Salmiakkimuffinssit
Olen ollut lapsesta asti hulluna salmiakkiin. Muistan, että merkkarit maksoivat lähikioskilla 10 penniä kappale, ja pakko tunnustaa, että taisin toisinaan tärvätä viiden markan viikkorahani ihan vaan merkkarihankintoihin. (Voi sitä harmituksen hetkeä, kun perinteiset merkkarit vedettiin myynnistä ja korvattiin semmoisilla pienemmillä ja pehmeämmillä versioilla!)Vaikka salmiakki onkin periaatteessa yksi maailman mukavimmista asioista, olen kuitenkin onnistunut olemaan elämäni varrella pitkiäkin aikoja karkkilakossa. Nyt päätin vieroittautua karkinsyönnistä jälleen kerran ainakin joksikin aikaa ihan kokonaan erilleen. Lakkoa on tällä erää takana jo kolmisen viikkoa, mutta täytyy tunnustaa, että salmiakkihammasta saattaa silti kolottaa satunnaisesti. Tosin lakkoilu on siinä mielessä helppoa, ettei semmoisia lapsuuden aikaisia ihania sitkeitä ja suolaisia salmiakkikarkkeja ole enää oikein myynnissä missään. Ilmeisesti ne kiellettiin Suomessakin EU:n myötä, kun sen jälkeen vanhat kunnon vinoneliösalmiakitkin ovat maistuneet ihan muovisilta ja nuljuilta.
Jottei elämä menisi kuitenkaan liian salmiakittomaksi, olen antanut itselleni luvan käyttää salmiakkia leivonnaisissa. Ihan vaikka vaan sillä perusteella, että turkinpippurirouhettakin myydään leivontahyllyssä eikä karkkihyllyssä. Senpä takia olikin ihan pakko päästä kokeilemaan näitä uusimman ruoka&viini-lehden sitruunaisia salmiakkimuffinsseja. Muffarien päälle olisi pitänyt ripotella ohjeen mukaan Haganolin apteekkarinsalmiakkeja, mutta koska emme jaksaneet lähteä apteekkiin ainoastaan salmiakkien takia, korvasimme ne sitten tuolla samaisella turkkarirouheella, jota tuli myös taikinan joukkoon. Eipä noista mitään kovin kauniita muffinsseja tullut, kun kuorrutekin pääsi vähän valahtamaan, mutta onneksi ne eivät olleet leivonnaisten kauneuskilpailuihin osallistumassakaan.
Muidenkin karkkimuisteloita voisi olla mukava lueskella. Mitkä karkit ovat erityisesti jääneet mieliinne menneiltä vuosilta? Onko kukaan menettänyt sydäntään liitulakuille tai vaikkapa vanhoille autoille?
posted by Rosmariini @ 18:08
35 comments
35 Comments:
Tunnustaudun salmiakkifriikiksi minäkin!
Melkein vanhojen merkkareiden makuisia ovat Haribon Piratos-mellit. Oletkos kokeillut?
Edesmenneistä salmiakkikarkeista kaipaa ainakin Hellaksen kissasalmiakkia ja Patu-patukoita. Patuja sai R-kioskeilta. Ne olivat tosikovia salmiakkitankoja, joiden sisällä oli salmiakkijauhetta ja joista kääre ei ikinä meinannut irrota ilman tappelua.
Salmiakki on lapsuudesta asti fantsu juttu meille suomalaisille. Oli outoa huomata jossain vaiheessa elämää että eivät ulkomaalaiset ystäväni "tajua" mitään salmiakista ja salmiakinhimosta, esimerkiksi britit :)
Oi, salmiakkia. Täytyy tunnustaa että minunkin viikkorahani meni jossain vaiheessa aina merkkareihin. Ja sit ne muuttu eikä niitäkään tarttenu enää ostaa. Ihan viime aikoina merkkarit on minun mielestä taas menneet siihen vanhanajan kovaan ja sitkeään suuntaan mutta edelleen ovat vain kalpea aavistus siitä mitä ennen oli.
Nykyään suosikki on salmiakkihymynaama. Niitä vaan ei meinaa mistään saada ja jos saa niin ei kauaa. Taitaa olla muidenkin mieleen eikä vaan minun.
Omppupastirol takaisin! Joskus ala-asteaikoina vielä myytiin pastirol-merkkisiä ihanan omenaesanssisia pastilleja, joissa oli sisällä sellaista tahmeaa myhyä. Ai että, ne olivat hyviä aikoja.
Tarkemmin ajatellen, eivät ne varsinaisesti olleet eritysen hyviä aikoja, mutta ne omenapastillit olivat ehkä hyviä senkin edestä.
Itse en ole ainakaan enää salmiakkimaanikko kuin loppukesästä, jolloin olen hikoillut kaikki suolani pois, mutta PATU! Se oli hyvää. Ja toivoni herää; mikäli joku muistaa vielä Patun, lienee heikko mahdollisuus, että samaan muistiin on tallentunut jälki Ärrällä myydyistä Black Pete -levyistä! Kyseessä siis hieman hopeatoffeemainen salmiakkitoffeelätkä, syömisen tuloksena musta suu ja hyvä mieli. Toistaiseksi en ole löytänyt ketään, joka muistaisi tämän oranssiin kuoreen pakatun autuuden jossa komeili muistaakseni piraatin kuva *huokaus*
Muista tuotteista suosikkejani ovat olleet mm. raitatoffee ja salmiakkimerenneidot.
Ääks, en ole koskaan kuullutkaan juuri mistään edellä mainituista makeisista. Patut, hymynaamat, Black Petet ja omppupastirollit ovat kaikki tuiki tuntemattomia. Ja kääks, nyt kun olen karkkilakossa, niin en voi testata noita Välispiikin mainitsemia Piratos-karkkejakaan!
Ihan lapsuudesta muistan ne " lehmäkarkit " eli muistaakseni ne olivat nimeltään Maija-karkkeja: ihania pehmeitä toffeenameja sellaisessa lehmäkuvioisessa paperissa...myöhemmin lempparini oli Jambo-patukka, senhän sai syötyä kerroksittain ja voi että oli hyvää..., muutama vuosi sitten markkinoille tullut Jambo-patukka ei ollut alkuunkaan niin hyvä eikä ihme että se vedettiin pois melko nopeasti...
Minäkin muistan Black Peten! Se oli leveämpi ja pehmeämpi kuin HopeaToffee, Ärrältä sitä sai, syöminen oli sottaista ja käärepaperin tiukkuusaste oli muistaakseni tässäkin aika korkealla :-)
Maija-karkit olivat ehania! MinttuJambosta tykkäsin myös.
Muistaako kukaan irtomyynnissä olleita toffeen tapaisia neliökarkkeja erivärisissä papereissa? Olikohan niiden nimi Kola tai jotain?
Joskus vuosia sitten meillä oli tapana syödä "ufoja". Niitä sellaisia kovia vaaleanpunaisia ufonmallisia karkkeja, joissa oli musta raita ja kirpakkaa salmiakkijauhoa sisällä. Niitä kun syö useita kymmeniä (mikä ei silloin ollut mahdotonta..) menee kieli ikävästi rikki ja karkinsyönti sattuu. Mutta kun ne on NIIIIN hyviä.
Samoihin aikoihin hittijuttu oli mariannejäädyke. (silloin mariannerouhetta ei saanut kaupasta valmiina, vaan karkit jauhettiin itse). Päätimme sitten ystävien kanssa kokeilla myös ufojäädykettä. On ehkä sanomattakin selvää, että karkin kirpeän salmiakkijauheen maku levisi tolkuttoman voimakkaaksi koko jäädykkeeseen ja mikään kermavaahto ei sitä pehmentänyt... Tämä kokemus valitettavasti on hieman rajoittanut innokkuuttani _todella_ kokeelliseen reseptien muokkaamiseen ;)
Kiitos, eräs saara, omppupastirollimuistosta. Olin unohtanut koko tuotteen! Mutta NE oli kyllä myös hyviä!
Lakua ja tuoretta sen olla pitää!! Se suorastaan sulaa suussa ja ainoa karkki jota voi vetäistä useamman satagrammaa ilman että alkaisi tökkiä. Siksipä en nykään oikeastaan uskalla lakua ostaa kuin pienissä pusseissa:D. Toisinaan on myös saatava vanhoja autoja. Ne muuten helpottavat jostakin syystä jos on hiukan huonovointinen olo. Lieneekö syy raikkauden ja salmiakin verenpainetta nostavan vaikutuksen..?
Nuo muffinssit näyttävät herkulliselta! Mistäköhän niiden ohjeen löytäisin kun ei se normaaliin tapaan kuvan alta löytynyt?
Itsekin muistan nuo vaaleanpunaiset ufokarkit ja sen kirvelyn rikkoutuneessa kitalaessa :D
Salmiakkiin mennään täälläkin. Turkinpippurit on parhaasta päästä, myös ne hedelmäversiot maistuvat. Ne uudet miedot Bonfire-turkinpippurit eivät puolestaan olleet syötäviä lainkaan.
Van Slootenin pelti/pahvirasioissa olleet salmiakkilakritsikarkit ovat myös loistavia.. ja ja, Haribon Salmiakkia makumaasta ja Draculat toki myös. Ja Salmiakkiufot. Ja..
Lapsuudesta parhaiten ovat kuitenkin jääneet mieleen Turkinpippurit ja Draculat.
hihi, Hauska!
Juuri viime viikolla iski myös niin hillitön salmiakintuska..(lakossa uudesta vuodesta).. jotta päätin, että nyt on saatava salmiakkia muodossa jos toisessa.
En ollut mistään koskaan lukenut, että muffineja tms. tehdään salmiakkirouheella, mutta minä päätin niin tehdä. Muffinivuoat oli jo pakattu, joten tein kahvikakkuvuokaan ja voi JEE että tuli hyvää kakkua.
Murokakkutaikinapohja, johon paljon paljon turkkarirouhetta, sellaista itse nuijalla muovipussissa hakattua. lurps. Teen uudestaankin!
Ja merkkarit oli kans parasta! Niitä tosiaan 80-luvulla sai 10 pennillä kpl.
Oletteko lukeneet kirjaa nimeltä Salmiakki ? Vesi tippasee kielellä ja linssissä kun on niin herkku kirja.
Tokihan Black Pete ja Patu muistetaan! Lempikarkkejani noihin aikoihin. Varsinkin Black Petessä oli hyvä salmiakin meininki. Se oli muistaakseni vähän sitkaampaa eikä niin toffeemaista kuin hopeatoffee. Samoin omena-Pastirol maistui hyvin.
Samoin tykkäsin pienenä Lakrisal-napeista, joita saa vieläkin kolikkopatukan muotoisessa pakkauksessa. Nimikin kuvastaa oivasti aikakautensa innovatiivisuutta. Nimetä nyt lakritsia ja salmiakkia sisältävä karkki Lakrisaliksi :)
Ootkos tutustunut tähän pussiin? Siellä on niitä vinoneliöitä, "silmäsalmiakkia", jotain huonompia vinoneliöitä ja aika aidon makuisia merkkareita. Ne hyvät vinoneliöt ja silmäsalmiakit on kaiketi samaa tavaraa kuin niissä pikkuruisissa askeissa. Mutta ne on ko. pussissa paljon isompia! :D
(Sohlasin äsken koneen kanssa, joten jos multa tuli kaksi kommenttia, niin toisen saa poistaa.)
Salmiakki-kirja taisi ilmestyä juuri silloin, kun olin edellisen kerran todella pitkän (2 w.) karkkilakon kourissa, eikä silloin tehnyt tietenkään kamalasti mieli lueskella salmiakista yhtään mitään. :) Kenties pääsiäisenä voisin lukaista sekä sen kirjan että ostaa noita Haribon uusmerkkareita (tai tuota Pian suosittelemaa salmiakkisekoitusta), jos nyt sinne saakka tässä tällä kertaa sinnittelisi...
Salmiakkisia reseptejä näyttäisi löytyvän ainakin Haganolin sivuilta. Sielläkin on yksi muffinssiohje, johon tulee makuaineeksi Apteekin Salmiakki -mikseriä. Mahtaakohan sitäkin saada sitten apteekista. Salmiakkirouhetta voinee halutessaan lisätä myös johonkin perusmuffinssitaikinaan, mutta tässä ohje vielä noihin sitruunaisiin virityksiin. Ohje siis uusimmasta Glorian ruoka&viinistä:
Sitruuna-salmiakkimuffinit
1 (luomu)sitruunan hienoksi raastettu kuori
2 tl sitruunan mehua
100 g voita
2 dl kidesokeria
2 kananmunaa
1 dl lemon curd -tahnaa
1 1/2 dl ruokakermaa (rasvaa 15 %)
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3/4 dl valmista turkinpippurirouhetta (Fazer)
Kuorrutus:
2 dl tomusokeria
n. 4 tl sitruunan mehua
1 ps/rs apteekkisalmiakkia (Haganol)
Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.
Vatkaa sokeri ja kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa lemon curd muna-sokerivaahdon joukkoon. Jatka vatkaamista ja lisää ensin voisula, sitten ruokakerma ja lopuksi sitruunankuori ja -mehu.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja turkinpippurirouhe omassa kulhossaan. Lisää seos taikinaan ja sekoita nopeasti puuhaarukalla tasaiseksi.
Jaa taikina muffinivuokiin tai muffinipellille. Paista uunin keskitasolla 15-20 minuuttia tai kunnes muffinit saavat kauniin värin. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos muffiniin pistettyyn tikkuun ei tartu löysää taikinaa, leivonnaiset ovat valmiita.
Anna muffineiden jäähtyä ja koristele ne tomusokerista ja sitruunamehusta sekoitetulla kuorrutuksella ja apteekkisalmiakeilla.
Minäpä muistan kuin eilisen päivän, kun koko koulu kuskattiin bussilla kirkonkylän hammaslääkäriin. Hammaslääkäri on oma tarinansa, mutta reissun huippu oli, että kidutuksen jälkeen pääsi apteekkiin ostamaan apteekkarin valmistamaa salmiakkijauhoa. Siinä on minun makunystyröissäni ainoa oikea salmiakin maku. Kämmensyrjältä suuhun lipaistuna aivan ehdotonta herkkua. Lehdessä oli muuten artikkeli, että Suomessa on enää yksi apteekki, joka sitä jauhoa valmistaa.
Taisinpa itsekin päästä maistamaan tuota apteekissa myytävää salmiakkijauhetta joskus viime vuosituhannen puolella. Sokerisiin karkkeihin tottuneelle puhdas salmiakki oli kyllä aika yllättävä kokemus, mutta kieltämättä testaamisen arvoinen.
jep, onhan tuosta aikaa vierähtänyt, ei tohdi enää laskea, mutta muistot ovat kultaiset!
Kiitos ohjeesta, menee varmasti kokeiluun! Tuota apteekin salmiakki-mikseriä tosiaan saa apteekista. Olen maistanut mm. siitä tehtyä salmiakkikossua, joka oli ehdottomasti parasta salmaria, mitä olen maistanut. Yllättävän monipuolinen tuntuu olevan tuo apteekin valikoima nykään :D
ruostenaulat, vähän kuin turkinpippuri, mutta ei sinnepäinkään :) niitä myytiin semmoisissa pienissä pusseissa, kuten lähes kaikkia karkkeja ennen TURBOMEGAPERHEMÄTTÖ-kokoisia pusseja. Ja Jellyjeet, isopäiset madot joita oli hedelmän ja salmiakin makuisina. Hedelmiä saa irtokarkkeina vieläkin, mutta salmiakkisia ei ikävä kyllä. huomasin vuodenvaihteessa, että ruostenaulat on saapunut candykingin valikoimiin, mutta vasta yhdessä kaupassa ole törmännyt niihin, ne on kyllä ihania...
Tuosta Glorian r&v:n salmiakki-muffarireseptistä: kokeilin sitä tuossa heti lehden ilmestyttyä (ilmoittautuu salmiakakkifriikiksi myös!), mutta minusta tuo oli aika lame. Olisin jotenkin odottanut, että maku olisi, jotenkin, turkinpippurisempi kait. Olen joskus tehnyt Ruokala.tv:n salmiakkimuffinsseja, joihin siis upotetaan hopeatoffeita (oolalaaa! ja vielä kastike noista hopeatoffeista...!) ja tässä mielessäni kehittelen yybersalmiakkimuffinssireseptiä, joka yhdistää nuo molemmat! Turkinpiipurirouhetta! Hopeatoffeesydän! ;) Pakko olla hyvää. Jos joku innostuu tuota ruokalan reseptiä kokeilemaan, niin ihmo tuota rasvaan määrää kannattaa kyllä sitten vähentää. Jotenkin tuo 200g tulee läpi, vaikken mikään yliterveysintoilija olekaan. Monissa muffariresepteissä 100g on aika normaali.
Ajattelin itsekin seuraavalla leivontakerralla testata jotain semmoista reseptiä, jossa salmiakki on selkeästi pääosassa, kun se ei tullut tuosta mausta kovinkaan hallitsevasti esiin. Pitäisiköhän itsekin ottaa tuo Ruokalan hopeatoffeeresepti kokeiluun.
Täällä myös yksi salmiakkifriikki Belgiasta! Suomessa käydessäni ostan aina makuunista ison säkin salmiakkimerkkareita, jotka tosin ovat vain kalpea muisto niistä oikeista 80-luvun merkkareista!!!
Ylimuuli muistuttikin minua toisista herkkusalmiakeistani, salmiakkimerenneidoista... ne oli nannaa myös. Ja patu!
Mikakohan minussa on vikana kun en ole mikaan hirvea salmiakkifani? Joskus laivalla myydyt piraatikalat olivat tosi hyvia, samoin tietysti hopeatoffee. Irtokarkkeja oli kiva ostaa lapsena, tosin vielakin saatan joskus kayda Makuunissa mutta kovasti riippuu mista saa laadukkaita irtokarkkeja. Muuten karkkisuosikkini ovat Pollyt jotka jaavat niin ihanasti hampaisiin seka tietysti Pandan lakut!
Muistatteko kun tehtiin itse salmiakkikossua? Siis jauhetut karkit lisattiin viinapulloon... Mita muuten voisi tehda salmiakkikossusta? Kaapissani on lojunut iat ajat pullo, lieko viela kelvollista, tietysti voisihan sen juoda mutta talla hetkella viini maistuu paremmin...
Heippa,
Innostuin etsiskelemään salmiakkireseptejä ja törmäsin tämmöiseen kummajaiseen:
ABOA SALMIAKKIMAKKARA
(by Tommi Räsänen)
1. Ota makkaranpala (n. 10 cm HK:n Sinistä) ja tee siihen (esim. omenan kodanpoistajalla) keskelle reikä, joka jatkuu likipitäen koko kymmenen sentin matkan. Leikkaa poistetusta keskuksesta kaksi n. 1 cm:n pituista palaa tulpaksi.
2. Sekoita salmiakkijauhe ja Aurajuusto keskenään. (Käytimme koekeittiössä Tsaukki Taukki -jauhetta, raadin huom.) Omaan makuun sopivan sekoitussuhteen löytää vain kokeilemalla. Kovin paljoa ei kuitenkaan kannata aluksi tehdä.
3. Laita toinen makkaratulpista paikoilleen, sujauta salmiakkiaurajuustoseos makkaran ytimeen ja sulje se toisella tulpalla.
4. Laita luomus uuniin ja lämmitä sopivaksi. Makuelämyksen kruunaa Turun Sinappi, jos vielä löytyy.
Sanoisin, että aika "jännä", jota pitänee kokeilla viimeistään kesällä grillin ääressä.
Alkuperäinen teksti löytyi Suomen salmiakkiyhdistyksen sivuilta: http://www.salmiakki.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=17&Itemid=2)
Merkkarit (ne aidot ja oikeat) olivat tietysti parhaita!
Myös omenaremmit ja hapankielet kuuluivat lapsuuden karkkisuosikkeihin. Hapankieliä (niitä "oikeita") ei taida enää saada.
Ufoja tulee joskus vieläkin syötyä niin että meinaa suu olla ihan turta sen jälkeen.
Merenneito-salmiakit olivat myös ihanan suolaisia -niitä saa vieläkin, mutta eivät ole enää yhtä hyviä... onkohan sitä tullut aikuiseksi?
Ufot on ihania! Vielä parempia kuin ne vaaleanpunaiset, ovat lakritsiufot, joita joskus harvoin löytyy Makuunin laareista (joskus ei kuukausiin ole ollut missään...)
Uusi salmiakkisuosikkini on Eldoradon Pippuriset pääkallot, joita saa ainakin Siwasta. Ei liian pippurisia ja reilusti ihan törkeän hyvää salmiakkijauhoa sisällä. :)
Salmiakkikossu oli kyllä viitisentoista vuotta sitten kova sana. Mahtoi turkkareiden suosio nousta silloin joksikin aikaa melkoisesti. Silloin ei tainnut tuota valmisrouhetta leivontatiskeistä löytyäkään, mutta turkinpippuripötköjä löytyi ja niitä jotkut muusasivat juomiinsa.
Tuo salmiakkimakkara kuulostaa kyllä sen verran huimalta, että voisi joskus kokeilla, jos sattuu olemaan aineksia sopivasti saatavilla. Aurajuustoa, makkaraa, salmiakkia ja sinappia, oujee.
70-luvun lapselle maistui merkkarit, vaikka niissä olikin tympeähkö sivumaku, ne olivat silti aikansa parhaat salmiakit mitä kiskalta sai. Kun sitten yksi juuttui kurkkuun keskellä katua matkalla kotiin niin, että vedet jo tuli silmiin, ne jäi. Samasta syystä isot merkkarit poistettiin Suomen markkinoilta, kun joku lapsi oli siihen tukehtunut.
Turkinpippuri on hyvää, varsinkin se tulisin. Pussin pohjalla kermana on jauhe, jota sinne jää. Haganolin apteekkarin salmiakki on himokasta. Mikseriä aion kokeilla, luulen, että meistä tulee hyviä ystäviä. Ajattelin lähinnä laittaa vaniljajäätelöön osana salmiakkikastikeohjetta, päälle turkinpippurirouhetta ja Haganolin apteekkarin salmiakkia.
Salmiakkikossua nyt tekee mieli, mutta kamalaa on se Alkon sotku, mitä saa. Parasta on sellainen, jossa salmiakki maistuu enemmän kuin viina, Alkon tuote menee toisinpäin.
Salmiakkiin tulee himo. Suola nostaa vireysastetta ja tarkkaavaisuutta ja lisää hermoston toimintaa, näkökyky terävöityy. Kyllä se himo ihan fysiologinen on. Olo muuttuu kun kunnon salmiakkia nappaa.
Itselläni juuttui muutama vuosi takaperin kurkkuun ylisuuri tomaattilohko. Onneksi tomaatti on tahmaiseen salmiakkiin verrattuna siinä määrin liukasta tavaraa, että sain yskittyä sen pois, mutta kokemus oli joka tapauksessa aika kamala.
Onhan noita ihania karkkeja, useita lemppareita saa (onneksi) vieläkin :).
Itse tein myös jo jokin aika sitten samantyylisiä muffineja, mutta en oikein ihastunut, liekö sitruunan maku tökkinyt :)
Oliskohan aiheellista laittaa adressi menemään kaikkien jutuissa mainittujen ja muidenkin kaivattavien namien puolesta? Eli hyvät vanhanajan namit takas kauppoihin(ja Ärrälle)...Edes hetkellisesti niin sais varastot täytettyä:D
Apteekin Salmiakkimikseriä saa tilaamalla apteekeista. Joissain apteekeissa sitä voi olla myös hyllyssä. Lisäksi Turussa Mikseriä myy Kauppahallissa Wanha Turku Kauppa. Ja Laitilassa Ihoden Neste. Pääkaupunkiseudulle on meneillään jälleenmyyjien haku. Nettikauppa Confetti avaa liikkeen Tuusulaan josta sitä tulee myös olemaan. Helsingin kauppahalleihin tullaan tuote myös tarjoamaan.
Suuret kiitokset kaikille kommenteista! Salmiakkiset jutut jatkuvat täällä.
Lähetä kommentti
<< Home