Joulun aluspäivät

Joulun valmistelu on melkein yhtä hauskaa kuin joulun viettäminenkin, tosin joulu sujuu yleensä onneksi jo vähän rauhallisemmissa merkeissä. Olen vuoden mittaan aivan mahdottoman laiska siivoamaan, mutta pari kertaa vuodessa tulee hinkattua paikat sitten sitäkin puhtaammiksi.

Joulusiivoukseen liittyy meillä ihan omat perinteensä. Pippurimylly sairastuu taktisesti flunssaan pari päivää etukäteen (tänä vuonna tosin vain kurkkukipua ja köhää), mistä syystä hänen pitää luonnollisesti ottaa vähän rennommin sillä välin, kun itse hinkkaan kaakeleita tai ajan takaa sitä vihoviimeistäkin sohvan taakse piiloutunutta pölypalloa. Kaikki sujuu kuitenkin hyvin, kunhan voin kuunnella samalla Tonttuparaatia ja muita radiosta tulevia joululauluja. Niiden tahtiin on mukava hinkata hellan takustaa ja miettiä, mitä kaikkea sinne on muutaman viime kuukauden aikana päässyt roiskumaan.

Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa valmisteluja iskee joka vuosi hetkellinen joulustressi, jolle ei ole minkäänlaista järkisyytä tai perustetta. Tänä vuonna saaristolaisleivässä ei piimän lämmittäminen ottanut onnistuakseen (tunnelma ei sentään ollut ihan viivimäinen), ja kaupassa piti käydä kaksi kertaa ennen kuin onnistui. Vaadin kauppoihin vanhaa kunnon kirnupiimää! (Maitohyllyistä löytää nimittäin tätä nykyä vain kaiken maailman rasvattomia acidofilus bifidus -purnukoita. Leivo sitten semmoisista hyvää leipää.)

Mutta nyt on kotona kutakuinkin puhdasta ja mukavaa, ja ulkona on kerrankin kunnon postikorttimaisema ja paljon lunta. Josko tässä ryhtyisi vaikka vähitellen joulun viettoon. Tai oikeammin ajateltuna tein äsken parin tunnin ajan ruokaa, joten keittiö on täynnä likaisia astioita. Ehkä sittenkin siivoilen vielä hetken aikaa.

(Kuvassa Nigellan joulukirjasta innoituksensa saanut joulukuusijuoma, jossa rosmariini kohtaa vodkan ja karpalomehun.)