Toukohaaste: tulokset selvillä

Tervehdys täältä Pastanjauhantapajan virallisista vaalivalvojaisista. Äänestysaika loppui hetki sitten, ja ääntenlaskun edetessä pääsemme ennen pitkää käsiksi myös toukokuun ruokahaasteen tuloksiin.

Jaahas, ja juuri saamamme tiedon mukaan äänet onkin jo laskettu, ja voittajakin näyttäisi olevan selvillä. Toukokuun piknikhaasteen voittaja on suorastaan ylivoimaisella äänivyöryllä Keittiö Piemonten sydämessä -blogin seikkaileva sipulipiiras, jonka ainesosaluetteloon sisältyy harvinaisen houkuttelevasti muun muassa valkoviiniä, pari kiloa sipulia sekä raastettua parmesaania.

Voittajakeittiön valttikorttina oli hienon haastereseptin ja kauniiden ruokakuvien lisäksi myös piiraan testaaminen todellisissa retkiolosuhteissa. Ääniä piiras keräsi 63 (yhteensä ääniä annettiin 389 kappaletta).

Kilpailun kakkossijalle eli ensimmäiseksi perintöprinsessaksi pinnisti Sillä Sipuli säkenöivillä savukalatäytteisillä lettunyyteillään (ääniä 36), ja toiseksi perintöprinsessaksi (eli siis kisan kolmoseksi) porhalsi edellisessäkin ruokahaasteessa mainiosti menestynyt Herkku ja Koukku kahdenlaisilla kookossarvillaan (ääniä 34).

Kärkikolmikon tuntumaan pääsi Päivän annos -blogi harvinaisen houkuttelevilla tomaattipuusteillaan. Puustien äänimäärää tavoitteli puolestaan Vellipojan mahti-idea: suklaalla ja mansikalla täytetyt tuulihatut. Kaikki muutkin murkinat keräsivät kosolti kannatusta, ja ääniä sateli tasaisesti kaikille osallistujille.

Jos lukijoiden joukossa on joku tunnettu toimittaja, niin hän voinee nimetä lehdistön ihannemuonan vaikka kommenttilaatikon puolella. Eikö ruokabloggaajienkin joukosta löytyne muutama lehdistön edustaja?

Sitten fiiliksiä: Vähänkö oli mukava kokemus tämä ruokahaasteen järjestäminen (ja otinkin tästä nyt ilon irti, koska vastaavaa tapausta tuskin päästään todistamaan ihan heti uudestaan). Ja vähänkö olen ylpeä kaikista ruokabloggaajakollegoistani! Ihan uskomattoman kekseliäitä kilpamuonia, joista ilahduttavan monissa oli hyödynnetty muun muassa kauden kasviksia. Nyt vaan kaikki Sillä Sipulin esimerkin innostamana nokkosjahtiin (evääksi voi ottaa vaikka voittoisaa sipulipiirasta tahi jotain muuta mukavaa haasteruokaa).

Kollektiivinen kiitos loppuun myös ahkerille äänestäjille. Hyvää työtä!

Jauhantapaja vaikenee ja kohdistaa katseensa Piemonten keittiön Sitruunaiseen, joka saa järjestääkseen kesäkuun ruokahaasteen.

(Kuvat kotoisin voittajakolmikon haastepostauksista.)

Toukokuun ruokahaaste: Äänestys alkakoon

Toukokuun ruokahaaste keräsi hulppeat 21 osallistujaa. Osallistujien ideoista kokoaisi jo melkein pienen keittokirjankin, ja talteen kertyneistä ohjeista on takuulla iloa vielä tulevienkin kesien piknikeillä.

Äänestysoikeus on jokaisella, joten nyt vaan pohtimaan, minkä osallistujamuonan juuri sinä pakkaisit mieluiten omaan eväskoriisi - tai mikä haasteruokalajeista jostain muusta syystä miellyttää sinua kaikkein eniten. Äänestysaika päättyy 30.5.2009 klo 24:00, ja heti seuraavana päivänä julkistetaan juhlavin menoin toukokuun ruokahaasteen voittaja.

Tässä osallistujat ilmoittautumisjärjestyksessä:

Juusto-parsakaaliquiche (Kasvisliemessä)

Kookossarvet kahdella täytteellä (Herkku ja koukku)

Ligurialainen sipulipiiras (Keittiö Piemonten sydämessä)

Sitruunaiset kanapatongit (Tuulentupa)

Feta-perunasalaatti (Tuu nyt jo, ketsuppi!)

Pähkinäinen parsasalaatti (Punainen keittiö)

Pienenpienet pique-nique -tuulihattuset suklaa-mansikkatäytteellä (Vellipoika)

Makkaraa, olutta ja salaattia (Benrope)

Fetatahna (Peruspöperöä)

Suppilovahveropizzaset (Hannan soppa)

Parmankinkkurullat (Tuulestatemmattua)

Suklaa-pistaasilettuset (Kulinaarimuruja)

Kana-kuskussalaatti (Lauran Tähti)

Tomaatti-vuohenjuustopuustit (Päivän annos)

Reggae-kakku (Huonot jutut, hyvä ruoka)

Quiche äijän tapaan (Äijäruokaa)

Savukala-fenkolitahnalla täytetyt nokkosletut (Sillä sipuli)

Gazpacho eli nestemäistä salaattia (Otetaan ensin puoli kiloa voita...)

BLT-sandwich kera ananaksen ja chilin (Kymmenentoista)

Quick Quick K I S (Kissa pöydällä)

Lohipiirakka (Taka-Töölön Top Chef)

Maistuu kesältä

SokeriJussin ruokalistalta löytyy herkullinen yhdistelmä korvasienikastiketta ja nieriää, ja siitäpä syntyi ajatus kokeilla kyseistä annosta myös omatoimisesti. Meillä Kauppahallista noudetut korvasienet taipuivat (kaksinkertaisen ryöppäyksen jälkeen) muhennokseksi.

Innostuin ostamaan myös uusia perunoita ja parsaa, joten samalle lautaselle päätyi vähän vahingossa useampaakin tämän hetken sesonkikasvista. Raparperi vaan puuttui: Siitä olisi voinut sommitella tietenkin jotain tilanteeseen sopivaa jälkiruokaa, mutta jääköön sen käyttäminen vielä tuonnemmaksi.

Perunat ja parsat päätyivät salaattiin, jonka ohjeen yrtticannelloneillaan ja munakoisopaistoksellaan kunnostautunut Haidi lähetti meille kokeiltavaksi. Ja aivan mahtavan makoisaa tämä olikin (myöhemmin kesällä parsan voi korvata ohjeessa mainituilla herneenpaloilla):

Ranskalainen paahdettu perunasalaatti (Glorian ruoka & viini, 04/2008)

1 kg uusia perunoita
3 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
250 g litteitä sokeriherneenpalkoja tai vihreää parsaa
Sinappikastike:
2 salottisipulia (tai uutta sipulia)
3 rkl dijonsinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl valkopippuria myllystä
1 tl suolaa
1 dl öljyä
1 dl hienonnettua, tuoretta rakuunaa tai muuta yrttiä (me laitoimme joukkoon reilun kourallisen rucolaa)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pese ja raaputa perunat puhtaiksi. Lohko (=viipaloi?) perunat ja levitä ne leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Valuta päälle öljyä ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda perunoita uunissa noin 20-30 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä.
Keitä sokeriherneet tai parsat napakan kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Anna jäähtyä ja viipaloi.
Valmista kastike. Kuori ja hienonna sipulit. Sekoita ne sinapin, etikan ja mausteiden kanssa. Lisää joukkoon öljyä tippa kerrallaan siten, että saat muodostumaan paksun emulsion. Viimeistele kastike halutessasi tuoreella yrtillä.
Tarjoa salaatti haaleana tai kylmänä esimerkiksi grillatun broilerin kanssa.
Kastiketta valmistuu ohjeella reilu desilitra. Jos et halua käyttää kaikkea salaattiin, voit säilyttää sen viileässä. Säilyy jääkaapissa noin viikon.

Ihmemarjat ja muut supersyötävät

MonkeyFoodissa on nähty viime aikoina hyvinkin monenlaista tehoruokaa, ja samaisia tuotteita päätyi Ylimuulin tarjoamina maistiaisina kokeiltavaksi myös omaan keittiöömme. Eteemme aukeaa nyt aivan uudenlainen maailma: mitä kokkailtavaa keksisi kaakaopavuista ja -jauheesta, cocoa nibseistä sekä erityisen kiinnostavista inka- ja goji-marjoista.

Superterveelliset goji-marjat olivat Pippurimyllylle ajatustasolle entuudestaan tuttu tuote, ja niiden käyttöön ryhdyimme ensimmäisenä. Netistä löytyi idea yhdistää gojia salaatissa tuoreeseen pinaattiin sekä ituihin, joita olemme kasvatelleet täällä jauhantapajalla mungpavuista. Raikkaiden itujen ja rusinamaisen maistuvien marjojen yhdistelmä ei ollut ollenkaan hullumpi.

Seuraavaksi täytynee hyökätä kaakaopapujen kimppuun.


Luomutuotettua tehoruokaa myy siis Keho.net.

Siemenkasvatusta

Kirjoitimme helmikuussa kokemuksiamme Zengrow-pöytäpuutarhan käytöstä ja lupasimme panna Pastanjauhantaan kokemuksia myös siementen idättelystä.

Nyt pääsemme viimein lunastamaan lupauksemme, sillä laitoimme viikkoa pääsiäisen jälkeen vesiviljelyyn basilikaa, oreganoa, minttua, persiljaa, rucolaa sekä salviaa. Ensimmäisen kahden viikon aikana olimme jo menettää toivomme, kun kasvatusalusta puski vain ihan pikkuisen vihreää. Sen jälkeen sekaan lisättiin ravinteita, ja jopahan viimein alkoi tapahtua. Etenkin salvia ryhtyi kasvamaan melkoista kyytiä.

Basilika, minttu ja oregano onnistuivat vasta viime viikonloppuna ponnistamaan koloistaan kuvauskorkeudelle, mutta tällä hetkellä tilanne ei näytä ollenkaan hullummalta. Taimet ovat mukavan jämäköitä multaan kylvämiini kasveihin verrattuna, joten jospa noista pienimmistäkin vielä satoa saataisiin.



Aikaa on nyt kulunut laskelmieni mukaan hieman alle viisi viikkoa. Palaamme asiaan.

Savuista salsaa

Voisin myöntää mieluusti mitalin sille, joka on alkujaan keksinyt savustaa chiliä. Olen nimittäin hurahtanut ihan kunnolla kaikkeen chipotle-alkuiseen: savustettuun chiliin ja chilijauheeseen. Yhtenä päivänä keittelin ison satsin texmex-henkistä salsaa, johon tällä kertaa käytin Chilikaupasta saamiamme chipotle-paprikoita. Ne olivat suorastaan satumaisen hyviä!

Hurahdin tomaattisalsaan aikoinani saman tien, kun texmex-buumi iski Suomeen (oliko se joskus 1990-luvun lopulla?). Jossain vaiheessa suosikkisalsani alkoi maistua siihenastista keinotekoisemmalta ja lopulta purnukka katosi kauppojen hyllyltä kokonaan.

No, onneksi sitäkin lajia pystyy tekemään itse, ja olen keitellyt tomaattikastikkeita salsatarkoituksessa itse jo useamman vuoden ajan. Salsan savuisuus oli joka tapauksessa jotain uutta ja ennen kokematonta, ja chipotle-paprikoista soosi sai myös mukavasti tummempaa väriä. (Alkujaan sain inspiraation Chilifoorumin savuaromisesta salsakastikkeesta.)

Salsaa syntyi parista tomaattimurskatölkistä siinä määrin, että sitä riitti vähän kokkailuihinkin. Vanha vakkarikommentoijamme Emma ohjeisti meitä sähköpostin puolella texmex-henkiseen jauhelihapaistokseen, jossa taco-maustettua (paistettua) jauhelihaa kerrostettiin vuokaan yhdessä raastetun cheddarjuuston, tomaattisalsan ja nachojen kanssa. Paistettiin 200 asteessa puoli tuntia ja nautittiin yhdessä kermaviilin kanssa.

Tölkkiin pakattuja tomatillojakin pääsin nyt maistamaan. Aika ovela kasvi, jota puutarhasivustojen perusteella kasvatetaan aika paljon täällä Suomessakin. Tomatillosta tehdään myös tyypillisesti salsaa (siis semmoista salsaa, jonka ainekset hienonnetaan eikä keitellä kastikkeeksi).

Muutama hajahöpinä

Suunnittelin tehdä vappupiknikille sekä juusto- että hedelmäsalaattia, mutta ajatus kahdesta mukana raahattavasta salaattikulhosta sai minut lopulta yhdistämään ainekset yhteen ainoaan muovirasiaan. Mikä harvinainen neronleimaus!

Vastaavantyyppistä salaattia tein toissa viikonlopun illanistujaisiin sekä viime lauantain blogimiittiin. Salaisina ainesosina toimivat sinihomejuusto, emmentaltyyppinen kova juusto, saksanpähkinät, siemenet, viinirypäleet, hunajameloni, päärynä, punainen paprika sekä kahdenlainen vihreä salaatti. Seuraavat salaatit olen tosin suunnitellut laativani hieman lähempänä kasvaneesta tuoretavarasta (multapurkit pukkaavat jo monenlaista vihreää, ja itujakin hoksattiin panna tekeytymään pitkästä aikaa).

Ja sitten muihin aiheisiin:

*Toukokuun piknik-aiheiseen ruokahaasteeseen ehtii osallistua vielä tämän viikon ajan. Tähän saakka tullutta osanottajasatoa pääsee tutkailemaan kyseisen haastepostauksen kommenttilootasta.

*Piknikille voi lähteä vaikka helatorstaina, jonka aattoa pystyy puolestaan juhlistamaan menemällä Oulun Pikisaaressa sijaitsevaan SokeriJussin Kievariin. Samalla voi pelastaa Porkkanamafian keinoin palasen maailmaa.

*Uusimmassa Oulun Osuuspankin Horisontti -lehdessä oli artikkeli Pastanjauhannasta. Paljon kiitoksia jutun tehneelle Katille samoin kuin muillekin asianosaisille!

(Kuvassa viikonlopun tervaleipä. Salaatista otettu kuva löytyy vähän alempaa.)

Moppimiesten vastaisku

Eilen pidettiin Oulun ensimmäinen ruokablogimiitti, ja olipahan vaan mahtava ilta! Paikalle saapunut pieni pohjoissuomalainen edustajisto toi mukanaan niin hulvattoman tunnelman, etten edes muista, milloin olisin viimeksi nauranut yhtä paljon. Siinä se taas nähtiin, että kannattaa rohkaista mielensä ja tutustua uusiin ihmisiin. Ei se juuri ota, mutta antaa kyllä parhaimmillaan sitäkin enemmän.

Pata ja Kattila, Peruspöperöä, Vegemisiä ja Pastanjauhantaa (sekä paikalle haalittu kommenttilaatikon kuuma dj-sisäpiiri) ylpeänä esittää, otteita illan kattauksesta:

Alkujuomana tarjoiltiin karpalobellinit: kokoon keitettyä karpalomehua ja kuohuviiniä. Karpaloa oli vaan pakko saada tarjolle jossain muodossa. Niin kuin tietenkin tomaattiakin.

Vegemisien viehättävä Kaveri oli leiponut tuomisekseen aivan taivaallisen hyvää ruis-puolukkaleipää. Loistava leipävinkki juuri tähän hetkeen, kun yhden jos toisenkin pakastimesta saattaa vielä löytyä viimekesäistä puolukkaa. Soodalla kohotettava leipä myös valmistuu kuulemma helposti ja nopeasti (ja vuokaleivät ovat omienkin kokemusteni mukaan ällistyttävän helppoja siihen nähden, miten hyvältä ne sitten maistuvat). Suosittelen kokeilemaan!

Itse olin suunnitellut leipovani vanhan tutun saaristolaisleivän, mutta uusien makuelämysten toivossa kokeilin jotain uutta: Kauppahallista ostamaani tervaleipää. Leipien kanssa syötiin muun muassa violettileimaista emmentalia.

Peruspöperöjen Virpi puhkui energiaa neljän ihmisen edestä - ja toi mukanaan kassikaupalla syötävää ja juotavaa. Pekonilla, sienillä ja muilla herkuilla täytetyt tomaatit askarrettiin vasta paikan päällä, eikä tapahtuma tietenkään sujunut täysin ilman verenvuodatusta. Laastaroinnin jälkeen touhu jatkui entiseen tapaan (rampa kokkaa, muut katselee -periaatteella).

Ennakkoon laaditun fetatahnan ja perunasalaatin ohjeet sisältyvät Peruspöperölän perusteelliseen miittiselvitykseen.



Grillaamisvaihe eteni sen verran vauhdikkaasti, ettei siinä ehtinyt juuri kuvia napsimaan. Ja nimenomaan illan kiinnostavimmasta ruokalajista kuva näyttäisi uupuvan kokonaan: Pääsimme nimittäin maistamaan vihdoin ja viimein seitania, joka marinoituna ja pihviksi muotoiltuna pääsi grilliimme paistumaan. Seitanin oli laatinut Vegemisien (eli ruokablogistanin PMMP:n) Nuori Nainen. Vähänkö ovela rakenne ja makukin oli marinoinnin ansiosta tosissaan maukas.

(Lisäys: Seitanpihvien kuva sekä ohje löytyy täältä.)

Sokerina pohjalla: Meidän taloudessamme nähtiin harvinaista herkkua, macaronseja ja täytekakkua, jonka välistä löytyi muun muassa lakritsaa. Jos itse järjestäisin kakkua vaativat juhlat, kääntyisin kyllä ilman muuta Padan ja Kattilan Patavahdin puoleen.

Kissaa ei kukaan hennonut syödä, mutta huomatkaa hieno hiiri:

(Lisäys: Ohjetta kakun Kick-lakutäytteeseen ja macaronseihin löytyy täältä ja täältä.)

Lopuksi yhdistettiin vielä muutamat mukavat asiat: hyvä seura, ruoka (sain tässä vaiheessa kiikutettua viimein tarjolle fetajuustolla ja oliiveilla höystetyt lammaspullani sekä omatekemän tsatsikin) ja EUROVIISUT (kauan eläköön Azerbaidzan!). Ja kuten arvata saattaa, taas naurettiin parhaimpia kommentteja mahat kippuralla.

Lihapullataikinasta tuli pikkuisen löysää, ja paistotuloskin oli pikkuisen muhkurainen (mutta mukavan mehevä):

Ja kuten kuvista näkyy, emme hakeutuneet kesäkurpitsan äärelle koko iltana. Kiitokset vielä kerran kaikille tulijoille ja tulemista suunnitelleille!

Friteeratut perunankuoret (Potato skins)

Kun ensi kertaa näin ruokalistalla "perunankuoria", hämmästys oli käsinkosketeltava: mitä järkeä? Paikka taisi olla piraattiravintola Hook Tampereen Kehräsaaressa. Lähes tyhjiksi kaavitut friteeratut perunat osoittautuivat kuitenkin mitä maukkaimmaksi sormisyötäväksi, pikkunaposteltavaksi tai isomman aterian lisäkkeeksi.

Tyypillinen oheistarjottava perunankuorille on sinihomejuustodippi, jollaista myös viimejouluinen Glorian ruoka & viini tuputtaa näiden perunain oheen laitettavaksi.

Friteeratut, juustokuorrutetut perunankuoret

perunoita (rosamunda toimii hyvin)
ruokaöljyä friteeraukseen (esim. rypsi)
suolaa, pippuria, paprikajauhetta
150 g juustoraastetta kuorrutukseen

Kypsennä perunat ensin normaalikypsyyteen eli haarukalla pisteltäessä pehmeiksi. Tämän voi tehdä esim. uunissa (200 C, 45 min) tai mikrossa (10 min, tehosta riippuen). Halkaise ne sitten kahtia ja kaavi lusikalla lähes tyhjiksi. Kuoren sisäpintaan kannattaa kuitenkin jättää ohut kerros perunaa; se antaa makua ja tukevoittaa rakennettakin.

Kaada kattilaan tai korkeareunaiseen pannuun useamman sentin korkuinen kerros öljyä ja kuumenna se 180 C:hen. Jos keittiössäsi ei ole lämpömittaria, perinteinen konsti on nakata öljyyn pieni leipäpala. Jos se paistuu kullanruskeaksi minuutissa-parissa, öljy on sopivaa. Jos öljy alkaa savuta, ollaan menty yli optimin ja on syytä kiertää hellan nuppia pari napsua viileämmälle.

Friteeraa perunankuoret kullanruskeiksi eli noin viiden minuutin ajan. Nosta ne sitten talouspaperin päälle valumaan. Jos tätä ei tee, jäännösöljy pehmentää kuoret ja vähentää rapsakkuutta.

Laita kuoret sitten uunivuokaan, ripottele päälle juustoraaste ja kuorruta 200-asteisessa uunissa, kunnes juusto sulaa (5-8 minuuttia).

Jos on hoppu, laiskuus tai pyrkimys pelkistettyyn kulinaristiseen ilmaisuun, juustokuorrutuksen voi jättää aivan hyvin tekemättä ja syödä kuoret suoraan friteerausvaiheen jälkeen, dipillä tai ilman. Kaikki toimii!

Sinihomejuustodippi

muutama valkosipulinkynsi silputtuna
2 dl ranskankermaa
50 g sinihomejuustoa murenneltuna
pippuria

Sekoita valkosipuli ja homejuustomurena ranskankermaan. Rouhi sekaan mustapippuria makusi mukaan.

Tuliset huilut

Kuvassa viime lauantaina laatimamme kanahuilut kera kotitekoisen tomaattisalsan. Viikonlopun ruokavinkistä ja ohjesuosituksesta kiitokset (taas kerran) Geraniumille.

Kanahuilut

300 g viipaloitua broileria
1/2 dl juustoraastetta
3 rkl silputtuja säilöttyjä jalapenoja
12 maissitortillaa (1 pkt)
n. 1 dl öljyä paistamiseen
suolaa, pippuria ja paprikajauhetta

Salsa:
1 sipuli
4 tomaattia
1/2 dl silputtua tuoretta korianteria
1/2:n limen mehu
vähän suolaa

Salsa: Pilko sipuli ja tomaatti veitsellä pieneksi, silppua korianteri (myös varret), sekoita, mausta limen mehulla ja suolalla.

Huilut: ruskista broilerisuikaleet, mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Lisää suikaleiden joukkoon silputut jalapenot ja juustoraaste. Ota noin pari ruokalusikallista täytettä, levitä se maissitortillalle ja kääri tortilla rullalle. Sulje hammastikulla. Kaada paistinpannulle (ei teflon, rasva kuumuu liikaa) noin 1 – 1,5 cm verran ruokaöljyä, kuumenna kuumaksi. Laita pannulle tortillarullia 3 kerrallaan paistumaan, käännä ja ota hammastikut pois. Paista kullankeltaisiksi. Tarjoile salsan kanssa.

Huomioita:
-maissitortilla on murenevaista (mistä syystä huilut kannattaa sommitella suoraan käärimisen jälkeen pannulle paistumaan)
-rapeaksi paahdettu maissitortilla maistuu aivan nacholta
-pystyn nykyään syömään aivan ongelmitta tuoretta korianteria
-...etenkin jos mukana on runsaasti tuoretta tomaattia
-miedoista asioista perinteisesti pitänyt aviomieheni pystyy syömään tätä nykyä ällistyttävän tulista ruokaa (ja yrittää innokkaasti saada kaikkia muitakin chilikäännynnäisiksi)

Lähipäivinä luvassa vähän toisenlaistakin tomaattisalsaa (parin viikon takaa).

***

Pssssst. Sähköpostimme on toiminut viime päivinä tavallista epäluotettavammin: Eli jos joku on (ilmoittanut olevansa) tulossa tämän viikon lauantaina Oulussa pidettävään blogimiittiin eikä ole saanut (tarpeeksi) aiheeseen liittyvää informaatiota, niin ottakaa yhteyttä.

Viikon lehtikatsaus

Olin maaliskuun alussa sen verran matkakuumeinen, että ostin kirjakaupasta uusimman Food & Travel -lehden. Normaali ihminen olisi kenties selaillut vastaavassa tilanteessa matkaesitteitä, mutta minä en niistä yleensä suuremmin jaksa innostua. Enkä nytkään innostunut loppujen lopuksi kyseisen ruokalehden matkailujutuistakaan, mutta ruokaan liittyviä artikkeleita tutkailin sen sijaan hyvinkin kiinnostuneena.

Ruokaohjeita Food and Travelissa ei ollut kovinkaan paljon, mutta lehteen valikoidut reseptit vaikuttivat sitten sitäkin paremmilta. Maailman makuja esittelevässä Some like it hot -jutussa oli varsin houkutteleva vietnamilainen kanacurry. Muuten kai aika perinteistä wokkia, johon oli kuitenkin hoksattu laittaa katseenvangitsijaksi tähtianista. Ja minä olin tietenkin myyty. Sitäpä tehdään meillä jolloinkin.

Ohjeista pääsi jo kokeiluun appelsiinilla maustettu tomaatti-munakoisokeitto, joka osoittautui kuitenkin vuosisadan pettymykseksi. Olen aiemminkin tuskaillut sitä, kuinka vaikea kasviskeitoissa on saada makuja kohdalleen, ja tässä oli taas sitä samaa ongelmaa. Ja muutama muukin ongelma.

Kasviskeiton kasvikset kannattaa usein paahtaa tai tietenkin mieluummin savustaa, mikäli pyrkii maun kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tässä tomaatit ja munakoisopalat paahdettiin, mutta lopputulos ei silti ollut erityisen maistuva. Makua ruokaan toi kyllä appelsiinista ja yrteistä valmistettu gremolata, mutta en minä halua syödä tomaattikeittoa, joka maistuu aivan appelsiinille. Ärh. Yritin epätoivoissani soseuttaakin keittoa, mutta sekään ei oikein auttanut.

Mutta kyllä tästä vielä noustaan. Tomaatista ja munakoisosta saisi takuulla mainion keiton, kunhan vähän miettisi ja kehittelisi.

Lehdessä oli myös mahdottoman maistuvan näköinen hazelnut meringue roulade (filled with mango and orange cream) eli mango-appelsiinikermarullaati. Sitä voisi joskus tehdä vaikka sopivasti valituille vieraille jälkiruuaksi, jos kohta kääretortut eivät perinteisesti olekaan vahvinta alaani.

(Bloggauksen ehdottomana etupuolena on tietenkin mahdollisuus tarttua erilaisiin asioihin ja ilmiöihin tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Siitä syystä tämäkin postaus käsitteli niinkin ajantasaista aihetta kuin Food & Travelin helmi-maaliskuun numeroa.)

Mikä meille ei maistu

Punaisen keittiön Dea haastoi meidät muutama viikko sitten kertoilemaan mahdollisista inhokkisapuskoistamme. Tehtävä oli odotettua vaikeampi, sillä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana pyrkinyt aktiivisesti tekemään tuttavuutta myös semmoisten ruokien ja ruoka-aineiden kanssa, joita olen vanhastaan vierastanut. Monet entiset inhokit ovat nykyisiä suosikkeja. Niin kuin nyt vaikka simpukat, pavut ja munakoiso.

Toki epäilyttäviä raaka-aineita on vielä jäljelläkin. Etanoita ja ostereita olen kumpaistakin maistanut, mutta en erityisemmin innostunut kummastakaan. Mutta ainakin ostereiden kanssa aion tehdä lisää tuttavuutta, kunhan tilaisuus taas tarjoutuu.

Pippurimylly oli vielä parikymppisenä näitä perinteisiä maksan kammoksujia, mutta hänkin on kääntänyt käsittääkseni kelkkansa kaiken muun paitsi maksalaatikon suhteen. Aiemmin hän ei pitänyt myöskään piirakoista niiden yltiörasvaisen pohjan takia (voista tulee vastenmielistä siinä vaiheessa, kun se yhdistetään taikinaan), mutta ilmeisesti Robert's Coffeen balsamicosiirapin kanssa tarjoillut piirakanviipaleet ovat muuttaneet asennetta hiukkasen positiivisempaan suuntaan. Ehkäpä pitäisi itsekin tekaista taas jolloinkin jonkinlainen suolaisempi piirakka tarjolle.

Yksi yhteinen kammotusruoka meiltä molemmilta löytyy: rahkapullat ja -piirakat. Pippurimylly ei ole rahkan ystävä muutenkaan, eikä pahemmin muidenkaan hapatettujen maitotuotteiden. Smetanaa tai kermaviiliä ei tulisi kuulemma ikävä. Itse olen tykästynyt molempiin mainittuihin meijerituotteisiin, samaten kuin moniin rahkaruokiin (syrnikit eli rahkaletut ovat olleet kokeilulistalla jo vaikka kuinka kauan), mutta rahkapulla ei vaan jostain syystä mene mielellään alas. Mutta vaniljapulla on ihanaa!

Dean mainitsemaan kesäkeittoon en ole itsekään tykästynyt. Maailma tulisi minun mielestäni varsin hyvin toimeen ilman maitopohjaisia keittoja. Maitopohjaiset puurot kyllä maistuvat sitten sitäkin paremmin (ei kuitenkaan makaroonivelli).

Olen kamalan huono haastamaan ketään (joskus muinoin meemit olivat siitä mukavia, että kuka tahansa saattoi poimia ne mukaansa eikä tarvinnut odotella haastepallon pyörähtämistä omalle kohdalle), mutta jottei kysely kokonaan katkeaisi, niin haastan mukaan parhaaksi katsomallaan panoksella kaikki sellaiset blogit, joiden nimi alkaa p-kirjaimella. Mutta osallistukaa ihmeessä muutkin!

--
(Kuvassa jotain, mikä meille maistuu: Surf and turffia valmistettuna Jamie Oliverin tapaan. Kalan päällä pekonia, ja pekonin päällä lepäilee puolestaan vähän väsähtäneempi rosmariini.)

Pyöryköiden paluu

Falafelit, uusi yritys kuivatuilla kikherneillä. Kokkaus sujui mukavasti edelliseen pyörykkäpostaukseen tulleiden kommenttien kannustamana. Ruokaohjeen antoi käyttöömme Appelsiineja ja hunajaa -blogin Yaelian. Tarjoiluehdotuksesta kiitokset kommenttilaatikon Geraniumille. Paistamisesta huolehti Pippurimylly, toteutuksesta muilta osin meikäläinen. Maistui!

Falafelit (25 kpl)

2 kupillista kuivia kikherneitä, liotettu vahintään 12 tuntia
leivänmurusia 2 palasesta valkoista leipää
5 valkosipulinkynttä
2 tl leivinsoodaa
silputtua persiljaa
silputtua korianteria
1/2 pieni sipuli
1 rkl seesaminsiemeniä
1 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
suolaa, pippuria
öljyä uppopaistamiseen

Huuhtele liotetut kikherneet ja laita ne monitoimikoneeseen valkosipulin, sipulin ja mausteiden kanssa. Jauha karkeaksi. Voit lisätä tilkan vettä jos seos ei jauhaudu tarpeeksi hyvin.
Siirrä seos kulhoon ja lisaa muut ainekset paitsi leivinsooda. Peita kulho ja anna seoksen levata noin tunnin.
Lämmitä öljy; sen tulee olla kuumaa muttei kiehuvaa. Lisaa leivinsooda seokseen ja vaivaa seosta hetken.
Kastele kätesi ja muodosta massasta pienia palloja. Paista kullanruskeiksi ja tarjoa lämpiminä.

Juopunut kana (eli rusinapuhetta)

Tämä postaus ei sisällä vappumuisteloita vaan kirjasta Meksikolainen keittiö (2007) poimitun reseptin. Minua ei tätä nykyä juurikaan haittaa, vaikka lämpimässä ruuassa olisi muutamia makeitakin elementtejä. Niin kuin nyt vaikka banaania tai rusinoita.

Ostin jopa ihan varta vasten vaaleita rusinoita, jotta pääsisin käyttämään niitäkin kokkailuissani. Maistoin vähän aikaa sitten intialaisen ravintolan annosta nimeltään Ginga Biryani, jossa oli katkarapujen ja paistetun riisin ohella muun muassa pähkinöitä sekä niitä nimenomaisia vaaleita rusinoita. Rusinoita voi siis käyttää ilmeisesti muuhunkin kuin simaan tai maksalaatikkoon (tähän mennessä testaamistani rusinaresepteistä voisin suositella etenkin pieniä kaalipiiraita).

Juopunut kana

150 g (2 1/2 dl) rusinoita
1 1/4 dl sherryä
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
3 rkl öljyä
8 nahatonta kananjalkaa luineen
1 sipuli halkaistuna ja ohueksi viipaloituna
3 valkosipulinkynttä puristettuna
2 kirpeää omenaa, esim. Granny Smith -lajiketta
2 1/2 dl suikaloituja manteleita
1 kypsä ruokabanaani kuorittuna ja viipaloituna
3 1/2 dl voimakasta kanalientä
2 1/2 dl tequilaa
(tuoreita yrttejä pilkottuna koristeluun)

1. Pane rusinat kulhoon ja kaada päälle sherry. Jätä turpoamaan. Sekoita jauhoihin suola ja pippuri ja levitä seos suureen, matalareunaiseen vuokaan tai lautaselle. Kuumenna 2 rkl öljyä suuressa paistinpannussa. Pyörittele kananjalat jauhoissa ja paista kuumassa öljyssä ruskeiksi. Käännä välillä. Valuta paistetut kanat talouspaperin päällä.
2. Kuumenna loput öljystä suuressa, korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää sipuliviipaleet ja puristettu valkosipuli ja kuullota 2-3 minuuttia. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa kuutioiksi.
3. Lisää omenakuutiot, mantelisuikaleet ja banaaniviipaleet sipuliseokseen. Paista välillä sekoittaen 3-4 minuuttia. Lisää pannuun liotetut rusinat liemineen. Lisää myös kanat.
4. Kaada kanaliemi ja tequila ainesten joukkoon. Peitä pannu kannella ja anna kiehua 15 minuuttia. Ota kansi pois ja keitä vielä 10 minuuttia tai kunnes lientä on jäljellä noin puolet.
5. Tarkista kananjalkojen kypsyys nostamalla yksi jaloista pannusta ja työntämällä sen paksuimpaan kohtaan terävä veitsi tai varrastikku. Ulos tulevan lihasnesteen tulisi olla kirkasta. Jatka tarvittaessa kypsentämistä. Ripottele halutessasi ruoan pinnalle tuoreita yrttejä ennen tarjoilua. Tarjoa riisin (ja vehnätortilloiden) kanssa.