torstaina, huhtikuuta 21, 2011

Amsterdam: pikkusyötävää ja salmiakkia

Piipahdimme muutaman päivän verran Alankomaiden pääkaupungissa Amsterdamissa. Huhtikuun puoliväli on oikein sopiva aika käydä kaupungissa: puut vihersivät ja voikukat kukkivat, eli meininki oli vähän samanlainen kuin täällä kesäkuun alussa.

Tupsahdimme kaupunkiin Centraal Stationilta ja jatkoimme matkaamme kohti Dam-aukiota. Siinä tuli tietenkin samalla pongailtua paikallisia ruokapaikkoja ja silmiin osui useampia Döner-kebabpaikkoja ja vlaamse frites -ranskalaiskojuja.

Kojujen ranskalaisia perunoita piti tietenkin saman tien päästä maistamaan, ja olipahan aika kamala kokemus. Kaikki perunat eivät olleet paistuneet läpikotaisin, minkä lisäksi lisukemajoneesi oli ketsuppiin tottuneelle aika tunkkaista syötävää. Lieneekö friteerausöljykin ollut vanhentunutta. Tiedän, ettei ruokaa saisi heittää pois, mutta aina ei vaan pysty syömään annosta kokonaan.

Paperituuttiin pakattavat ranskanperunat antavat varsin hyvän kuvan Amsterdamin ominaisimmasta ruokatarjonnasta. Paikallinen ruoka on tuhtia pikkusyötävää, joka sopii hyvin nautittavaksi vaikka oluen kaverina. Ja oluttahan hollantilaiset ovat perinteisesti osanneet panna.

Heineken on ollut Amsterdamissa De Pijpin kaupunginosan merkittävä työllistäjä, ja Amstel-olut viittaa vahvasti Amsterdamin läpi virtaavaan Amstel-jokeen. Vähemmän tunnettu on amsterdamilainen Brouwerij 't IJ.

Hollannin kieli on aika haastavan kuuloista, mutta tietämättäni olen osannut useammankin hollantilaisen sanan. Esimerkiksi Uniekaas-sanan loppuosa on tietenkin kaas eli juusto.

Hollantilaiset goudat ovat monien suosikkeja, ja niitäkin pääsee maistelemaan amsterdamilaisissa baareissa. Oluen kaveriksi voi nimittäin tilata vaikkapa paikallisista juustoista sekä makkaroista ynnä maksamakkarasta kootun lautasen, jossa ruokien lisukkeena tarjoillaan vahvaa hollantilaista sinappia. Sitä olisi hyvin voinut ostaa tuomiseksi kotiinkin.



Goudan ohella olin valmistautunut syömään Amsterdamissa pannukakkuja (pannenkoeken), ja niitä sainkin sitten pariin otteeseen. Kuvan pekonipannukakku oli oikein maukas, mutta vieläkin maistuvampi oli yhdessä mehubaarissa syömäni ohukainen, jonka päälle laitettiin sopivan suolaista goudaa sekä tuoretta basilikaa.

Amsterdamin ruokatarjonnassa näkyy vanha siirtomaahistoria sikäli, että kaupungissa on paljon indonesialaisia sekä surinamilaisia ravintoloita. Reissun paras ruokakokemus sattui Leidsepleinin lähistöllä sijaitsevaan Puri Mas -nimiseen ravintolaan, jossa pääsimme indonesialaisen riisipöydän eli Rijsttafelin kimppuun. Rijsttafel on hyvinkin hollantilainen ilmiö, mutta sen makujen perusta on tietenkin kotoisin Indonesiasta.



Settiin kuului kahdenlaista riisiä, joista toinen oli nasi gorengia eli paistettua riisiä. Riisien lisukkeeksi tarjolla oli erilaisissa kastikkeissa uivia vartaita sekä lihakastikkeita, joissa oli jo vähän tulisuuttakin mukana. Perusmakuja hallitsi maapähkinäisyys, olihan tarjolla esimerkiksi satay-kastiketta sekä gado gadoa. Peruspöytä oli hyvin lihapitoinen, mutta se olisi ollut mahdollista tilata myös lihattomana.

Puri Mas sijaitsi turistien suosimalla ravintolakadulla, mutta kyseisessä paikassa ei ollut monien muiden ravintoloiden tavoin sisäänheittäjiä ollenkaan. Ilmeisesti asiakkaita riittää siitä huolimatta. Huomatkaa vinssikoukut talojen yläosassa. Amsterdamin talot ovat portaikkoineen sen verran kapeita, että vähänkin isommat tavarat pitää siirtää niihin kuulemma ikkunoiden kautta.

Amsterdamin taloja sekä asuntolaivoja pääsi kätevästi katselemaan kanavaristeilyllä, joita olisi ollut tarjolla myös ruuan kera. Esimerkiksi pizzaristeilyllä olisi voinut syödä samalla pizzaa, ja pimeän tullen olisi ollut tarjolla myös illallisristeilyjä.

Dam-aukion lähettyvillä olevalle turistialueelle ei kannata juuttua kovin pitkäksi aikaa, koska Amsterdam on paljon muutakin kuin coffeeshoppeja ja punaisia lyhtyjä (coffeeshopit ovat siis niitä paikkoja, joista voi ostaa alkoholittomien virvokkeiden ohella kannabistuotteita). Punaisten lyhtyjen alue oli selvästi suunnattu brittituristeille, ja niitähän siellä sitten riittikin. Suomalaisia ei näkynyt sen sijaan koko kaupungissa, tai sitten he eivät pidä yhtä paljon melua itsestään.

Punaisten lyhtyjen alueen ravintoloiden taso on yleensä aika kehno, mutta me uskaltauduimme China Townin puolella sijainneeseen Nam Kee -nimiseen kiinalaispaikkaan. Siellä kannattaa syödä höyrytettyjä ostereita, ihan superhyviä. Varsinaisten pääruoka-annosten savunmaku ilahdutti alkuun, mutta tuntui hetken päästä pikkuisen päälle liimatulta.

Minä viihdyin paremmin vähemmän turistisilla alueilla, lähinnä tietenkin niillä, joista oli löydettävissä jokin Amsterdamin keskustan harvoista geokätköistä. Amsterdamin keskeinen suuri kaupunkipuisto on nimeltään Vondelpark, ja siellä pystyi yhdistämään kätköilyn kesän ensimmäiseen piknikkiin:



Piknikillä panimme testiin paikallisen Albert Heijn -ruokakauppaketjun laadukkaana pidetyn einestuotannon. Mukaan lähti muun muassa piri piri -mausteista kanaa sekä indonesialaisittain maustettuja lihapullia. Lopputulos oli, että einekseltähän ne maistuivat, mutta kaikki syötiin kyllä (sorsien seuratessa vieressä).

Hollantilaisten ja belgien ruokamaussa on paljon yhteistä, ja Hollannissakin myytiin monissa paikoissa belgialaista suklaata. Me hoksasimme jossain vaiheessa, että Hollanti taitaa olla myös perinteinen kaakaomaa. Ainakin Van Houten viittaa vahvasti Hollantiin. Yritin etsiskellä kaakaohyllyä Kuninkaanlinnan takana sijaitsevasta Albert Heijn -myymälästä, mutta ei jostain syystä sattunut silmään. Nutellan tyyppisiä suklaalevitteitä sen sijaan löytyi vaikka millä mitalla, eli ne ilmeisesti käyvät paikallisille kaupaksi.

Hollannissa on jännää myös se, että siellä ollaan muista Keski-Euroopan maista poiketen tykästyneitä salmiakkiin! Kaupassakin muistimme siis luonnollisesti katsastaa sikäläisen salmiakkihyllyn. Tuossa toisessa pussissa oli liitulakuja sekä samantyyppisiä salmiakkipalloja kuin täkäläisissä Malaco-pusseissa:

Amsterdamin perinteisistä syötävistä on mainittava myös silli (haring), joka on ollut kaupungin esivaiheiden aikana hyvin merkittävä kauppatavara. Sillikojujakin sattui vastaan muutamia, mutta silliä ei tullut sen kummemmin maisteltua. Kuvassa näkyy sen sijaan Bitterballen, oluen kanssa syötäväksi kelpaavaa ruokaa sekin:

Erikoismaininnan ansaitsee myös vesijohtovesi, joka on Amsterdamissa juotavaa. Reissussa on aina plussaa, jos ei tarvitse ostaa kasoittain muovisia vesipulloja.

Amsterdam oli kaiken kaikkiaan rentouttava kokemus. Tunnelma oli mukavan leppoisa; mitä nyt kerran joku tyyppi päätti rikkoa asuntonsa ikkunat pikkuisen näyttävämmin ja poliisi eristi alueen, kun lasia lensi kadulle sen verran runsaasti. Taskuvarkaita ei sen sijaan näyttänyt olevan liikkeellä ollenkaan.

Ruokakin oli tosiaan mukavan mutkatonta, emmekä jaksaneet ryhtyä jahtaamaan kaupungin hienoimpia ravintolaelämyksiä. Pöytävarausten tekeminen on aina niin ankeaa, kun sitten pitää olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Osa kiinnostavista ravintoloista sattui puolestaan vastaan semmoisella hetkellä, jolloin ei ollut kyseiselle ruualle tarpeeksi nälkä (tällainen oli ainakin houkuttelevalta tuoksuva ja tunnelmalliselta näyttävä marokkolainen Bazar, joka on tehty ilmeisesti vanhaan kirkkoon).

Käveltyä tuli tietenkin vaikka millä mitalla, ja jos olisimme viipyneet paikalla vielä parikin ylimääräistä päivää, olisi pitänyt ilman muuta vuokrata pyörät ja lähteä keskustasta vähän kauemmaksikin. Kuka ryhtyisi tuomaan maahan niitä mustia hollantilaisten suosimia polkupyöriä? Gazelle näytti olevan tyypillinen merkki.

Samaten Hollannin muut suuret kaupungit jäivät kiinnostamaan, ja semmoiset pienemmät paikat kuin vaikkapa Edam.

26 Comments:

At 21/4/11 08:23, Blogger Yaelian said...

Ihania kuvia! Tuli ihan ikävä Amsterdamiin,mutta kesällä Suomeen tullessa mulla on siellä kokonainen päivä,joten eiköhän ikävä häviä.Tuli paljon vietettyä tuolla aikaa aikoinaan,koska eksä asui siellä tavatessamme.Noita salmiakkeja myydään täälläkin;Tel Avivissa on hollantilainen kauppa,jossa saa kaikkea kivaa hollantilaista.

 
At 21/4/11 08:38, Blogger Virpi said...

Ihanan keväisiä kuvia! Amsterdamista on kyllä kuullut lähinnä pelkkää hyvää, joten sekin lienee loputtomalla "pitäisi käydä joskus" -listallani :)

Ja piknik! Tulis jo kesä tännekin. Ehkä pitää virittää huijauspiknik parvekkeelle pääsiäisenä, kun lupasi kuitenkin lämmintä ja aurinkoista ja lasitetulla parvekkeella voi tällöin kuvitella kesän jo olevan täällä. Toissapäivänä istuttiin t-paidoissa parvekkeella syömässä jäätelöä ja tuli ihan hiki :)

 
At 21/4/11 08:49, Blogger jjuttä said...

Moikka! Oisko mahdollista saaada reseptejä karamellijuustokakusta, tai semmosesta juustokakusta missä on toffeeta/karamellia :D

 
At 21/4/11 10:12, Blogger Mari said...

Tuli ihan oma (tasan) vuoden takainen reissu mieleen :). Ja nuo ranskalaiset majoneesilla oli ehkä parasta, mitä koko Damin ruokaparatiisissa maistoin :D. Tosin oonkin aina syönyt ranet majolla. Ketsuppi on ihan yyh.

 
At 21/4/11 10:14, Blogger Rosmariini said...

Yaelian: Olisikin jännä nähdä, minkälaisiin paikkoihin siellä menee / mitä kaikkea tekee semmoinen ihminen, jolle kaupunki on jo entuudestaan noin tuttu.

Aika paljon siellä tuli kyllä ihan vaan istuskeltua ja ihmeteltyä. Esim. Van Gogh -museoon ei olisi kannattanut mennä ollenkaan, kun väkeä oli niin valtavasti, ettei siellä päässyt taulujen ääreen rauhassa ollenkaan.

Virpi: Kyllä ne piknikki-ilmat tulevat tänne pohjoiseenkin. Reilun viikon päästä on kuitenkin jo vappu!

Jjuttä: Toffee-juustokakku, hmmm, en ole semmoisesta aiemmin tainnut kuullakaan, mutta ryhdyin sitten googlettamaan.

Epicuriouksesta löytyi ohje, johon karamellipinta tehdään kermasta, sokerista ja muista aineksista. Valmista toffeeta tulee sitten koristeeksi.

 
At 21/4/11 10:16, Blogger Rosmariini said...

Mari: Minulle ranskikset ovat aina olleet lähinnä keino ketsupin syömiseen. :D Joten ilmankos ei maistunut.

(Olisi niistä kojuista saanut varmaan ketsuppiakin, mutta ei tullut sitten kokeiltua uudelleen.)

 
At 21/4/11 15:10, Anonymous Taina said...

Terveisia Haagista! Seuraavalle reissulle suosittelen Japanese Pancake Worldia. http://www.japanesepancakeworld.com/
Kiva pieni paikka Jordaan-alueella Amsterdamin keskustassa ja erikoista, hyvaa syotavaa. Jordaanilta loytyy muitakin kivoja pikku ruokapaikkoja ja baareja.

 
At 21/4/11 15:37, Blogger Katriina, said...

Tämä oli kiva postaus, kun itsekin olen reilun kuukauden päästä lähdössä Amsterdamiin:)

 
At 21/4/11 15:53, Blogger Rosmariini said...

Taina: Kiitos vinkistä! Muistankin Jordaanista pari matkan varrelle sattunutta pannukakkupaikkaa, mutta japanilasta paikkaa ei sattunut tulemaan vastaan. Olisi ollut ihan jännä käydä maistamassa, jos olisi tiennyt tuosta ennakkoon.

Olisipa ollut kiintoisa vierailla siellä Haaginkin suunnalla. Hollantilainen vapun(?)viettokin kuulosti aika hupaiselta, niin hyvin olisi voinut pysytellä maassa siihen asti.

Katriina: Itse just mietin, että olikohan tuosta selostuksesta mitään hyötyä kenellekään, kun kaikki ravintolavinkit yms. puuttuvat melkein kokonaan ja lopulta päädyn höpisemään salmiakista ja polkupyöristä. :)

(Tykkään tosin kirjoitella noita reissujuttuja ihan vaan itsellekin päiväkirjaksi. Mukava aina käydä myöhemmin lueskelemassa ja katselemassa kuvia.)

 
At 21/4/11 16:11, Anonymous Anonyymi said...

Kiitos keväisestä tuulahduksesta! Harmi, että ette maistaneet sillikojujen antimia. Itse olen nimittäin Hollannissa saanut sillikojuista maailman parhaimmat matjessillit. Hollantilainen kojusilli on aivan erilaista kuin tämä meikäläisittäin totuttu laatu: se on raikasta, kevyen oloista, suussasulavan pehmeää ja pehmeyttä komppaa rouskuvan rapsahtavat sipulirenkaat (tuoreet siis)! Fiilis ei ole ollenkaan suolainen eikä tunkkainen, kuten usein meikäläisittäin joutuu kokemaan.

 
At 21/4/11 17:25, Blogger Rosmariini said...

Kääk, kuinka herkullinen kuvaus. Ja vielä viikko sitten tuo sipulinen silli-ihanuus olisi ollut käden ulottuvilla. :-/

 
At 21/4/11 17:49, Anonymous Rouhiainen said...

Tosi nättejä kuvia!!

T. Rouhiainen

 
At 21/4/11 18:48, Anonymous Anonyymi said...

Omenaisen raikkaan ja pehmeän täyteläisen sillin maun salaisuuksia raottaa Ritva ja Risto Lehmusoksan kirja "Suuria herkkuja pienistä kaloista". Kirjassa avataan 'suuri sillisalaisuus' sekä sillien kotikypsytyksen niksit pehmeään, raikkaaseen sillielämykseen.

 
At 22/4/11 10:13, Blogger Rosmariini said...

Onko täkäläisissä kalatiskeissä juurikaan saatavilla tuoretta silliä? Se taitaa olla suomalaisille tuttu lähinnä säilykeversiona.

Vai voisiko silliohjeita soveltaa helposti saatavilla olevaan silakkaan.

 
At 22/4/11 11:12, Anonymous Anonyymi said...

Pehmeää, mietoa silliä, jossa ei ole lainkaan tylyä suolaista jälkimakua saa meikäläisten vakuumipakatuista silleistä - kannattaa kurkata tuo Lehmusoksien kirja.Sen ohjeistukset perustuvat muovipusseihin vakuumipakattujen sillien kypsyttämiseen tavoitteena tuo mieto, raikas säilykesilli.

 
At 22/4/11 17:51, Blogger Jaana said...

Voi räkä jos olette saaneet raakoja ranskalaisia! Komppaan Maria majoneesipottujen suhteen: parhautta!

 
At 22/4/11 21:42, Blogger Chez Jasu said...

Harmi kuulla huonoista pottukokemuksistanne. Oikeasti ne voivat olla myös TOSI hyviä.

Vinkkinä Damiin menijöille:

http://www.vakzuid.nl/uk/

Olympiastadionille tehty aika fancy ravintola/baari, jossa myös hyvä lounas.

 
At 22/4/11 22:08, Blogger Rosmariini said...

Ehkä sillä meidän perunanpaistajallamme oli kiire pitämään taukoa. Pisti nimittäin heti meidän jälkeemme kojun kiinni. (höh)

 
At 22/4/11 22:35, Blogger Anne said...

Noi geokätköt, johdattaa meitä usein paikkoihin arvaamattomiin! Olen seurannut blogianne jo pitkään...minulla aikaa blogin pitoon ei ole, koska harrastan niin monia asioita ruoan ja geokätköilyn lisäksi...partio, suunnistus, kuntosali, tähtitiede, espanjan kieli...
Mutta meillä silliä kutsutaan silakaksi, ovat sen verran läheistä sukua...Silli Atlantilla, meillä silakka tai ihan oikeasti iso kala on silli ja pieni silakka...silli on Pohjois-Atlantilla elävä kala, jota suomalaiset ovat ainakin 1940-luvultä lähtien Atlantilla kalastaneet ja uuden perunan lisukeeksi tuoneet...samaa sukua on silakka, joka elää Itämeren pohjoisosissa ja on vähärasvaisempi ja pienempi kala, suvun alalaji,sitä pyydetään etenkin turkistarhoille ja lohenkasvattomoille...meidän silakat on samaa tuotantoa, miksi silakkaa ei saa?

 
At 22/4/11 23:01, Blogger Rosmariini said...

Kiitokset silakkatietoudesta!

(Perustaisin muuten mieluusti kätköblogin, mutta kun kätköistä ei oikein voi laittaa tietoja tai kuvia nettiin, niin mitä sinne sitten käytännössä kirjoittaisi.)

 
At 25/4/11 17:45, Anonymous Anonyymi said...

Mainittakoon, että kuukauden Hollannissa oleskelleena ja harjoitelleena ne Nutella-levitteet menevät usein pienten lasten lounasleipiin. Kyllä vain ja ihan strösseleiden kera.
Itse ajattelisin lounaaksi hieman erilaista ravintoarvoiltaan, mutta maassa maan tavalla...

-Kissanminttu

 
At 26/4/11 20:40, Anonymous lintsi said...

Ah, pakko päästä nyt Amsterdamiin!

 
At 27/4/11 14:09, Blogger Rosmariini said...

Strösseleiden kera! :D

 
At 27/4/11 15:55, Anonymous Simon said...

Näyttää herkulliselta!

 
At 18/5/11 00:39, Anonymous Anonyymi said...

oijjoi, tää saa ihan kaiholla muistelemaan vajaan kuukauden takaista matkaani Hollantiin. :) satuitko maistamaan stroopwafeleita? ite rakastuin niihin totaalisesti ku hollantilainen kaveri toi niitä mulle paketillisen viime marraskuussa! ja ku kävin Hollannissa tässä huhti- ja toukokuun vaihteessa niin oli aivan pakko hamstrata niitä laukkuun 5 paketillista ja ostaa vielä lentokentältä 3 lisää! haha. :D

 
At 18/5/11 15:58, Blogger Rosmariini said...

Hitsi vieköön, kun ei hoksattu. Tuossahan olisi tosiaan ollut hyvä tuliainen tänne koti-Suomeen.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails