Suklaapallot (ja Löfbergs Lilaa)

Suklaapalloja tuli tehtyä lapsena siskojen kanssa vaikka kuinka moneen otteeseen. Palloihin tuli kaurahiutaleita, kaakaota, voita ja sokeria, eli kaikki tarvittavat ainekset olivat aina sopivasti käden ulottuvilla. Ohje oli vaan pikkuisen erilainen, koska silloin ei pantu pallojen sekaan esimerkiksi kookosta tai kahvia ollenkaan.

Tällä kertaa pantiin, koska yksi viikon teemoista on ollut perehtyä ruotsalaiseen kahviin. VisitSweden oli hankkinut ruotsalaisen ruokaviikon yhteistyökumppaniksi ruotsalaisen Löfbergs Lilan, jonka paahtama kahvi ei ollutkaan meille entuudestaan tuttua.

Ostimme maanantaina paketillisen kyseistä kahvia, ja panimme sen sitten seuraavana aamuna sokkotestiin kotoisen tumman Presidentin kanssa. Ainakin perinteisen Presidentin maku taitaa olla suomalaisille sen verran tuttu, että erotimme kahvilaadut helposti toisistaan, mutta suosikin valitseminen oli jo vaikeampi tehtävä.

Ostamamme Löfbergs Lila oli ilmeisesti paahtoasteeltaan tummempaa, ja se tietenkin vaikutti myös kahvin makuun jykevöittävällä tavalla. Ehkä parempi vertailukohta tälle paahdolle olisi ollut Pauligin Parisien.

Mahtavatko ruotsalaiset sitten tykätä tummempipaahtoisesta kahvista kuin suomalaiset, mene ja tiedä. Ainakin muualla Euroopassa maku on selvästi meikäläistä tummapaahtoisempi.

Tosin ihan viime vuosina suomalaistenkin suut ovat ilmeisesti olleet hieman eurooppalaistumassa niin kahvin kuin suklaankin suhteen: tummempaa paahtoa ja tummempaa, vähämaitoisempaa suklaata. Ehkä makumaailma on matkailun lisääntymisen myötä avartunut niin, ettei täällä enää pelätä voimakkaita makuja!

Suomalaisten suosiman vaalean paahdon alkuperäiseksi syyksi on joissain lähteissä mainittu puhdas paahtimoiden voitontavoittelu: vaaleassa paahdossa papujen hävikki on pienempi. Muistan myös jossain mainitun, että tummassa paahdossa papujen huonoa laatua on vaikeampi peitellä. Joka tapauksessa tummapaahtoinen kahvi on maultaan pehmeämpää eikä niin hapanta kuin vaalea, joten se on - ehkä intuitiivista olettamusta vastoin - vatsalle hellempää.

Ostimme testikahvit poikkeuksellisesti valmiiksi jauhettuina, ja Löfbergs Lila oli Presidenttiin verrattuna huomattavasti hienojakoisempaa. Jospa sitä joskus saisi käsiinsä myös papuina, niin pääsisi jauhamaan kahvin kaikkein mieluisimmalla karkeusasteella.

Suklaapallot (chokladbollar) (lähde)

150 g voita
2 dl hienoa sokeria
1,5 rkl vaniljasokeria
4,5 rkl kaakaota
3,5 dl kauraryynejä (voi kuulemma korvata tattarilla tai kookoshiutaleilla, jos haluaa gluteenittoman lopputuloksen)
1 dl kookoshiutaleita
2-3 rkl keitettyä kahvia (voi korvata vaikka appelsiinimehulla)
kookoshiutaleita koristeluun

Anna voin pehmetä huoneenlämpöiseksi. Sekoita voi ja sokeri jämäkäksi tahnaksi, nopeimmin tämä sujuu sähkövatkaimella. Vatkaa sekaan myös vaniljasokeri ja kaakao.
Lisää kauraryynit, kookoshiutaleet ja kahvi ja sekoita (käsin tai koneella). Seoksen pitäisi olla aika jähmeää, mutta jos se ei ole, voit pitää sitä jonkin aikaa jääkaapissa ennen kuin muovailet sen palloiksi.
Kippaa koristeluun tarvittavat kookoshiutaleet lautaselle. Pyörittele suklaataikina pieniksi palloiksi ja kierittele pallot hiutaleissa. Pistä pallot jääkaappiin tekeytymään.

Emme tienneetkään, että tällaisten suklaapallojen alkuperä on Ruotsin puolella. Olisiko ohje saattanut kulkeutua meille aikanaan Ruotsiin muuttaneiden suomalaissiirtolaisten mukana?

Suurimmat muuttoaallot nähtiin 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa, kun Suomessa ajettiin pientilat alas ja Pohjois-Suomestakin irtosi samalla runsaasti työvoimaa naapurimaan teollisuuden tarpeisiin. Ruotsinsuomalaiset kävivät tietenkin Suomessa aina kesälomillaan ja toivat luultavimmin mukanaan myös monenlaisia ruokavaikutteita. Olisivatko voileipäkakutkin voineet yleistyä Suomen puolella siinä vaiheessa?

Huomenna blogiimme on tulossa kokeilemisen arvoisia reseptejä eräältä tunnetulta ruotsinsuomalaisten jälkeläiseltä.

(Teksti tuotettu jauhantapajalla yhteisvoimin.)