Toukokuista: parsapiirakka, korvasienimuhennos ja raparperisorbetti

Viime lauantaina pääsimme yhdistämään monta mukavaa asiaa: hyviä kavereita, kokkailua sekä rakkaan harrastuksen esittelemistä niille samaisille kavereille. Illalla sitten syötiin.

Päätimme laittaa ruokaa ajankohtaisista raaka-aineista: parsasta, korvasienistä ja raparperistä. Tosin parsa oli peräisin Unkarista, korvasienet Virosta ja raparperikin jostain muualta kuin omalta pihaltamme, eli mitään lähiruokapäivää tästä ei tullut, vaikka se lienee ollut alkuun jonkinlaisena kantavana ajatuksena.

Alkuun tein Jamie Oliverin peruna-parsapiirakkaa, joka oli tällä kertaa ateriakokonaisuuden heikoin lenkki. Suolan lisääminen kyllä piristi piirasta mukavasti, mutta sekaan raastettu juusto ei vaan tullut perunan seassa tarpeeksi esille. Pohja oli filotaikinaa, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua tavallisiin piirakoihin.

Jos joku tietää takuuvarman parsapiirakan ohjeen, niin saa vapaasti vihjaista. Tässähän ehtisi vielä tällekin vuodelle kokeilemaan.

Pääruoka oli hyvin yksinkertainen: uusien perunoiden kaveriksi tehtiin uunissa paistettua lohta (jota maustettiin ennen uuniin laittamista savusuolalla) sekä korvasienimuhennosta.

Muhennos syntyi yksinkertaisesti voissa paistetusta korvasienistä (ryöppäsin ne tietenkin ennen paistamista myrkkyjen poistamiseksi pariin kertaan) ynnä hienonnetusta sipulista sekä purkillisesta kermaa, joka kipattiin sekaan siinä vaiheessa, kun sieniä ja sipulia oli jonkin aikaa kypsytelty pannulla. Sekaan lisättiin myös tilkka balsamicoa osin sen vuoksi, että valkoinen kastike ei näytä mielestäni kovinkaan houkuttelevalta. Tosin eipä tuo nyt niin kovin valkoista olisi ollut näköjään muutenkaan.

Naapurikunnan uudet perunat maksoivat viime viikonloppuna 18 euroa kilo, joten edelleen mentiin ruotsalaisilla tuontiperunoilla.

Jälkiruoka oli melkoisen hieno kokemus. En tosin itse osallistunut sen tekemiseen millään tavalla, mutta syömiseen osallistuin tietysti sitäkin innokkaammin.

Kyseessä oli raparperisorbetti, jossa raparperin maku oli saatu säilymään todella hyvin - mutta kuitenkin ilman sitä raparperille tyypillistä kitkeryyttä. Tätä on pakko saada lisää, niin pitkään kuin raparperia suinkin on saatavissa.

Raparperisorbetti (vajaa puoli litraa)

0,5 dl vettä
450 g raparperia, kuorittuna ja pilkottuna parin-kolmen sentin paloiksi
85 g hienoasokeria, tarvittaessa enemmänkin maun mukaan
sitruunamehua, maun mukaan

Laita pilkottu raparperi kattilaan, kaada perään sokeri ja puoli desiä vettä. Kiehauta ja keitä kovalla lämmöllä 2-3 minuuttia, laske sitten lämpöä ja hauduttele hitaasti vielä 4-5 minuuttia tai kunnes raparperi pehmenee. Anna keitoksen jäähtyä huoneenlämpöön tai vaikka sen allekin.

Kaada raparperikeitos tehosekoittimeen tai yleiskoneeseen ja aja se tasaiseksi massaksi. Lapioi massa sitten siivilään ja paseeraa se puukauhalla tai lusikalla siivilän läpi kulhoon. Meidän seoksemme tuli ajeltua tehosekoittimessa sen verran sileäksi, ettei siivilään kyllä tarttunut ihan yhtään mitään.

Jos et ohjeistuksesta huolimatta malttanut jäähdyttää seosta edellisessä vaiheessa, tee se viimeistään tässä kohtaa. Kannattaa viilentää se vaikka jääkaapissa, niin jäätelökoneen on sitten helpompi suorittaa oma tehtävänsä. Maista vielä massaa ja lisää sitruunamehua tai sokeria, makusi mukaan. Me pusersimme mukaan ehkä noin neljännessitruunan verran mehua.

Kaada massa jäätelökoneeseen ja anna sen veivata ja jäädyttää massa pehmoiseksi sorbetiksi. Tähän kuluu koneesta riippuen varttitunnista tuntiin. Meidän koneellamme parasta jälkeä tuntuu tulevan, kun antaa sen touhuta aivan huolella, lähemmäs tunnin. Jos haluat sorbetista hieman jämäkämpää, se kannattaa laittaa jäätelökoneen jäljiltä vielä hetkeksi pakastimeen.

Sorbettiohje on kotoisin BBC Foodista.