torstaina, kesäkuuta 16, 2011

Suomen parhaat ravintolat?

Ensiksikin asian vierestä: Päätimme edellisen postauksen innostamina järjestää blogipiknikin myös Ouluun, ja koska kesäviikonloput ovat jo niin kovin varattuja, valikoimme päiväksi maanantain 18. heinäkuuta. Eli jos silloin sattuisi olemaan suotuisa sää, voisimme kokoontua eväinemme vaikka Ainolan puistoon.

Ja sitten asiaan: Vietimme siis viime viikolla muutaman päivän helteisessä Helsingissä, ja kylläpä tuli taas ruokailtua kaikkien niiden kuukausien edestä, jotka olemme viettäneet poissa pääkaupungistamme. Yllä oleva kuva on napattu Suomenlinnan Panimon patiolla.

Meillä oli varattuna pöytä sekä Oloon että Farangiin, jotka sijoittuivat kutkuttavasti kärkipäähän vähän aikaa sitten julkaistulla Suomen 50 parhaan ravintolan listalla. Olikin hyvin kiinnostavaa päästä vertaamaan kahta hyvin erityyppistä ruokapaikkaa keskenään.

Farang on Suomen ravintolataivaalla ihan uudenlainen tapaus siinä mielessä, että siellä tarjoillaan huolella tehtyä aasialaista ruokaa. Aasialainen tarkoitti tässä tapauksessa thaimaalaista ja vietnamilaista ruokaa. Ja kuinka hyvää se olikaan.

Olin kuullut jo aiemmin kehuja paikan karamellipossusta, mutta kun pääsin maistamaan sitä itse, siirryin tosissani toiseen ulottuvuuteen. Lähdin pelkän maun voimin leijailemaan kohti kattoa, eli olihan se ihan parasta. Pöydän toiseltakin puolelta kuului, että ruoka on "tosi hyvää" (eikä "ihan ok", niin kuin yleensä).

Farang sai pisteet myös tarjoilun sujuvuudesta ja paikan tunnelmallisuudesta. Miinusta tulee ainoastaan meluisasta ravintolatilasta. Keskustelu pöytäseuralaisen kanssa oli hankalaa, eikä tarjoilijoidenkaan jutustelua tahtonut kuulla kunnolla.

Seuraavana iltana suuntasimme sitten Oloon, ja siellä me pääsimme maistelemaan huolella tehtyä suomalaista ruokaa. Monet tarjolla olleet ruokalajit toivat mieleen makumuistoja lapsuudesta: Jälkiuuniruisleipää! Lappapuuroa! Uusia perunoita! Voi, kuinka hyvää vadelmaa!

Ruoka oli myös muilta osin oikein hyvin tehtyä, jos kohta omaan makuuni paikoin turhankin monimutkaista. Mutta nimenomaan tuollaisella ruualla niitä Michelin-tähtiä ansaitaan.

Olossa tunnelma oli siinä mielessä kehnompi, että istumapaikaltamme avautui ankea katunäkymä ja rakennustelineet. Myös tarjoilu ontui siinä mielessä, että tarjoilija vaihtui joka välissä ja ihan ensimmäinen tarjoilija oli unohtanut kertoa (viime maaliskuussa voittamastamme) lahjakortista muille. Lopputunnelmaa latisti siis lasku, johon oli sisällytetty kaikki illan aikana tarjoillut ruuat viineineen.

Myöskään lisämaksullinen juustotarjotin ei aiheuttanut ilonkiljahduksia. Suomalaisuus ja pientuottajien tukeminen on nyt sen verran pop, että se sama Peltolan Blue on tullut viimeisen vuoden aikana vastaan vaikka kuinka monien ravintoloiden juustotarjottimella. Yleensä kyseisen sinihomejuuuston kaverina on pari muunlaista suomalaisjuuston nokaretta, joten jonkinlainen vaihtelu olisi vähitellen tervetullutta. Niin hyviä juustoja kuin nuo toki ovatkin.

Helsingissä liikkuessamme huvituimme muutenkin suomalaisuuden uudesta maihinnoususta. Näkökenttäämme osuivat muun muassa ravintolat nimeltä Kaarna, Savu ja Aino. Toivoin vaikka kuinka pitkään Suomeen suomalaisia ravintoloita (ja ennen kaikkea suomalaisia ravintoloiden nimiä!), mutta siitä huolimatta Farang tuntui nyt kaikkiin muihin paikkoihin verrattuna ihan mukavalta vaihtelulta.

Olisiko seuraavalla kerralla vuorossa Gaijin? Vaiko kenties (hiukan jännittävä) Chez Dominique tai (vähän helpommin lähestyttävissä oleva) Luomo?

Yllä vielä kuva Helkan keittiön nakeista ja muusista (eli oman blogimme nimikkoannoksesta). Oli kyllä hiukan erilainen ravintola-annos. Mikähän viini tuon kanssa mahtaisi mennäkään, vaikea sanoa.

Helkan keittiöstä saa muuten myös oikein hyvää sisujäätelöä, jota tilasimme sitten jälkiruuaksi.

31 Comments:

At 16/6/11 12:19, Blogger Tusla said...

Kiitos kivasta ravintolaraposta! :)

Tuonne Suomenlinnan Panimolle minäkin havittelin eilen, vaan täyttä oli... Päädyimme sitten Atejé Finneen, jota voin suositellla suurella lämmöllä ensi Helsingin reissullenne!

Siellä oli muuten villiyrtit muodissa, vähän joka annoksessa oli joku villimpi jippo.

 
At 16/6/11 12:21, Anonymous Klasu said...

Tuo tarjoilijoiden vaihtuminen itseäkin ärsyttää monessa Helsingin Michelin-ravintolassa. Se tuntuu olevan niissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Silti mulla on molemmat Farang ja Olo ovat seuraavana listalla ravintoloissa joissa pitäis käydä.

Mä pidin Gaijinista ja Luomosta molemmista tosi paljon, eli voin suositella. Chez Dominique oli vähän vaikea, mutta onhan se tietyssä mielessä suomalaiselle ruokaharrastajalle vähän must kohde.

 
At 16/6/11 12:26, Blogger Virpi said...

Olipa kiva lukea ravintolaraporttia! Mun pitäis ihan oikeasti petrata noissa Helsinki-reissujen syöpöttelypaikoissa mutta minkäs teet kun usein on vaan mukavampi mennä kavereiden kanssa pizzalle kuin raahata ne puoliväkisin hienompaan ravintolaan. Enkä nyt tarkoita etteikö mun kaverit voisi siellä hienoissakin paikoissa syödä mutta yleensä tunnelma vaan ei porukassa ole sellainen että se olisi illan tavoite :)

Ja kiva kun laitoitte tuosta piknikistä maininnan, minäkin laitan kunhan saan taas jotain aikaiseksi postata!

 
At 16/6/11 12:31, Blogger Rosmariini said...

Tusla: Tuo Finne tuntuu olevan nyt yleisemminkin ruokablogiväen suosiossa. Ja olisi mukava päästä maistamaan villejä jippoja. :)

Ehkä tuo villi keittiö onkin muuten seuraava mahtijuttu (kunhan nyt saadaan maisteltua ensin huolella suomalaiset juustot;).

Klasu: Mikäköhän vitsi tuossa tarjoilijan vaihtumisessa oikein onkaan. Aina tupsahti ihan uusi tyyppi pöydän viereen. Minulle tuli aina vähän semmoinen olo, että "kuka se sinä olet?". :)

Virpi: Pitää nyt toivoa, että tuo päivä oikeasti sopii meille. ;) Pahoittelut vielä siitä eilisestä sähläyksestä.

 
At 16/6/11 13:14, Blogger Amalfin sitruuna said...

Tämä olikin mielenkiintoinen postaus. Meikäläisellä on lainassa Farangin keittokirja ja täytyy kyllä myöntää, että haaveillessani fine dinigista (kun ei ole sitä koskaan kunnolla kokenut) oli ensimmäisenä mielessä Chez Dominique, mutta kirjaa lukiessani totesin, että jos joskus lähdemme pääkaupunkiseudun ravintoloita katsastamaan, niin kyllä se on Farang eikä Chez Dom.

 
At 16/6/11 13:21, Blogger Rosmariini said...

Pitäisi itsekin hankkia se kirja. Pakko oppia kokkaamaan jotain vähän samantyyppistä, kun täältä on Töölöön kuitenkin aika pitkä matka.

 
At 16/6/11 14:50, Blogger Amalfin sitruuna said...

Juu, reseptejä pystyy kotonakin toteuttamaan, eivät ole niiiin mahdottomia kuten jotkut.
Josta tulikin mieleen, onko teillä kokemusta Aglio&Olio -kirjasta? Se kiinnostaisi. Valitettavasti sitä voisin toivoa vasta joululahjaksi, sillä juuri tilasin JÄLLEEN yhden uuden keittokirjan. Pitää rajoittaa hankintoja ja nopeasti...

Ja, mikä on tämänhetkinen suosikkikyökkikirja? On hassua, että jotkin aivan loistavat kirjat eivät vain jostain syystä innosta, mutta joistakin tulee suosikkeja ylitse muiden.

Minä kokkaan eniten Nigellan Feast-kirjasta, puoliso luottaa enemmän Kotiruoka-opukseen.

 
At 16/6/11 17:49, Blogger Rosmariini said...

Teillähän on hauska työnjako. Toinen hallitsee arjen ja toinen juhlan. :)

Tähän aikaan vuodesta tulee vietettyä aina eniten aikaa Jamie at Home -kirjan kimpussa.

Tuo Aglio & Olio on jäänyt loppujen lopuksi aika vähälle käytölle. Ehkä pitäisi kaivella se naftaliinista... monen muun unohdetun keittokirjan lailla.

 
At 16/6/11 22:45, Anonymous Elena said...

Mulla tuo Aglio et Olio on käytössä ennen kaikkea venereissujen suunnittelussa, siinä on aika monta ohjetta joihin riittää 3-4 ainetta joita ei tarvitse säilyttää jääkaapissa. Taika on siinä että niiden aineiden pitää sit olla hyvälaatuisia (tai itsellä kiljuva nälkä).

 
At 17/6/11 00:47, Blogger Rosmariini said...

Pasta on tosiaan loistavaa ruokaa kaikenlaiseen retkeilyyn ja ulkoilmaelämään, jota tulee näin kesäaikaan harrastettua.

 
At 17/6/11 03:34, Blogger Dea said...

Kas, enpä ollut teille tarjoilemassa, olisin kyllä tunnistanut...

Asiaan, suosittelen Luomoa lämpimästi. Kolmasti testattu ja hyväksi havaittu. Annokset sitten kyllä vielä enemmän hifistelyä kuin Olossa, molekyyligastronomiaan mennään. Eli et todellakaan tiedä, mitä lautasellasi on. Ensiluokkaista, hyvää ja hinta-laatusuhde... 79 e seitsemän ruokalajia sekä keittiön tervehdykset? Lähes ilmaista verratuna muihin!

Tarjoilijoiden vaihtumiseen sen verran, että itse pyrin aina tarjoilemaan omat pöytäni, mutta keittiön tervehdysten jne viidakossa se harvemmin valitettavasti onnistuu. Ruoat pitää viedä heti pöytään, kun valmistuvat esim vaahtojen ja vastaavien latistumisen vuoksi, eikä siinä auta, jos itse tarjoilet toiselle pöydälle viiniä.

Voisin myös lämmöllä suositella Luomon ohella ravintola K17:sta, joka yhdistää ruoat minidrinkkeihin.

Uutta materiaalia toivottavasti tulossa myös meille huomisen kisan takia. Ainahan sitä tulee yrittää edistystä, jota huomenna grillaamaan kisatumnelmissa (ja toivon mukaan kuvamateriaalia saadaan).

 
At 17/6/11 12:25, Blogger Rosmariini said...

Tosiaan nuo vaahdot ja muut vastaavat pakottavat varmasti tietynlaiseen toimintaan. Mikään ei ole kyllä tavallisessakaan ravintolassa niin surullista, kuin lämpölampun alle unohdettu annos, jossa kastikekin on ehtinyt kuorettumaan.

 
At 17/6/11 12:35, Blogger Rauna said...

Meilläkin on aika samanlainen työnjako. Mulla on juhlaruoat ja miehellä arki, vaikka ei se nyt ihan näin karkea jako olekaan, laitan minäkin arkena ruokaa. Piti kuitenkin kommentoida ennen kaikkea tuota tarjoilijoiden vaihtumista. :)

En oikein ymmärrä sitä minäkään. Postresissa sellaista ei onneksi ollut, ja sitä voin ilolla ruoankin puolesta suositella. Jälkiruoaksi kuuluu sitten ottaa tarte tatin, se on mannaa. Atelje Finne ja Farang on muuten minunkin suosikkeja. Ostin Citydealin kautta neljän ruokalajin illallisen Groteskissa, ja hommaan kuului "vuorovaikutuksellinen ilta keittön kanssa". Tarjoilija vaihtui neljästi, joten kai se sitten oli sitä vuorovaikutusta. Ensin ajattelin, että sen ekan tarjoilijan työvuoro loppui, mutta kun näin sen vielä ravintolassa muille tarjoilemassa, päättelin, että taidettiin hermostuttaa se ruokakyselyillä. Mene ja tiedä, jokin uusi trendi tämä kai on.

 
At 17/6/11 12:51, Blogger Rosmariini said...

Kieltämättä ensimmäisen tarjoilijan kadottua tuli semmoinen olo, että suuttuiko se nyt jostakin. :D

Postresista jäi kyllä pari vuotta sitten tarjoilunkin puolesta mukavat muistot, kun se tietty tarjoilija ehti tulla useamman ruokalajin aikana jo hyvinkin tutuksi > tunnelma rentoutui sopivasti illan mittaan.

 
At 19/6/11 11:17, Blogger Johanna / Hellan ja viinilasin välissä said...

Kokeilkaa seuraavaksi Gaijin, en muista syöneeni pitkään aikaan mitään niin hyvää ja paljon olen syönyt :)

 
At 19/6/11 17:15, Blogger Pekka said...

Piknik merkattu täälläkin kalenteriin.

Postresissä ei jälkiruoan suhteen taida pystyä huonoa valitsemaan. Maitovanukas & metsämarjasorbettiyhdistelmä oli silloin joskus kauan sitten siellä käydessäni aivan tajuttoman hyvää. Taisin siitä jopa saada inspiraation sorbettien tekoon :P

CD on tosiaankin vähän haastava, pikkasen turhan jäykkä tunnelma, ja käydessäni ruoatkin vaihtelivat välillä "erittäin hyvä"-"parasta ikinä", mielummin sitä syö konsistentisti "taivaallista", vaikka ihan se viimeinen silaus puuttuisikin.

Tämmöinen paikka oli oman rankingini kolmonen, Sergio's Turussa. Siellä tarjoilija kyllä vaihtui, tilaukset otti suomea puhuva ja ruoat toi syntyperäinen italialainen, ei haitannut.

Miksi nuo kaikki hyvät paikat ovat niin kaukana? :(

 
At 20/6/11 17:32, Blogger Rosmariini said...

Pitää mahduttaa Gaijin kyllä seuraavaan Helsingin-reissuun. (Milloinkahan se mahtaisi tullakaan, huoh.) Harmittaa kyllä, kun kaikki vähänkään kiinnostavammat paikat ovat niin kaukana. Oulun meininki on tuntunut taas viime aikoina niin ankealta.

Ällistyksekseni huomasin, että esim. Oulun Puistola sulkee alakertansa (eli dining-osastonsa) kesän ajaksi kokonaan. Matalan terassille olisimme yrittäneet ruokailemaan pari viikkoa sitten, mutta terassi ei ollut kuulemma käytössä (paikassa ei ollut yhtään asiakasta, eikä kukaan toimettomana seisovista tarjoilijoista tehnyt elettäkään houkutellakseen meidät sisätiloihin syömään). Että ehkä jatkuvasti vaihtuva tarjoilija on kuitenkin parempi kuin ei tarjoilua ollenkaan. :)

No, tuleepa laitettua itse enemmän ruokaa, kun ei ole liiemmin ravintolahoukutuksia ympärillä.

Jospa nyt kesällä pääsisi testaamaan viimein Berthan. Tampereelle meno on ainakin vahvasti suunnitelmissa!

 
At 20/6/11 17:33, Blogger Rosmariini said...

Niin, ja kiva, että edes joku innostuu tulemaan piknikille! :)

 
At 21/6/11 12:18, Anonymous Makiaa Minnalta said...

Minulla alkaa kesäloma juuri tuona päivänä :) Pitkään olen toivonut, että tännekin päin joku järjestäisi blogi-piknikin. Joten minä olisin tulossa :D

 
At 21/6/11 21:38, Blogger Amalfin sitruuna said...

Amalfin sitruunat olisivat tietty lomalla just silloin, mutta pahoin pelkään, että edellispäivien riennot ja matka sinne olisi hiukan rankka meidän taimille. Ja mieluummin tulisin ilman jälkipolvea: he ovat vielä riehuntaiässä eikä naatiskelusta kyllä tulisi mitään...

 
At 22/6/11 16:01, Blogger Rosmariini said...

Minna: Tervetuloa! Moni taitaa olla kätevästi lomalla just tuolloin.

Sitruunat: Ainolan puistossa on runsaasti tekemistä riehuntaikäisille lapsillekin. :)

 
At 22/6/11 17:42, Blogger Sari - CampaSimpukka said...

Uskaltaisinkohan minäkin tulla piknikille? Minullakin on juuri tuolloin alkanut loma ja jos olisin oikein superrohkea, voisin ottaa volkkarin nokan pohjoiseen ja hurauttaa sinne :)Eihän siellä ikinä sada, siis koskaan?

 
At 22/6/11 23:05, Blogger Rosmariini said...

Me emme ole kovinkaan jännittävää porukkaa, joten sekaan vaan. :)

Niin, pitäisi ehkä keksiä jokin korvikepaikka, jos sattuu vaikka satamaan. Mutta sitten voidaan olla vaikka täällä meillä (tai Virpillä, jos keskeisempää sijaintia halutaan).

 
At 26/6/11 10:01, Blogger Hannele said...

Piknikki on kalenterissa täälläkin! Aurinkoa me toivomme, aurinkoa me toivomme, aurinkoa me... ... ...

 
At 26/6/11 22:47, Anonymous Anonyymi said...

Helsingin reissuilla kannattaa vielä käväistä Atskin ja Gaijinin ohella ravintola Kuurnassa (Kruununhaassa), jos se ei vielä ole tuttu. Ilmeisesti Atskin kanssa samat omistajat ja hiukan sama tyyli. Kuurnassa ehkä enemmän hämyinen ja rustiikkinen fiilis. Tykkään itse molemmista! Ja hintalaatu -suhteeltaan aivan loistava!
Monessa Suomen kaupungissa toimiva eat.fi kannattaa tsekata ennen ravintoloissa poikkeamista - suoria palautteita ihan normaaleilta asiakkailta! :-)
T. Helsinkiläistynyt oulun tyttö

 
At 29/6/11 01:24, Anonymous Anonyymi said...

Vikan anonyymin kommentissa meni omaperäisyys :) Olisin näet suositellut oikein kovasti Kuurnaa! Mun suosikki noista kahdesta, siis Atalje ja Kuurna on ehdottomasti Kuurna (en oikein tiiä miks :). Samoja omistajia joo.

Mitä Farangiin ja Chez Domiin tulee, ne on ihan erilaisia paikkoja! Ei siis kannata laittaa "samalle listalle". Domissa on käytävä - no ihan siks että se on niin loistava. Eikä siellä tartte jännittää!! Ihan ravintola sekin on. Elämyskin menee jos ahistaa. Farang tosiaan taas on aivan mielettömän hyvä omalla sarallaan. Ja kehuisin muitakin paikkoja joita muut on jo kehuneet ;) Mutta on täällä paljon muitakin hyviä paikkoja kuin "lehdistön suosikit" mitä tässäkin on mainittu ja juurikin tuo eat.fi on mainio kohde katseluille.

 
At 29/6/11 15:39, Blogger Rosmariini said...

Hannele: Hienoa! Pitäisi varmaan päättää joku aika ja kokoontumispaikka. Olisiko esim. klo 16 tai 17?

Me ollaan se edellinen viikonloppu reissussa, mutta jospa siinä maanantain mittaan ehtisi jonkinlaista evästä laatia.

Helsinki on kyllä hankala, kun siellä on niin paljon hyviä ruokapaikkoja. Eikä yhdellä reissulla ehdi käydä kuin muutamassa! Kuurnassa käytiin pari vuotta sitten, ja se oli kyllä mukavan kotoisa paikka.

 
At 6/7/11 22:21, Blogger Abe said...

Nasta huomata, että uskallatte kyseenalaistaa lähiruokahypen. Täällä Jyväskylässäkin moni ravintola tarjoaa savolaista Peltola Blueta, vaikka Äänekosken Valio Aura olisi oikeasti sitä maakunnan tuotetta. Jyväskeskuksen Rosso onneksi tajusi tämän läpän lähiruoka/terassilistallaan.

En muista, että yksikään ravintola olisi tehny juustolautasesta minkäänlaista elämystä. Lähinnä ärsyttää, että juustolautasen takia illallinen pitkittyy puoli tuntia ja lasku nousee parilla kympillä.

Juustot pitäisi tarjota nopeasti, ilmaiseksi tai vähintäänkin parasta ikinä -lisukkeilla.

 
At 7/7/11 01:48, Blogger Rosmariini said...

Ylihinnoitelluilta nuo juustot tosissaan tuntuvat, kun lautasella on aina vain pari minimaalista nokaretta hyvinkin tuttuja juustolaatuja. Tuntuu, että omankin jääkaapin sisällöstä saisi kasattua jotain kiintoisampaa.

 
At 25/7/11 19:29, Anonymous Anonyymi said...

Suomi on muutakin kuin Helsinki.
Miten olisi jonkunlaisen koko Suomen suositukset hyvistä ravintoloista?
VM

 
At 25/7/11 19:54, Blogger Rosmariini said...

Hih, oululaisena toki tiedän, että Suomi on muutakin kuin Helsinki. :) Pohjois-Suomesta voi suositella Lapland Hotel Sky Ounasvaaran antia. Ja Kuopion Os oli ihana! (tosin Kuopio ei ole Pohjois-Suomea)

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails