Dajm (tai Daim...)
Aikakauslehdissä halutaan aina tarjota lukijoille juhlareseptit jollain tavoin uudistettuina, mutta minä luotan jouluna ja pääsiäisenä enimmäkseen vanhoihin tuttuihin perusresepteihin. Niin kuin nyt punaviinissä ylikypsäksi hauduteltuun lammaspaistiin, joka maistui pääsiäissunnuntain ulkoilupäivän jälkeen ihan ylihyvältä.Mietinkin jo, että satuinko tekemään pääsiäisenä mitään uutta postattavaa ruokaa, mutta sitten muistin uusimman suklaakokkailuni. Kokeilin nimittäin tehdä kiirastorstain iltana Dajmia, joka onkin ollut suunnitelmissa aina vuodesta 2006 lähtien.
Dajm oli joskus muinoin lempisuklaapötköni, mistä syystä minua on kiinnostanut kokeilla, miten se onnistuisi kotioloissa. (Muinaisen viehtymyksen huomaa siitäkin, että pötkön nimi on muuttunut näköjään jo vuonna 1990 Daimiksi.)
Dajmin ulkonäköön olin varsin tyytyväinen, mutta maku oli hiukan liian sokerinen eikä pohjalevy ehkä ihan tarpeeksi napsahtava. Mutta tästä on hyvä lähteä harjoittelemaan:
Dajm (ohje Sekasopasta)
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl siirappia
2 rkl voita tai margariinia
1 rkl kermaa
1/2 dl jauhettuja manteleita tai pähkinöitä
1 dl sokeria
1 rkl kaakaojauhetta
150 g maitosuklaata
Laita rasva kattilaan. Anna sulaa hetken. Lisää kerma ja muut ainekset paitsi suklaa. Keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia koko ajan sekoittaen. Kaada seos leivinpaperille, laita toinen leivinpaperi päälle ja kauli taikina ohkaiseksi levyksi. Toimi ripeästi sillä taikina jäähtyy nopeasti ja kovettuu kovaksi. Anna levyn jäähtyä ja kovettua. Sulata mikrossa tai vesihauteessa suklaa sulaksi ja levitä levyn päälle. Anna suklaan kovettua ja taittele paloiksi.
posted by Rosmariini @ 23:58
14 comments
14 Comments:
Oi, muistan tehneeni tätä joskus lapsena. Silloin se oli mieletön ajatus, että Daimia voisi tehdä itse, vähän kuin joulu olisi kaksi kertaa vuodessa.
Huomiseen Tallinnan työkeikkaan liittyen taas tuli mieleen, kuinka erään kerran laivalla meiltä kysyttiin, otammeko taimikakkua. Pohdiskelin, onko kyse jostain kasviskakusta, kunnes muistin viroa kymmenen vuotta sitten lukeneena, että d ääntyy siellä aina t:nä. Kylläpä yhteen suklaapatukkaan voi liittyä kaikenlaisia muistoja. :)
Tästä tulee tosiaan monelle lapsuusmuistot mieleen. Meillä tehtiin riisisuklaata, mutta ei Dajmia.
(En kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa Dajmia Daimiksi.)
Taimikakku kuulostaa kyllä pikkuisen ituhipiltä. :)
Herkullista :)
Daimin tyylistä ihanaa rapsakkaa herkkua voi tehdä ohjeella Lia's butter toffee, joka löytyy Pioneer womanilta. :) Mutta se se vasta makeaa onkin!
Minä taas en oo koskaan hirmuisesti tykännyt dajmista, kun se jotenkin jää ikävästi hampaankoloihin pureskellessa.
Mutta nyt tuli kyllä mieleen nostalgisia muistoja vaikka mistä lapsuuden karkkiherkuista!
Hovkonditorn: Ei ollenkaan niin herkullista kuin sinun blogisi!
Nanna: Makeitahan tämmöisten juttujen kuuluu toki ollakin, joten pitääpä panna voitoffee testilistalle (uuh, miten syntiseltä voitoffee kuulostaakaan!).
Virpi: Mikä teikäläisellä on ollut lempparisuklaapötkönä? Voisiko sitä nimittäin tehdä itse? ;)
Lempisuklaa on vaihdellut vuosien varrella, lapsuudesta tulee mieleen ainakin Panama (sellainen riisisuklaamainen mutta tiiviimpi koostumus), Pätkis tietysti on kestosuosikki, Royalin valkosuklaa (siinä oli jotain crispiäkin) oli vähän vanhemmalla iällä suosikki, samoin Lion-patukka!
Noista vois päätellä äkkiseltään että tykkään jos suklaan seassa on jotain pureskeltavaa, mutta joka ei kuitenkaan ole kovin sitkasta :) kaipa sitä vois yrittää itsekin moisia tehdä, onnistumisprosentista paha mennä sanomaan jos ei kokeile!
Hih. Me tehtiin pienenä siskon kanssa samankaltaista aina kun vanhempien silmät vältti. Resepti oli mikroaaltouunin mukana tulleesta keittokirjasta, sokeria, siirappia ja voita & jauhoja jne., vähän aikaa mikrossa, mantelilastuja sekaan ja suoraan kulhosta naamaan
(Suklaakuorrutuksessa ois ollut liikaa vaivaa)
Pitäis varmaan kaivaa resepti jostain ja tehdä uudestaan, jotta selviäisi onko aika kullannut muistot vai ei. Mahdottoman hyvää se muistaakseni oli!
Minä muistelen myös tehneeni jotain tämäntapaista pienenä. Dajm oli ja on kyllä suklaista ihan ykkönen.
Mutta kaiken suklaan edelle meni ohut ja sitkas Hopeatoffeepötkö.
Virpi: Ihanan eksoottinen maku, tulee ihan viidakko mieleen. Paitsi tuo Roayl menee aika kuninkaalliseksi.
Pekka: Tuotahan kannattaa tehdä joskus siskolle yllätykseksi. :)
Minä pääsen tekemään ensi viikolla yhtä lapsuuden suklaajuttua, johon en uskonut enää ikinä palaavani. Ruokabloggaaminen tuo jälleen kerran mukanaan yllättäviä juttuja.
Hannele: Oo, vanha kunnon hopeatoffee. Vieläköhän sitä mahtaa saada kaupoista.
Minulla on tällainen herkki: Daim + olut, Se on vain niin hyvää. miun pitää aina pakastaa se daim että siitä lohkeaa erikseen ne suklaa osat, sit vaan mussutan niitä ja huuhtelen välillä olutta ja nam nam, oluen pitää kans olla tosi tosi kylmää. Jostain syystä tämä makuyhdistelma vetoaa meikäläiseen.
Tuo onkin hauskaa vaihtelua wagnermaiseen sikspäkkiin ja salmiakkiin!
Tuo hampaankoloon jääminen on tosi ovela ilmiö. Jostain syystä eri ihmisillä ihan eri asiat tarttuvat ja tukkivat purinten rakoset. Minulla varmaan pahin on pahaksi onneksi Snickers, kun olen siitä hiljattain herjennyt kohtuullisesti pitämään.
Hopeatoffeehan teki comebackin joku vuosi sitten pussimuodossa, mutta sekin on jo historiaa. Eikä pussinamit olleet yhtä hyviä eikä sitkeitä kuin pötköt :(
Lähetä kommentti
<< Home