maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Jauhannassa nimikkoleivät

Kulinaarimuruissa tartuttiin ripeästi taannoiseen leipäaiheiseen salamahaasteeseemme, ja pääsimme perjantaina aloittamaan viikonloppuamme laatimalla molemmille yhdet ikiomat nimikkoleivät mieheen. Mikäs voisikaan olla sen mahtavampaa!

Minä huolehdin hillollisista Ms. Rosmiksista ja Pippurimylly puuhasteli syötäväksemme varsin lihaisat Dr. Pepat. Leivät kuvastivat loistavasti laatijoidensa persoonallisuutta. Toinen oli täsmällinen ja tarkasti aseteltu, toinen taas selvästi hieman levähtäneempi tapaus. Kuvassa oma luomukseni esiintyy sentään vähän todellisuutta ryhdikkäämpänä:

Mutta kiitoksia, kumarruksia ja niiauksia Kulinaarimurulan suuntaan. Nimikkoleivät olivat kerrassaan mainioita. Etenkin Ms. Rosmis oli suorastaan haukattavan hersyvä ja herkullinen. Dr. Pepa oli hiukan miehekkäämpi (kuten taisi olla tarkoituskin), joten sitä voisin raikastaa seuraavalla kerralla vaikkapa muutamalla tomaattiviipaleella (tällä kertaa sentään maltoin pysytellä pois tomaattikätköiltäni). Ja toivoa sopii, että uskaltaisin itsekin tämän jälkeen yhdistellä aineksia leivilleni vähän vapautuneemmin. Mustaherukkahillo oli myös mukava tuttavuus, ja saattaapa olla, että se pääsee koristamaan leipiämme vielä useampaankin otteeseen.

Tässä valmistusvaiheet suoraan Kulinaarimurulasta lainattuina (kyseisessä osoitteessa hallitaan kokeilullisen leipätaiteilun ohella myös sanallinen ilottelu):
Ms. Rosmikseen tarvitset:
viipaleen maalaisleipää
1 rkl maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
1 tl tuoretta rosmariinia
puoli kourallista tuoretta persiljaa
lehtisalaattia
noin kolmasosan grillatun broilerin rintapalasta
Parmesania
reilun rkl mustaherukkahilloa

Hakkeloi yrtit ja sekoita ne tuorejuustoon. Levitä yrttijuusto leipäviipaleelle ja peittele jälkesi salaatinlehdillä. Paloittele broileri haukkapaloiksi ja asettele ne sievään riviin lehdelle soittelemaan. Raasta siipiveikolle juustohuntu Parmesanista. Kruunaa Ms. Rosmis mustaherukkahillolla ja muutamalla rosmariinihuiskaleella.

Dr. Pepaan tarvitset:
viipaleen maalaisleipää
1 rkl maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
½ tl piparjuuritahnaa
2 viipaletta lihahyytelöä
1 rkl punasipulisilppua
3 viipaletta naudanpaistia
suolakurkkuviipaleita
pari tupsua persiljaa

Sekoita piparjuuritahna tuorejuustoon ja levitä seos leipäviipaleelle. Leikkaa lihahyytelöt kulmittain kahteen osaan ja asettele osaset leivälle. Ripottele punasipulisilppu hyytelökolmioille. Asettele rullatut naudanpaistiviipaleet sipulipedille ja suolakurkkusiivut lihojen päälle. Koristele Dr. Pepa persiljalla.

8 Comments:

At 15/4/08 22:49, Blogger Polkkapossu said...

Pakko heittää pointsit Kulinaarimurulle hienoista nimikkoleivistä. Ja tietty Jauhantatiimille mainiosta toteutuksesta.

 
At 16/4/08 06:48, Blogger ylimuuli said...

Joo, tuli mieleen että pitäskö perustaa uus haaste että vois velvoittaa jonkun tekemään itsellekin nimikkotuoteen :-D

 
At 16/4/08 10:13, Blogger Rosmariini said...

Oma nimikkoleipä on kyllä paras palkinto kaikesta bloggaukseen käytetystä ajasta ja vaivannäöstä. :)

 
At 17/4/08 12:31, Anonymous Matleena said...

Uusimmassa Glorian ruoka & viinissä on esitelty joitakin skandinaavisia klassikkoleipiä. Jauhantatiiminne vannoutunutta karnivooria saattaisi kiinnostaa tanskalainen leipä, johon tulee mm. pekonia, maksapateeta, lihahyytelöä ja suolalihaa.
Parsareseptejäkin näytti olevan useampi tuossa lehdessä.

 
At 17/4/08 23:51, Blogger Rosmariini said...

Sieltähän löytyy näköjään Dr. Pepaa lihaisampikin leipä! :)

(Täytyy tosin tunnustaa, että minä olen meidän perheestämme lihahyytelön nimiin vannovampi yksilö. Suuri osa kaupassa myytävistä aladobeista on vaan aika ankeita.)

 
At 22/4/08 21:27, Blogger Välispiikki said...

Itse asiassa tuo klassinen eläinlääkärileipä oli Dr. Pepan innoittaja :-)

Oletteko maistaneet viipaleina myytävää aladobia, taitaa olla herra Snellmanin pakkaamaa? Minusta se on jeez.

 
At 23/4/08 14:01, Blogger Rosmariini said...

Snellman-dobi ei soita kyllä kelloa, mutta koitan olla lihatiskin luona seuraavalla kerralla vähän valppaampana. Snellmanin maksamakkaraa muistan joskus ostaneeni. Syön maksamakkaraa yhtä harvakseltaan kuin aladobia, mutta aina joskus niihin iskee sitäkin tiukempi mieliteko.

(Lapsena olin ihan heikkona Jalostajan tuubimaksapasteijaan.)

 
At 14/5/08 01:05, Anonymous Milla Valkeasuo said...

Aika hyvän näköisiä (ja ehkä -makuisia) leipiä siinä. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails