Ostereita vai maksaparfeeta? (köh)
Näin Ben O’Donoghuen ja Curtis Stonen kirjan Aussikokkien matkassa (Surfing the Menu) ensimmäistä kertaa kirjakaupan hyllyssä pari vuotta sitten. Kirjan ideana on esitellä Australian eri osille tyypillisiä murkinoita, ja se ilmeisesti perustuu kyseisten kokkien tekemään tv-ohjelmaan, jota itselläni ei ole ollut ilo seurata. Kirja ei ensi alkuun kiinnostanut minua jostain syystä ollenkaan (vaikka Australia itsessään kyllä kiinnostaa – ja paljon!), mutta muutama kuukausi sitten päätin viimein kaivella sen käsiini.
Kirjan ensimmäisenä reseptinä silmiini sattunut ohje ei lupaillut hyvää: Osterit samppanjahyytelön kera. Kehtaisi nyt semmoista kenellekään mennä tarjoamaan – siitäkään huolimatta, että yhdistelmää kuvailtiin taivaalliseksi samaan tapaan kuin madeirahyytelön ja broilerinmaksaparfeen liittoa. Hmmm. Parfee kuulostaa jo sanana siltä, että sitä pitäisi syödä pikkusormi pikkuisen pystyssä. Mahtaako maksaparfee olla siis jonkinlaista jäädytettyä maksaa? Lisäksi luulisin, etten taida edes tykätä ostereista (jos kohta niiden syömisestä ei kohdallani taida löytyä kovinkaan kattavia kokemuksia).
Mottonani on, että kaikelle pitää aina antaa uusi mahdollisuus, niin ihmisille kuin keittokirjoillekin. Muutamaa päivää myöhemmin lähestyin aussikokkiopusta jo hieman ennakkoluulottomammin ja löysinkin sieltä pari varsin käyttökelpoista ruokaohjetta. Joistakin resepteistä kuultaa vahvasti Jamie Oliverin vaikutus, mutta sehän ei haittaa meikäläistä ollenkaan. Tässä kirjan kreikkalaisvaikutteinen pinaattisalaatti, joka saa pikkuisen potkua kurkkuviipaleiden ja punasipulin marinoinnista:
Kirjan ensimmäisenä reseptinä silmiini sattunut ohje ei lupaillut hyvää: Osterit samppanjahyytelön kera. Kehtaisi nyt semmoista kenellekään mennä tarjoamaan – siitäkään huolimatta, että yhdistelmää kuvailtiin taivaalliseksi samaan tapaan kuin madeirahyytelön ja broilerinmaksaparfeen liittoa. Hmmm. Parfee kuulostaa jo sanana siltä, että sitä pitäisi syödä pikkusormi pikkuisen pystyssä. Mahtaako maksaparfee olla siis jonkinlaista jäädytettyä maksaa? Lisäksi luulisin, etten taida edes tykätä ostereista (jos kohta niiden syömisestä ei kohdallani taida löytyä kovinkaan kattavia kokemuksia).
Mottonani on, että kaikelle pitää aina antaa uusi mahdollisuus, niin ihmisille kuin keittokirjoillekin. Muutamaa päivää myöhemmin lähestyin aussikokkiopusta jo hieman ennakkoluulottomammin ja löysinkin sieltä pari varsin käyttökelpoista ruokaohjetta. Joistakin resepteistä kuultaa vahvasti Jamie Oliverin vaikutus, mutta sehän ei haittaa meikäläistä ollenkaan. Tässä kirjan kreikkalaisvaikutteinen pinaattisalaatti, joka saa pikkuisen potkua kurkkuviipaleiden ja punasipulin marinoinnista:
Pinaatti-fetasalaatti (neljälle)
1 ohuesti viipaloitu iso punasipuli
2 ohuesti viipaloitua kurkkua
1½ rkl sokeria
1 rkl merisuolaa
2½ rkl valkoviinietikkaa
3 rkl hienonnettua tilliä
200 g laadukasta fetajuustoa
n. 1 l tuoretta pinaattia
1 rkl pitkään kypsytettyä balsamiviinietikkaa
1 rkl neitsytöljyä
50 g paahdettuja pinjansiemeniä
1. Pane punasipuli- ja kurkkuviipaleet lasikulhoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola, valkoviinietikka ja 1 rkl tillisilppua. Anna tekeytyä 30 minuuttia.
2. Kuutioi feta ja sekoita pinaatinlehtien ja lopun tillin joukkoon. Valuta sipuli-kurkkuseos ja yhdistä se fetakuutioihin. Sekoita joukkoon balsamiviinietikka ja oliiviöljy. Ripottele pinnalle paahdetut pinjansiemenet ja vie salaatti tarjolle.
11 Comments:
Ostereista ei nyt mitään tullut mieleen - mutta makkaraa sen sijaan! Eli kun te siellä jenkkilässä kuljitte, niin törmäsittekö breakfast sausageen? Yhdessä reseptissä Pioneer Woman (huippublogi,kiitos teidän vinkin)teki maukasta lasagnea, johon lisäsi pötkylän Jimmy Dean hot breakfast sausagea. Tietäisikö kukaan mitä suomalaista vastaavaa voisi jauhelihan kanssa mössätä sekaisin? Raakamakkaroiden sisälmyksiä tietty, mutta tuntuvat vähän liian arvokkailta laitettavaksi tähän tarkoitukseen. Tai jos vain lisäis jauhelihan ja mausteiden määrää. Että tämmöisiä pähkäillään päivän päätteeksi...
Kuinkas sattuikaan, minullakin on ollut makkara viime päivinä mielessä. Pakko varmaan laatia jotain makkararuokaa lähiaikoina!
Mutta breakfast sausage onkin kokonaan tuntematon käsite. Mahtaako kenelläkään muulla olla tietoa moisesta? (Makkaratuntemukseni taitaa muutenkin olla melko kehno. En oikein edes tiedä, onko nykyisin myynnissä mitään vähänkään tulisempia tapauksia.)
Pieni kysymys: mikä olisi laadukasta fetaa? Ihan näin makuasioita kyselen :)
Tulin tänne toisten kommenttilooriin "huutelemaan" mutta Hennalle haluaisin suositella Kolatun ´Wilhelminaa. :)
On hyvää, mutte selkeästi vuohista fetaa. Että jos ei pienestä vuohisuudesta pidä niin kannatanee pitäytyä lehmätuotoksissa. Niistä minulle ei sitten olekaan mitään ihmeempiä kokemuksia, Patros fetalla on taidettu mennä...
Kolatulla mentiin tässä salaatissa täälläkin. Jotenkin tuntuu, että se on ollut ruokaplokistaniassa viime aikoina kovinkin pop. Tavallisista kaupoista ei taida muuten kovin hyvää fetajuustoa saadakaan, tuppaavat tekemään kaikista juustoista nykyään niin kovin vähärasvaisia.
Olen joskus nuoruudessani viettänyt vuoden vaihto-oppilaana Chicagossa. Tuolloin söimme usein aamiaista erilaisissa Dinereissa, joissa tarjolla oli muun muassa vaihtoehto "sausages", joka tarkoitti meikäläistä jauhelihapihviä muistuttavaa lättyä, joka kyllä maistui hiukan makkaralta...
Suomessakin on tainnut viime vuosina olla myynnissä semmoisia pihvimäiseksi muotoiltuja makkaroita. Tosin täällä ne taitavat olla enemmän grillattavaa evästä eivätkä niinkään aamupalaa. :)
Ruokabloggaaja, joka on noin ennakkoluuloinen ruoka-aineita kohtaan! Kommentoi sitä, pitääkö jostain ruoka-aineesta, vaikka ei ole sitä maistanut. Siinä meni minun kunnioitukseni.
Ja voin sanoa, osterit olivat omasta mielestäni aika hauska kokemus, vaikka eivät niin kovin suuri makuelämys olleetkaan. Kerran kuitenkin kokeilin. Avoimempaa asennetta toivoisin, jos meinaa vielä pärjätä hyvänä blogina. Menetit ainakin minun ääneni.
Jos ostereita tarkoitat, niin olen kyllä tutustunut niiden makuun viime kesän lomareissulla - tarkoitinkin vain sitä, että en ole syönyt niitä vielä tarpeeksi monella tavalla valmistettuna (en esim. tiedä, kuinka paljon maku vaihtelee sen mukaan, syökö ostereita raakana vai kypsennettynä). Ensikokemuksen perusteella ei ollut minun juttuni, mutta aion kyllä maistaa uudemman kerran, jos jolloinkin esim. Australiaan tai Uuteen-Seelantiin pääsisin reissaamaan.
Ostereissa on eroja. En ole minäkään mikään asiantuntija, mutta kannattaa niille antaa uusi mahdollisuus, jos vaan saa jostain hyviä ostereita.
Itse kokeilin ensin raakana sitruunamehun kanssa, sen jälkeen mies paistoi niitä uunissa. Paistetut osterit olivat aloittejalle helpompia. Sekä maku että koostumus muuttuu. Mutta sanovat, että se raakana slurpsaus on se juttu... Ehkä taas joskus... Hitaasti hyvä tulee :)
Minullakin on ollut pitkään jemmassa tuommoinen uunissa kypsennettävien ostereiden ohje; ehkä sen kanssa pääsee vielä joskus tositoimiin.
Ostereiden avaaminenkin on sitten tietenkin oma lukunsa. Liemessä-ohjelmassa niitä muistaakseni joskus availtiin - veitsi saattaa ilmeisesti lipsahtaa helposti ranteeseen, jos ei pidä varaansa.
Lähetä kommentti
<< Home