Suklaafestarit

Viime viikonloppuna Helsingissä järjestettiin suklaafestivaalit - ja sinnehän me tietenkin poikkesimme, kun kerran paikkakunnalla satuimme vierailemaan. Näin maakuntakaupungista tulevin silmin tuntuu uskomattomalta, että noinkin spesifinen aihe voi kerätä sellaisen kävijämäärän! Ainakin lauantaina alkuiltapäivästä koko lasipalatsi tuntui olevan reunojaan myöten täynnä suklaanmaistelijoita. Mahtuipa mukaan meille seuraa pitänyttä blogiväkeäkin.

Paikalla oli niin välittömin kaupallisin intressein saapuneita tahoja (pieniä ja vähän suurempia suklaapajoja ja -myymälöitä), vähän laajemman kaaren kautta kaupallista etuaan etsiviä (Belgian lähetystön kaupallinen edustusto) sekä muutamia edustajia, joiden käsittelyssä suklaa oli päätynyt muihinkin kuin perinteiseen syötävään muotoonsa (mm. kosmetiikka-alan yrityksiä).

En tiedä, satuimmeko vain saapumaan harvinaisen suosittuun aikaan, mutta väkeä oli todellakin niin paljon, että osastot saattoi varsin hyvin kiertää automaattiohjauksella: kun puikkasi jostain välistä yleisön sekaan, vellova väkijoukko vei vähitellen läpi näyttelytilojen. Joka osastolle vaikutti riittävän myös ihan yleisöksi asti suklaan valmistumista hämmästelevää tai sen maisteluun perehtyvää väkeä.

Selvästi pisimmät jonot keräsi kuitenkin Mövenpick. Ilmaiseksi jaetut, täyteläiset ja maukkaat jäätelöannokset saivat festivaaliväen jököttämään jonomuodostelmassa parhaimmillaan melko hyvän tovin. Myös espressomaistiaisia keitellyt Pauligin koju oli läpitunkemattoman väen pehmustama.

Kotiinviemisiksi hankimme Chjokon osastolta pussillisen pyöreitä täytekonvehteja sekä ylimmän kuvan rusettikääreisiin pakatut karpalo-valkosuklaa- ja chilisuklaalevyt Mayrasta.

Jos joku osastoilla kohdatuista suklaahenkilöistä ansaitsee erityismaininnan, se on ehdottomasti Chjokon pöydän takana konvehteja esitellyt ja pussitellut neito, joka myi takuulla ämpäritolkulla konvehteja epätavallisen reippaalla ja veikeällä puheenparrellaan ja hyvällä läsnäololla, josta suomalaisissa pesiväksi väitetty jäyhyys oli niin kaukana kuin vain voi. Itse konvehdit olivat toki hyviä nekin, erilaisilla nestemäisillä sisuksilla täytettyjä ja sokerilla ym. rouheilla päällystettyjä suklaakuulia.