tiistaina, maaliskuuta 16, 2010

Katsaus veitsitelineen suuntaan

Veitsistä kysellään aina silloin tällöin, joten tässä vilaus veitsitelineeseemme. Vielä muutamia vuosia sitten meillä leikattiin aina heikoilla puukoilla, jotka nekin olivat aina niin tylsiä, että vihanneksista pursusivat mehut ulos ennen kuin kuori antoi terän alla periksi. Vieraskynämme Bronx sitten onnistui ujuttamaan ajatuksen kunnollisemmista veitsistä elämäämme, ja sillä tiellä ollaan!

Bronxin esimerkkiä mukaillen hankimme Zwilling J.A. Henckelsin - eli tuttavammin Kaksosten - kokkiveitsen, ja kokemus oli nuljujen, iät ajat keittiön vetolaatikoiden pohjilla keittokauhoja ja grillipihtejä vasten hengettömiksi hankautuneiden veisten jälkeen uskomaton: kypsä tomaattikin viipaloitui kauniin tasaisiksi siivuiksi aivan tuosta vaan.

Ajattelin välittömästi, että tässä on nyt käsillä jotain, mistä on pidettävä kiinni, ja hankin veitselle kaveriksi teroituspuukon. Normaalissakin käytössä terävän terän ohuenohut reuna nimittäin vähitellen kiertyy ja taipuu mutkalle, eikä terä enää pure niin napakasti. Veitsi ei tällöin välttämättä ole vielä tylsynyt, mutta ohut kärki todellakin aivan kirjaimellisesti käyristyy hetken leikkaamisen jälkeen. Muutama pyyhkäisy puikolla palauttaa terän kärjen takaisin suoraan. Tämä on juuri sitä puuhaa, jota TV-kokit lipsuttelevat näyttävästi veitsillään ennen paloittelupuuhiin antautumistaan.

Pidemmän käytön jälkeen terä vähitellen tylsyy niin, ettei puikotus enää auta. Silloin se on hiottava perinteisellä hiomakivellä tai muulla puikkoa rajummalla välineellä. Puikko- ja kivipuuhista, samoin kuin teroituksesta ylipäänsä, löytyy tietoa ja ohjeistusta hyvin jo netistäkin.

Sittemmin olemme hankkineet Kaksosten sahalaitaisen leipäveitsen, joka pureutuu hyvin esim. tuoreeseen patonkiin. Sillä saa melko höttöisenkin leivän viipaleiksi ilman että leipä painuu liian lyttyyn. Muita juuri tiettyyn käyttötarkoitukseen hankittuja veitsiämme taitavat olla lähinnä paistiveitsi lihalle ja fileointiveitsi kalalle - niin, ja tietenkin veikeä Kaksosten juustoveitsi. Yleisimmin käytössä ovat kuitenkin ihan tavalliset yleiskokkiveitset. Niillä sujuu melkein puuha kuin puuha.

Millaisia veitsikokemuksia teillä muilla on? Kiinnostaisi kuulla esim. näkemyksiä keraamisista veitsistä, sellaisia kun emme ole vielä päässeet kokeilemaan. Tuttavamme kyllä hankki vastikään sellaisen matkoiltaan, joten päässemme tiristämään häneltä lisätietoa, kun kokemusta on karttunut. Myös ohuilla japanilaisveitsillä tuntuu olevan vahva kannatus, mutta niistäkään meillä ei ole omakohtaista kokemusta.

27 Comments:

At 16/3/10 12:39, Anonymous Anonyymi said...

Vaikuttava veitsivalikoima! Meillä on Chez Mariuksen Mariuksen suosittelema japanilaistyyppinen teräväkärkinen kokkiveitsi, joka on monen ammattilaisen suosimaa mac -veistä laadullisesti vastaava mutta halvempi (merkki koostuu niin vaikeastiluettavista kirjaimista, että kielitaito ei riitä). Käytännössä melkein kaikki keittiötyöt teemme tällä samaisella puukolla. Vain ote vaihtuu välillä. Teroituksen hoitaa talon herrahenkilö Dianovan timanttiteroittimella. Mitä parempi veitsi sitä parempi kokki.

 
At 16/3/10 13:23, Blogger Maatushka said...

Me ostimme juuri erään kokkikaupan sedän ylistämän MAC-kokkiveitsen (http://www.macknife.com/) ja olen täysin rakastunut! Aiemmin kotikotona on ollut Victorinoxin kokkiveitsi, joka sekin on hyvä, mutta tuo Mac on vaikuttaa toistaiseksi ainakin ihan ylivertaiselta. Näyttää kuluvan myös ainakin Jamie Oliverin kädessä.
Mac-veitsillä on elinikäinen takuu (EU-maassa tosin vain 25vuotta), joten sekin sai kallistumaan sen puoleen.
Meidän veitsessä on sellainen ovaalihionta teräosassa, jonka vuoksi sen ei pitäisi tarrata kiinni leikattavaan esim. kalaan, tätä emme ole vielä testannut, mutta kokkipuodin setä sitä kovasti kehui :).

No summa summarum, suosittelen!

 
At 16/3/10 14:07, Blogger Rosmariini said...

Mac tosiaan lienee ammattikokkien yleisesti suosima veitsi. Eipä ole tullut ikinä itse semmoisella suikaloitua.

Omaan käteeni tarttuu melkein aina tuo ylärivissä näkyvä vihreäpäinen Marttiini. Siihen on jotenkin vuosien ajan niin tottunut ja tykästynyt, ettei osaa kaivatakaan mitään muuta.

 
At 16/3/10 17:32, Anonymous Anonyymi said...

Tossa olisi pari hyvää linkkiä aiheesta! Ensimmäisessä kerrotaan mitä ei missään nimessä pidä tekemän kovateräksisille veitsille eli esim Japanilaisille veitsille. http://www.veitsimaailma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Kartanokuva/Categories/%22N%C3%A4in%20hoidat%20veitsi%C3%A4si%22/Kunnossapito http:// Toisessa hieman laaja-alaisemmin www.martikka.com/hannu/ruoka/veitset.html Jos ei ole kunnollista tukkia/telinettä, teroitus ja ylläpitovälineitä ja malttia opetella teroitusta, ei kannata satsata TV-shopveitsiä parempiin. Itsellä kymmeniä fileerausveitsiä vuosienajalta(kalastan), kokkiveitsinä tuhdimpia eurooppalaisia aikaisemmmin, nykyään siroja janilaisia.

 
At 16/3/10 17:44, Blogger Rosmariini said...

Perjantaireseptissäkin kirjoitettiin muuten vähän aikaa sitten veitsistä (innoittajana tuohon juttuun on ollut UPO:n ilmoitus siitä, että sen uudessa astianpesukoneessa on keskikori nimenomaan teräville keittiöveitsille... kä-kä-kääk).

 
At 16/3/10 19:28, Anonymous Anonyymi said...

Teilläkin näyttää olevan yksi vihreäperäinen veitsi kokoelmissanne, saman sarjan juuresveitset ovat rakkauteni. Niissä on tavallista hiukan pidempi terä, mikä mahdollistaa kätevän lantun ja esim. sellerin kuorimisen ja paloittelun. Elämä on paljon yksinkertaisempaa ja kätevämpää.:)
/Elina

 
At 16/3/10 20:38, Anonymous Koo said...

Sain juuri Jaappanin tuliaisena veikeän värisen (turkoosikahva-valkeaterä) keraamisen veitsen, joka on kyllä aika hauska tapaus.
Terävä kuin mikä, vaikka näyttää aika lelulta. En tosin ole huomannut sen olevan mikään mullistava uutuus, sillä minun keittiöön ei onneksi ole pitkiin aikoihin huolittu muita kuin hyviä, teräviä veitsiä.
Mutta hauskan näköinen ja keveä veitsi, piristää ruuanlaittoa ainakin :)

 
At 16/3/10 21:17, Anonymous Eevis said...

Meillä on jo vuonna 2001 hankittu keraaminen veitsi. Ostin sen Jaappaninmatkalla jostain ihan tusinakaupasta mielestäni oikein halvalla. Toimii yhä kuin Shinkansenin vessa, tomaatti viipaloituu ohuen ohueksi ja sipulit, jotka on mulle ihan murheenkryyni, menee itkutta silpuksi :)

Ainoa harmi siinä on, että terää pitää varoa, ettei se taitu, jolloin voi lohjeta pala pois, mutta aika suurpiirteisesti sen kanssa on oltu, ja hyvänä on pysynyt.

 
At 16/3/10 21:19, Blogger Chez Jasu said...

Hyvä bloggaus! Välineet kun on aina tärkeitä.

Ostin opiskeluaikana ensimmäisen oikean veitsen, joka oli 20 senttinen Henckelsin kokkiveitsi ja maksoi silloin käsittämättömät 385 markkaa.

Se oli kuitenkin jotenkin raskas ja vähän kömpelö (tai käyttäjä oli), joten ostin kohta 12,5 senttisen pienen MACin. Sittemmin tuli taloon vielä sellainen laatikkomallinen MAC ja yksi isompi Global. Tuo eka pieni MAC on kuitenkin ehdottomasti rakkain veitsi ja myös eniten käytössä.

Japanilaisten etu on kyllä niiden keveys ja ohkaisuus myös hamarapuolelta. Kuten Chez Mariuksen setä vertasi: eurooppalainen veitsi on työkaluna kuin kirves ja japanilainen kuin partaveitsi. Toisaalta paras kai on se jolla tottuu työskentelemään.

 
At 16/3/10 21:22, Blogger Yaelian said...

Hieno veitsikuva! Mulla on ollut jo vuosia jonkinlainen heikkous veitsiin,joita sitten onkin tullut aika monta hankittua,tosin käytän melkein aina kuitenkin niitä samoja,joista yksi on tosi hyvä japanilainen veitsi.

 
At 16/3/10 22:03, Blogger Garo said...

Ostaessani ~40 euron kokkiveistä eräästä Bulevardin liikkeestä toinen myyjistä esitteli toiselle asiakkaalle erästä veistä: "Tämän veitsen valmistaa eräs Japanissa oleva samuraimiekkatehdas, jonka päätoimialana on valmistaa samuraimiekkoja perinteisin menetelmin. Tämä voidaan teroittaa täysin käyttökelvottomaksi, koska parhaimmassa terässä tämä uppoaa leikkuulautaan kuin veitsi voihin."

Itse en ainakaan uskaltaisi tuollaiseen koskea.

 
At 16/3/10 23:04, Blogger Rosmariini said...

Minä voisin ainakin viipaloida tuommoisella japanilaisveitsellä aika vikkelästi sormeeni. :)

(Onneksi viimeisestä vasemman pikkusormen telomisesta on jo useampi vuosi aikaa.)

 
At 16/3/10 23:31, Blogger Pippurimylly said...

Mainioita kommentteja, kiitokset! Selvästi vaikuttaa, että tuollaista Japanin-veistä pitää käydä jossain hieman hypistelemässä.

Sääli, ettei suomalaiskauppojen keittiöosastoilla tahdo oikein olla pilkontaporkkanoita eikä kokeilemaan kannustavaa ilmapiiriä.

 
At 17/3/10 09:35, Blogger Merituuli said...

Me ostimme tannoiselta Jaappanin matkaltamme veitsen aivan Tsukijin kalatorin liepeiltä (sama reissu johon saimme teiltäkin hienoja vinkkejä, kiitosta vaan vielä!). minulla tosiaan oli ekojen leikkuukertojen jälkeen sormet laastaroituna, vaikka olin LUULLUT leikanneeni aiemminkin terävillä veitsillä.

Ongelma tuon veitsen kanssa on ettei se kestä kosteutta yhtään. Täytyisi pestä HETI leikkaamisen jälkeen ja kuivata saman tien. Meitä kyllä varoitettiin ostopaikassa, muttemme vaan ole niin huolellisia (näemmä). Veitsi ei ole enää ollenkaan noin kaunis, mutta leikkaa kuitenkin hienosti.

Mielestäni veitsessä melkeinpä tärkeintä on että se on käteen hyvä, sillä silloin sen kanssa työskentely on varmaa. Tuo veitsi sopii meidän molempien käteen, mikä on aika kummaa kun meillä on kovasti erikokoiset räpylät. Ehkä se on tuo muotoilumattomuus ja tarpeeksi korkea kahva suhteessa terän leikkuupintaan.

Jukka pääsee keväällä taas Japaniin (olen kade, täytyy myöntää) ja lupasi tuoda veitsituliaisia jos suinkin vain töiltään ehtii.

 
At 17/3/10 12:25, Blogger Rosmariini said...

Hiiskatti vieköön, kun nuo japanilaiset veitset näyttävätkin niin näteiltä. :)

Tuommoisella viipaloiminen voisi olla suorastaan zeniläinen kokemus (paitsi jos homma sattuu menemään laastaroinnin puolelle...).

 
At 17/3/10 15:59, Blogger Jaakko said...

Oman suosikkiveitsen löytyminen tapahtui katsomalla Makupalat-ohjelman (Oululaisia) äijäkokkeja, joilla käyttivät viheräkahvaista Sanellin japanilainen kokkiveistä. Tuollainen.

Sillä ollaankin sitten siivutettu, pilkottu ja kuutioitu viimeinen kymmenen vuotta tyytyväisenä. Tekniikan maailma moitiskeli terää ei-niin-kovaksi, mutta toisaalta huolloksi on riittänyt pelkkä puikko koko tämän ajan, joten en osaa valittaa. Veitsi nyt sattuu passaamaan meikäläisen käteen kuin nenä päähän.

Toinen keittiömme pitkäaikainen suosikki on ohutteräinen n. 25 cm terällä varustettu Knivman, jonka ostin joskus opiskeluaikoihin lähimarketistä. Siinä on myöskin sellaista käteen sopivuutta, jota ei ole lähellekään kaikissa veitsissä.

Seuraavaksi haluaisinkin tietää millaisia leikkuulautoja teiltä löytyy?

 
At 17/3/10 18:22, Anonymous Jensenin kiusaus said...

Mulla on yksi, lyhyt keraaminen veitsi, jota käytän yleisveitsenä kaiken aika pehmeän pilkkomiseen. Tomaatit menevät helposti sillä siivuiksi. On kevyt ja superterävä. Mutta pesen kyllä käsin - eikä saa tiputtaa kovalle alustalle, muuten lohkeaa helposti. Merkki on Kyocera.

 
At 17/3/10 18:49, Blogger Merituuli said...

Piti muuten sanomani vielä noista keraamisista:

Saimme yhden sellaisen lahjaksi puolitoistavuotta sitten. Oli terävä kuin mikä ja kauniskin keltaisine kahvoineen. Veikkaisin merkiksi samaa kuin Jensenin kiusauksella. Koska en ole erityisen tarkka ja huolellinen, sain siihen lohkeaman alta aikayksikön. Valkoinen terä myös tummui rumasti hetsillään ja lopulta tipahtaessaan meni ihan rikki. Ei moista meille enää kiitos.

 
At 18/3/10 11:07, Anonymous Anonyymi said...

Itsekin suosin noita Zwillingin veitsiä. Ostin aikoinaan Saksasta kun hintataso oli edullisempi kuin täällä. Vielä veitsiäkin enemmän rakastan niiden valmistamia saksia. Jos tarvitsee leikata jotain todella tarkkaa niin kaksosten kynsisakset ovat kyllä ihan lyömättömät. Ja vielä kymmenen vuoden jälkeenkin vaikka niitä on rääkätty rautalangalla, ovat kuin uudet.

 
At 18/3/10 17:19, Blogger Rosmariini said...

Veitsissä tuo käteen sopivuus on jotenkin mystinen juttu. Onneksi meillä on eri suosikit, niin on oma veitsi aina puhtaana (paitsi tietenkin silloin, jos on paljon kokkailevia vieraita). Ukkeli tykkää vähän isommasta terästä.

Me kyllä pilkommekin aina vähän eri juttuja; kasvikset ovat ennen kaikkea omaa alaani (just nytkin pitäisi oikeastaan mennä pilkontapuuhiin, jos meinaa jossain vaiheessa saada syötävää...).

Leikkuulaudoista voisikin joskus kirjoittaa. Päälaudan virkaa toimittava puinen lautamme on jo sen verran rähjääntynyt, että se on jo jonkin aikaa pitänyt korvata uudella.

 
At 19/3/10 13:48, Blogger Haarukka said...

Nyt tuli kuulkaa kauhea veitsikuume. Valmiiksi mulla on jo tehosekoitinkuume. Alkaa tulla kalliiksi kohta tämä blogeissa pyöriminen :)

 
At 19/3/10 16:00, Blogger Rosmariini said...

Mieliteot vielä syntyvät niin kamalan nopeasti! Minäkin olin tähän postaukseen saakka täysin tyytyväinen veitsikokoelmaamme, mutta nyt tuntuu siltä, että "eiköhän noihin telineisiin vielä yksi veitsi sopisi, kun ottaisi vaikka pienet juuresveitset pois tieltä".

Ja yhdellä hyvällä veitsellä + hyvällä leikkuulaudalla pötkisi kuitenkin jo vaikka kuinka pitkälle.

 
At 4/4/10 08:45, Blogger ari said...

Minulla on kaksi sarjaa veitsiä: Hackmannia siihen kun olen väsynyt ja laiska enkä välttämättä jaksa pestä veistä heti ja haluan pestä sen tiskikoneessa.

"Oikeassa" ruoanlaitossa minäkin vannon Mac-veitsien nimiin. Minulla on niitä kolme: fileeraus-veitsi, jossa on muuten tuppi mukana, kalaveitsi ja perinteinen kokkiveitsi.

Eräs ystäväni piti japanilaisia veitsiäni hifistelynä kunnes syystä tai toisesta osti oman :)

 
At 4/4/10 22:50, Blogger Pippurimylly said...

Teroitetaanko noita japanilaisveitsiä samalla tavoin kuin muitakin?

 
At 5/4/10 18:24, Anonymous ruupert said...

Pippurimylly: Ainakin Macin veitset suositellaan teroitettavaksi keraamisella puikolla ja normaalia pienemmällä teräkulmalla (15 astetta). Ne perinteisemmät paksuteräiset veitset vaativat sitten sopivan hiomakiven ja oikean tekniikan.

Käytän Macin veistä melkein kaikkeen paitsi raa'an perunan pilkkomiseen (tarttuu veitsen kylkeen) ja enemmän voimaa vaativiin juttuihin (kokonainen lanttu, kova salami jne.), joissa pelottaa että ohut terä kärsii.

 
At 6/4/10 12:34, Anonymous satunnainen vierailija said...

Mielenkiintoinen aihe. Minulla on Fiskarsin ja Victorinoxin kokkiveitset. Lisäksi viimeisin hankinta on Wusthofin kokki- ja viipalointi veitset. Tuo Wûsthof on ehdoton suosikki, istuu käteen kuin hanska ja mukava käsitellä. Veitsi on "lapsilta" kielletty, sen verran eroaa noista muista. Pesen kaikki veitset käsin. Fiskars on ihan hyvä perusveitsi, jos ei paljoa kokkaile :) ja Victorinoxia on monenmoista pikkuveistä ja se kokkiveitsi. Ihan hyvä "marketista" saatava veitsisarja.

 
At 29/8/11 17:48, Anonymous Hirame said...

Hei!
Japanilaisista veitsistä kannattaa pitää hyvää huolta, jolloin ne kestävät ties kuinka kauan. Hiominen tehdään veden kanssa hiomakivellä. Teimme juuri pienen katsauksen tyypillisimpiin japanilaisveitsiin, se löytyy täältä .

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails