maanantaina, toukokuuta 12, 2008

Salmiakkia koko rahalla (nostalgiapläjäys, osa 2)

Jälleen kerran jouduin toteamaan, että ruokabloggaus ei ole ollenkaan hullumpi harrastus. Nytkin pystyin perustelemaan salmiakkiostoksilla käynnin itselleni ihan vaan sillä, että tarvitsin pari salmiakkipussia karkkipostaukseni kuvamateriaaliksi. (Toki jos ihan tarkkoja ollaan, niin yhdessäkin pussissa olisi saattanut olla tarpeeksi ainesta kuvitustarkoituksiin.)

Pastanjauhantaan kirjoitettiin reilu vuosi sitten kosolti kiinnostavia karkkimuisteluita (kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille!), ja samassa syssyssä meille suositeltiin luettavaksi Jukka Annalan kirjaa nimeltä Salmiakki (2001). En onnistunut saamaan kirjaa silloin käsiini mistään (vaikka etsiskelin sitä sekä kirjakaupasta että kirjastosta), ja myöhemmin unohdin koko asian. Pari viikkoa sitten bongasin sen viimein Oulun kaupunginkirjaston täkytiskistä (tietyille pöydille on siellä aseteltu tietyn teeman mukaisia kirjoja samaan tapaan kuin pikalainattavat uutuuskirjat ovat esillä omalla pöydällään) ja pääsin viimein lueskelemaan. Ja kyllähän tulikin nostalginen olo!

Kävimme koko pastanjauhantapariskuntamme voimin muutama vuosi sitten ihmettelemässä Kansallismuseon uudistuneita näyttelyitä, ja kierroksen päätteeksi pääsimme 1900-luvun esinemuistoja esittelevälle osastolle (tai todennäköisemmin kyseessä oli vaihtuva näyttely). Täytyy myöntää, että koko käynniltä jäi parhaiten mieleen lapsuudesta tutut 1980-luvun tavarat, semmoiset kuin vaikka nyt magneettipenaalit. Salmiakki-kirjan jutut nostivat mieleen vähän samantapaisia fiiliksiä – ja samalla opin valtavasti vanhojen suosikkikarkkieni historiasta.

Olen tainnut pitää sekä merkkareita että turkkareita (eli merirosvorahoja ja turkinpippureita) suomalaisina keksintöinä – synnyinhän sopivasti siihen saumaan, kun joka puolella korostettiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen ja kuinka keskeistä on suosia suomalaisia tuotteita. Todellisuudessa turkinpippurit on kehitelty Tanskassa vuonna 1946 perustetulla Perellyn karkkitehtaalla vuonna 1976 – idea on vain myyty Fazerille 1980-luvun lopulla.

Merkkareihin puolestaan on otettu idea Hollannista (Hollannissa enemmän hengailleilta voisi kysyä, onko siellä saatavissa salmiakkia paremmin kuin Keski-Euroopasta yleensä.). Resepti on toki kehitelty 1970-luvun alkuvuosina Suomessa, mutta karkit valettiin Hollannista ostettuihin muotteihin. Kaikkea sitä. Haribon merirosvorahat ovat niin ikään vanhempi keksintö kuin kotimaiset merkkarit! (Maailmankuvassani tapahtui siis tältä osin hienoista murenemista.)

Seuraavan Salmiakki-kirjasta otetun lainauksen myötä nostan hattua kaikille kioskintädeille, jotka jaksoivat vuosien ajan annostella salmiakkikarkkeja uupumattomasti pikkuisiin pusseihin sekä minulle että silloisille kavereilleni (nimim. vielä markalla noita):
"Karkkien syönti yleistyi 1970-luvun alkupuolella, kun irtokarkit hyökyivät kioskien hyllylle. Aakkos-pussin ja Super Salmiakin vanavedessä uuden aikakauden symboliksi kohosi Merirosvoraha. Uutuudet saivat makeanhimoiset lapset kiikuttamaan vähäiset viikkorahansa lähikioskille. Halutut irtokarkit ja niiden määrät ilmoitettiin kioskinluukusta myyjälle osoittelemalla tiskintakaisia karkkilaatikkoja. Kärsivällinen kioskintäti pakkasi karkit asiakkaan pyynnöstä pieniin muovipusseihin tai paperitötteröihin. Lottokuponkien palautukseen jonottaneet sedät saivat lasten parveilusta raivon aiheen."

19 Comments:

At 12/5/08 10:35, Anonymous Emma said...

Tuohon Hollanti-kysymykseen voisin omakohtaisen kokemuksen perusteella todeta että kyllä, sieltä saa salmiakkia. Saksassa asuessani naapurimaan karkkihyllyjä tuli hyödynnettyä.
Ainakin muistan, että sieltä sai niitä pienessä paketissa olevia pyöreitä, vähän jauhomaisia "nappeja". En nyt kuollaksenikaan muista nimeä. Ja jotain varsin turkkareita muistuttavaa kamaa myös, josta tehtiin onnistuneesti salmiakkivodkaa muun maalaisten riemuksi ja kauhuksi.
Muutakin salmiakkia Coopin hyllyiltä kyllä löytyi mutta niistä ei ole mitään erityisempiä muistikuvia.

 
At 12/5/08 11:03, Blogger Rosmariini said...

Tuon Salmiakki-kirjan jäljiltä jäi semmoinen mielikuva (vaikka en ehtinyt maittaista esittelyä vielä kovin tarkasti tutkailla), että ne semmoisessa lieriömäisessä purkissa myytävät eläinsalmiakkikuviot (joita kersana raahattiin laivalta) olisivat myös Hollannista. Jännä, että sieltä saa sitten myös tuota tujumpaa tavaraa (ne eläinkarkithan olivat maultaan aika mietoja).

Haribohan taitaa muuten olla saksalainen firma!

 
At 12/5/08 13:23, Blogger Kati Parppei said...

Hih, "ja sitten viidelläkymmenellä pennillä tuttifrutteja" - ah, nostalgiaa!

Nykyajan natiaiset varmaan katsoisivat säälivästi, jos heille kertoisi niistä muutamasta, tarkkaan vaalitusta ja nautiskellen syödystä irtokarkista pienen pussin pohjalla. Marketien massiiviset karkkiseinämät näyttävät poikivan perheiden ostoskärryihin ennemminkin puolen kilon namisäkkejä (ennenhän myös hiihdettiin kouluun ja hätisteltiin sauvalla susia, ja kaikki oli niin paljon paremmin ;D).

 
At 12/5/08 13:47, Blogger Rosmariini said...

Ihmetellä sopii, missä vaiheessa omista lapsuusmuistoista oikein tulikaan nostalgista museotavaraa. :) Ja missä vaiheessa pakkaukset muuttuivat mega-, super- tai jättikokoisiksi?

Magneettipenaaleista tulivat mieleeni myös senaikaiset hankalat lyijytäytekynät ja hajustetut pyyhekumit (jotka nekin taidettiin kieltää jossain vaiheessa, kun niiden haistelun katsottiin olevan epäterveellistä... vähän sama kohtalo siis kuin merkkareilla ja salmiakkikossulla aikoinaan).

 
At 12/5/08 19:49, Anonymous Rouva45 said...

Juu, Hollannista saa salmiakkia jos jonkinlaista. Asuimme siellä viisi vuotta ja pärjäsimme hyvin paikallisilla salmareilla, vain ruisleipää raahattiin Suomesta.

 
At 12/5/08 19:53, Anonymous Emppa said...

Oi, joku muukin siis muistaa ajan, jolloin karkit ostettiin kappaleittain. :D "Ja sitten draculoita markalla, ja mansikkajauhiksia viidelläkymmenellä pennillä..." Pussit olivat niitä hieman pikku-minigripejä suurempia, kahisevia ja ohuita.

Ja magneettipenaalit... voi tätä nostalgian määrää. Ihanaa huomata ettei ole ainoa kasarikasvatti. (Itse muistan lämmöllä paksuja hajumustekynä, joissa oli kymmenen ohutta kärkeä sullottuna samaan kuoreen ja jotka hajosivat alta aikayksikön.)

 
At 12/5/08 21:41, Blogger Rosmariini said...

Rouva45: Hollanti vaikuttaisi kyllä mukavalta maalta muuttaa vaikka asumaan, kun tuo salmiakkipuolikin on siellä noin hyvin kunnossa.

Emppa: Olin autuaasti unohtanut ne paksut kuulakärkikynät, joissa oli vaikka kuinka monta eriväristä kärkeä. Mitenköhän sitä nykyään pärjääkin huomattavasti pienemmällä värivalikoimalla... Pelkällä siniselläkin pötkii jo aika pitkälle.

Selailimme Salmiakki-kirjaa täällä viikonloppuna yhteistuuminkin, ja armas aviomieheni on ollut näköjään jo lapsena meikäläistä huomattavasti kokeilunhaluisempi. Muisti semmoisia kummallisuuksia kuin Tsaukki Taukki -pulverin, epäkarkeiksi luonnehditut tanskalaiset Ben-tit ja salmiakkipurkka Ruuti-Bubbiksen (ei mahtanut olla mitään Suomen Hammaslääkäriliiton suosittelemaa Xylitol-purkkaa se ).

 
At 13/5/08 10:08, Anonymous Anonyymi said...

Nostalgiaa tai ei, mutta omassa lapsuudessa tosiaankin sai ostettua irtokarkit kappaleittain. Muistan kun kaverin kanssa käytiin ostamassa 10p karkkeja (jotain keltaisia tai oransseja kuulia) 10 markalla :D oli siinä kioskitädillä tekemistä. Lopulta kauho vaan pussiin.
Tämä tapahtui siis joskus 94-96, joten ei siitä niin kovin pitkä aika ole. Ala-asteella ollessani oli myös noita paksuja kuulakärkikyniä, tosin kohtuu hyödyttömiä kun tuppasivat hajoamaan parissa minuutissa, kun vaihteli niitä väripäitä.
Ysärillä oli kyllä paljon tavaraa, joita ei nykypäivänä enää tule vastaan. Liekkö sitten 10v päästä nykyisillä tenavilla samat mietteet ..

 
At 13/5/08 11:07, Blogger Rosmariini said...

Tuntuisi, että tuommoisessa karkkien annostelussa menisi kioskintätinä jossain vaiheessa jo väkisinkin laskuissa sekaisin. :) Lapsena oli kyllä tarkkaa, että kaikki täsmäsi ja oli tasan. Limsapullokin jaettiin aina kahteen lasiin tipan tarkkuudella.

Mietiskelin, että mahtaakohan noita yksittäishinnoiteltuja irtokarkkeja löytyä edelleenkin semmoisista perinteisistä luukkukioskeista. Niitä kioskeja on enää vaan kovin vähän. Oulussa tulee mieleen näin äkkiseltään ainoastaan Rotuaarin Kymppikiska.

 
At 13/5/08 12:03, Blogger Hyppysellinen said...

hajumustekynät ja magneettipenaalit...ne oli ihan must! :D

mekin on asuttu (emman tavoin)Saksassa muutama kuukausi, itse asiassa viime syksynä. siellä salmiakkia sai turuilta ja toreilta "hollantilaisena salmiakkina".

irtsaripussia varten jopa säästettiin aikoinaan rahaa ja kun se vitonen (markka) oli sitten koossa, mentiin kipsalle valkkaamaan. ja silloin mahtui tiskin alle tiirailemaan ilman että tarvitsi kumartua :) toukat ja lakunapit oli kova juttu!

 
At 13/5/08 17:21, Blogger Rossana said...

Huhuu olettekos huomanneet, että ollaan blogit kunniaan äänestyksen finaalissa perjantaireseptin kanssa;D http://www.digitoday.fi/blogitkunniaan2008/?page_id=98. Onnea kovasti kilpailuun!!

 
At 13/5/08 20:58, Blogger Rosmariini said...

Kiitosta, ja rutkasti onnea myös sinne! :)

Ja suuret kiitokset tietenkin myös kaikille äänestäjille (ilmeisesti tuosta oli jo joku ennakkoäänestyskin, johon en itse hoksannut osallistua ollenkaan).

 
At 14/5/08 18:31, Anonymous Essi said...

Espoon Tapiolan uimahallin kahvilassa myydään edelleen irtokarkkeja kappalehinnoilla :) .

Omia salmiakkisuosikkejani olivat aikoinaan Patut, Black Petet, Ruuti-Bubbikset, laku- ja salmiakkipommit ja mantelin muotoiset salmiakkikarkit. Yhden sortin manteleita myy edelleen Kampin Makuuni ja Halvan Lordi-pussissa on salmiakki- ja lakupommeja!

 
At 14/5/08 18:46, Blogger Rosmariini said...

Lordi-nameja pitäisikin testata! Ihan vaikka vaan lähestyvien euroviisujen kunniaksi. :)

Eiköhän noita Patuja voisi saada uudistuotantoon, kun ne tuntuvat niin monen suosikkeja olleen!

 
At 14/5/08 20:27, Blogger Rosmariini said...

Tuosta Hollannista tuli vielä mieleen, että suosittelenpas vielä mainiota karkkiblogia, josta löytyy myös maan mukainen luokittelu. Suomikin on edustettuna tuolla mm. Pandan lakuineen.

 
At 25/8/08 02:07, Anonymous Anonyymi said...

Valitettavasti naa Hollannin salmiakit ei minun suuhun ole tarpeeksi vahvoja.. joten omat salmiakkini rahtaan Suomesta tai saapuvat koti-ikava pakettien mukana postitse.. :)

 
At 20/4/09 20:17, Anonymous Anonyymi said...

Lordi karkit on loppuneet kaupoista, mutta niitä on edelleen paikoin nimellä "Halvan kovikset". Epäkaupallisen näköinen pussi, mutta ostin heti sylillisen pelkästään salmiakkipommien tähden.

 
At 2/2/10 17:36, Blogger Petra said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

 
At 2/2/10 17:37, Anonymous Pake said...

On jännä lukea näitä kommentteja täällä. Monet varmaan luulevat että se pikkupussien irtokarkki aika oli joskus vuonna kivi ja kirves, mutta muistan itsekin kun pienenä kävin lähikioskilla ostamassa niitä pienen pieniä karkkipusseja parilla markalla ja kuinka niitä vähäisiä karkkeja sitten säästelin ja söin pikkuhiljaa. Itse siis olen 90-luvun puolivälin lapsia :)

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails