perjantaina, toukokuuta 08, 2009

Mikä meille ei maistu

Punaisen keittiön Dea haastoi meidät muutama viikko sitten kertoilemaan mahdollisista inhokkisapuskoistamme. Tehtävä oli odotettua vaikeampi, sillä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana pyrkinyt aktiivisesti tekemään tuttavuutta myös semmoisten ruokien ja ruoka-aineiden kanssa, joita olen vanhastaan vierastanut. Monet entiset inhokit ovat nykyisiä suosikkeja. Niin kuin nyt vaikka simpukat, pavut ja munakoiso.

Toki epäilyttäviä raaka-aineita on vielä jäljelläkin. Etanoita ja ostereita olen kumpaistakin maistanut, mutta en erityisemmin innostunut kummastakaan. Mutta ainakin ostereiden kanssa aion tehdä lisää tuttavuutta, kunhan tilaisuus taas tarjoutuu.

Pippurimylly oli vielä parikymppisenä näitä perinteisiä maksan kammoksujia, mutta hänkin on kääntänyt käsittääkseni kelkkansa kaiken muun paitsi maksalaatikon suhteen. Aiemmin hän ei pitänyt myöskään piirakoista niiden yltiörasvaisen pohjan takia (voista tulee vastenmielistä siinä vaiheessa, kun se yhdistetään taikinaan), mutta ilmeisesti Robert's Coffeen balsamicosiirapin kanssa tarjoillut piirakanviipaleet ovat muuttaneet asennetta hiukkasen positiivisempaan suuntaan. Ehkäpä pitäisi itsekin tekaista taas jolloinkin jonkinlainen suolaisempi piirakka tarjolle.

Yksi yhteinen kammotusruoka meiltä molemmilta löytyy: rahkapullat ja -piirakat. Pippurimylly ei ole rahkan ystävä muutenkaan, eikä pahemmin muidenkaan hapatettujen maitotuotteiden. Smetanaa tai kermaviiliä ei tulisi kuulemma ikävä. Itse olen tykästynyt molempiin mainittuihin meijerituotteisiin, samaten kuin moniin rahkaruokiin (syrnikit eli rahkaletut ovat olleet kokeilulistalla jo vaikka kuinka kauan), mutta rahkapulla ei vaan jostain syystä mene mielellään alas. Mutta vaniljapulla on ihanaa!

Dean mainitsemaan kesäkeittoon en ole itsekään tykästynyt. Maailma tulisi minun mielestäni varsin hyvin toimeen ilman maitopohjaisia keittoja. Maitopohjaiset puurot kyllä maistuvat sitten sitäkin paremmin (ei kuitenkaan makaroonivelli).

Olen kamalan huono haastamaan ketään (joskus muinoin meemit olivat siitä mukavia, että kuka tahansa saattoi poimia ne mukaansa eikä tarvinnut odotella haastepallon pyörähtämistä omalle kohdalle), mutta jottei kysely kokonaan katkeaisi, niin haastan mukaan parhaaksi katsomallaan panoksella kaikki sellaiset blogit, joiden nimi alkaa p-kirjaimella. Mutta osallistukaa ihmeessä muutkin!

--
(Kuvassa jotain, mikä meille maistuu: Surf and turffia valmistettuna Jamie Oliverin tapaan. Kalan päällä pekonia, ja pekonin päällä lepäilee puolestaan vähän väsähtäneempi rosmariini.)

23 Comments:

At 8/5/09 10:25, Blogger Liina said...

ihanaa ihanaa ihanaa, että joku ymmärtää sen, miten turhia maitopohjaiset keitot ovat! nyyhkytän kiitollisuudesta täällä. työkaverit katsoo ihmetellen.

<3

 
At 8/5/09 10:41, Blogger Rosmariini said...

Oih, sielunsiskoutta! Mutta odotas vaan, niin maitokeittojen ystävät nousevat kohta koloistaan ja moukaroivat pikkuisen blogimme maanrakoon. (mutta kyllä täältä vielä noustaan)

 
At 8/5/09 10:48, Anonymous emma said...

Kesäkeitto oli jo lapsuuden lemppareita ja ihmettelin sittemmin kovasti, että onko tosiaan olemassa ihmisiä, jotka eivät siitä välitä. En toki moukaroi, hämmästelen vain. Tosin lapsuusherkkujani oli myös keitetty kukkakaali ja paistetut muikut, joten ehkä mä olin (/olen) vain omituinen ja maitopohjakeittokammotus normaaliutta...?

 
At 8/5/09 11:42, Blogger Rosmariini said...

Älä huoli, ei tässä ole lainkaan moukaroitu olo. :) Kivahan se vaan, kun syntyy keskustelua.

Ruokainhokit/suosikit liittyvät ällistyttävän usein lapsuusmuistoihin ja -kokemuksiin. Ankeisiin muistoihin liittyviä ruokia ei tee mieli maistaa aikuisenakaan. Yhdellä tutullani oli lapsena kesäkeittoon liittyvä kokemus tai koettelemus, johon liittyi mm. koti-ikävää ja palelemista (kääk). Vivi-Ann Sjögren sen sijaan kirjoitti jossain kirjassaan kesäkeitosta ja siihen liittyvistä mukavista lapsuusmuistoistaan suorastaan hypnoottisesti, ja poimin aiheesta tännekin kerran sitaatin, kas tässä (ks. alin kohta).

 
At 8/5/09 12:39, Blogger Nekku said...

Minäkin ilmoittaudun maitokeittoallergisten ryhmään. Omalla yökötyslistallani ovat lapsuudessa pakkosyötetyt pottumaito ja palvilihakeitto (joka sekin siis maitopohjainen). Ensimmäisessä nimensä mukaisesti pääasiassa perunoita ja maitoa, jälkimmäinen on palvatusta lampaanlihasta tehty soppa, jonka lihapaloissa oli yleensä enemmän yllätyksiä kuin lihaa. Keitosta juontaa juurensa myös vasta viime vuosina voitettu lammasvierastus.

 
At 8/5/09 12:54, Blogger Rosmariini said...

Heijoo, maitopotuthan ne muuten olivatkin, jotka liittyivät noihin edellisen kommenttini ankeisiin kokemuksiin. Olin vaan jostain syystä unohtanut semmoisen ruokalajin olemassaolon kokonaan (ei ole sattumoisin tullut itse keiteltyä).

 
At 8/5/09 13:21, Anonymous Patalintu said...

Kesäkeittoa ei silti kannata kokonan tyrmätä, vaikka maitopohja ei maistukaan. Samasta ongelmasta johtuen kokeiltiin viime kesänä soppaa ihan kasvisliemeen, ja hyvää oli! Vaatii kyllä tuoreet uuden sadon vihannekset, että (oikeaa) makua tulee reilusti. Nimen takaa linkistä löytyy meidän maidoton soppa. :)

 
At 8/5/09 13:26, Blogger Virpi said...

HYI! Siis maitopohjaisille keitoille. Yökyök. Kesäkeitto on aivan superyök. Tosin minullakin siihen liittyy lapsuusmuisto oksennustaudin muodossa. Samaisesta oksennustautisyystä esimerkiksi lakritsipiiput eivät millään mene alas.

Makaronivelli kyllä sitä vastoin kelpaa. Olen outo.

 
At 8/5/09 14:37, Blogger Rosmariini said...

Patalintu: Tuossahan onkin ideaa! Toinen vaihtoehto olisi tehdä keitto kookosmaitoon, kun semmoiset keitot ovat lempiruokaani. Paitsi että sitten tarvittaisiin myös chiliä ja currytahnaa, eikä se liene enää kovin kesäkeittomainen ratkaisu (jos kohta ei ole kookosmaitokaan). Joten kasvislientä siis!

Virpi: Minä olen täällä assosioinut omaa suhdettani maitopohjaisiin keittoihin (hehe) ja huomasin, että itselleni tulee ikäviä mielleyhtymiä jo ylipäänsä lämpimästä maidosta (minulla oli aina lapsena yövettä juotavaksi sängyn vieressä, ja kerran yhdessä yökyläpaikassa oltiin ilmeisesti siinä käsityksessä, että lasten pitää juoda aina maitoa eikä vettä ollenkaan - muistan edelleen selvästi, kuinka harmistuneena yritin maistella lasissa lämmennyttä maitoa).

Vettä juon edelleenkin mielelläni, usein myöskin öiseen aikaan (mistä tulikin mieleeni yksi toinen kiintoisa yöjuomakokemus muutaman vuoden takaa... vesipulloa ei välttämättä kannata haparoida käteensä pimeässä, etenkään jos on yötä vieraassa paikassa!).

 
At 8/5/09 14:49, Anonymous Anonyymi said...

Siis teettekö te kalakeitonkin aina kirkkaaseen liemeen? Apua! Lohikeitto ja seikeitto kuuluu olla maitopohjaisessa liemessä. Kirkkaassa liemessä ne ui ainoastaan silloin kun ovat vielä hengissä.

:)

 
At 8/5/09 15:18, Blogger Rosmariini said...

En tiedä muista, mutta itse teen kalakeiton kaikkein mieluiten tomaattiin.

 
At 8/5/09 15:25, Anonymous Anonyymi said...

Kesäkeitto tuoreista varhaisvihanneksista tehtynä punaiseen maitoon on todellista herkkua. Jatkoksi voi lorauttaa myös kuohukermaa. On lähes ainoa kasvisruoka, joka minulle maistuu... ja tosiaan vain varhaisvihanneksista tehtynä. -Jokke-

 
At 9/5/09 08:20, Blogger ylimuuli said...

Maitokeitot muuten ei kiinnosta mutta kesäkeittoa maistoin lapsuuden vuosien jälkeen joskus pari vuotta sitten ja se oli HYVÄÄ! Kalakeitot kyllä kirkkaina tai tomaattipohjasina.

Vaan hauki ja silakka ei maistu, ja tietty lihan suhteen on rajoituksia. Pinaattikeitosta en oo koskaan pitänyt (maitokeitto!), mutta nyt on yritetty houkutella kokeilemaan itse valmistusta ja hurmaantumaan siten.

Ja sushissa squidi ei mee, kypsennettynä kyllä.

 
At 9/5/09 11:07, Blogger Ketturouva said...

Hassua, Karhuherra ei myöskään pidä rahkaleivonnaisista, eikä maitorahkasta erityisemmin muutenkaan. Itse puolestani herkuttelen niillä mielelläni. Kesäkeitto ja maksalaatikko kuuluvat taas omiin inhokkeihini. :) Vaikka jälkimmäistä tuli joskus väsättyäkin itse, ei se kokeilu ollut kovin onnistunut.

 
At 10/5/09 21:39, Blogger Rosmariini said...

Jokke: Kerman (ja täysmaidon) kera kesäkeitostakin saa takuulla kaksinverroin parempaa.

Ylimuuli: Hauki ja silakka ovat tuttuja kavereita, mutta mikä ihme on squidi? Onko se helsinkiä (samaan tapaan kuin terde ja ruaka:)?

Ketturouva: Tosissaan monille rahkapullat maistuvat, ja kyllä niitä meilläkin kotona tehtiin aina pääsiäisen aikoihin. Mutta jostain syystä en itse niihin onnistunut tykästymään! Jotenkin se rahka-alue on niin iso, ja paistettaessa päällyksestä katosi se rahkamainen raikkaus. Kotitekoinen maksalaatikko oli lapsena yksi lempiruuistani (kotitekoinen hernekeitto ei sen sijaan niinkään).

 
At 11/5/09 16:05, Anonymous Anonyymi said...

Mä suosittelisin maitokeitto-ongelmaisia tekemään kesäisen keiton kasvisliemeen, sitten mausteeksi valkopippuria reilummalla kädellä ja liemen sekaan mustaa koskenlaskijaa. Ulkonäkö on kesäkeittomainen, mutta maku ihana ja runsas.

 
At 11/5/09 18:42, Blogger ylimuuli said...

Squidi eli squid eli kalmari! :-D Se sama jota iloisesti pistelen kypennettynä nam.

 
At 11/5/09 19:57, Blogger Rosmariini said...

Anonyymi: Sulatejuustoiset kasviskeitot ovatkin ihanan meheviä. Voisipa tosiaan testata kesällä keittää vihanneskeittoa siten, että ei vetäisikään lopputulosta sosekeitoksi.

Ylimuuli: No niinpähän tietenkin. Kalmarista onkin ollut yhdessä huippisruokablogissa nyt viime aikoina aika paljonkin juttua. ;) Mutta mustekalatietämykseni on kyllä niin ohutta, että ihan nolottaa.

 
At 12/5/09 14:41, Anonymous Anonyymi said...

Kesäkeitto on yök mutta kesällä tulee syötyä maitopohjaista sekaperunaa eli uusia perunoita, maitoa, uutta sipulia ja paljon voita.
Mulle ei myöskään mene mitkään kala-,kana-,äyriäis - sun muut ruuat.

 
At 13/5/09 11:09, Blogger Rosmariini said...

Broileria en oikein pystynyt syömään aiemmin (ennen vuotta 1999) itsekään, mutta etenkin savustettu kala on ollut lapsesta asti herkkua. Äyriäiset vaativat kieltämättä alkujaan vähän totuttelua (ja osa vaatii edelleenkin).

Tulipa mieleeni yksi reseptiarkistostamme löytyvä ruoka, johon tulee yllättävästi maitoa - ja lopputulos on oikeinkin toimiva.

 
At 6/6/09 12:28, Anonymous Anonyymi said...

kalakeitto pitää tehdä kermaan :) paaaaljon sipulia, kuhaa mielellään. nam.

 
At 17/4/10 12:27, Anonymous Anonyymi said...

Hohhoijaa, vastaan tähän vähän myöhässä, mutta parempi kai silloin, kuin ei ollenkaan, kai? Tuli mieleen omat inhokkiruuat: sisäelinruuat, joista mummon ja äidin tekemä mykyrokka oli ehkä kaikkein kamalin. Siihen tulee veri- jauhoseostaikinasta tehtyjä mykyjä, ja runsaasti sisäelimiä. soppaa keitettiin yleensä syksyisin, ja jo se tuoksu (haju) oli ihan kamalaa. Myös muut sisäelinruuat ovat YÄK. Kunnes matkattiin joskus Skotlantiin, josta ostettiin haggisia. Purkkiversiota tosin, ja pidettiin sitten kotona matkamuisteloiltaa ja nautittiin skottilaisten perinneruokaa ja SE OLI HYVÄÄ! Jotenkin paranneltu purkitettu versio Tapolan mustamakkarasta. Ilman viskiä. Aito haggis tehdään muistaakseni lampaan mahalaukkuun, ja siinä on paljon ryynejä ja makuja. Mutta maitopohjaisia keittoja ei meillä tehdä. Eikä mykykeittoa. Kalakeitto tehdään rrranskalaisittain, jossa paljon sattumia ja sävyjä ja makuja. Olipahan vuodatus, mutta tulipahan tehtyä!

 
At 20/4/10 20:59, Blogger Rosmariini said...

Hehei, haggista olisi mahtava päästä maistamaan.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails