tapauksessa syntyy:

Juusto-kukkakaalikeitto

Mittaa kattilaan 8 desiä vettä, 250 g kukkakaalia pieninä lohkoina (tuo määrä tulee keskimääräisestä kaalista sen jälkeen, kun siitä on perkkaillut kannat sun muut osat kuikkaan) ja kasvisliemikuutio. Keitä noin 10 minuuttia, kunnes kaali pehmenee. Lisää 150 g notkeaa sulatejuustoa ja sekoita sauvasekoittajalla kaali soseeksi ja juusto tasaiseksi. Jos haluat sakeamman keiton, lisää 1-2 rkl vehnäjauhoja vesitilkassa ja keitä 5 minuuttia ilman kantta. (Jos haluat polttaa keittosi pohjaan, niin voit tehdä sen helposti tässä vaiheessa poistumalla epämääräiseksi ajaksi muihin hommiin.) Mausta vaikkapa suolalla ja muskotilla.

Kaikeksi onneksi keiton maut olivat vielä ennallaan, vaikka hämmentelyä ja hellan vahtimista olisi voinut ilmetä tuossa kokkauksen loppuvaiheessa enemmänkin.

Opiskeluvuodet ovat pyörineet viime päivinä tavallista enemmän mielessä. Kenties tuo lähestyvä vappu on syynä moisiin muisteloihin. Sen kunniaksi pastanjauhannan kestotilaajille (ja toki muillekin lukijoille) irtoaa tänään kaupan päälle toinenkin opiskeluvuosien perusmurkina, peruna-juurespaistos. Tästä sapuskasta ei ole kuvaa sen vuoksi, että meikäläinen söi siitä oman kiintiönsä täyteen jo 1990-luvun loppupuolella eli noina kultaisina vuosina, kun elämä vielä koostui etupäässä epämääräisestä luennoilla lojumisesta (nimim. entinen isänmaan toivo). Mutta tässä juurespaistoksen resepti, olkaa hyvät:

Peruna-juurespaistos
5–6 perunaa
1 porkkana
2 sipulia
pieni pala selleriä
2 dl maitoa
1 dl kermaa
2 dl juustoraastetta
1 tl basilikaa
½ tl yrttisuolaa
½ tl suolaa
1 maustemitta valkopippuria

Raasta kasvikset karkeaksi raasteeksi. Sekoita joukkoon muut aineet. Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan ja kypsennä 225 asteessa noin 40 minuuttia.

Ajauduin taas ohjeistuksineni jossain määrin kasvislinjalle, mutta loppuviikosta on luvassa vielä pari pekonireseptiä. Kai kaikki ovat muuten huomanneet, että Sorsanpaistaja (eli pekoniviikkoidean isä) on listannut ja linkkaillut pekoniviikon antia kaikessa kattavuudessaan omaan blogiinsa? Eli kaikki joukolla hienoja pekoniblogituksia lueskelemaan, hop!

Pekoniviikon pastakastike

Ystäväni Tuoppi vihjaisi taannoin pastaohjeen, jonka nyt pekoniviikon kunniaksi saatoimme lihaksi. Resepti on ripeästi valmistuva ja kermaisen ruokaisa. Lyhyestä siis kaunis:

Tämmöinen on muuten varsin toimiva pastakastike:
kesäkurpitsaa, sipulia, sieniä, pekonia, sekaan kermaa, mustapippuria ja parmesaania.

Pekonin paistelee ensin, nakkaa sitten kaveriksi sipulin, mustapippurin ja sienet. Pienen hetken päästä kesäkurpitsat perään, sekoittelu ja kansi päälle. Sitten kun näyttää että kesäkurpitsa on vähän jo kypsynyt, niin kerma ja parmesaani perään, sekoitus ja hiljaisella vähän aikaa kiehutellen.

Pilkoimme yhden paketin HK:n peruspekonia, pienehkön kesäkurpitsan, normaalikokoisen sipulin ja puolitimme rasiallisen tuoreita herkkusieniä. Sitten vain seurailimme reseptiä. Kermaa käytimme ehkä hieman vajaan purkillisen ja lopun haudutusosuus kesti kymmenisen minuuttia. Pastaksi keitimme tällä kertaa laiskuuttamme valmista tuoretagliatellea. Täytyy sanoa, että maukasta tuli - kuten luvattiin!

Useisiin pekonia sisältäviin ruokiin voi soveltaa samaa perustrikkiä: pekoni paistetaan ihan alkajaisiksi - rasvaisuudestaan riippuen jopa kuivalla pannulla. Kun loput raaka-aineet sitten käristetään pekonista irronneessa rasvassa, niihin tarttuu normaalia voi- tai öljypaistoa muhevampi maku. Kannattaa kokeilla mm. pataruokiin.

Halloumia grillistä

Ulkona on käytännössä katsoen jo kesä (mitä nyt lunta on joka paikassa eivätkä puutkaan vielä pahemmin viherrä), mistä syystä mekin olemme pikkuhiljaa käynnistelemässä grillauskauttamme. Ensimmäinen oma grillausvalintani tälle vuodelle oli (kenenkäs muun kuin) Ainsley Harriottin resepti nimeltään Marinated Halloumi Cheese with Tang! Tang! Dressing (löytyy kirjasta nimeltä Ainsley's Ultimate Barbecue Bible). Valinta osui sikäli nappiin, että tämä ruoka oli ylivoimaisesti kaikkein parasta mitä olen syönyt kuukausiin.

Kuvat eivät ehkä tee sapuskalle tarpeeksi oikeutta, mutta kun tuota haarukoi rapeakuorisen patongin kanssa, niin johan vain osasi olla hyvää. (Ruuan maistuvuuteen mahtoi vaikuttaa osaltaan myös ihanan keväinen ilma sekä edellisenä yönä valmiiksi nykerretty rasittava työprojekti, mistä syystä allekirjoittaneen mieli oli kaiken kaikkiaan varsin hilpeä. Lisäksi sapuska sisälsi tomaattia.) Mutta jos nyt menisin vaikka itse asiaan ja esittelisin ohjeesta tekemäni sovelletun suomennoksen:

Marinated Halloumi Cheese with Tang! Tang! Dressing (neljälle)

750 g halloumia, leikattuna reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi
2 rkl oliiviöljyä
1 tl balsamietikkaa
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria myllystä
Tang! Tang! -dressingiin tarvitaan:
5 rkl neitsytoliiviöljyä
4 luumutomaattia (kuori, poista siemet ja viipaloi)
4 kevätsipulia, ohuina viipaleina
1/2 pieni punasipuli, kunnolla hienonnettuna
2 rkl hienonnettua persiljaa
1,5 rkl balsamietikkaa
1/2 tl murskattuja mustapippureita
50 g Calamata-oliiveja

Sekoita keskenään marinadin öljy, etikka, sitruunamehu, timjami sekä hieman suolaa ja pippuria. Kippaa laakeaan astiaan ja asettele päälle halloumin viipaleet. Kääntele palasia pari kertaa ja jätä marinoitumaan huoneenlämpöön tunteroiseksi.
Sekoita dressingin ainekset keskenään vasta juuri ennen juuston grillaamista. Nosta juustoviipaleet marinadista ja grillaa keskilämmöllä (molemmin puolin) niin pitkään, että paistojälki alkaa vaikuttaa hyvältä (arviolta kolmisen minuuttia). Sekoita loppumarinadi dressingin joukkoon.
Aseta kolme viipaletta juustoa kullekin lautaselle, lusikoi dressingiä päälle ja koristele oliiveilla. Tarjoile vaalean leivän kera.

Halloumi meinasi muuten tarttua jossain määrin kiinni grilliritilään. En tiedä, olisiko kannattanut vetää hieman oliiviöljyä pintaan, niin olisi irronnut paremmin. Halloumin voi kaiketi paistaa myös pannulla. Lisäjuttua halloumista löytyy täältä.

Jotten nyt unohtaisi pekonia kokonaan tästä teemaviikkotiistain postauksesta, niin vanhoista jutuistamme pekonia sisältävät ainakin lihapata burgundilaisittain sekä ihanat pekoni-tomaattileivät. Reseptejä luulisi löytyvän rutkasti myös I Heart Bacon -nimisestä blogista.

Tomaatti-pekonikeitto

Pekoniviikko valkeni Oulussa hieman harmaana, mutta eiköhän tämä tästä vielä riehaksi muutu jossain vaiheessa, varsinkin kun viikko päättyy melko lailla lupaavasti vappuaattoon. Me otimme viikkoon ovelasti varaslähdön tekemällä pekoniruokaa jo ennakkoon, mistä syystä pääsemme heti näin maanantain kunniaksi esittelemään erään hyvinkin pekonin makuisen tuotoksemme.

Tämä tomaattikeitto oli todella maistuvaa. Eikä vähiten sen takia, että siinä kohtasivat toisensa kaksi mukavaa asiaa, pekoni ja tomaatti. Huhtikuussa oululaisen valintamyymälän tiskistä löytyvät tomaatit eivät tosin välttämättä ole parhaita mahdollisia tomaattikeiton aineksia, mutta yllättävän paljon keittoon tuli silti sekä väriä, makua että meininkiä. Etenkin kun kippasimme keittoon vielä loppuvaiheessa ohjeen ulkopuolelta pikkupurkillisen tomaattipyrettä. Keiton olisi voinut toki tehdä myös tölkkitomaateista; etenkin näin talvitomaattien aikana se olisi ollut hyvinkin järkevää.

Resepti on otettu kirjasta nimeltään Cooking with Tomatoes, jonka sain muutama vuosi sitten mieheltäni jonkin työreissun tuliaiseksi (tomaatti-innostukseni ei ole siis ihan uusi ilmiö). Hyvä tuliainen se olikin.

Tomaatti-pekonikeitto

4 pientä sipulia
1 kg tomaatteja
1-2 valkosipulinkynttä
80 g pekonia
40 g jauhoja
7,5 dl lihalientä
suolaa
mustapippuria myllystä
paprikajauhetta
hienonnettua timjamia
1 dl kermaa
muutama lehti basilikaa

Kuori ja hienonna sipulit. Kuori tomaatit (minä helpotin kuorimista tomaattien kalttaamisella), leikkaa neljään osaan ja poista siemenet. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet.
Leikkaa pekoni pieniksi viipaleiksi ja paista pannulla niin, että rasva irtoaa. Lisää hienonnettu sipuli ja kuullota jonkin aikaa. Ripottele pinnalle jauhot ja ruskista kevyesti. Lisää tomaatin palat pannuun ja paista lyhyesti. Hulauta sekaan lihaliemi.
Mausta keitto suolalla, pippurilla, paprikalla, timjamilla ja valkosipulilla. Peitä pata kannella ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 minuutin ajan.
Vatkaa kerma löysänlaiseksi vaahdoksi. Siivilöi keitto ja kaada takaisin pannuun. Kuumenna ja maistele - mausteita voi lisätä halutessaan tässä vaiheessa. Kaada kulhoihin ja koristele kermalla sekä basilikalla.

Jaahas, ja keiton pinnalle muodostuivat jälleen kerran Italian värit. Kuinkas sattuikaan.

Kalaa sinappisessa kastikkeessa

Tässä vielä yksi unohtunut sapuska menneiltä viikoilta. Ahvenfileet dijon-kermakastikkeessa on herkullinen ruokalaji, jota sopii tarjota hieman juhlallisemmissakin tilanteissa. Omaan annokseemme ei löytynyt kaupan kalatiskistä ahvenfileitä, joten turvauduimme siikafileisiin. Ihan hyvin toimi niinkin. Ohjeita tähän ahvenreseptiin lienee netti pullollaan. Me otimme omamme Ruokalan reseptiarkistosta:

Dijonkermassa haudutetut ahvenfileet (4 annosta)

600 g ruodotonta ahvenfilettä
4 dl kuohukermaa
1 dl smetanaa
3 rkl karkeaa Dijon-sinappia
1 rkl voita
tilliä
mustapippuria
suolaa

Paista ahvenfileet nopeasti teflonpannulla rapeaksi (ei sisältä täysin kypsiksi). Kiehauta kasarissa kerma, smetana, sinappi ja tarkista maku. Lisää ahvenfileet joukkoon. Anna kiehahtaa hetki, lisää runsaasti tilliä pinnalle.

Tämä ruoka on mielestäni parhaimmillaan perunoiden kanssa, mutta toki sen seuraksi voi virittää muunkinlaisia lisäkkeitä.

Ensi viikolla pastanjauhanta-keittiössämme paistetaan pekonia sekä valmistaudutaan vappuun. Suuri pekoniviikko käynnistyy nimittäin vihdoin ja viimein, joten toivon mukaan luvassa on vallan huikeita pekonielämyksiä.

Kokonaisena paistettu naudan ulkofile ynnä valkosipuli-sienikastiketta

Miehet tykkäävät, jos aina välillä on tarjolla lihaa ilman mitään sen kummempia pipertelyjä tai kommervenkkejä. Kai se on jäänne jostain luolamieskaudesta, kun tuotiin saalis kotiin ja naisväki laittoi siitä sitten syötävää. Me olemme edenneet kivikaudelta jo sen verran, että meillä mieskin osallistuu ruuanlaittoon. Etenkin juuri noiden perinteisten liharuokien valmistamiseen. Tässä yksi niistä - kokonaisena paistettua naudan ulkofileetä tarjoiltuna kuorineen paistettujen uuniperunoiden kanssa:

Uunifileetä ja valkosipulikastiketta

n. 1 kg naudan ulko- tai sisäfileetä
1 kokonainen valkosipuli
voita
öljyä
suolaa
mustapippuria
1 dl punaviiniä
1 dl vettä
muutama kourallinen kuivattuja tatteja tai suppilovahveroita
1 tl sokeria
rosmariinia

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Leikkaa valkosipulin kansi siten, että se jää hiukan kiinni reunasta. Laita valkosipuli uuniin.
Ruskista filee pannulla voin ja öljyn seoksessa niin, että se saa kauniin pintavärin. Sirottele fileelle hiukan suolaa ja pippuria.
Työnnä paistilämpömittari fileeseen ja pane filee vuoassa uuniin. Valkosipuli kypsyy noin 45 minuutissa. Filee on kypsä, kun sen sisälämpötila on 60 °C.
Ota kypsä valkosipuli uunista ja puserra kynsien sisus kattilaan. Lisää myös punaviini.
Kääri kypsä liha folioon. Huuhtele paistovuoka desilitralla vettä ja kaavi paistoliemi kastikekattilaan. Soseuta kastike sauvasekoittimella, lisää murennetut sienet ja keitä kastiketta noin 10 minuuttia, kunnes sienet pehmenevät. Mausta kastike. Tarjoa röstiperunoiden kanssa.

Minä suosittelen omasta naisellisesta näkökulmastani tämän sapuskan seuraksi myös jotain raikasta salaattia, jottei yleisvaikutelma muodostuisi liian tunkkaiseksi.

Ohje on otettu toiseksi edellisestä ruoka&viini-lehdestä. Uusi lehti putosi postilaatikkoon tällä viikolla, ja sieltä löytyi mahdoton määrä kaikenlaista keväisempää syötävää. Tekisi mieli päästä testaamaan kaikkea saman tien - olisikin vaan loputtomasti aikaa (ja rahaa...).

Kylmäsavulohibagelit

Bagelit ovat pitkään roikkuneet näitä pitää tehdä -listallamme. Niistä on tosi moneksi ja leipominen on nopeaa. Kun sitten Anne's Foodista sattui kohdalle tämä resepti, mekin innostuimme upottamaan kätemme taikinaan. Kuten Annekin tuskaili, kunnollisia bageleita on täällä Pohjolassa vaikea löytää kaupasta. Tukholmassa vaikutti vielä onnistuvan, mutta Oulussa vähänkin eksoottisemmat leipäherkut ovat hakusassa. Vaan eipä haittaa! Itse kun tekee, saa mitä haluaa.

Perus-bagelit

2 tl kuivahiivaa (taisin laittaa koko 11g pussin)
1 rkl sokeria
3 dl lämmintä vettä
500 g jauhoa
ropaus suolaa

Sekoita kulhossa kuivahiiva, sokeri ja 1 dl lämpimästä vedestä (reilusti kädenlämpöistä, jotta kuivahiiva herää). Anna seisoa muutama minuutti, jotta hiiva liukenee kunnolla. Jos ihan tarkkoja ollaan, hiiva ei liukene - biokemiallisesti uskottava termi solujen sekoittamiselle nesteeseen on "suspensoida". Sekoita sillä välin jauhot ja suola.

Lisää jauho-suolaseos vähitellen nesteeseen ja kaada loput vedestä astiaan. Tämä vaihe kannattaa tehdä monitoimikoneen taikinakulhossa, jos sellainen löytyy. Taikinaa kannattaa vaivata 5-10 minuuttia, jotta siihen syntyy sitkoa. Valmiin taikinan tulisi olla sileää, pehmeää ja joustavaa - muttei ihan purkkamaisen tarttuvaa. Kuten Anne kirjoitti, jauhoja tarvitaan hieman enemmän kuin tuo 500 g. Olisinkohan laittanut yhteensä reilut 600g?

Kohota taikina kaksinkertaiseksi. Tähän menee yleensä puolesta tunnista tuntiin. Vaivaa ilmat pihalle ja jätä taikina vielä kymmeneksi minuutiksi lepäämään. Jaa se tämän jälkeen kahdeksaan yhtä suureen osaan ja pyöritä palaset palloiksi. Venyttele pallojen keskelle reiät ja pyörittele niistä sormiesi ympärillä suunnilleen donitsin muotoisia. Kohota jälleen 10 minuuttia.

Kiehauta laakeimmassa kattilassasi vettä, johon on lisätty ripaus sokeria. Tässä vaiheessa kannattaa laittaa myös uuni kuumenemaan, 225 asteeseen. Alenna (kiehumisveden) lämpötilaa niin, että se kiehuu juuri ja juuri. Keitä bageleita, muutama kerrallaan, minuutin verran kummaltakin puolelta. Tässä vaiheessa ne pullahtavat jännästi suuremmiksi. Paista keitetyt bagelit lopuksi uunissa. Annen ehdottama 14-16 minuuttia tuntui sopivalta ajalta.

Kylmäsavulohibagelit

Jenkeillä, jotka ainakin TV-ohjelmien ja keittokirjojen perusteella suursyövät bageleita, on muutamia klassikkotäytteitä. Eräs niistä on tämä tuorejuusto-kylmäsavulohi -yhdistelmä. Bagelit halkaistaan (Ja uskotteko! Niillä samaisilla jenkeillä on tähänkin tarkoitukseen kone!) ja pohjapuolelle levitetään tuhti kerros tuorejuustoa. Sitä saa olla ainakin puoli senttiä. Nyt ei kursailla. Jokin neutraali maku toiminee parhaiten. Itse käytimme jenkkihenkisesti Philadelphiaa. Juuston päälle ladottiin kylmäsavulohta, tomaattiviipaleita, punasipulia sekä muutama kapris - ja lopuksi tietenkin bagelin kansipuoli. Jostain syystä täytetyt bagelit leikataan aina ennen tarjoilua kahtia. Se jokin syy voi hyvinkin olla kuunsirpin muotoisen bagelin suuhun sovittamisen vaivattomuus.

Feta-täytteiset kanakääryleet

Katsastelin tuossa päivänä muutamana kuva-arkistojani ja huomasin, että meillä on jäänyt joistakin viime viikkojen sapuskoista kokonaan postaukset tekemättä. Tässä yksi unohtuneista resepteistä:

Täytetyt broilerinfileet

4 broilerinfileetä
oliiviöljyä

TÄYTE:
100 g fetajuustoa
1 pieni sipuli
1 pala paahtoleipää
n. 1 rkl valmista pestokastiketta
valkopippuria

KASTIKE:
2 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 iso purkki maustamatonta tuorejuustoa
pestokastiketta
1 dl ruokakermaa
3 rkl parmesaaniraastetta
maizenasuurustetta
suolaa, valkopippuria

Valmista täyte. Valuta fetajuusto ja leikkaa se erittäin pieneksi hakkelukseksi. Kuori ja hienonna sipuli. Leikkaa paahtoleivästä reunat pois ja hienonna. Sekoita aineet keskenään. Lisää pestokastike. Täytteen tulee olla riittävän kiinteää, että se pysyy fileiden sisällä. Mikäli se tuntuu löysältä, lisää leipää. Mausta valkopippurilla.
Leikkaa broilerinfileiden sivuihin terävällä veitsellä syvät viillot. Täytä ne ja sulje joko langalla tai cocktailtikuilla. Ruskista fileet pannulla oliiviöljyssä molemmin puolin. Pane ne kevyesti voideltuun uunivuokaan. Kypsennä 200 asteessa 20-25 minuuttia.
Kiehuta kastiketta varten vesi kasarissa ja sulata siihen kasvisliemikuutio. Sulata joukkoon tuorejuusto. Sekoita kastike tasaiseksi. Lisää pesto, ruokakerma ja parmesaani. Kiehauta ja lisää suurustetta, kunnes saat sopivan paksuuden. Maista ja lisää suolaa ja valkopippuria tarvittaessa.
Ota broilerinfileet uunista ja ripota pinnalle vähän suolaa ja pippuria.
Tarjoa riisin ja salaatin kanssa.

Jos olet etsiskelemässä lähipäiviksi sapuskaideoita, niin tätä kannattaa ilman muuta kokeilla. Tai ainakin minä olen ihan ylipäänsä hulluna tuommoisiin kaikenlaisiin täytettyihin kääryleisiin, ja tässä murkinassa on lisäksi poikkeuksellisen maukas kastike. Nämä maistuvat hyvin paitsi riisin myös röstiperunoiden kanssa.

(Ohje on otettu kirjasta Hyvää ruokahalua! Parhaat kasvis-, kana- ja kalaruoat.)

Se iti sittenkin...

Rairuoho nimittäin. Olin pääsiäislauantaina kärräämässä multalautasta harmistuneena kohti roskista, kun äkkiä huomasin siellä seassa mikroskooppisen pieniä ruohonalkuja. Kaikki siemenet eivät siis ilmeisesti hukkuneetkaan, eli odotettavissa on kenties älyttömän hienoa vappuruohoa. Yllä kuitenkin piskuinen basilika.

Lisäksi olemme päässeet tervehtämään viime päivinä herneitä, jotka kasvavat vuodenaikaan nähden vähän liiankin innostuneina - yleensä olen tainnut kylvää ne vasta kesäkuussa. No, pitää kasvattaa uusi satsi kesän koittaessa, jos näiden kanssa ei vielä tärppää.

Päivänvalon ovat nähneet myös maissi, rakuuna, salvia sekä timjami. Yllä joku edellä mainituista, itse veikkaan rakuunaa.

Vielä yksi lammasjuttu

Paistoimme maanantai-iltana pääsiäisen päätteeksi pannulla vielä lampaan sisäfilettä, jota tarjoilimme (itsellemme) uunissa paistettujen yrttiperunoiden, höyrytettyjen ruusukaalien sekä keitettyjen pikkuporkkanoiden kanssa. Ja väsäsi se Pippurimylly keittiön nurkassa jotain kastikettakin, johon tuli käsitykseni mukaan ainakin punaviiniä.

Lampaanfileet ruskistetaan voissa kuumalla pannulla (valurauta on jälleen rautaa) nopeasti molemmin puolin. Tämän jälkeen lämpöä alennetaan ja lihoja haudutellaan hetki, halutun kypsyysasteen mukaan. Lampaan sisäfile on niin ohutta, että se kypsyy hyvinkin äkkiä. Tarkkana siis, jos haluat jotain muuta kuin täysin kypsää! Pehmeä, mehukas file kannattaa jättää punertavaksi, jolloin se on oikein mehevä.

Ruusukaali on maukas lampaan lisäke. Kaalit putsataan vedessä, ja poistetaan ulommat (rönttöisimmät) lehdet. Kovaa kantaa voi hieman lyhentää, mutta ei liikaa, jotteivät kaalit hajoa kokkaajan käsiin. Lisäksi kovaan päähän tehty ristikkäisviilto auttaa kuulemma lämpöä jakautumaan tasaisesti kauttaaltaan koko kasvikseen. Kattilan pohjalle laitetaan pari sormenleveyttä vettä, ja kun vesi alkaa kiehua, kipataan kaalit sekaan ja ryhdytään höyryttelemään (taikka oikeammin sanottuna ehkä höyry-keittämään). Kansi päälle, ja suurin piirtein 15 sekunnin perästä päästetään enimpiä höyryjä ulos (ja kuulemma jotain rikkiyhdisteitä, blaa blaa, mitä lienevät:), minkä jälkeen tuikataan kansi uudelleen kiinni. Valmista tulee 6-10 minuutissa. Ruusukaalit voi myös keittää (keittoaika korkeintaan viisi minuuttia) ja valella niiden päälle sen jälkeen voita tai oliiviöljyä. Myös hunajan pitäisi toimia hyvin.

Jos me jotakin osaa lampaasta emme ymmärrä, niin ne ovat kyllä lampaanselykset (vai mitäköhän ne ihmetykset mahtavatkaan olla nimeltään). Tiedättehän ne kaupan lihatiskissä lymyilevät luutikut, joiden päässä on arviolta prinssinakillisen verran syötävää? Armas mieheni (joka tosin siinä vaiheessa oli vasta poikaystäväni) erehtyi tilaamaan niitä eräässä oululaisessa ravintolassa syötäväkseen vuonna 1999, ja voi sitä karmaisevan pettymyksen määrää! Kolmen lihanokkaisen luutikun sekä yhden uuniperunan jälkeen armeijasta lomalla olleelle herralle jäi niin kammottava nälkä, että ruokailua piti täydentää vielä jälkikäteen Carrolsin hampurilaisella (silloin niitä vielä sai). Milloinkaan muulloin emme ole joutuneet turvautumaan moiseen ratkaisuun. Ehkäpä niissä selyksissäkin on oma viehätyksensä (ilmeisesti kyseessä on vallan hintava ja arvostettu herkku), joka valkenee meillekin vielä jonain päivänä. Mene ja tiedä. Tai sitten olisi pitänyt ymmärtää (ja olla riittävän varoissaan!) ottaa alku- ja jälkiruuatkin.

Saamme kuulemma tänään yhdeltä tutultamme vielä satsin samaisia fileenpätkiä (kannattaa näköjään hankkia tuttavapiirissään ruokaharrastajan maine), joten pitänee kehitellä niistä jonkinlainen annos täksikin illaksi. Taidan jättää siitä raportoimisen kuitenkin väliin - eiköhän tässä ollut lammasjuttua jo joksikin aikaa.

Jumalaisen hyvä juustokakku

Saimme tämän juustokakun ohjeen Dubaissa asuvalta Johannalta pari kuukautta sitten, kun pohdiskelimme sopivia tapoja käyttää (suklaajälkkäriä varten hommaamaamme) kermalikööriä. Resepti osoittautui pääsiäisen aikana testattaessa aivan lyömättömäksi. Jopa Pippurimylly, joka ei ole koskaan ollut mikään juustokakkuihminen (erikoinen kaveri), lusikoi tätä tohkeissaan sen jälkeen, kun oli ensin ennakkoluuloisena maistanut yhden nokareen omalta lautaseltani. Baileysin, mascarponen ja vaniljan yhdistelmä oli kerrassaan vastustamaton.

Pohjaohjeen sävelsin osittain omasta päästäni, mistä syystä se ei välttämättä ole paras mahdollinen:

Baileys-juustokakku

Pohja:
50 g voita
10 digestive-keksiä
pari lusikallista sokeria

Sulata voi ja sekoita siihen murskattujen keksien murut sekä sokeri. Painele seos voideltuun irtopohjavuokaan ja asettele vuoka jääkaappiin. (Pohjan voi halutessaan tehdä myös muunlaisista kekseistä taikka sitten vaikka ohuesta kakkupohjasta.)

Ja sitten se ihana täyte:
1 dl baileysia
400 g mascarponea
2 dl kuohukermaa, pehmeäksi vaahdotettuna
160 g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet
3 liivatelehteä

Annoin liivatteiden liota kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen liuotin ne kuumaan baileysiin. Sitten hämmensin jäähtyneen liivateliemen muihin aineisiin, minkä jälkeen kumosin baileys-tahnan digestive-pohjan päälle. Hyydytellään jääkaapissa jokunen tunti ja nautitaan.

Kuvausvaiheessa kakku oli ehtinyt hyytyä vasta parisen tuntia. Lisäksi kakkuun tuli ohjeistettua määrää vähemmän mascarponea, kun eihän siinä kaupassa myytävässä peruspurnukassa ollut kuin ehkä joku 250 grammaa. Mutta hyvinpä tuo näytti onneksi maistuvan (hienoisista emännän aiheuttamista kommelluksista huolimatta) päiväkahvilla käyneelle vieraskynäilijällemmekin. Pöytäkeskustelumme ajautuivat taas aika lailla sapuskalinjalle, kuten arvata saattaa.

Pitaleivät

Pitkänäperjantaina paistetun lampaanpaistin loppu sommiteltiin meillä viikonloppuna pitaleipien väliin. Pitaleipätaikinaan tarvitaan 3 dl vettä, pussillinen kuivahiivaa, puoli teelusikallista suolaa sekä 7,5-8 dl vehnäjauhoja.

Teimme näin: Yleiskoneen taikinapuolella sekoitettiin kuivat aineet aluksi keskenään, minkä jälkeen kaadettiin vähitellen sekaan hieman yli kädenlämpöiseksi lämmitetty vesi. Taikinan annettiin nousta noin kaksinkertaiseksi (tähän menee tavallisesti puolesta tunnista tuntiin), minkä jälkeen siitä kaulittiin ohuita leipäsiä. Lätyt kannattaa kaulita hyvin ohuiksi. Joillakin sivustoilla puhuttiin jopa 1/32 tuumasta, mutta hieman paksumpikin toimii. Ohjeistetusta määrästä syntyi (koosta riippuen) noin 12 leipää, joiden annettiin taas nousta pienen hetken verran. Paistaminen tapahtui 250-asteisessa uunissa, jossa leivät melko pian muodostivat sisäänsä taskun eli pullahtivat pulleiksi vähän samaan tapaan, kuin jos olisi puhaltanut ilmapalloon ilmaa. Ohueksi kaulitseminen näkyy nimenomaan tässä vaiheessa. Paksun pitan yläpuoli ei jaksa nousta sisällä lämpenevän ilman paineesta tarpeeksi korkealle eikä lopputuloksesta tule niin ilmava. Mahdoimme noukkia leivät noin seitsemän minuutin paistamisen jälkeen uunista ulos, mutta viidessäkin minuutissa olisi kenties saattanut tulla valmista.

Uunissa muotoutuneeseen pitaleipätaskuun voi laittaa lampaan lisäksi halutessaan esimerkiksi tomaattia, kurkkua, salaattia, viipaloitua sipulia tai oliiveja. Jonkinlaista kastikettakin kannattaa harkita, koska soosissa on tietenkin sapuskan sielu.

Minun on pitkään tehnyt mieli kokeilla pitaleipien soosiksi hummusta, ja nyt sen sitten tein. Säilykeosastolta tarttui mukaan purkillinen tahinia ja hedelmäosastolta pari sitruunaa, minkä jälkeen päästiinkin jo värkkäämään. Tahnan ohje on otettu libanonilaisesta keittokirjasta:

Hummus

250 g kuivattuja kikherneitä
2-3 isoa valkosipulinkynttä
2 sitruunaa
2 rkl tahinia (seesaminsiementahnaa)
4 rkl vettä
koristeluun paahdettuja pinjansiemeniä ja persiljasilppua sekä cayennepippuria
pinnalle 2 rkl oliiviöljyä

Liota kikherneitä yön yli. Huuhtele ja keitä niitä 1-1,5 tuntia, kunnes herneet ovat aivan pehmeitä. Huuhdo ne kylmällä vedellä. Jätä muutama kikherne koristeeksi. Puserra valkosipulinkynnet. Purista sitruunoista mehu. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai sekoita sauvasekoittimella.
Aseta tahna lautaselle tarjolle, ripottele päälle hieman cayennepippuria ja silputtua persiljaa. Koristele muutamalla kikherneellä tai pinjansiemenillä ja valuta pinnalle oliiviöljyä. Tahna syödään libanonilaisen leivät kanssa.

Kikherneitä en ryhtynyt liottelemaan, vaan käytin annokseen purkillisen säilykekikkiksiä. Varsin raikas ja piristävä kokemus. Mukavaa vaihtelua yleensä käyttämillemme tomaatti- ja majoneesipohjaisille lisäkkeille.

Hilloja hyytelössä

Operaatio pakastimen tyhjennys jatkuu. Tällä kertaa etsinnässä oli lakkajälkiruoka, joita löytyi netistä ja keittokirjoista yllättävän vähän. Ilmeisesti hilla on sen verran arvossa pidetty marja, että se kannattaa syödä mahdollisimman paljaaltaan ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä. Minulle hilla on varsin arkipäiväinen herkku, koska sitä oli kotikodissani aina pakastin pullollaan. Sen siitä saa, kun on kotoisin varsin soiselta seudulta - itsekin olen rämpinyt hillasuolla ämpärin kanssa lukemattomia tunteja. Nyt sitten päätin käyttää yhden pussillisen hilloja tällaiseen hyytelöhommeliin:

Lakkahyytelö eli Hillahyytelö (5 annosta)
250 g lakkoja
2 dl omenatuoremehua
3/4 dl hyytelösokeria
1/2 dl lakkalikööriä

Annostele lakat viiteen jälkiruokamaljaan. Kiehauta kattilassa omenatuoremehu ja lisää siihen hyytelösokeri. Sekoita, kunnes sokeri liukenee ja liemi kirkastuu. Lisää lakkalikööri. Kaada kuuma liemi lakkojen päälle ja sekoita varovasti. Hyydytä kylmässä. Tarjoa sellaisenaan tai pursota hyytelön päälle hunajalla maustettua kermavaahtoa ja koristele lakoilla.

Pari desiä mehua tuntuu tosi hintsulta määrältä viiteen hyytelöannokseen, ja loppujen lopuksi sain liemen riittämään ainoastaan pariin jälkkärikipolliseen. (Toki voi olla mahdollista, että annoksista olisi pitänyt tehdä hieman pienempiä.) Onneksi syömämiehiä oli ainoastaan kaksi, jottei kukaan joutunut jäämään ilman hillahyytelöään.

(Ohje on otettu kirjasta Rieskaa ja Rössypottuja. Maakuntaruokia Pohjois-Pohjanmaalta.)

Klassikkoparsaa

Totta se on - parsa on rantautunut viime päivinä myös oululaisiin valintamyymälöihin, mistä syystä mekin pääsimme polkaisemaan oman parsakautemme käyntiin. Vaikka varmana kevään merkkinä toimiva parsa saa mielen poikkeuksetta hilpeäksi, parsan kokkailu on ongelmallista juuri sen takia, että kyseessä on niin leimallisesti sesonkituote. Vuoden mittaan ehtii nimittäin hukata moneen kertaan reseptit sekä unohtaa parhaat kokkausniksit. Löysimme viime vuonna aivan taivaallisen Hollandaise-parsan ohjeen, mutta enää meillä ei ole harmainta hajuakaan siitä, mistä kyseinen ohje kenties oli peräisin ja mistä se mahdollisesti nyt löytyisi. Tämä (Hans Välimäen) ohje se ei ainakaan ollut, mutta tulipa testattua:

Keitettyä parsaa Hollandaise (4 annosta)

2 punttia tuoretta parsaa
3-4 dl vettä
100 g voita
suolaa ja valkopippuria
tuoretta timjamia
valkosipulia
2 rkl oliiviöljyä

Kuori parsat nupusta tyveen päin ja leikkaa tyvestä pois sentin parin mittainen pala. Kuullota parsoja hetki oliiviöljyssä laakeassa kattilassa ja lisää sitten muut aineet. Keitä parsoja niin että niissä on vielä purutuntuma jäljellä. Parsa on sopivaa kun veitsen kärki uppoaa varteen.

Hollandaise-kastike:

5 keltuaista
1 sitruunan mehu
0,5 dl parsojen keitinlientä
suolaa ja valkopippuria
200 g voita sulatettuna
1 dl kermaa

Sekoita kaikki muut aineet paitsi voi sekaisin kulhossa. Laita kulho vesihauteeseen ja kypsennä kastike koko ajan sekoittaen. Seos on kypsää kun se on emulsiomaista. Nosta kulho vesihauteesta ja vatkaa joukkoon sulatettu tai pehmeä voi. Viimeistele kastike löysäksi vaahdoksi vatkatulla kermalla. Tarkista maku. Tarjoile keitetyn parsan kera.

Parsan keittäminen onnistui tällä kertaa ihan hyvin toisin kuin joinakin aiempina vuosina, jolloin parsapötköt ovat päätyneet lautaselle hieman ylikypsinä ja sitä myötä mahdottoman lötköinä. Kerran parsa-ateria meni mönkään sen vuoksi, että meikäläinen oli unohtanut kokonaan käsitellä niitä etukäteen kuorimaveitsellä. Eihän niihin sitten oikein hammas pystynyt. Onneksi olemme sittemmin tulleet enemmän sinuiksi kyseisen raaka-aineen kanssa.

Tämänkertainen kokkaus oli meidän makuumme hieman liian rasvainen (jos kohta emme mitään maailman suurimpia terveysintoilijoita olekaan), vaikkakin sitruunaisuutensa ansiosta yllättävän raikas ja makoisa. Mutta mepä täällä jatkamme reseptien metsästämistä ja kokkailemme lisää parsaherkkuja tulevina viikkoina.

Kreikkalaishenkinen pääsiäisateria

Lammaspaisti on saanut meillä jo parina vuonna kaverikseen kreikkalaishenkisiä lisäkkeitä. Mukavasti on näyttänyt aina maistuvan vieraillekin, jotka äityvät joskus jopa muistelemaan pöperöiden ääressä omia Kreikan-reissujaan.

Tsatsiki syntyy purkillisesta (tai parista) kreikkalaista jugurttia, josta valutellaan suodatinpaperin avulla liiat nesteet pois, ja sekoitetaan sitten joukkoon raastettu (ja niin ikään valuteltu) kurkku, jokunen valkosipulinkynsi sekä mausteita (kuten valkopippuria ja miksei myös ripaus suolaa) maun mukaan. Oliiviöljyäkin jotkut tapaavat tsatsikiinsa lorauttaa. Valkosipuliperunat puolestaan syntyvät 6-8 ohueksi viipaloidusta perunasta, teelusikallisesta suolaa, parista valkosipulinkynnestä sekä purkillisesta kermaa (uunin keskitasossa 225° ja aikaa vähintään kolme varttia - minä paistelin tunnin verran, ja kippo ehti hieman kuivahtaa). Kunnon aterialle kuuluu tietenkin myös hyvä salaatti. Tämä ohje on peräisin kuopiolaisilta Kreikan ystäviltä:

Horiatiki

tomaatteja, kurkkuja
vihreä paprika
punasipuli, oliiveja
Feta-juustoa
punaviinietikkaa
oliiviöljyä
oreganoa, mustapippuria, suolaa

Paloittele kulhoon tomaatit ja kuoritut kurkut reilun kokoisiksi. Viipaloi paprika ja sipuli. Lisää joukkoon oliivit ja mausteet sekä etikka ja oliiviöljy. Sekoita aineet salaattikulhossa. Asettele salaatin pinnalle iso pokale fetaa ja lorauta sen päälle hiukan oliiviöljyä ja oreganoa.

Lammasviininä joimme tänä vuonna erittäin makuisaksi osoittautunutta argentiinalaista Caballero de la Cepa (Cabernet Sauvignon) -nimistä pullotetta.

Ja toden totta! Cumberland Sauce toimi lampaan kanssa loistavasti! Mukavan raikas meininki. Tänään meillä syödään taas lammasta, jota jäi eiliseltä aterialta vielä jonkinnäköinen kimpale. Palaamme siis asiaan.

Muna-alkupala pääsiäispöytään

Mikäli haluaa syödä pääsiäispöydässä munaa, kannattaa kokeilla vaikka tätä hyväksi havaittua reseptiä:

Munanpuolikkaita tonnikalakastikkeessa

5-6 kovaksi keitettyä kananmunaa
Tonnikalakastike
1 tlk öljyyn säilöttyä tonnikalaa
1 tlk sardelli- tai anjovisfileitä
1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä tai ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
(suolaa)
2 tl kapriksia

Murenna tonnikala haarukalla tilkkaan tölkissä olevaa öljyä. Sekoita joukkoon majoneesi, kermaviili ja sitruunamehu. Muserra muutama sardelli- tai anjovisfilee ja puolet kapriksista. Sardellisurvosta tulisi olla noin ruokalusikallinen. Mausta tonnikalamajoneesi sardellilla ja kapriksilla. Lisää hiukan mustapippuria sekä tarvittaessa suolaa. Suikaloi loput sardellit pituussuunnassa ja asettele ne ristikkäin ruoan pinnalle. Ripottele päälle loput kaprikset. Tarjoa leivän kanssa.

Ohje on parin vuoden takaisen ruoka&viini-lehden pääsiäisnumerosta.

Pääsiäispashaa

Pääsiäisen jälkiruokaosasto on monille kauhistus, enkä voi väittää pastanjauhajienkaan tuntevan erityisen suuria intohimoja mämmiä kohtaan. (Harrastamani stout-tyyppiset oluet ovat tosin periaatteessa melkoista mämmiä, mutta jätetään ne nyt kuitenkin tällä kertaa laskuista pois.) Pippurimylly on vielä siinäkin mielessä kyläpaikkojen ruokapöydissä hätää kärsimässä, ettei hän ole mieltynyt pashaankaan sen koommin kuin muihinkaan rahkajälkkäreihin. Uskaltauduin ukkokultani pasha-vastaisuudesta huolimatta tekemään tänä vuonna puoli annosta tätä ainailonan bravuuripashaa, jota kannattaa ilman muuta kokeilla myös kotona:

Pashaa Vaanilan tapaan

500 g rahkaa
2 dl creme fraichea
100 g sulatettua voita
1 munankeltuainen
1 dl sokeria
50 g mantelirouhetta
½ tl vaniliasokeria
1 dl rusinoita
1 dl kuivattuja hedelmäpaloja

Valuta rahkaa kahvinsuodattimessa muutaman tunnin ajan. Sekoita sen jälkeen kaikki ainekset yhteen ja laita valumaan suodatinpussilla vuorattuihin sopivan kokoisiin kukkaruukkuihin. Aseta kevyt paino päälle ja anna herkistellä yön yli. Kumoa ja syö.

Kuiva-ainekaapistamme ei löytynyt rusinoita (tai sitten en jaksanut etsiä tarpeeksi huolellisesti), joten jätin omasta annoksestani rusinat pois ja laitoin sen sijaan tuplamäärän hedelmäpaloja (papaijaa ja ananasta). Sopivan pientä puhdasta kukkaruukkua ei ollut myöskään käsillä, mistä syystä vuorasin tavallisen siivilän suodatinpaperilla ja tumppasin tuotoksen siihen. Paperi taisi touhun tiimellyksessä vähän päästä ruttaantumaankin, mutta mitäpä siitä. Kotitekoinen ruoka saa näyttääkin itse tehdyltä.

Minulle pääsiäispasha Vaanilan tapaan maistui vähän turhankin hyvin, ja kyllähän tuo Pippurimyllykin oli syövinään sitä ainakin jonkinlaisen nokareen. Pashaa jauhaessa, auringonpaisteesta nauttiessa ja lammaspaistin kypsymistä odotellessa kuluu näppärästi tämäkin päivä. Rentouttavia pääsiäispyhiä kaikille!

Lammaspaistia odotellessa

Se on nyt sitten viimein kiirastorstai. Vaikka pastanjauhajilta ei paastoaminen onnistunut tänäkään vuonna (emme tosin kamalasti edes yrittäneet), pääsiäisen viettoon osallistumme silti herkuttelun muodossa mielellämme.

Pääosan saa meidänkin pääsiäispöydässämme lammas (tai karitsaa se toki on), joka paistuu turkasen varhain aamulla lämmitetyssä leivinuunissamme jo pitkänäperjantaina. Pääsiäissunnuntaina ruokailemme nimittäin luultavimmin kotikolomme ulkopuolella, eikä lampaan kanssa jaksa millään odotella maanantaihin asti. Joten perjantai on lammaspaistipäivämme tänäkin vuonna.

Aamumme alkoi tänään juhlavasti viinipullon tyhjentämisellä. Paisti pantiin nimittäin vuorokaudeksi ennen uuniin laittamista marinoitumaan punaviiniin, johon silputtiin sekaan valkosipulinkynsiä sekä ripoteltiin maustepurkeista päälle kunnon tujaukset kuivattua timjamia sekä oreganoa. Aamulla lammas isketään sitten viineineen kaikkineen paistovuokaan sekä samaan syssyyn tietenkin myös uuniin. Paistaminen (melkoisen miedolla lämmöllä) kestääkin sitten koko päivän, eli valmista tulee 8-12 tunnissa. Tällä tavoin kypsytellystä lampaasta tulee mahdottoman mureaa ja maukasta.

(Yhtenä iltana natustellusta rucola-salaatista napattu kuva on tuossa ylhäällä ihan vain hämäykseksi. Seuraavien päivien sapuskat saattavat olla nimittäin sen verran raskaita, että piti vähän vastapainoksi keventää blogia jossain määrin jo näin ennakkoon.)

Reseptihakemisto

Ruokaohjeita ja muita postauksia on kertynyt Pastanjauhantaan jo sellainen nippu, että olemme askarrelleet niistä iltapuhteinamme ihan erillisen hakemiston. Sieltäpä selailemaan!

Oli muuten aika kiintoisaa nähdä ihan listattuna, mitä sitä on tullut viimeisen puolen vuoden aikana kokkailtua. Kalan ja muiden merenelävien kanssa on touhuttu yllättävän paljon - tämän blogin myötä on oppinut kyllä laittamaan veden herkuista vaikka minkälaista sapuskaa. Toisaalta kokattujen kanaruokien määrä on yllättävän pieni. Meistä kun tuntuu, ettemme juuri muuta syökään. Leipomuksia on sangen vähän, joten kenties voisimme loihtia asuntoomme pullantuoksua hieman useamminkin.

Huisin hyvä kasvispiirakka

Tällä sulatejuustopaketista kymmenisen vuotta sitten napatulla ohjeella syntyy niin maistuvaa piirakkaa, että paatuneinkin lihansyöjä saattaa yltyä tätä kehumaan. Pohja ei ole yhtä rasvaisen oloinen kuin piirakoissa yleensä, ja lisäksi Viherpippuri-sulatejuusto antaa piirakkaan mukavaa särmää. Sopii palasiksi leikeltynä myös illanistujaisten hiukopalaksi:

Juusto-kasvispiirakka (uunipannullinen)

Pohja:
2 dl vettä
25 g hiivaa
1/2 tl suolaa
50 g Valio Meijerivoita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
1 iso sipuli
2 porkkanaa
pala selleriä
3 eriväristä paprikaa
2 rkl Valio meijerivoita
1 pkt Koskenlaskija Viherpippuri -sulatejuustoa
2 munaa
1 tl suolaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl hienonnettua persiljaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut ainekset ja vaivaa kimmoisaksi. Kohota. Kauli taikina uunipannun kokoiseksi ja nosta leivinpaperin päälle uunipannuun. Kohota. Suikaloi kasvikset ja hauduta voissa puolipehmeiksi. Ota pannu levyltä. Lisää kuutioitu juusto ja muut aineet. Levitä pohjalle. Paista 250°C:ssa 15-20 min.

Ylempi kuva on Pippurimyllyn piirakkatutkielma, kun taas tässä on puolestaan allekirjoittaneen näkemys aiheesta: