torstaina, lokakuuta 30, 2008

Hankalat banaanit

Kuten Pastanjauhannasta on ollut viime aikoina pääteltävissä, en ole valtaisan työsuman puristuksissa ehtinyt laittaa viime kuukausien aikana juuri ollenkaan ruokaa (onneksi älysin aikoinani valita keittotaitoisen puolison). Onneksi tilanne on menossa kovaa kyytiä parempaan suuntaan (ehdin jopa viikonloppuna tutkailla pitkästä aikaa keittokirjoja! ja leipoa leipää!).

Kokkaustaidot ruostuvat käytön puutteessa melkoista kyytiä, ainakin jos voi päätellä jotain näistä tämänkertaisista karamellisoiduista banaaneista. Yhtenä iltana päätin laatia Sikke Sumarin jälkiruokakirjassaan ohjeistamaa banaanijälkiruokaa, joka vaikutti tarpeeksi nopeasti ja näppärästi syntyvältä. Mitä vielä. Värkkäsin sapuskan parissa loppujen lopuksi lähemmäs tunnin verran. Huokaus. Tapahtui taas näitä klassisia rosmis-mokia, joissa puolitetaan ainesosia ja sitten ei muistetakaan puolittaa kaikkia ja kun ruoka on jo uunissa, niin huomataan, että pieleen meni ja on aloitettava alusta. Sitten kun sain jälkiruuan vihdoin sommiteltua pöytään, lopputulos näytti lähinnä grillimakkaralta.

Jälkiruokia voisi kyllä laatia enemmältikin. Samainen Sumari nimittäin hoksauttaa kirjassaan jälkiruokien ehdottoman etupuolen: "Perheiden yhteisten ateriahetkien kannattajana suosittelen aterian päätteeksi jälkiruokaa, vaikka kuinka yksinkertaista. Se pidentää yhteistä pöydän ääressä vietettyä aikaa ja jättää ateriasta makoisan muiston." Minä itse olen niitä ihmisiä, jotka syövät mielellään hitaasti ja jäävät pöydän ääreen istuskelemaan ja jaarittelemaan pitemmäksikin aikaa, mistä syystä ruokahetkien pitkittäminen jälkiruuan keinoin kuulostaa tietenkin varsin houkuttelevalta (taikka sitten vaihtoehtoisesti voisi opetella olemaan niin tenhoavaa seuraa, ettei kukaan haluaisi kirmaista ruokapöydästä ikinä minnekään).

Tuossa Makeaa mahan täydeltä -kirjassa oli muutenkin aikamoisen kiintoisia ohjeita. Sitkaat kookos-sitruunapalat kuulostavat jo oletusarvoisesti sen verran hyviltä (sitkaus on tietyissä yhteyksissä plussaa), että otin ohjeen talteen. Lisäksi kirjassa oli ällistyttävän ihanan näköinen limetti-mangokakku, jonka ohjetta kovasti tavailin, mutta huomasin sen omille kakuntekotaidoilleni aivan liian vaikeaksi. Kaikki ainesosatkin oli ammattimaiseen tapaan ilmoitettu grammoina, enkä osaa ollenkaan ajatella itseäni punnitsemassa liivatteita ja kermavaahtoa yhdellä ainokaisella keittiövaakallani.

Tässä kuitenkin, kaikesta huolimatta, banaaniohjetta:
Karamellibanaanit

4 rkl voita
2 rkl vaaleaa fariinisokeria
2 rkl sitruunamehua
4 banaania
2 rkl brandyä

1. Pane voi, sokeri ja sitruunanmehu uunivuokaan ja kypsennä uunissa muutama minuutti niin, että voi sulaa. Sekoita.
2. Lisää vuokaan kuoritut banaanit ja lusikoi seosta niiden päälle.
3. Lisää brandy, peitä vuoka foliolla ja kypsennä vielä viitisentoista minuuttia.
4. Tarjoa kuumina kylmän jäätelön kera.

8 Comments:

At 31/10/08 09:29, Blogger Ketsuppi said...

Ihmettelinkin silmieni jämähdettyä kuvaan, jotta mitenniin hankalat banaanit, makkarahan se tuossa. ...Ei ole hedelmää karvoihin katsominen. :D Tuli muuten varsin lystikäs sanavahvistus: ressi. Työkiireet ulottuvat siis kommenttiboksiin saakka.

 
At 31/10/08 09:39, Blogger Rosmariini said...

:D Minusta taas tuo bansku näyttää kuvassa paksulta toukalta, jolta roikkuu silmästä rähmää. Huoh. Olisi kannattanut valita alkujaankin vähän kiinteämpiä banaaneja (ja olla keittämättä niitä sitten kahteen kertaan).

Ja ressi pitäisi saada kyllä ainakin täältä blogin kommenttilooran puolelta pois! :) Jospa tässä taas viikonloppuna ehtisi hiukan huilimaankin.

 
At 31/10/08 10:13, Anonymous Emma said...

Hyvän ystäväni bravuuri ovat paistetut, jaloviinalla liekitetyt banaanit. Ei mitään hienostelua, vaan banskut käristellään voissa sopivaan kypsyysasteeseen, lorautetaan jallua sopivasti pannulle ja tuikataan komeus tuleen. Varotaan hiuksia, liesituuletinta ynnä muuta syttyvää ja liekkien lauhduttua nautiskellaan vanilijajätskin (ja jaloviinatujauksen) kera. Namia. :)
Samaisen henkilön flunssalääke on jaloviinatoti. En tiedä parantavasta vaikutuksesta mutta kliinisten testien perusteella uskallan luvata, että ainakin sairastaminen on hiukan mukavampaa totilasillisen kanssa :)

 
At 31/10/08 10:48, Blogger Rosmariini said...

Nythän tässä alkaa olla taas totiohjeille kysyntää, kun ilma on jo sen verran kirpakka. Jallukaakaokin olisi ihan lyömätön lämpöjuoma (ilmankos sitä rinnebaareissa tarjoillaankin).

Tuota liekitysohjetta voisin kyllä kokeilla vaikka vikonloppuna (tosin voi olla, että tämänhetkisellä banaanikokkauskarmalla meikäläisen kannattaa pysytellä tulitikuista kohtalaisen kaukana).

 
At 31/10/08 21:35, Blogger Aurinkotuuli said...

Uunibansku ei voi olla pahaa, näytti se sitten makkaralta tahi toukalta. Jos on vielä kuumakin ja saa kylmää jädeä kylkeensä niin vot!

 
At 1/11/08 11:10, Blogger Rosmariini said...

Uunibanaani kuulostaa muuten pelkkänä sanana jo tosissaan makoisalta.

Minulla on näissä banaanijälkiruuissa se ongelma, että ryhdyn tekemään niitä aina aivan liian kypsistä banaaneista, mistä syystä lopputulos tuppaa olemaan aina vähän turhan makea. Täältä löytyy aiempaa ohjeistusta aiheeseen.

 
At 2/12/08 16:51, Blogger Nelle said...

tosi hienosti mietitty. Meillä nimenomaan ruokailua käytetään muuten sekavan aikataulukaaoksen rytmittämiseen. Minusta on ihan kunnia-asia kokoontua aamupalalle ja illalliselle yhdessä - myös arkisin.

 
At 2/12/08 18:15, Blogger Rosmariini said...

Yhteinen arkiaamiainen on kyllä tosissaan kunnioitettava saavutus. Ihan liian usein tulee haukattua silloin jotain tietokoneen ääressä tms. Yhteisistä ilta- ja viikonloppuaterioista pidän sitten siitäkin tiukemmin kiinni.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails