maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Riisiä ja tonnikalaa

Aika on mennä hurahtanut semmoista kyytiä, että opiskelujen loppumisesta alkaa olla omalla kohdallani likimain kymmenen vuotta. Opiskeluaikaiset penninvenyttelyfiilikset eivät kuitenkaan ole kokonaan ennättäneet häipyä mielestäni. Kuun neljäntenä päivänä saattaa tuntea hetkellistä hilpeyttä äkillisestä rikastumisesta, ennen kuin huomaa, ettei opintotukea ole maksettu tilille sitten viime vuosituhannen.

Tonnikalan tuolla puolen on kerrassaan loistavasti nimetty opiskelijakeittokirja (2005), joka saa harmittelemaan sitä, etten laittanut opiskeluaikanani itse kaikistellen kovinkaan kivoja tai kiinnostavia ruokia. Tokihan ruoka maistui meikäläiselle jo silloinkin, mutta en viihtynyt kattiloiden parissa vielä kovinkaan hyvin. Reseptirepertuaarini oli kovin pieni (bravuureitani olivat pannupizza, perunarieska sekä purjo-perunasosekeitto), ja teelle tulijoille tein aina samaa omenapiirakkaa. Kokkailuille ei toki ollut tarvettakaan siinä mielessä kuin nykyään, kun päiväsaikaan opinahjossa sai (maksua vastaan) maistuvan aterian leipineen ja salaatteineen.

Joka tapauksessa olin opiskeluaikana kokkina melkoisen saamaton, mihin osasyynä saattoi toki olla myös työvälineiden kehnous. Jos nyt pääsisin palaamaan opiskeluaikani alkuun, toivoisin ensi töikseni lahjaksi (joltain varakkaammalta taholta) kunnon veistä ja leikkuulautaa. Myös teräksestä tehdyn luottopannuni voisin ottaa mukaani, jos pääsisin matkaamaan aikakoneella viisitoista vuotta ajassa taaksepäin. (En ole ikinä oikein tullut toimeen teflonin kanssa.) Lisäksi ottaisin inspiraationi lähteeksi muutaman reippaan ja aikaansaavan opiskelijaneitokaisen/nuorukaisen pitämän ruokablogin. Voi, kun olisinkin voinut kokkailla vaikka Vegemisien, Ihanien tomaattien tai Keittokomeron tahtiin.

Näitä valkosipulisia porkkana-sipulimyttyjä voi pakata mukaan vaikka eväsretkelle, kunhan keittää kaveriksi teetä termariin. Minä en näiden kanssa retkelle lähtenyt (eväsretki viime päivien räntäsateessa ei ole tuntunut ollenkaan houkuttelevalta), mutta muutama mytty kulki laukussa kätevästi mukana työmaalle lounastarkoituksiin. Taisin silputa valkosipulia sekaan tällä kertaa vähän turhankin runsaalla kädellä, koska läppärilaukkuni lienee edelleenkin leivonnaisten jäljiltä varsin lemuavainen. Ohje siis edellä mainitusta kirjasta Tonnikalan tuolla puolen:
Porkkana-sipulimytyt

3 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa (itse voisin laittaa seuraavalla kerralla ehkä himppasen verran enemmän)
1 tl yrttimaustetta
2 porkkanaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 dl 2 % kermaviiliä
1 rkl hunajaa
1/2 dl öljyä
2 kananmunaa

Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Hienonna sipulit. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut ainekset sekaan. Jaa taikina uunipellille muffinssivuokiin ja paista 200° 20 minuuttia.

13 Comments:

At 19/5/08 21:28, Blogger Meri, Helsinki said...

Tonnikala oli etenkin lukioaikoina tuttuakin tutumpaa, samoin halvat rannarit eli ranskalaiset, makaroni ja pikakananuudelit. Uh mikä ruokavalio :-D

Mulle kävi niin, että kun lukion jälkeen ehdin olla viisi vuotta työelämässä ennen kuin jatkoin opiskelua, se kokkausinto alkoi VIIMEINKIN osoittaa edes alustavia merkkejä meikäläisessä sitten kun pääsin taas kouluun. Töissä oli jotenkin niin tiukkaa ja kovasti paineita ja ylitöitä, ettei silloin voinut ajatellakaan. Vähitellen sitten opiskeluaikanani kasvoin tähän ruoanlaittajien laajaan sukuun :-)

Peruna-purjososekeitto on ollut munkin ensimmäisiä "bravuureita" :-D Leipomista sentään harrastin toisinaan jo alle kaksikymppisenä, lähinnä kakkuja juhliin ja valtavia korvapuusteja kavereille. Ja sämpylöitä, kun tulivat halvemmaksi. Nuo mytyt ovat varmasti omiaan kenen tahansa eväslaukkuun ja budjettiin! Houkutteleva nimikin :-D

 
At 20/5/08 08:56, Blogger Rosmariini said...

Minäkin olin kotikotona asuessani yllättävän kova leipomaan. Meillä oli lapsille suunnattu leivontakirjakin, ja silloin kokeilin (muun joukon jatkona) kaikkea mahdollista pikkuleivistä lähtien. Hassua, kun nyt en ole leiponut edes pullaa varmasti viimeiseen vuosikymmeneen.

Mytty kuulostaa kieltämättä kamalan houkuttelevalta! :) Näin äkikseltään paljon paremmalta kuin ulkomaan lainaa oleva muffin(ss)i. Ja muutenkin leivon mielelläni myttyjä - ei haittaa, vaikka lopputuloskin on vähän myttymäinen.

 
At 20/5/08 14:08, Anonymous Anonyymi said...

Hei, mika se teraksisisen luottopannusi nimi/merkki on? Olemme koko yhteiselomme ajan etsineet hyvaa paistinpannua, mutta esim. just teflon ei oikein viehata meita (vaikka useimmat pannumme teflonisia ovatkin), kun ne menevat huonoksi niin helposti, eivatka anna niin kaunista paistopintaa (mielestamme)...

Kiitos jo etukateen vinkista!!

 
At 20/5/08 15:31, Anonymous Anonyymi said...

Laitanpa minäkin kommenttia, vaikka ei tähän aiheeseen liitykään. Kiitos kovasti pastanjauhannalle, luen blogia säännöllisesti. Aina kun miettii, mitäs tänään syötäisiin, löytyy vastaus K-kaupan sijaan Oulusta. Blogiinne oli muuten linkki Uusisuomi.fi sivuilla :)

http://www.uusisuomi.fi/ruoka/parsaa-parmankinkkua-ja-parmesaania

Aurinkoista kevättä!
t. kokkailija Helsingistä

 
At 21/5/08 12:04, Blogger Rosmariini said...

Anonyymi: Pannu on merkkiä Scanpan (ulkopinta kuparia, sisäpinta terästä), ja se on omiin kokkauksiini aivan lyömätön - ainakin verrattuna niihin opiskeluajan käyräpohjaisiin teflonpannuihin. (perheen miesosasto taitaa vannoa meillä enemmän valuraudan nimiin)

Kokkailija Helsingistä: Kiitos linkkivinkistä ja paljon auringonpaistetta sinnekin suuntaan! Tuo Uuden Suomen reseptisivuhan näyttää mukavan monipuoliselta! Rupesi vaan tekemään kamalasti mieli korvasienikeittoa.

 
At 21/5/08 15:05, Anonymous Anonyymi said...

Hei,

on pitänyt kommentoida jo kauan aikaa sitten, mutta nyt vasta pesee: kiitos mitä mainioimmasta blogista!

Intouduin vihdoin kiittämään viime viikonlopun kokkaussessioiden jäljiltä, sillä peräti kolme reseptiä löytyi.. mistäs muualta kuin täältä, ja jokainen sai viljalti kiitosta. Tein isommalle porukalle reseptiarkistostanne löytyneet kanaa tikka masala, raparperi-toskapiirakkaa ja täydelliset perunat. Varsinkin piirakka oli aivan törkeän hyvää. Kiitos siis vielä kerran tämän(kin) kokkauskerran pelastamisesta!

Blogianne on ollut ilo lukea, mainioiden reseptien takia tietysti, mutta myös huoliteltu suomen kieli on aina ilo. Kuvatkin on ammattitasoa, nostan hattua! Keep up the good work :)

t. Anna Etelä-Helsingistä

 
At 21/5/08 20:52, Blogger Rosmariini said...

Anna: Kiva kuulla, että joku jaksaa lukea jauhantaamme. :) Ja se piirakka ON superhyvää. Siellä suunnalla Suomea varmaan pukkaa raparperiakin jo varmasti vaikka millä mitalla.

A: Kommenttisi on joutunut kadoksiin, mutta kävin kurkkimassa sen sähköpostista. Mytyt olivatkin mukava tuttavuus! Joku lukijoistamme oli lisännyt niistä kuvan myös Tastespottingiin, #15005 (siellä on paljon koukuttavia ruokakuvia).

 
At 22/5/08 09:04, Anonymous Anonyymi said...

Hei! Minäkin olen pitkään ihaillut teidän bloginne hienoja valokuvia. Ihan kiinnostuksesta kyselisin, että käytättekö te järjestelmäkameraa vai ihan tavallista pokkaria? Jatkakaa samaan malliin!

 
At 22/5/08 09:38, Blogger Rosmariini said...

Kiitos kommentista! Suurin osa kuvista on kuvattu digijärkkärillä. Kodin ulkopuolella (esim. taannoinen huoltoasemaruokakuva) kuvat räpätään yleensä kassissa mukana kulkevalla pokkarilla.

 
At 23/5/08 12:50, Anonymous Anonyymi said...

Hei hei :)

Täytyyhän sitä opiskelijan jotenkin päiviään piristää :D Ei meilläkään joka päivä herkutella, mutta kyllä pyrkimys on yleensä tehdä monipuolista ruokaa ja mahdollisimman pitkälti tuoreista raaka-aineista. Kyllähän se tietysti verottaa opiskelijan kukkaroa, mutta toisaalta olen kyllä valmis uhraamaan terveelliseen ruokaan. Pelottavan usein kuulee opiskelutovereiden turvautuvan Ylimuulinkin mainitsemiin ranskalaisiin ja nuudeleihin. Ei se arkiruuan kokkaaminen kuitenkaan hirveästi aikaa/rahaa verota.

Eniten haasteita tuo keittokomero, mutta siihenkin on tottunut. Monet kyllä ihmettelee, miten jaksan kokata noin pienessä keittiössä :D Onpahan ainakin haastetta!

Noista keittiövälineistä täytyy vielä sanoa, että niitä soisi kyllä löytyvän enempi. Yllättävän pitkälle pärjää hyvän veitsen kera. Kunnon pannu olisi kyllä hankittava!

 
At 23/5/08 14:00, Blogger Rosmariini said...

Hei vaan. :) Kyllähän sitä rahaa tosiaan aina johonkin riittää, opiskelijallakin. Ja einekset ne vasta kalliiksi tulevatkin, jos niillä enemmältikin elää (nimimerkillä kokemusta on).

Aiemmin aina ostin tomaattikeitot ja -kastikkeetkin valmispurkeissa, kun kaikki mahdolliset työvaiheet (etenkin sipulin pilkkominen) tuntuivat niin työläiltä ja aikaa vieviltä. Ja toki ne sitä olivatkin, kun työvälineet olivat kehnoakin kehnommat ja kokkausrutiini kokonaan kadoksissa (nykyään, kun ruokaa tulee laitettua enemmän, joku sipulin silppuaminen on jo meikäläiselle yhtä vaivaton toimenpide kuin hampaiden peseminen... eipä olisi silloin uskonut).

Harmi vaan tosiaan, ettei omana opiskeluaikanani ollut vielä mistään blogeista (saati sitten ruokablogeista) koskaan kuultukaan.

 
At 23/5/08 16:34, Blogger Rosmariini said...

Mytyt valloittavat maailmaa: Mainion Kurpitsamoska-blogin (huomattavasti omia tuotoksiani makoisammannäköisiä!) leivonnaisia pääsee ihailemaan ilmaiseksi tästä.

 
At 18/9/12 16:50, Anonymous Anonyymi said...

Mulla olisi ylimääräisenä tuo Tonnikalan tuolla puolen kirja.
Jos joku on kiinnostunut niin laita mailia: johannez_91(ät)hotmail.com

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails