Näkkileipä & gubbröra

Aina kun käymme Ruotsin puolella kaupassa, pinkaisen heti ensi töikseni tarkastamaan Haaparannan ICA Maxin näkkileipähyllyn. Valikoimaa nimittäin löytyy ihan eri tavalla kuin meillä täällä Suomessa.

Ostoskärryyn päätyy usein suurikokoisia pyöreitä näkkileipiä siitä huolimatta, että pienemmät näkkäripaketit voisi sujauttaa keittiössä huomattavasti pienempään tilaan.

En tiedä, kuinka yleisesti ruotsalaiset leipovat näkkileipää kodeissaan itse, mutta ravintoloissa näkkileipää saatetaan tarjota vaikkapa "talon leipänä". Minä olen luullut, että kotitekoinen näkkileipä olisi jotenkin monimutkainen taidonnäyte, mutta siinähän se valmistui kuin mikä tahansa muukin leipä:

Näkkileipä (n. 14 pyöreää leipää)

Esitaikina
5 dl maitoa
25 g hiivaa
3 rkl hunajaa
180 g ruisjauhoa (n. 5 dl)
80 g spelttijauhoja (n. 1 1/2 dl)

Taikina
1,5 tl suolaa
300 g ruisjauhoa (n. 5 dl)
100 g vehnäjauhoa (n. 2 dl)

Huom! Jauhojen desimitat ovat Tastelinen ohjeen arvioita. Punnitsimme kaikki vaa'alla ja ainakin sillä tavoin mitat olivat melkoisen kohdallaan. Alkuperäisessä ohjeessa optionaalisena mainittua taikinajuurta emme käyttäneet, eli hyvin onnistui ilmankin. Itse asiassa näistä tuli niin makoisia, että niitä on sen jälkeen oikein tehnyt mennen tullen mieli - tulee aina taitettua pala suuhunsa, kun kulkee leipäkulhon ohi.
1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hunaja ja hiiva. Kun hiiva on kunnolla liuennut, lisää esitaikinan jauhot, jolloin muodostuu löysähkö velli. Peitä liinalla ja anna nousta vajaa tunti.
2. Taikinan noustua (siitä tulee kunnolla kupliva, entistäkin löysemmän näköinen velli) lisää varsinaisen taikinan kohdalla mainitut ainekset eli suola ja jauhot. Pyörittele taikinasta 14 pyöreää palloa. Taikina oli ainakin meillä tässä vaiheessa varsin tarttuvaa, joten jauhottelin käsiä aluksi reilusti - ja lopuksi vain yksinkertaisesti hyväksyin sen, että taikinaa tarttui joka paikkaan.
3. Lämmitä uuni 220 C:hen.
4. Kauli pullat (jälleen huolella jauhotetulla pöydällä ja kaulimella) ohuiksi. Koska en ollut ennen tehnyt näkkäreitä, en oikein tiennyt, millaista ohuutta haviteltiin. Niinpä tein joistakin ohuempia, joistakin paksumpia. Ohuimmat olivat lopulta parhaan makuisia ja rapeimpia, eli kauli reilusti vaan niin ohuiksi kuin arvelet repeämättöminä pöydästä uunipellille tai leivinpaperille siirtyvän. Pistele lätyt haarukalla reikiä täyteen.
5. Paista 220 C:ssä 5 minuuttia, laske lämpöä 180 C:hen ja paista vielä 7-10 minuuttia, kunnes leivät ovat kovia ja saaneet pintaansa hieman väriä. Meillä 7-8 minuuttia riitti, mutta leipien paksuudesta ja uunin lämmöstä riippuen voit joutua paistamaan pidempään.

Seuraavalla kerralla taikinan voisi maustaa vaikkapa tillillä tai kuminalla, ja päälle voisi ripotella vaikka seesaminsiemeniä.

Teimme näkkileivän kaveriksi gubbröraa, joka tuntuu olevan Suomessakin monen suosimaa kalaruokaa esimerkiksi juhannuksen aikaan ja uusien perunoiden kaveriksi. Toisaalta gubbröraa olisi voinut tehdä vappuaamun silliaamiaiselle, jos semmoista olisi sattunut viettämään.

Ruokalajin ukkomaisesta nimestä voisi päätellä, että gubbröra on Ruotsissa kenties vanhempien herrasmiesten suosiossa.

Ruotsalaista ruokaviikkoa olisi omituista viettää ilman anjovista ja tilliä. Kesällä sekaan voisi silputa myös ruohosipulia:

Gubbröra (lähde)

50 g hienoksi hakattua sipulia (laitoin yhden keskikokoisen sipulin)
3 kovaksi keitettyä munaa
50 g hienoksi hakattua anjovista
1 rkl kermaviiliä (tai enemmän, jos haluat tahnastasi löysempää)
0,5 dl hienoksi hakattua tilliä
suolaa ja pippuria
näkkileipää (tai vaikka saaristolaisleipää)
tilliä koristeluun

Sekoita ainekset ja levitä näkkäreiden päälle. Koristele tilillä.