Uusia ruokatuttavuuksia

Intiassa matkalaukkuun päätyi muutamia uusia ruokatuttavuuksia. Currynlehdet olivat intialaisissa ruokakaupoissa basilikan ohella yleisimpiä kasvisosastolla tunnistamiani tuoreyrttejä. Kyseisiä lehdyköitä oli pakko päästä makustelemaan, koska niitä on ilmeisesti Suomesta vähän vaikeampi löytää (ainakin tuoreessa olomuodossaan).

Lehdet menettävät kuivattuina kuulemma aika paljon alkuperäistä aromaattisuuttaan. Kuivatut currynlehdet ovat päässeet keittiössämme joka tapauksessa jo muutamaan murkinaan. Yhtenä päivänä tehtiin kookospohjaista kanacurrya keralalaiseen tapaan. Lisäkkeenä oli sitruunariisiä, joka ei tosin ollut ainakaan omana versionamme mitenkään erityisen sitruunaista. Seuraavalla kerralla siis enemmän sitruunamehua sekaan!

Toinen uusi tuttavuus viime viikoilta on tamarindi. Englantilaiset siirtomaaisännätkin tykästyivät tiettävästi tamarindiin Intiassa sen verran paljon, että veivät sen kotimaahansa ja käyttivät sitä muun muassa kuuluisan worcestershire-soosinsa makuaineena. Intialainen keittotaito on vaikuttanut brittiläisiin ruokiin ja ruuanvalmistustapoihin melkoisen paljon, mutta vaikutteita on kuulemma virrannut myös Englannin suunnasta Intiaan. Siirtomaaisännät opettivat intialaisille ilmeisesti ainakin tomaatin käytön. Ja teetäkin alettiin tiettävästi kasvattaa Intiassa vasta englantilaisten vaikutuksesta.

Toin tuliaiseksi kahdenkinlaista tamarindi-tahnaa vain huomatakseni, että vastaavia tuotteita olisi löytynyt varsin helposti oululaistenkin kauppojen valikoimista. Mihinkään emme ole ennättäneet tamarindia toistaiseksi testata (ei ole tullut vielä sopivaa ohjetta vastaan), mutta pitää kokeilla sitä joskus lähiviikkojen aikana. Hapokkaat elementit ovat ruuanlaittoon aina erityisen tervetulleita.

Ruusuvedelle pohdittiin Pastanjauhannassa loppukesästä sopivia käyttötarkoituksia. Nyt olen huomannut, että sitä lutrataan (tai oikeammin ehkä tipotellaan) aika moneenkin intialaiseen jälkiruokaan. Itse en kamalasti innostu intialaisesta jälkiruokaosastosta, vaikka muuten intialainen ruoka kyllä meikäläiselle maistuu. Pikkuisen ruusuvettä olen toki päässyt käyttämään ja tuoksuttelemaan. Tuoksu oli erehdyttävästi sama kuin hajuvedessä, jota laadittiin lapsena ruusun terälehdistä ja vedestä (ja leikkikahvia tai -teetä tehtiin puolestaan hiekasta/mullasta ja vedestä).