Louhisaaren juoma
On kai tämäkin nyt. Talviaikaan bloggaan paljon ja marisen samalla, kuinka minulla on ikävää kesää ja kaikkia tuoreita antimia. Ja nyt kun kesä on täällä, puuhailen kaikkea muuta kuin kokkaan keittiössä ruokaa niistä tuoreista antimista.
Olen minä sentään jotain tehnyt. Luonnosta kerättävät villivihannekset ovat olleet jo parin vuoden ajan tosi pop, ja tänä kesänä ajattelin viimein perehtyä edes pikkuisen siihen, mitä kaikkea luonnosta pystyy keräämään. Siis muutakin kuin marjoja ja sieniä.
Joku lukijamme neuvoikin meitä keräämään horsmanalkuja ”köyhän miehen parsaksi”, ja näinkin viikonloppuna pikkuruista horsmaa muutamassa paikassa kasvamassa. Horsmia esitellessäni vastakaiku oli vaan hiukan epäluuloinen: ”Voiko noita muka oikeasti syödä?”
Nykysuomalaiset ovat kyllä tosissaan vieraantuneita luonnosta, kun suurin osa ostaa mieluiten kasviksensa automarketin vihannesosastolta kuin kerää niitä läheisistä metsiköistä. (Tosin Saksan myrkkukurkkukuolemien takia ostovihannestenkin myynti lienee laskenut.)
Saimme vähän aikaa sitten haltuumme pienen palan maata, ja maapläntillämme näyttäisi kasvavan kaikkea mahdollista. Juuri nyt sesongissa ovat nokkoset sekä kuusenkerkät, joita tietenkin saa poimia omalta maaltaan ihan vapaasti.
Lisäksi tiluksilla kasvaa runsaasti vadelmapensaita sekä viinimarjoja, joita siellä on jäänteenä muutaman vuosikymmenen takaisesta asutuksesta. Mustaherukkapensaista kokosin lehtiä ja tein Louhisaaren juomaa Kokki Kolmosen ohjeella (tosin pienensin ohjeistettuja määriä alle puoleen):
Kokeilin tehdä juomaa kuivahiivasta, jota hurahti joukkoon vähän ennustettua enemmän. Pelkäsinkin jo aikaansaannoksen muistuttavan jotain ihan muuta kuin simaa, mutta oikein raikkaalta ja hyvältä se maistui. Juuri sopivaa hellepäivien juomaa.
Olen minä sentään jotain tehnyt. Luonnosta kerättävät villivihannekset ovat olleet jo parin vuoden ajan tosi pop, ja tänä kesänä ajattelin viimein perehtyä edes pikkuisen siihen, mitä kaikkea luonnosta pystyy keräämään. Siis muutakin kuin marjoja ja sieniä.
Joku lukijamme neuvoikin meitä keräämään horsmanalkuja ”köyhän miehen parsaksi”, ja näinkin viikonloppuna pikkuruista horsmaa muutamassa paikassa kasvamassa. Horsmia esitellessäni vastakaiku oli vaan hiukan epäluuloinen: ”Voiko noita muka oikeasti syödä?”Nykysuomalaiset ovat kyllä tosissaan vieraantuneita luonnosta, kun suurin osa ostaa mieluiten kasviksensa automarketin vihannesosastolta kuin kerää niitä läheisistä metsiköistä. (Tosin Saksan myrkkukurkkukuolemien takia ostovihannestenkin myynti lienee laskenut.)
Saimme vähän aikaa sitten haltuumme pienen palan maata, ja maapläntillämme näyttäisi kasvavan kaikkea mahdollista. Juuri nyt sesongissa ovat nokkoset sekä kuusenkerkät, joita tietenkin saa poimia omalta maaltaan ihan vapaasti.
Lisäksi tiluksilla kasvaa runsaasti vadelmapensaita sekä viinimarjoja, joita siellä on jäänteenä muutaman vuosikymmenen takaisesta asutuksesta. Mustaherukkapensaista kokosin lehtiä ja tein Louhisaaren juomaa Kokki Kolmosen ohjeella (tosin pienensin ohjeistettuja määriä alle puoleen):
Louhisaaren juoma
8 l vettä
5 l tuoreita mustaherukanlehtiä
500 g sokeria
kahden sitruunan kuoret ja mehu
herneen kokoinen pala hiivaa
Kaada kiehuvaa vettä herukanlehtien päälle. Anna liemen jäähtyä hitaasti. Sulata sokeri haaleaan liemeen lehtien joukkoon. Liuota hiiva ja lisää hyvin pestyt tai kiehautetut sitruunan kuoret. Anna juoman käydä ja makuuntua vuorokausi. Siivilöi juoma ja mausta sitruunan mehulla. Pullota herukanmakuinen sima ja säilytä viileässä paikassa. Juoma on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua.
Kokeilin tehdä juomaa kuivahiivasta, jota hurahti joukkoon vähän ennustettua enemmän. Pelkäsinkin jo aikaansaannoksen muistuttavan jotain ihan muuta kuin simaa, mutta oikein raikkaalta ja hyvältä se maistui. Juuri sopivaa hellepäivien juomaa.
posted by Rosmariini @ 23:32
23 comments
23 Comments:
Ihana tuo Louhisaaren juoma.Itse tutustuin siihen vasta viime keänä ja kun sitten sain nuoria herukanlehtiä tein sitä minäkin.
Suomessa kasvaa tähän aikaan vuodesta paljon ihania,syötäviä villikasveja.Täälläpäin taas niiden aika on talvella.
Minun oppimaani versioon ei tule hiivaa lainkaan. Tykkään juomasta kovasti ja se on niin helppoa tehdäkin.
Yaelian: Juoman väri tuli tuohon kuvaan (myöhäisestä kuvausajankohdasta johtuen?) vähän hassuksi. Näyttää ihan greippilimsalta. (Oliko joskus 80-luvulla harmaata Jaffaa?)
Merituuli: Oli kyllä ällistyttävän helppoa. Voisi ottaa tavaksi.
Osassa ohjeista oli tosiaan sitruunahappoa ja osassa hiivaa. Yritin itse löytää semmoisen ohjeen, ettei tarvitse lähteä erikseen ostoksille, kun kaupat olivat jo menneet kiinni (paitsi tarkemmin ajateltuna pienemmät kaupat ovat tätä nykyä jopa puolille öin auki, että kyllä tuoretta hiivaa olisi saattanut saadakin jostakin).
(Onpa muuten houkutteleva myös tuo Merituulin linkkaama raparperijuoma.)
Taas kerkesit ensin! Mullakin on ollut tarkoituksena tehdä tuota, ihan samalla Kokki Kolmosen ohjeella vieläpä. Mummoni teki sitä ja olen kaipaillut sitä siitä saakka. Mutta Kesäkodin mustaherukkapensaat olivat vielä niin pienessä lehdessä että jos olisin viisi litraa kerännyt, olisin riipinyt puskat paljaaksi.
Mitä ne pensaat tykkäävät, noin yleensä ja satomielessä, jos lehtiä nyppii paljonkin pois tässä vaiheessa kesää? Olen loppukesästä ottanut lehtiä mustaviinimarjapensaasta kurkkuja säilöessä.
Juu, en minäkään viittä litraa kerännyt vaan tein juomaa suosiolla pienemmän määrän. Omat herukkapensaani ovat niin laajoja ja villiintyneitä, että niistä riitti lehtiä ihan mukavasti (mahdollisen marjojen tuoton näkee sitten loppukesästä). Kätevä, kun voi jättää kotipihan pienemmät pensaat nyt kokonaan rauhaan.
Mulla on vähän sama ongelma; en oo oikeen tehnyt mitään mistä voisi blogata kun aika on jotenkin hurahtanut kaikkeen muuhun! Hö. Eikä tämä viikko näytä kovin otolliselta nyt kokkailupuuhia ajatellen; ehkä viikonloppuna ehtisi jotain. Mutta kyllä niitä ankeita sadepäiviäkin kesään mahtuu jolloin ehtii kokata ja blogata jos ei muulloin :)
Vähän ahdistavaa kyllä, kun tulevat viikotkin on niin ahdettuna täyteen kaikenlaista menoa ja tekemistä. Olisi kuitenkin niin ihana ehtiä lojumaan riippumatossakin jossain välissä...
Pitänee ryhtyä rustailemaan enemmän postauksia ravintolasyömisistä ja tienvarsiruokailusta. Tällä viikolla pääsee maistamaan nakkeja ja muusia. :)
Nakit ja muusi! <3
Pitäisköhän itsekin sujauttaa kamera käsveskaan kun tällä loppuarkiviikolla tulee väkisin ulkoruokailua lounasaikaan ja vois käydä vaikka torilla tai kauppahallissa lounastamassa. Sais vaikka ees jonkun fiilistelypostauksen jos ei muuta aikaan :)
Kannatetaan fiilistelypostauksia! Niitä on ihana lukea sitten talvella, kun on sata astetta pakkasta. :)
Käytiin reilu viikko sitten Kuopiossa ravintola OSissa. Oli kyllä aikamoisen hyvää ruokaa siellä.
Meillä kutsuttiin tätä herkkua ihan vaan mustaherukanlehtijuomaksi, nyttemmin olen jo vähän tottunut tuohon Louhisaari -nimeenkin. Aivan ihqu juoma, nam.
Luulen kyllä, että satoikäinen pensas sietää hyvin lehtien riipimisen, jos nyt ei ihan paljaaksi putsaa. Kukistahan ne marjat tulee kuitenkin.
Oi OS! Näittekö Kuopiossa muuta?
Rosmis: tuntuu vähän oireelliselta tuo kiire:) Just mietin tänään aamulla, että syötykin on kaikenlaista, mutta mitään ei tule kirjoitettua kun on muka niin kiire. :) Mun uudessa kodissa on yksi mustaviinimarjapuska, mutta näytti sen verran kärsineelle, että en taida uskaltaa siitä ottaa lehtiä. :) Mutta hyvää on tuo louhisaaren juoma - ehkäpä saan puskan piristymän ensi vuodeksi:)
Kuulin tästä juomasta ensimmäisen kerran vasta viime viikonloppuna, ja nyt yhtäkkiä se on tullut vastaan vaikka kuinka monessa blogissa Täytyy varmaan testata, kun kuulostaa niin herkulliselta!:) (Tosin mustaherukanlehtiä pitäisi ensin pyydystää jostain..)
Tuttu on juoma, tosin viimeksi kotitalouskoulussa tuli sitä tehtyä.
Itselläni on tavoitteena tehdä jonkin sortin simaa tänä kesänä, joko inkiväärillä tai jollakin sitrusjutulla maustettuna. Mutta katsotaan katsotaan. Suunnitelmia ja ideoita on paljonkin, mutta toteutus tulee laahaten...
Pakasteessa olisi myös viimevuotisia marjoja. Eikös niistä saisi vaikka nektaria? Viimeksi kun nähtiin tätini puristi harson läpi marjoja, mutta sitä en tiedä josko oli vaikka keittänyt marjat ensin ja lisännyt sokeria.
-Kapusta
Hannele: OS tarjosi tosissaan herkullista ruokaa ja kauniit annokset. On ilman muuta sijoituksensa 50 parhaan ravintolan listalla ansainnut.
Näimme Kuopiossa muun muassa mukavia sukulaisia (jotka ovat tosin minulle enemmän kavereita) ja heidän kanssaan kaupunkia aika monipuolisestikin. Gustostakin käveltiin ohi, mutta ei menty sisään.
Nelle: Ja minä just ihailin, että teidän blogiinne on päivitetty vaikka mitä kivoja juttuja. Pakko linkata horsmapiiraisiin, kun tuossa omassakin tekstissä oli horsmasta juttua.
Lintsi: Me saimme juomaa ensimmäisen kerran Mannerheimin pöydässä. Siihen oli lehdet hankittu jostain helsinkiläisestä luomukaupasta tai vastaavasta.
Kapusta: Nektari kuulostaa sanana kerrassaan houkuttelevalta. Piti ihan ruveta googlettamaan ohjetta.
Todella hyvää on tämä Louhisaaren juoma. Kuulostaakin juhlavalle; Louhisaaren juoma.
P.S. Kuusenkerkät suoraan rasiaan ja pakkaseen, sieltä sitten vitamiiniksi talviaamuisin;).
Kuusenkerkkääkin voisi tosiaan säilöä talven varalle!
Tuo Louhisaaren juoma on kyllä todella hyvää. Aivan ihana väri sulla on tuossa juomassa!
Itsekin olen päättänyt tutustua luonnon antimiin vähän paremmin ja nokkosia onkin nyt tullut kerättyä, kun ne on nyt parhaimmillaan (eli vielä nuoria ja pieniä). Maitohorsmaakin voisi uskaltautua kokeilemaan. Väinönputki kiinnostaisi, mutta oma kasvintuntemukseni ontuu sen verran, ettei sitä uskalla kerätä, koska on olemassa myös hyvin myrkyllisiä putkia, joihin tuon Väinönputken voi sekoittaa.
Myrkyllisten kasvien kerääminen epähuomiossa tosiaan rajoittaa tuota keräilyintoa. En laita itse keräämiäni sieniäkään koskaan syötäväksi vieraille... Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos onkin ymmärtänyt sieniä kerätessään jotain väärin. Onneksi joitakin kasveja tunnistaa ihan varmasti, esim. kuusen ja voikukan. :)
Ja nokkosen! :D
Voi että, kivaa että on villivihannesinnostusta havaittavissa! :-) Meillä on täällä hieman etelämmässä kahden ystävyksen voimin tarkoituksena aloittaa villiyrttien ja -vihannesten (ja muutenkin luonnontuntemuksen) tunnistus- ja käyttötarkoitusten opettaminen kurssimuotoisesti laajemmallekin yleisölle. Keräilimme nyt viikonloppuna maitohorsmaa, mesiangervoa ja kuusenkerkkiä haudukkeita ja siirappia varten. Pistetäänpä reseptejäkin saataville, kunhan ehditään, niin pääsevät muutkin testailemaan ja nauttimaan. :-)
Marika: Juuri viime lauantaina tunnistin nilkoissani kyseisen kasvin. :D
Villikataja: Hieno homma. Kurssitukselle on takuulla kova kysyntä, kun aihepiiri on juuri nyt hyvinkin kiinnostava. Ohjeita odotellessa.
Lähetä kommentti
<< Home