torstaina, huhtikuuta 13, 2006

Lammaspaistia odotellessa

Se on nyt sitten viimein kiirastorstai. Vaikka pastanjauhajilta ei paastoaminen onnistunut tänäkään vuonna (emme tosin kamalasti edes yrittäneet), pääsiäisen viettoon osallistumme silti herkuttelun muodossa mielellämme.

Pääosan saa meidänkin pääsiäispöydässämme lammas (tai karitsaa se toki on), joka paistuu turkasen varhain aamulla lämmitetyssä leivinuunissamme jo pitkänäperjantaina. Pääsiäissunnuntaina ruokailemme nimittäin luultavimmin kotikolomme ulkopuolella, eikä lampaan kanssa jaksa millään odotella maanantaihin asti. Joten perjantai on lammaspaistipäivämme tänäkin vuonna.

Aamumme alkoi tänään juhlavasti viinipullon tyhjentämisellä. Paisti pantiin nimittäin vuorokaudeksi ennen uuniin laittamista marinoitumaan punaviiniin, johon silputtiin sekaan valkosipulinkynsiä sekä ripoteltiin maustepurkeista päälle kunnon tujaukset kuivattua timjamia sekä oreganoa. Aamulla lammas isketään sitten viineineen kaikkineen paistovuokaan sekä samaan syssyyn tietenkin myös uuniin. Paistaminen (melkoisen miedolla lämmöllä) kestääkin sitten koko päivän, eli valmista tulee 8-12 tunnissa. Tällä tavoin kypsytellystä lampaasta tulee mahdottoman mureaa ja maukasta.

(Yhtenä iltana natustellusta rucola-salaatista napattu kuva on tuossa ylhäällä ihan vain hämäykseksi. Seuraavien päivien sapuskat saattavat olla nimittäin sen verran raskaita, että piti vähän vastapainoksi keventää blogia jossain määrin jo näin ennakkoon.)

4 Comments:

At 14/4/06 21:28, Blogger Samuli said...

Rucola näyttää herkulliselta! Nam! Pitääpä muistaa laittaa se ostoslistalle ensi viikkoa varten.

Meidän laumamme ihmiset ruokittiin tänään ensimmäisessä avoinna olevassa ravintolassa, joka Porvooseen saapumisen jälkeen osui kohdalle. Vaikka ko. kaupungissa on mm. etanoistaan (NAM!) kuuluisa ravintola Timbaali, verensokerin taso oli romahtanut niin alas, ettemme uskaltaneet ottaa riskejä. Ruokaa oli pakko saada heti. Siis heti.

Tilaamani pariloitu maksa oli mehevää ja maukasta, kastike hieman liian makeaa, mutta valkosipulimuusi siinä ohessa pelasti koko aterian plussan puolelle. Harvoin ketjuravintoloissa syödään, mutta nyt oli onnea matkassa. (Parhaan maksan omasta ja monen muunkin mielestä saa Manalasta, mutta kyllä tämäkin kelpasi.)

 
At 15/4/06 10:43, Blogger Rosmariini said...

Uuden Etiketti-lehden kannessa oli vähän samantyyppistä salaattia, jossa oli lisäksi vielä mukana parmesaanista vedettyjä lastuja, nam.

Äh, nyt tuli kamala nälkä, kun lueskeli noiden paikkojen ruokalistoja. Minä olen hulluna maksaan, mutta en ole syönyt sitä ikiaikoihin. Pitääkin joskus käydä Manalassa maksalla.

Timbaalikin on vielä testaamatta.

 
At 6/1/10 19:49, Anonymous Anonyymi said...

Millaisella lämmöllä tuo on ollut? 80 astetta? Ja mistä (muusta kuin ajasta) tietää että alkaa olla valmista?

 
At 7/1/10 13:00, Blogger Rosmariini said...

Lämpötila vaihtelee omassa (leivin)uunissamme paistumisen aikana, eli päivän mittaan miedompaan suuntaan mennään. Tarkalla ajalla ja lämpötilalla ei liene tässä ohjeessa kovinkaan suurta merkitystä.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails