tiistaina, marraskuuta 02, 2010

Ruokailua Rovaniemellä

Pakko todeta ihan alkuun, että yllä oleva kuva ei sitten liity millään tavalla tämän postauksen tekstiin. Meillä ei ollut viikonlopun reissulla kameraa mukana, joten valikoin kuvituskuvaksi Kauppuri 5:n vuohenjuustoburgerin (kävimme siellä muutama viikko sitten hiukan kuvailemassa).

Ja sitten asiaan: Vietimme jauhantatiimimme voimin aivan mahdottoman mukavan viikonlopun, jonka yhtenä huippukohtana kävimme ruokailemassa Rovaniemellä Lapland Hotel Sky Ounasvaaran ravintolassa.

Kyseinen ravintola sinnittelee vuodesta toiseen Suomen 50 parhaan ravintolan listalla. Vuonna 2010 sijoitus oli 22., eli selvästi parempi kuin oululaisella 1881 Uleåborgilla (nro 44) tai Puistolalla (nro 45).

Ja kyllä: Tykkäsin rovaniemeläisten kokkailuista kovasti. Valitsin syötäväkseni valmiin 43 euroa maksavan Rovaniemi-menun, joka sisälsi alkuun hirvirilletteä, punajuurijäätelöä ja jäkälää; pääruokana paistettua Inarin siikaa, Matsutake-ohrattoa ja mummonkurkkuvinaigrettea sekä jälkeen mustikkakeittoa ja valkosuklaasorbettia.

Täytyy myöntää, etten tiennyt etukäteen aivan tarkkaan, mitä on rillette tai matsutake, mutta onneksi sain asiaa tuntevammalta siipaltani opastusta aiheeseen. Enkä ollut kyllä ikinä aiemmin suunnitellut syöväni jäkälää, joten kokemus oli kaikin puolin hyvinkin kiinnostava.

Ravintoloissa syöminen on melkein aina ruokansa puolesta jonkinasteinen pettymys. Kun itse osaa laittaa ruokaa edes jokseenkin kohtalaisesti ja kun käyttää kokkailussaan aina mahdollisimman hyviä raaka-aineita, ei puolivalmisteista nopeasti kokattu ravintolaruoka kerta kaikkiaan voi yltää makujensa puolesta samalle tasolle.

Tällä kertaa pettymyksiä ei todellakaan tullut, ja koko ajan tuli vaan mietittyä, että "mitenköhän tämä on tehty" tai "että tämmöisiä makuja en kyllä ikinä saisi aikaiseksi itse". Raaka-aineiden maut oli saatu säilytettyä annoksissa todella hyvin. Alkuruokalautasella oli punajuurta vaikka kuinka monella tavalla valmistettuna, ja punajuuren maku sopi hirven kanssa tosissaan mukavasti yhteen. Jäkälä oli paistettu hyvin rapeaksi, ja se yllättäen suorastaan suli suuhun. Kaikkea sitä.

Pääruuan ohratto oli aivan taivaallista. Olen tykästynyt kyseiseen ruokalajiin tämän syksyn aikana ihan tosissani, vaikken olisi ikinä uskonut, että se voi pärjätä omassa makuvertailussani risotolle. Ruuassa oli myös sopivasti reunaa eli hapokkuutta, joten kyllä kelpasi lusikoida (tai itse asiassa haarukoida... en minä sentään lusikalla ohrattoani syönyt).

Jälkiruoka toi mieleeni lapsuuden ja äidin keittelemän mustikkasopan. Valkosuklaa sopi mustikan kanssa oikein hyvin, mutta lisänä tarjoiltu pikkuruinen munkki ei sen sijaan tuottanut erityistä sävähdystä.

Epätavallista Sky-hotellin ravintolassa oli se, ettei ruokien yhteyteen ollut esitetty mitään suositusviinejä, jotka tekisivät ruokailukokemuksesta mahdollisesti vieläkin mieleenpainuvamman. Tarjoilu joka tapauksessa pelasi hyvin, ja henkilökunta oli erittäin hyvin perillä esimerkiksi siitä, mistä (lähikunnista) ruokiin käytetyt raaka-aineet olivat peräisin.

Ravintola sijaitsi Ounasvaaran huipulla, eli sieltä oli tosissaan hyvät näköalat yli Rovaniemen. Pimeässä näköaloista ei tosin ollut kamalasti iloa, mutta ravintolan 70-lukuinen sisustus sai meidät fiilistelemään taas lapsuusmuistoja ihan tosissamme.

Olimme hotellissa yötäkin, ja pääsimme siten testaamaan myös paikan aamupalan. Tarjolla oli muun muassa eri tavoin säilöttyjä pohjoisen kaloja. Jääkellarin loheen tykästyin niin paljon, että ajattelin tehdä sitä lähiviikkojen aikana itsekin.

20 Comments:

At 2/11/10 15:10, Anonymous Anonyymi said...

Tuo jääkellarin lohi on ihan uskomattoman hyvää, tein sitä ensimmäistä kertaa viime jouluna ja itseasiassa se on mielestäni parempaa (maukkaampaa ja pehmeämpää) kuin graavilohi. Suosittelen kokeilemaan!

 
At 2/11/10 15:20, Blogger Rosmariini said...

Ajattelin, että pitäisi tehdä noita kalajuttuja tällä kertaa jo jonain viikonloppuna ennen joulua, niin eivät jäisi sitten suotta kinkun ja muiden jouluruokien varjoon. Josko vaikka itsenäisyyspäiväksi (siihenkin on enää reilu kuukausi aikaa!).

 
At 2/11/10 15:28, Blogger Uusano said...

Minun kotiseudullani olette olleet:) Olen joskus 80-luvun lopulla syönyt siellä ravintolassa kerran. Oi niitä aikoja. Kuulosti kiinnostavalta tuo jäkälä, oliko se niinkuin friteerattu vai paistettu vaan?

 
At 2/11/10 15:45, Blogger Rosmariini said...

Rovaniemeläiset vaikuttivat muuten tosissaan sydämellisiltä ihmisiltä, joten ilmankos sinäkin jaksat ilahduttaa meitä aina ahkeralla kommentoimisellasi. :)

En tullut kyselleeksi jäkälästä kummemmin (kun ajauduin heti niin punajuuren lumoihin), mutta kuvittelin että se oli valmistettu ihan vaan paistamalla. Harmittaa kyllä, kun ei ollut kameraa mukana.

Seuraavalla kerralla tekisi mieleni maistaa poroa ja mustapippuri-lakritsikastiketta.

 
At 2/11/10 17:22, Anonymous kati said...

Jäkälää...! Jehnake. Seuraavaksi rahkasammalta?

 
At 2/11/10 18:17, Blogger Rosmariini said...

Aivan täydellistä poronruokaa! :)

 
At 2/11/10 18:38, Blogger Nelle said...

Hitsi, melkein alkoi tehdä mieli pohjoiseen :) Tuo jäkälä kuulostaa hauskalle, selvisikö teille koskaan, voiko ihan tavallista jäkälää laittaa ruokaan vai pitääkö se olla jotain erityistä - niin, ja miten siitä saa suussasulavaa :)

 
At 2/11/10 19:22, Blogger Rosmariini said...

Syötäväksi kelpaavista jäkälälaaduista (tai mistään muustakaan) en hoksannut tosiaan kysellä mitään, kun olin enemmän ihmeissäni punajuurijäätelöstä.

Täältä löytyvissä Lappi-ohjeissa jäkälää on ehdotettu friteerattavaksi: "Puhdista jäkälä hyvin ja uppopaista se öljyssä. Raasta päälle tuoretta katajanmarjaa." Joten voisiko friteeraaminen sitten kuitenkin olla sen suussa sulavuuden salaisuus, mene ja tiedä.

Muistelisin muuten, että jäkälää on ainakin 1860-luvun nälkävuosina suositeltu ihmisille hätäravinnoksi (siis jauhojen joukkoon sekoitettuna). Tuossa alkuruoka-annoksessa sitä oli tosin lähinnä vain koristeena.

 
At 2/11/10 19:24, Blogger Hannele said...

Tämän tarinan jälkeen täytyy suunnata Rovaniemelle. Kiitos:)

Kiteytit myös loistavasti hyvässä ravintolassa syömisen riemukkaimman hetken: "tämmösiä makua en kyllä ikinä saisi aikaiseksi itse." Sen täytyisi olla jokaisen ravintolan tavoite.

 
At 2/11/10 20:36, Anonymous Kirsi JKLstä said...

Se on kyllä harmillinen ongelma ;-) että useinmiten kaupungin paras ravintola löytyy omasta keittiöstä... Esim. pastanhimoon on aika turha suunnistaa ulos syömään.

Mutta sitten kun ravintolamenu onnistuu nappiin, niin on se kyllä ihana nautinto! Meille kävi viimeksi niin Helsingissä Savoyssa, jonne suunnistettiin syyskuussa ensimmäistä kertaa tuon samaisen 50 parasta -listan innoittamana. Suosittelen! Kävi muuten vähän samoin, alkuruoan punajuurijuttu muistuu hyvin vieläkin mieleen...

 
At 3/11/10 07:49, Blogger Nelle said...

Rosmis: nyt kun sanot, niin muistelen myös kuulleeni jäkälän syönnistä pula-aikana...:) Pitäisi varmaan joskus kokeilla...

 
At 3/11/10 11:07, Blogger Rosmariini said...

Hannele: No niin täytyisi. Noloahan se on, jos ravintolassa käyminen saa kaipaamaan omien amatöörikeitosten ääreen. :) Parhaimmillaanhan tilanne on kuitenkin silloin, jos ravintolakäynneistä jää edes jonkinlaisia ideoita omaankin ruuanlaittoon.

Kirsi: Vautsi, Savoy on tosiaankin tuon listan kakkonen. Vaikuttaapa kyllä houkuttelevalta, ihanat kotisivut (musiikkivaroitus!).

Tuota Oloa (nro 3) ovat myös monet tutut kehuneet viime aikoina.

Nelle: Jäkäläherkkuja, jee! :)

Jäkälälajikkeita on näköjään olemassa ällistyttävän monia. En ole jotenkin koskaan tullut ajatelleeksi (taidan tunnistaa itse ainoastaan poronjäkälän...).

 
At 4/11/10 13:59, Anonymous Anonyymi said...

Mä oon syöny jäkälää Kiinassa. Se oli annoksen pääraaka-aineena ja tuli pöytään liemessä haudutettuna. Täytyy sanoa, että ei kyllä oikein maistunut. Hieman liian tiukkaa. Varmaan paistettuna/friteerattuna ja lähinnä mausteen/koristeen roolissa jäkälä maistuisi paremmin.

 
At 4/11/10 14:36, Blogger Rosmariini said...

Kuulostaa kyllä aikamoiselta ruokakokemukselta!

 
At 6/11/10 11:15, Blogger Maxi said...

Vaikkei kuva liitykään, niin jotenkin vuohenjuustohampurilainen saa ajatukset leijailemaan. Voin vain kuvitella lämpimän vuohenjuuston tajunan räjäyttävän kokemuksen. Tämä viikko nautittu BAngkokin ruoka tarjonasta.

 
At 8/11/10 21:35, Anonymous Anonyymi said...

Käykää seuraavan kerran Roihin tullessanne Nilissä syömässä. Edellisestä omasta visiitistä on jo hetki aikaa, mutta ellei paikka ole mennyt alaspäin, niin ruuan taso on lähes samaa luokkaa Ounasvaaran kanssa...

 
At 10/11/10 11:32, Blogger Rosmariini said...

Maxi: Oih, Bangkok! Just eilen haaveilin pääseväni johonkin lämpimään täältä palelemasta.

Anonyymi: En ollut tuosta Nilistä koskaan kuullutkaan, joten kiitokset vinkistä. Rovaniemellä onkin ällistyttävän kiinnostava ruokatarjonta.

 
At 14/11/10 01:07, Anonymous Riina Alviola said...

Sky'n jäkälä on sitä porojen rakastamaa palleroporon jäkälää. Jäkälä ryöpätään ensiksi ja sitten se paistetaan reilussa voissa pannulla.
Kiva huomata että jäkälän syönti on herättänyt mielenkiintoa :)Tervetuloa muutkin sitä kokeilemaan!

 
At 15/11/10 10:57, Blogger Rosmariini said...

Suuret kiitokset jäkäläselvennyksestä!

 
At 15/11/10 18:45, Anonymous Anonyymi said...

Kiitos Lapland Hotels Sky Ounasvaaran taitaville ammattilaisille keittiössä, jossa osaajat ja tekijät kohtaavat. Ruoassa on makua, näköä ja tunnetta, jota ei saa mistään muualta. Viiniäkin saa palan painikkeeksi, kun tilaa. Tupu

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails