Pannaanko potut tulelle?
Minua aina vähän jännittää, kun jotain ruokalajia tai reseptiä luonnehditaan maailman parhaaksi. Pahimmassa tapauksessa pettymyskin on melkoinen, kun makuasiat ovat makuasioita maailman parhaissakin tapauksissa. Tosin jäävihän minä olen moisia lausumuksia arvostelemaan, kun itsekin olen toistuvasti taipuvainen ylisanojen käyttämiseen ja ylipäänsäkin ylenmääräiseen hehkutteluun.
Tässä tapauksessa kyse ei ollut maailman parhaasta vaan täydellisestä, nimittäin Hot-kirjan täydellisistä perunoista. Tokihan ohjetta oli kokeiltava, etenkin kun olen parin viime vuoden aikana kehkeytynyt jonkinasteiseksi perunaruokien ystäväksi. (Blogin perustamisen aikoihin syyskuussa-05 pasta vielä jyräsi perunan, mutta nyt en enää tiedä, kumpi ompi parempaa. Ainakin perunamuusi on parempaa kuin pasta missään muodossa.)
Lohen kanssa tarjoiltuna lopputulemana oli hyvinkin kehityskelpoista evästä. Tällä kertaa taisin vain suotta kursailla ranskankerman (ja wasabinkin) kanssa. Seuraavalla kerralla reippaammin raaka-aineita, niin tulee mehevämpää ja maukkaampaa. Ohjeistusta otettu siis Marianne Kiskolan & Sanna Miettusen kirjasta Hot. Chiliä ja muita mauste-elämyksiä (mainio kirja muuten!):
Perunapostauksen päätteeksi voisin toivotella vielä keväisen leppoisaa äitienpäivää kaikille äideille! Oma äitini on tietenkin maailman paras, mutta ovat muutkin tuntemani äidit melkoisen mukavia ihmisiä.
Tässä tapauksessa kyse ei ollut maailman parhaasta vaan täydellisestä, nimittäin Hot-kirjan täydellisistä perunoista. Tokihan ohjetta oli kokeiltava, etenkin kun olen parin viime vuoden aikana kehkeytynyt jonkinasteiseksi perunaruokien ystäväksi. (Blogin perustamisen aikoihin syyskuussa-05 pasta vielä jyräsi perunan, mutta nyt en enää tiedä, kumpi ompi parempaa. Ainakin perunamuusi on parempaa kuin pasta missään muodossa.)
Lohen kanssa tarjoiltuna lopputulemana oli hyvinkin kehityskelpoista evästä. Tällä kertaa taisin vain suotta kursailla ranskankerman (ja wasabinkin) kanssa. Seuraavalla kerralla reippaammin raaka-aineita, niin tulee mehevämpää ja maukkaampaa. Ohjeistusta otettu siis Marianne Kiskolan & Sanna Miettusen kirjasta Hot. Chiliä ja muita mauste-elämyksiä (mainio kirja muuten!):
Täydelliset perunat
6–10 perunaa
KASTIKE
1½ dl ranskankermaa tai soijaranskankermaa
2 tuoretta tillinvartta
½ tl yrttisuolaa
¼-½ tl cayennenpippuria
1 tl wasabitahnaa
juustoraastetta, esim. emmentaljuustoa
oliiviöljyä uunivuokaan
1. Keitä perunat ja halkaise ne poikittain.
2. Tee kastike: soseuta kastikeainekset keskenään ja silppua tilli mukaan.
3. Pirskota oliiviöljyä uunivuoan pohjalle ja reunoille, jotta perunat eivät pala kiinni vuokaan. Asettele perunat vierekkäin. Levitä kastiketta perunoiden päälle. Raasta juustoa päällimmäiseksi.
4. Paista uunissa 200 asteessa 15-20 min.
5. Tarjoile esim. lohen kanssa.
Perunapostauksen päätteeksi voisin toivotella vielä keväisen leppoisaa äitienpäivää kaikille äideille! Oma äitini on tietenkin maailman paras, mutta ovat muutkin tuntemani äidit melkoisen mukavia ihmisiä.
9 Comments:
hyvältä vaikuttaa! nam!
meillä on "The best ever Italian Cookbook". Hiukan hymyilytti nimi, mutta ihan hyviä ohjeita on ollut, ainakin kun on uuteen ruokaan tutustunut. Silti - The best ever... :D
Kiitos toivotuksista :)
Ehkä ne ovat siellä testanneet kaikki italialaiset reseptit kaikkina mahdollisina ajankohtina ja tulleet siihen johtopäätökseen, että kirjaan päässeet ovat ylivoimaisesti parhaita. :) Mutta muutamissa keittokirjoissa on kyllä tosissaan semmoinen meininki, että kaikki niistä testatut reseptit ovat oikeastikin kutakuinkin täydellisiä tai ainakin omaan makuun täsmälleen passeleita.
Ylisanoihin on tullut sorruttua taas tänäkin viikonloppuna, kun sain eilen eteeni aivan mahdottoman maistuvaa apetta. Pitää toivoa, että ruuan laatija laatisi siitä myös postausta pikapuoliin.
Toivottavasti äitienpäivä on siellä etelässä hiukan aurinkoisempi kuin tämä täällä (sataa, sataa, ropisee).
Täydellisenä ruuanlaiton noviisina: pitääkö perunoiden olla kuorittuja vai kuorettomia kun ne keitetään? Varmaan ihan tosi naurettava kysymys :)
Mietin itse asiassa itsekin ihan samaa. :) Uskoisin, että perunat voisi keittää ja viipaloida vuokaan kuorineenkin (hyvin pestyinä), mutta nyt vanhojen perunoiden viimeisinä hetkinä (kun perunat ovat paksukuorisia ja meinaavat huonolla tuurilla pukata jo vähän ituakin) katsoin itse parhaaksi ryhtyä kuorimispuuhiin.
musta on ihanaa, kun joku muukin kysyy naurettavia kysymyksiä! koska mulla on niitä tosi paljon. en vaan kehtaa yleensä kysyä niitä.
varasin just tuon hot-kirjan kirjastosta; keksin että onkin aika kätevää että kirjaan voi tälleen tutustua. jos se on hyvä - kuten vaikuttaa - niin sitten voi ostaa itsellekin. kaikki muut on keksineet tämän varmaan jo vuonna -86.
Eiköhän täällä tosiaan yksi jos toinenkin ole aina silloin tällöin ymmällä näiden kokkauskiemuroiden kanssa (ammattikokit ovat ehkä asia erikseen;).
Blogin ideahan on just se, että voi kommentoida ja kysellä. Itseäni jäi tässä kuten usein perunaresepteissä vaivaamaan, että mitä perunalajiketta suositellaan. Niissä on suuria eroja, kuten jokainen muusin ystävä tietää: ehdottomasti parasta muusia tulee puikulaperunoista, sitten aika tasaveroisena joukkona seuraavat: Pito, Rosamunda, Siikli ja Van Gogh
Pitäisi perehtyä eri perunalajikkeisiin kyllä tarkemminkin, kun aika usein tulee käytettyä niitä perunoita, mitä saapuvilla sattuu olemaan (Rosamunda-uuniperunat ostan yleensä erikseen).
Hi
can someone please translate this delicious recipe in English.
thank you
Lähetä kommentti
<< Home