tiistaina, marraskuuta 11, 2008

Viinikoulun penkille

Saimme arvostelukappaleen Helsingin Sanomien julkaisemasta Jouko Mykkäsen Viinikoulu-kirjasta. Kyseessä on uusi, pehmeäkantinen painos pari vuotta sitten ilmestyneestä vastaavasta opuksesta. Kirjassa esitellään muun viinitietämyksen ohella joukko Alkosta löytyviä pullotteita, ja niiden osalta kirja on päivitetty uuteen uskoon (toisin sanoen nyt on mahdollista seurata, miten kahden eri vuosikerran kuvailutiedot ovat muuttuneet).

Minä sain vanhemman Viinikoulun pari vuotta sitten joululahjaksi, ja kirja on kyllä ollut sittemmin hyvinkin kovassa käytössä. Tämän vuoden keväällä otimme aina silloin tällöin ohjelmaan (lauantai-illaksi laaditun ruuan kanssa) juotavana olevan viinin arvuuttelun samaan tapaan kuin telkkarista tulleissa Köyhissä ritareissa. Eli siis maisteltiin karahvista sokkona jotain viiniä ja arvuuteltiin sen maata ja rypälettä.

Otimme maistelutuokioihin aina aika helppoja tapauksia ja entuudestaan tuttuja rypäleitä, ja tietenkin tarjolla olleesta ruokalajistakin saattoi jo päätellä jotakin. Silloin tällöin arvailut osuivatkin kohtalaisen nappiin (ei tosin läheskään aina). Kyllähän viinien maussa oli vähän aistivinaan esimerkiksi paahteisuuden lisääntymistä sitä mukaa, mitä eteläisemmille ja aurinkoisemmille viininviljelysseuduille mentiin, mutta en silti uskoisi, että menestyisin laajemmissa sokkotesteissä mitenkään loistavasti. Eli Viinikoulun opeille olisi edelleen aikamoista tarvetta

Noihin muutamiin maiskuttelutuokioihin otimme oppia nimenomaan tuosta Viinikoulu-kirjasta, joka on ollut erittäin käyttökelpoinen jo pelkästään sen takia, että kirjan taitto miellyttää meikäläisen silmää poikkeuksellisen paljon. Samaten viiniaiheinen kuvitus rypäleineen kaikkineen on varsin houkuttelevaa. Kirjassa lähdetään liikkeelle viinin maailmasta. Esimerkiksi vanhan ja uuden maailman viinintuotannon eroista on kiinnostavaa lueskella. Uuden maailman viini on huomattavasti tuotteistetumpaa ja tasalaatuisempaa, kun taas Euroopassa kunnioitetaan enemmän perinteitä kuin markkinoiden vaatimuksia: "Uuden maailman viinintuottajien tarkoituksena on myydä viiniä eikä vain tehdä sitä, kuten eurooppalaisten viinien tuottajista voi kärjistetysti sanoa."

Seuraavaksi vuorossa on opastusta viinien maistamiseen. Myös väriin ja tuoksuun voi tietenkin kiinnittää halutessaan huomiota. Tanniinisuudesta on myös maisteluosiossa oma lukunsa. Kuka tiesi, että tanniinit ovat parkkihappoja? Sitten seuraa esittelyt eri rypälelajikkeista (etenkin valkoisissa olisi vielä paljonkin opettelun varaa, nimimerkillä mikä ihmeen Viognier?) sekä viinialueista.

***
Koska meillä on jo hyllyssämme vanhempi painos kyseessä olevasta opuksesta, voisimme arpoa tämän uudemman pehmytkantisen version vaikkapa tämän postauksen kommenttilaatikossa käyneiden kesken. Kertokaa vaikka, minkälaista viiniä itse valikoitte mieluiten juotavaksenne - eli onko esimerkiksi jokin tietty viinimaa ylitse muiden? (Kirjan perusteella chileläiset punaviinit ovat Suomessa selvästi kaikkein suosituimpia. Valkoviineistä suurimmassa huudossa on ehkä hieman yllättäen Etelä-Afrikka.)

44 Comments:

At 11/11/08 09:28, Blogger Nekku said...

Olen itse vielä ihan noviisi viiniasioissa, sillä olin vankkumaton oluen ystävä aina viime vuoteen saakka. Olin toki aiemminkin maistanut viiniä, mutten pahemmin siitä vielä välittänyt. Valko- ja kuohuviinit aiheuttavat edelleen puistatusta, mutta punaviiniä voin sanoa nauttivani jo sujuvasti. Ja ne chileläiset punaviinit ovat suosiossa meidänkin taloudessamme. Niistä ehkä viidestä rypäleestä ,joita ole maistanut, suosikiksi nousee ehdottomasti syrah/shiraz, koska se, ööh, maistuu hyvältä. Toivon vielä jonain kauniina päivänä oppivani ymmärtämään myös kuohuviinin päälle, sillä skumppalasien kilistely näyttää niin kivalta.

 
At 11/11/08 09:34, Blogger Kajsa said...

Viime aikoina viiniteline on täyttynyt pienistä erikoisuuksista ja ei Alkon valikoimissa olevista viineistä.

Suomen mittakaavassa kävimme kesälomareissulla Ilomantsissa Hermannin viinitilalla. Iloinen yllätys, vaikka osa viineistä maistuikin marjamehulle. Toissa viikkoinen lomareissu Azoreille kasvatti viinivalikoimaamme jälleen paikallisilla viineillä. Osa oli mahtavan makuisia ja osa viineistä oli jälleen melko valjuja.

Alkosta valikoituu mukaan uusia tuttavuuksia eli seikkailumielellä hyllyjen välissä kierrellään. Olen halunnut maistaa jo pitkään intialaista viiniä. Tosin saatavuus on lähialkossamme on ollut hiukan heikkoa. Chilestä ja Portugalista tulevat viinit koristavat ruokapöytäämme uusien tuttavuuksien lisäksi

 
At 11/11/08 09:45, Blogger Eirene said...

Meilläkin on tuo viiniharrastus ihan aluillaan, sitä olisi hauska kyllä edistää ihan vaikka jollain kurssillakin. Noita chileläisiä ei meidän pöytään kovin usein eksy, yleensä juomaksi valikoituu italialaista viiniä. En oikein itsekään osaa sanoa miksi. :) Sekä valko- että punaviini maistuvat, riippuen tarjottavista (viinin kanssa on aina joko ruoka tai jotain pientä tarjolla). Kuohuviiniä meillä juodaan harvoin, tosin häissä oli tarjolla todella hyvänmakuista roseeta cavaa ja no, oikein spesiaaleina hetkinä on skoolattu samppanjalla.

 
At 11/11/08 10:47, Blogger Anna said...

Mä tiedän viineistä myös aivan olemattoman vähän, mutta olen ottanut viime aikoina oikein projektiksi että opettelisin alkeita! Se tuntuu vaan haastavalta, kun tietoa on infoähkyksi asti. Ehkäpä Viinikoulun tyyppinen selkeä opas olisi avuksi!

Tätä nykyä valitsen siis viinini Alkon myyjien asiantuntemukseen summanmutikassa luottaen. Oletan siten oppivani viininvalintatapahtumasta edes jotakin ;)

 
At 11/11/08 10:55, Anonymous Kiki said...

Pitäisi kyllä jatkaan viinijuttuihin tutustumista edelleen ja edelleen, jotta koko ajan oppisi lisää. Kesän Toscanan matkalla kävimme viinitilalla. Oppaamme ja talon emäntä kertoili paljonkin juuri tuosta kaksinjaosta uuteen ja vanhaan viinimaailmaan ja viinien tekemisen eroista. Esim. euroopassa viinin viljely on niin tiukasti säädeltyä, että viini tosiaan säilytetään siinä tammitynnyrissä oikean maun saamiseksi. Uudessa maailmassa sama voidaan kuulemma hoitaa heittelemällä tammilastuja viinin sekaan. Luonnollisestikin nämä tekotapojen erilaisuudet heijastuvat sitten yleiseen hintatasoonkin.

Italian reissusta johtuen ostoskoriin on viime aikoina päätynyt italialaisia viinejä.
Jostain syystä tällä hetkellä suussa maistuu erityisen hyvältä Primitivo. Etelä-Amerikkalaisiakin kuluu. Pitäisi ennakkoluulottomammin kyllä ostaa eri maiden viinejä ja maistella.

 
At 11/11/08 11:00, Anonymous Riikka said...

Itse huomaan ostavani usein Chileläisiä, Cabernet sauvignon ja syrah, reilun kaupan viini Isabelo pinotage cabernet sauvignon on lempparia, se on vähän pistävämpää kuin mitä tavallisesti juon. Lisäksi tykkään vähätanniinisesta(?) yhdysvaltalaisesta Paul Masson viinistä, mikä on pullotettu kivaan karahviin. Ja hinta tasoltaan kaikki on vähän alle 10 euron viinejä. Olen joskus maistellut koulussa esim. 30-40 euron arvoista, nimeä en muista a:lla se alkoi, ja petyin. Luulin saavani ihanan paksua ja täyteläistä, mutta koostumus vaikutti enemmn häränvereltä:)

 
At 11/11/08 11:07, Blogger sinttu said...

Olen vielä aloittelija viinien kanssa, mutta kovasti kiinnostaisi oppia lisää. Yleensä Alkosta tarttuu mukaan jokin kauniissa pullossa oleva valkoviini, pidän Chardonnaysta ja eritysesti Rieslingistä. Maista suosin Chileä, Etelä-Afrikkaa ja Australiaa. Tosin en ole niin tarkka viiniasioissa, vaan yritän aina kokeilla jotain uutta! :)

 
At 11/11/08 12:18, Anonymous leela said...

Pidän täyteläisistä punaviineistä ja suosikkirypäle on shiraz/syrah, joten yleensä tulee joutua uuden maailman viinejä - Chilen lisäksi mm. Argentiina ja USA ovat tarjonneet monia hyviä makuja.

 
At 11/11/08 12:41, Anonymous Krisu said...

Valikoimme yleensä viinin sen mukaan millaista ruokaa on tarjolla. Pastaa, Risottoa, silloin yleensä kevyehkö italialainen viini, Valpolicella jne. Rasvaisen kalan kanssa sopii mainiosti esim Riesling. Ja tietty mehevän pihvin kruunaa joko argentiinalainen tai espanjalainen punaviini. Olemme mieheni kanssa osallistuneet muutamaan viinipruuviin ja innostuksemme on jo sitä luokkaa että ensimmäinen viinikaappi löysi kodin talostamme :0)

 
At 11/11/08 13:19, Anonymous puolukka said...

Minäkin olen melkoinen keltanokka viiniasioissa. Viime aikoina olen kiinnostunut luomuviineistä, sillä olen kiinnostunut muistakin luomutuotteista. Ja tietysti kiinnostusta lisäsi Ruotsalaisten tutkimukset viinien torjunta-ainejäämistä.

 
At 11/11/08 13:24, Anonymous monsteri said...

Hyvinkin mutu-tuntumalla meillä mennään noiden viinien kanssa, tykätään kovasti, mutta tuntemusta ei juurikaan ole. Jostain syystä ostan useimmiten espanjalaista punaviiniä ja juhliin siten cavaa.
Kiinnostusta kyllä olisi hankkia enemmänkin tietoa ja taitoa, saa nähdä josko sillekin aikaa jostain löytyisi.

 
At 11/11/08 15:07, Anonymous justeer said...

Ensinnäkin kiitos monista mielenkiintoisista kirjoituksista. Jyväskyläläisenä oli mielenkiintoista lukea visiitistänne Pöllöwaariin. :)

Punaviineistä suosikkini on kaikki Merlot-rypäleestä valmistetut. Juu, hieman on tasaista ja tylsää, mutta se helppous onkin siinä parasta. Valkoviineistä suosikkini on ehdottomasti Chablis. Nämähän siis rajaavat alueitakin.

Luitteko muuten Hesarin uutisen (http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ruotsin+elintarvikevirasto+Viinin+myrkyistä+ei+vaaraa/1135240613127), jossa todettiin, että 35 pullossa 40:stä oli torjunta-ainejäämiä? Uutinen hätkähdytti, koska en ollut aiemmin ajatellutkaan asiaa. Onneksi pitoisuudet olivat pieniä.

 
At 11/11/08 16:30, Blogger berlinBat said...

Viiniä tulee kyllä juotua, punaista eritoten, mutta tietoa puuttuu selvästi. Aiemmin (lue: Suomessa asuessa) maistuivat Etelä-Amerikkalaiset, etenkin Chileläiset punaviinit parhaiten. Täällä Saksassa asuessa tulee kokeiltua välillä paikallistakin tuotantoa, lähinnä hyllystä suunnilleen arpoen hintaluokassa halvat-keskihintaiset. Onneakin lienee ollut matkassa, sillä maistuvia löytöjä on tehty, ja tiedän miltä "maistuvat pullot" näyttävät vaikka rypäleistä ei paljon tietoa olekaan...

 
At 11/11/08 16:48, Anonymous Anni said...

Meikäläinen on vannoutunut punkkutyttö. Rypäleiden ja maiden päälle en ymmärrä sitten yhtään mitään, mutta kiva kyllä olisi. Yleensä se menee siihen, että vaivaan Alkon myyjiä lukemattomilla mikä-sopisi-tän-ja-tän-kanssa –kysymyksillä tai heilun punkkuhyllyn edessä silmät kiinni ja tökkään sormella jotain pulloa, jonka sitten ostan. On sattunut joskus sormeen ihan loistoviinejä ja joskus taas ihan täysiä katastrofeja. ”Asioita joita haluan tehdä ennen kuin kuolen” –listallani onkin viinien ”opiskelu”, ettei tarvisi sokkona (kirjaimellisesti ja ei niin kirjaimellisesti) Alkossa törmäillä. Mutta saa nyt nähdä. Se sokkoilu on sen verran hauskaa kuitenkin..

 
At 11/11/08 17:06, Blogger Viia said...

Harvoin itse valitsen viinejä, koska isi ei päästä mua viikonloppuisin lähellekään keittiötä (paitsi jos pitää leipoa jotain, siihen kyllä kelpaan :D). Mutta jos näin onnekkaasti pääsee käymään, näin talvisin täyteläiset punaviinit ovat lemppareitani, esimerkiksi viime lauantaina sormiini osunut Café Culture Pinotage (Etelä-Afrikka) oli nappivalinta.

 
At 11/11/08 17:20, Blogger Pikku said...

Pariin viimeiseen vuoteen on tullut nautiskeltua vähemmän kuin näitä edeltäneeseen 3 - 5 vuoteen. Mukaan kaupan hyllyltä tarttuu useimmiten uutuus maasta riippumatta: uudet, mutta tukevahkot lajikkeet ja vanhojen tuttujen lajikkeiden uudet kasvupaikat eli lopputulos siinä valossa kiinnostavat.

Ostin aiemmin tiukemmin sesongin mukaan, mutta tänä vuonna ei meinannut tuo punkun tahto oikein palautua. Viimeksi kysyin tosin punkkua - jälleen tilanteessa "emme ole vielä saaneet sitä"...

T. Pikkuenkeli

 
At 11/11/08 18:54, Blogger Geranium said...

Ehdoton valkoviinisuosikkialue on Alsace. Ja Alsacesta yrityisesti Riesling, Gewurztraminer ja Muscat. Ja jos vaan raaskii, niin Grand Crusta kannattaa maksaa.

Punaviineissä ei ole niin ehdotonta suosikkia, mutta parhaiten tunnen kalifornialaiset. Alkon valikoima niissä ei ole niin laajaa, kuin mihin siellä asuessa pääsi tottumaan, mutta hinta - laatu suhteella alkon noin 10€ hintaiset zinfandlerit ovat erinomaisia seurustelu- ja pastaviinejä.

 
At 11/11/08 19:00, Anonymous Liisi said...

Mä olen jo vuosikausia kuulunut Alkon Etikettiklubiin. Aivan loistava juttu! Vuosimaksulla 19 e saa kotiin Etikettilehden lisäksi Uutuusesitteen sekä kuukausittaisen "kerhokirjeen", jossa on myös loistavia ruokaohjeita. Ja mikä parasta, kohtuuhintaisia viinikursseja eri teemoista jäsenhintaan ympäri Suomen!!!! Suosittelen lämpimästi!

Eikä tietenkään sovi unohtaa loistavia nettisivuja, josta löytyy vaikka mitä. Reseptejä, pruuvivinkkejä jne. Lisäksi on sellainen palvelu, että kun tiedät mitä olet tarjoamassa ruuaksi, niin Alkon asiantuntijat antavat ILMAISEKSI viinivinkit.

Ja mulla on myös tuo Viinikoulu -kirja. Vaikuttaa hyvältä ja selkeältä. Eikun kokeilemaan!

 
At 11/11/08 21:01, Anonymous Anonyymi said...

Juuri tänään sanoin miehelle päivällisen äärellä, että jotenkin tylsä myöntää, mutta kyllä minä tykkään eniten ranskalaisesta punaviinista. Mieluiten täyteläistä, mutta riippunee aina vähän mitä syödään.

Tuollaiselle viinikirjalle olisi enemmän kuin kysyntää.

-Laura

 
At 11/11/08 21:39, Blogger Polkkapossu said...

Jo jonkin aikaa punaviineistä iskenyt Norton ja Argentiina. Valkkareissa mennään Alsaceen ja sinne Ranskan puolelle rajaa. Gewurtzikin jaksaa aina välillä ilahduttaa yllätyksillään.

Jos ei siis ole Don Opasta ja kokista tai lippistä ja spritea :D

 
At 11/11/08 21:43, Anonymous Virpi said...

Minä olen täysi tunari viinien kanssa, siis noin tietämykseltäni. Punkkua en ole oikein oppinut juomaan, sillä tunnun saavan pääsäryn jo pelkästä punaviinin näkemisestä omassa lasissani. Valkoviinit sen sijaan maistuvat, yleensä pidän kuivahkoista/puolikuivista pirteistä viineistä. Viimeaikoina olen päätynyt Alkon italialaisten viinien hyllylle, en osaa selittää miksi. Joskus kysyn ihan myyjältä ja joskus suuntaan vain Alkon omien ruoka-ainesuosituskuvien mukaan. Kuoharitkaan ei oo mulla oikein hallussa enkä niistäkään erityisemmin pidä, mutta mansikkainen Fresita Chilestä on herkkua! Olen todella huono muistamaan hyvien kohdalle sattuneiden viinien nimiä, suunnistan oikeaan kohtaan hyllyllä mutu-tuntumalla ja tunnistan pullon sitten ulkonäöstä :) eli opittavaa olisi PALJON.

 
At 12/11/08 08:53, Anonymous Kukka-Maari said...

Meillä nautitaan pääasiassa punaviinejä, ja suosituimmat taitavat olla juuri nuo chileläiset, perinteisistä tuottajamaista sitten ranska ja espanja. Ollessamme elokuussa lomalla Bulgariassa, löysimme mahtavan kaupan, jossa eräs myyjä oli hyvin perehtynyt kotimaan tuotantoon ja esitteli meille todella laajasti eri viinejä. Mukaan tarttuikin useampi pullo kotiinvietäväksi, ja nyt harmittaa, että Alkosta ei näitä vielä saa; Bulgariassa on esim. yksi rypälelaatu, jota muualla ei viljellä.. todella hyvää viiniä.

Käytämme myös todella usein Alkon asiantuntijoita avuksi, kerromme mitä ruokaa aiomme tehdä ja kysymme suosituksia. Silti viinituntemus on täälläkin vielä ihan lapsenkengissä.

ps. Kiitos muuten aivan mahtavasta blogista, odotan jo innolla teidän joulukokkauksia :)

 
At 12/11/08 12:13, Anonymous Jukka said...

Itse suosin vanhan maailman viinejä. Eipä uuden maailman viineissäkään laadullisesti ole suuria vikoja, mutta niistä puuttuu "sielu". Liian teollista. Tosin olen hiukan antanut tästä periksi kun huomaan nykyään aika usein ostavani uusi-seelantilaisia viinejä. En kyllä laskekaan näitä sinne chile-argentina-etelä-afrikka-osastolle.

Alsacen alueen Rieslingit, Itävallan Grünerit ja Veneton Amaraonet ovat meikäläisellä ykkövaihtoehtoina aina kun viiniä lähtee valitsemaan.

 
At 12/11/08 12:33, Anonymous herra_ronkeli said...

Olen ihastunut viimeaikoina erityisesti saksalaisiin Moselin alueen valkoviineihin sekä Australialaisiin punaviinehin. Kirjoittelin meidän ainejärjestön lehteen pienen artikkelin nimenomaan edullisten viinien nauttimisesta. Voisin oikeastaan linkittää sen tähän.
http://uta.fi/jarjestot/patina/hile/pdfs/hile0308.pdf
Juttu on sivulla 18.

 
At 12/11/08 12:40, Anonymous Satunnainen vierailija said...

Viimeaikaisin ihastus punaviinien osalta on Argentiina. Espanja on varma valinta, jos ei muuta keksi. Valkoviineistä yllättävän moni on löytynyt hyllystä Saksan kohdilta.
Blogisi kuuluu "vakkari-tsekattaviin", kiitos monipuolisuuden.

 
At 12/11/08 14:04, Blogger Jarno said...

Itse pidän pohjois-italialaisista viineistä, erityisesti Astin lähialueilta. Samoilta leveyspiireistä Ranskasta ja Espanjasta löytyy myös mieleisiä.

Viinivarastoa kuitenkin täydennän matkoilta, jolloin pyrin ostamaan paikallisia tuntemattomampia viinejä. Näin tulee huteja, mutta kyllä hittejäkin.

Hassu sattumus oli, että Marseillesissa tuliaisviinejä ostaessa paikallinen setä katsoi ostoskärryihin, otti pullot pois nosti ne takaisin hyllyyn ja sanoi vain "no, no, no" ja sitten osoitti toiset viinit (ja pastiksen).

 
At 12/11/08 14:43, Blogger Satsu said...

No, enpäs ehtinyt ihan ensimmäisenä! Meillä myös ollaan vasta esikouluasteella viinien tuntemuksessa, mutta sitäkin innokkaampia nautiskelijoita! Mukavinta on valita rypäle, jota on saanut maistella asiantuntijan läsnäollessa ja palautella makuja, tuoksuja ja ajatuksia mieleen.

Cavoista löytyy monta luottettavaa tuttavuutta ja punaviinit ovat oma lukunsa. Viimeaikoina kalan ja äyriäisten kanssa on mennyt paljon uuden maailman rieslingviinejä. Mutta silti ehkä pysyvimmin kielen on vienyt Jackson Estate Sauvignon Blanc.

 
At 12/11/08 16:17, Anonymous Maijastiina said...

Viinejä olen saanut laillisesti juoda vain muutaman vuoden, joten turhan paljon ei ole asiasta vielä kerttynyt kokemustakaan.
Yleensä hyllystä tulee etsittyä jotain kuivahkoa ja raikasta valkkaria. Muina kriteereinä sitten varmaan kaunis pullo tai esimerkiksi reilu kauppa.

Viinien maailmaan tosin tutustuisi mieluiten matkustelemalla ja maistelemalla paikallista, että rahasampoa odotellessa...

 
At 12/11/08 18:01, Blogger Rosmariini said...

Kiitos kommenteista kaikille, mukava lueskella viinijuttujanne (lisääkin kommentteja saa ja kannattaa kirjoittaa – ryhdymme arpomispuuhiin vasta ensi viikon alkupuolella).

Meikäläisellä on ehkä vähän turhankin rento suhtautuminen tuommoisiin torjunta-ainelöydösuutisiin, mutta ostan kyllä siitä huolimatta mielelläni lähellä kasvanutta luomua ja viineihinkin toivoisin enemmän luomuvalikoimaa. Luomuviineissä on ilmeisesti tavallisia viinejä enemmän myös flavonoideja. Mitään lähijuomaahan viini ei tietenkään täällä Suomessa ole, mistä syystä oluen ystäville kannattaa nostaa hattua. :)

Olen itsekin huomannut, että reissujen jälkeen tulee helposti ostettua reissumaan tai -alueen viinejä. Nyt on yli vuoden ajan ollut suosiossa USA (Kalifornian lisäksi Columbia-joen laakso) ja tietenkin muutenkin kestosuosiota nauttiva Espanja. Ja saksalaisia rieslingejä saisi löytyä Alkosta enemmän (Moselin laaksoa kävimme ihmettelemässä kesällä 2005).

Alkon myyjiltä saa kyllä hyviä vinkkejä. Pari kuukautta sitten löysin yhden helmen (kuunneltuani ovelasti vieressä, kun myyjä opasti jotain toista asiakasta), mutta harmikseni en enää ollenkaan muista, mistä viinistä mahtoi olla kysymys. Pitäisiköhän tässä alkaa pitää viinipäiväkirjaakin ruokapäiväkirjan lisäksi, hmph.

 
At 12/11/08 20:36, Anonymous Anonyymi said...

Chileläiset punaviinit ovat aika yleisiä ostoksia täälläkin. Itse juon kyllä mielelläni sekä puna- että valkoviinejä, mutta mies on vankkumaton punaisen ystävä. Kuohuviinit ovat myös viimeisen vuoden aikana yleistyneet meillä muussakin kuin juhlakäytössä. Perjantaina on vaikka kiva juhlistaa kulunutta työviikkoa kilistämällä laseja. :)
Eri rypälelajit menevät varmaan vielä iloisesti sekaisin päässä, mutta jatkossa viinitietoutta olisi tarkoitus lisätä. Tällä hetkellä viinin valinta pohjautuu usein mutu-tuntumaan/kavereiden suosituksiin ja välillä myös Optiosta saa ihan hyviä vinkkejä. :)

- Aurora

 
At 12/11/08 20:50, Blogger leinikisti said...

Hmh, minun kokkiblogikommentoijaura alkoi hyvin, liputin vahingossa teidän blogin, enkä saa sitä poistettua vaikka kuinka haluaisin. Niin että, jos joku blogspotin setä tai täti alkaa ahdistelemaan, niin se olin sitten minä joka teidät antoi ilmi "kyseenalaisesta sisällöstä"...

Ura viininmaistelijana ei ole tainnut alkaa paljon sen paremmin :D Punaviiniä en voi kauheasti juoda (tulee darra ennen kuin ehtii tulla edes humalaan!) ja valkoviineistä en niin paljon pidä. Viimeksi olen juonut Australialaista, sekä puna- että valkoviiniä, ja niistä pidin kyllä, vaikkakin asiasta muka paremmin tietävät olivat samassa tilaisuudessa tarjottavan chileläisen kannalla.

 
At 12/11/08 21:24, Anonymous Henriikka said...

Vasta hetki sitten olen alkanut pitää punaviinistä todella. Mielestäni parhaimpia ostoksia ovat olleet jostain syystä australialaiset punaviinit. Ihan omaa mieltymystäkin on vielä vaikeaa kuvailla Alkossa, jos myyjä sitä kysyy. Mausteinen, ei kovin hapokas, pyöreä, tumma, rohkea.. Jotain tällaista :)

 
At 13/11/08 03:40, Anonymous Kannat kattoon said...

Punaisista tulee usein valittua uuden maailman viinejä, esim. argentiinalaisia ja syrah'ta, mutta pidän paljon myös hyvästä pinot noir'sta sopivan ruoan kanssa. Valkoviineissä menen usein Alsacen puolelle, mutta olen pitänyt monesta saksalaisestakin viinistä.

En ole vielä kovin taitava viinituntija, perusperiaatteita viinin ja ruoan yhdistelystä sekä viinin maistelusta tiedän, mutta luotan viinivalinnoissa usein Alkon myyjiin ja viinejä tuntevaan ystävääni, joka osaa heittää lonkalta aina loistavan viinin. Haluaisin todella kovasti maistaa Château d'Yquemia, mutta on sen verran arvokasta, etten ainakaan heti ole kokonaista pulloa hankkimassa.

 
At 13/11/08 12:13, Anonymous hikviiva said...

Vasta viime aikoina olen tullut niin vanhaksi ja happamaksi, että punaviinikin on alkanut maistua. Etelä-afrikan ja Chilen punkut on eniten ollut mieleeni tähän asti maistamistani.

 
At 13/11/08 15:31, Anonymous Ingrid said...

Viime aikoina /vuosina on valkoviini jäänyt ihan paitsioon ja silloin harvoin kun jotain juo niin punaista. Usein uuden maailman viinejä, ja viime aikoina syrah:t ovat osuneet nappiin. Pulloja valitsen kauniin etiketin :) tai sitten Optio-lehden testissä hyvin pärjänneiden perusteella...

 
At 13/11/08 20:09, Blogger Rosmariini said...

Mukavasti tuntuu olevan hajontaa eri maiden välillä, kannatusta sekä uudella että vanhalla maailmalla. Ja tässähän saa kaupan päälle samalla kätevästi viinisuosituksiakin. Tuota Café Culture Pinotage -viiniä taisin maistaa joskus kesällä (se kai on se kahvin makuinen eteläafrikkalainen viini).

Minäkin muuten alkuun luulin, että tuo blogin liputtamistoiminto on tarkoitettu omien suosikkiblogien merkitsemiseen. :) En sentään ehtinyt ujuttaa kaikkia suosikeitani mustalle listalle.

 
At 14/11/08 00:05, Blogger ari said...

Viinejä tulee juotua nykyään aika harvoin. Viimeksi itse valittuna kun osallistuin kurpitsahaasteeseen Ketun keittiön kanssa. Ja lasista Kasakassa tuli juotua jotain keskinkertaista, jonka nimikin on unohtunut.

Pidän kyllä viinistä, mutta annoskoko on ikisinkulle hiukan turhan suuri.

Miedoista viineistä pidän erityisesti punaviinistä ja hyvästä sakesta (huono sake kuten se halpa amerikkalainen Gekkeikan, jota Alkosta saa menee, mutta on ns. hankittu maku). Punaviini on useinmiten italialaista tai espanjalaista. Ei sitäkään kovin lähijuomaksi voi sanoa, mutta ainakaan sitä ei ole roudattu toiselta puolelta maailmaa.

Omituisin punaviini, jota olen juonut on japanilainen. Aivan mainio rypälemehu, mutta jos hakee perinteistä pehmeäntäyteläistä punkkua kuten minä niin sitä se ei ollut.

Ja oi, hyvä port tai sherry!

 
At 14/11/08 08:05, Anonymous Polgara said...

Vain valkoviiniä, kiitos! Mieluusti saapi olla edullista kuivaa tai puolikuivaa ja Espanjasta, myös Italiasta. Nykyisin myös rosé maistuu... sekin Italiasta tai Unkarista.
Punaviiniä en voi juoda (kuin muistamattomassa tilassa, tulen kipeäksi!). Viineistä en sen kummemmin tiedä, hinta-laatusuhde luokkaa 5 - 10 (tai vähän allekin) tuottaa jo melkoisen määrän hyviä plaatuja nautittavaksi.
Sopiipa sanavahvistus blogiin tänään: corma

 
At 14/11/08 17:42, Blogger Lilya said...

Minä olen viime aioihin saakka ollut punaviinien enemmän tai vähemmän harras kannattaja, mutta ihan hiljattain on osunut eteen muutamia järisyttävän hyviä australialaisia valkkareita, jotka osaltaan houkuttelevat kokeilemaan laajemminkin valkoisia viinejä.
Punaviineistä on malbec ja shiraz -rypäleiden yhdistelmä ollut mieleenpainuva.. Tätä melko harvinaista yhdistelmää löytynee Uuden maailman viineistä.

 
At 16/11/08 19:30, Blogger Rosmariini said...

Pitääpä testata australialaisia valkoviinejä, kun eivät juuri nyt soita ollenkaan kelloa. Just tänään löysin yhdestä kirjasta vielä lisäksi kiintoisan kuhaohjeen, jonka kanssa jokin tuommoinen viini voisi olla omiaan.

 
At 17/11/08 11:01, Anonymous tappura said...

Viinihyllyjen äärelle meno on joka kerta yhtä hauskaa, kun ei ikinä muista pistää ylös niitä maisteltuja ja hyväksi todettuja viinejä :) Miten helppoa olisi irroittaa etiketti ja liimata pieneen vihkoon kommenttien kera?? Vaikeaa! :) Meillä näkee pullosta, kumpi puolisko on kaupassa käynyt, jos viini on espanjalainen punaviini, on se miehen ostamaa, jos etelä-amerikkalainen tai e-afrikkalainen niin ostajana olen ollut minä. Pidän myös kovasti kalifornialaisista viineistä, punaisesta roseen kautta valkeaa, että kengurumaan tulokkaista. Sen verran tuohinen on kyllä suu, etten muutaman kurrsin tai maistelun jälkeenkään tunnista rypäleitä, vain makuja :)

 
At 17/11/08 19:07, Blogger Rosmariini said...

Meillä ei ehkä viiniostosten sisällöstä voi päätellä kaupassa kävijää, mutta ruokaostoksista voi sitäkin paremmin! :)

 
At 17/11/08 21:55, Blogger Kristiina said...

Pidän mausteisista viineistä, suosikkini on shiraz-rypäle. Valkoviineissä suosin raikkaita, hedelmäisiä ja kevyitä viinejä. Yleensä ostelen saman valmistajan viinejä jotka olen hyviksi todennut. Pitäisi uskaltaa välillä kokeilla uusia makuja..
Sulla on kiva blogi!:)

 
At 18/11/08 20:06, Blogger Rosmariini said...

Jokohan tässä alkaisi olla tarpeeksi kommentteja koossa arpajaisia varten. (Viiniostoskommentteja saa toki jättää vielä tämänkin jälkeen.)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails