sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2011

Lihakeitto

Omenaminttu-blogi osallistui chilikisaan mausteisella bataatti-lihakeitolla, jota oli hauska keitellä yhtenä aurinkoisena päivänä. Paljon hyviä raaka-aineita ja niistä lähteviä hyviä tuoksuja. Ja herkullista oli itse keittokin.

Harmi, ettei aurinkoisuus näy lainkaan tässä ottamassani kuvassa (pitäisiköhän minun asettaa perheen kameramies matkustuskieltoon):

Keittoon voi Omenamintun mukaan käyttää vaikka karjalanpaistista tähteeksi jääneitä lihoja tai tehdä vaikka ihan lihattomankin version:

Mausteinen bataatti-lihakeitto (neljälle)

1 rkl öljyä
½ - 1 tl cayennepippuria
1 ½ tl kokonaisia juustokuminan siemeniä
1 tl jauhettua korianteria
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
½ - 1 chilipaprika hienonnettuna (poista siemenet)
1 paprika paloiteltuna
pala purjoa viipaloituna
1 bataatti (n. 600 g) kuorittuna ja kuutioituna
1 ½ l vettä (tai lihalientä)
1 ½ tl suolaa
n. 250 g kypsää lihaa revittynä
n. 3 dl kypsiä kidneypapuja tai 1 tlk säilöttyjä
1 rkl sitruunamehua

Kuumenna kattilassa öljyä keskilämmöllä ja lisää mausteet. Sekoita koko ajan ja varo etteivät mausteet pala.
Lisää noin minuutin kuluttua valkosipuli, chilipaprika, paprika, purjo sekä bataatti. Kypsennä muutama minuutti.
Lisää vesi ja suola tai lihaliemi ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Lisää liha ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä kunnes bataatit ovat kypsiä, noin 15 minuuttia. Lisää kypsymisen loppuvaiheessa pavut ja halutessasi hieman purjon vihreää osaa. Mikäli käytät säilöttyjä papuja, huuhdo ne huolellisesti ennen keittoon lisäämistä.
Lisää valmiiseen keittoon sitruunamehu, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Lihakeittoa ei ehkä keitellä enää kovin usein itse. Se vaatii kuitenkin tavallista enemmän vaivaa, kun lihakin pitää saada ensin kypsäksi keittämällä tai jollain muulla konstilla. Mietinkin, että suurin osa meistä suomalaisista on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tottunut liiankin nopeasti valmistuvaan ruokaan.

Luin Hesarin Kuukausiliitteen arkistosta vuonna 1989 kirjoitetun tekstin Mauton huijaus, jossa ruuanlaitto yhdistetään huolenpitoon ja vaivannäköön:
"Edes joulua ei viitsitä tehdä kotona... Ei siis enää lapsuuden joulua, ei kotonapaistettua kinkkua eikä lanttulaatikkoa, ei itsetehtyä rosollia eikä rusinasoppaa. Eikä enää lapsuuden kotonatehtyä kesäkeittoa eikä karjalanpaistia, ei muikkupataa eikä lohilaatikkoa, ei lammaskaalia eikä maksapihvejä, ei marjapuuroa eikä pannukakkua, ei rieskaa, eikä kotipullaa... Minkälaisia muistoja lapsille jää äidin keittiöstä, jos sieltä ei kuulu muuta kuin mikroaaltouunin huminaa?"

Mitkä teille ovat parhaat lapsuudesta säilyneet makumuistot? Minulla tulee mieleen sunnuntaiaamuisin paistetut lätyt, kermavaahdolla ja mansikoilla täytetyt tuulihatut, maksapihvit sekä savustettu siika.

20 Comments:

At 3/4/11 13:34, Blogger Virpi said...

Savuluu-lihakeitto, niin tuoreet sämpylät että voi vielä vähän sulaa leivälle levitettäessä, voinokkapullat, vispipuuro ja uuniliha nyt ainakin tuli mieleen lapsuuden ruokamuistoista :)

 
At 3/4/11 13:45, Blogger Rosmariini said...

Lämpimälle sämpylälle sulava voi, ooh. Semmoisesta hetkestä on kyllä ikuisuus aikaa.

Mitä on voinokkapullat? Onko niihin sipaistu voita aina päälle ennen kuin haukkaa? Vai voisilmäpullia?

Tuossa Kuukausiliitteen jutussa muuten kerrottiin, että aiemmin kesävoi maistui erilaiselta kuin talvivoi. Eipä semmoisesta ole enää nykyaikana mitään tietoa, kun kaikki maistuu aina koko vuoden samalta. Ja sitten on semmoinenkin mysteerituote kuin kirnuvoi.

 
At 3/4/11 16:32, Anonymous Anonyymi said...

Monta ihanaa makumuistoa lapsuudesta, mummolan tuore ruisleipä juuri uunista otettuna, kun voi sulaa päälle, nam. Ja serkkujen luona maalla, kun täti keitti ensimmäisistä nauriista ja ruisjauhoista naurispuuroa, nam. Ja omasta kotoa kalaruuat - kesämökillä vanhemmat kalastivat kesät ja talvet, oli pilkkiahvenista tehtyä kalakukkoa, kesällä savukalaa, syksyllä muikkuja, ja metsästysaikaan isän ampumista saaliista ruokia: esim. teeripaisti, jänispaisti yms. Herkkuja olivat, ja olisivat edelleen, jos niitä saisi! T. Sanni

 
At 3/4/11 17:01, Blogger Rosmariini said...

Vähänkö teillä on syöty herkkuja! Teeripaistia ei takuulla moni ole päässyt koskaan maistamaan (ainakaan itse en ole).

Tuommoisista ruuista jää varmasti moninkertaisen mukavat muistot senkin takia, että niihin tarvittavat lihat, kalat ja kasvikset ovat peräisin jostain muualta kuin kaupan pakastealtaasta.

 
At 3/4/11 17:42, Blogger Virpi said...

Voisilmäpulliahan ne, äiti vaan sanoo voinokkapulliksi :)

 
At 3/4/11 17:43, Blogger Virpi said...

Ja kirnuvoihin oon törmännyt kaupassa ja kerran yks kaveri söi festarieväänä rinkeleitä kirnuvoilla :D

 
At 3/4/11 19:12, Blogger Uusano said...

Oi, metsälintupaisteja syötiin meillä, kun olin lapsi, isä metsästi ja vissiin kyni linnut patakuntoon, en itse asiaa havainnoinut ennen kuin ruoka oli lautasella:) Oli 70-luvulla oikeaa herkkuruokaa! Sittemmin isä pehmeni, eikä saattanut jäniksiäkään ampua, kun ne kuulema katsoivat niin syyttävästi silmiin....

 
At 3/4/11 19:50, Blogger Omenaminttu said...

Pulla ehdottomasti ja kaikki kaaliruoat: keitto oli maailman parasta ja kaalipiirakka ihan superhyvää. Vispipuuroa oli usein ja letut ja köyhät ritarit ovat lapsuudesta erityiseseti jääneet mieleen. Mummolassa keitetyt ahvenet (taisi olla paljon voita joukossa), lasimestarin silli ja ruispuolukkapiirakat. Oih, mitä muistoja!

 
At 3/4/11 22:09, Blogger may-aa said...

Minä taidan valitettavasti olla jo sitä sukupolvea joka on kuunnellut vain mikron huminaa. Mutta kyllä lapsuudesta muutama ruokaisa muistokin tulee mieleen kuten muurinpohjaletut, mummin tekemät lihapiirakat ja mannapuuro.

 
At 3/4/11 22:46, Blogger Rosmariini said...

Virpi: Festarit... ja kesä! (Lumi sulaa jo!)

Uusano: Ihana pehmoisä! :)

Omenaminttu: Jännä, miten monet ovat tykänneet nimenomaan semmoisista sapuskoista, joihin on käytetty marjoja, riistaa ja kaloja. Ja tietenkin voita!

May-aa: Nykyparikymppiset syntyivät just sopivasti siihen aikaan, kun mikrot olivat tulleet markkinoille ja nopea kokkaus oli tosi cool. Siinä vaiheessa tuntui vaan niin hullulta käyttää kokkailuun yhtään ylimääräistä aikaa. (Muistan itsekin ihmetelleeni joskus 90-luvun puolivälissä, että mihin ihmeeseen kattiloita ja leikkuulautoja voi koskaan tarvita.)

 
At 4/4/11 02:38, Anonymous Jonna said...

Ihku ekkuna tulee mieleen papan savustama lahna. Sitten asiaa pohtiessa myös suolahauki, mummun mykyset ja ruisleipä jonka salaista reseptiä sormet ristissä perinnöksi odottelen.. Riisivelli, joskin sitä saapi nykyäänkin vielä kun itse jaksaa haudutella tuntitolkulla.

 
At 4/4/11 08:55, Anonymous Anonyymi said...

Kyllä vain, aika omavaraisen tapaista tuo herkkujen saaminen oli, ja silloin oppi arvostamaan (vaikka kaupunkilaistyttö olenkin) kaikkia raaka-aineita, mitä maalta, metsistä ja järvistä sai. Marja- ja sienireissut eivät aina tuntuneet perheen kanssa kivalta, mutta olen nyttemmin oman perheen kanssa ominut tyylin, ja opettanut omalle jälkikasvulle, että metsästä löytää sekä marjoja, sieniä, että kivaa yhdessäoloa. Ja se näköjään toimii! T. Sanni

 
At 4/4/11 11:48, Blogger Rosmariini said...

Jonna: Mahtavia mummolamuistoja! Omat muistoni mummoon liittyvistä ruuista ovat harmillisen hatarat, mutta yhden eväsretken sentään muistan. Onhan sitä siinäkin.

Mitä ovat mykyset? Kurkkasin Googlesta, ja siellä ehdoteltiin Kiuruvedeltä kotoisin olevaa perinneruokaa nimeltä mykyrokka.

Sanni: Lapsuuden marjareissuista on kyllä monenlaisia muistoja. Muistan esim., miltä tuntui loikata lyhyillä jaloilla ison ojan yli. Ja miltä tuntui seistä sääskien syötävänä heinäkuisella hillasuolla. Mutta onneksi jossain vaiheessa syötiin vihdoin eväitä. :)

 
At 4/4/11 13:54, Anonymous Anonyymi said...

Kesät syötiin piikkikampelaa mökillä, kaikin eri tavoin valmistettuna.
Hyvin on mielessä myös isin tekemät ihanat korvapuustit (joita saa pyynnöstä edelleen :) ) ja äitin vispipuuro.

 
At 4/4/11 14:19, Blogger Rosmariini said...

Piikkikampela taitaa olla vähän sukua teerelle; tuskin sitäkään on kovin moni koskaan päässyt edes maistamaan. Uskomattoman jänniä makumuistoja kaikilla.

Kotitekoiset korvapuustit. <3

 
At 5/4/11 10:50, Blogger Sinna said...

Kotiherkkuja on niin monia ja mulla on nälkä! Verilätyt ovat ehdotonta herkkua, aina välillä haethiin Ruottista purkki poron verta ja se oli onnen päivä. Sitte on tietenki kuivalihakeitto, loimulohi takapihan kodassa ja mummo teki maailman parhaita lihapullia ja voikastepottuja.

Mökillä paistethaan edelleenki muurikkalättyjä ja se taito on mullekki periytyny. Mummon suurin herkku oli voinisut, joissa sitä voita tosiaanki oli. Puolukoista keitetty ja vaaleanpunaiseksi pilveksi vispattu lappapuuro on edelleenkin parasta aamupalaa mitä voi kotona saada! Paitsi olihan sitte ne karjalanpiirakat sunnuntaiaamusin raejuusto-munavoin kans.. Lista on loputon! <3

 
At 8/4/11 17:47, Blogger Rosmariini said...

Pilveksi vispattu lappapuuro! <3 <3

Miten meidän lapsuuden ruokamuistoille olisi käynyt, jos ikinä ei olisi käytetty mihinkään voita... (Leivoin viime yönä sämpylöitä ja oli pakko pitkästä aikaa panna Virpin muiston innoittamana voita lämpimälle leivälle. Olihan se ihan parasta.)

 
At 12/4/11 18:34, Blogger Virpi said...

Nyt munkin on ehkä pakko viikonloppuna tehdä jotain leiväntekelettä, johon saa sipaista lämpimänä voita päälle!

 
At 20/7/12 14:08, Anonymous emzi said...

Kiva blogi :) Mainitsit että luit kuukausliitteen arkistosta jutun.Miten? Haluaisin lukea maaliskuun -08 HS kuukausiliitteestä tietyn vanhan legenda-jutun.

 
At 20/7/12 15:31, Blogger Rosmariini said...

Ei sieltä varmaan kaikkia juttuja löydy, mutta joitakin poimintoja vanhoilta vuosilta. Ja toiveita varmasti voi esittää.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails