Vaikka tekee kipeää, ei haittaa
Sorsanpaistajasta on tullut jäätelönmaistaja, ja meikäläinenkin on ehtinyt vakavasti harkita jäätelötehtailijaksi ryhtymistä. Omatekoisessa jätskissä on vaan aina tietty viehätyksensä. Mielessäni on itänyt muun muassa ajatus salmiakkijäätelöstä (siis semmoisesta, jossa olisi kunnolla makua ja ehkä silputtua salmiakkiakin siellä seassa). Ja tuoreista mansikoista tehtyä mansikkajäätelöäkin voisi kokeilla.
Aluksi oli kuitenkin pakko päästä kokeilemaan vaahterasiirappi-saksanpähkinäjäätelöä, jolla on omassa ruokailuhistoriassani hyvinkin keskeinen merkitys. Kävimme 1990-luvun alkupuolella silloisen poikaystäväni (ja nykyisen aviomieheni) kanssa lähikaupassa jäätelöostoksilla. Minä lienen valikoinut pakastealtaasta jonkin mieleen jäämättömän mehujään, mutta armaani sijoitti rahansa Mövenpickin minipurkilliseen maple syrup & walnuttia. Tavoilleni uskollisena änkesin osingolle, ja voihan nenä, että osasi olla hyvää! Suorastaan tainnuttava kokemus. Silloin elettiin nimittäin vielä kasvisrasvajäätelöiden kulta-aikaa, eikä mistään ben&jerryseistä tai häägendazseista ollut kukaan ikinä kuullutkaan.
Sittemmin olen ehtinyt myydä sieluni italialaiselle gelateria-jäätelölle, mutta se onkin sitten jo ihan oma juttunsa. Nyt muistellaan vielä tätä:
Olin jäätelöstä sen verran tohkeissani, että unohdin semmoisen pikkujutun kuin laktoosi-intoleranssi. Kolmesta jätskipallerosta seurasi siis hiukkasen kivistystä ja vatsanväänteitä, mutta sepä nyt ei kamalasti haitannut. Pääasia, että jäätelö onnistui ja oli hyvää.
Monoko-maitotiiviste näytti muuten tältä (sitä löytyi lopulta Stockmannin Herkusta kookosmaitopurnukoiden naapurista ja se maistui paljaaltaan vähän samalta kuin täkäläinen juhannusjuusto):
Aluksi oli kuitenkin pakko päästä kokeilemaan vaahterasiirappi-saksanpähkinäjäätelöä, jolla on omassa ruokailuhistoriassani hyvinkin keskeinen merkitys. Kävimme 1990-luvun alkupuolella silloisen poikaystäväni (ja nykyisen aviomieheni) kanssa lähikaupassa jäätelöostoksilla. Minä lienen valikoinut pakastealtaasta jonkin mieleen jäämättömän mehujään, mutta armaani sijoitti rahansa Mövenpickin minipurkilliseen maple syrup & walnuttia. Tavoilleni uskollisena änkesin osingolle, ja voihan nenä, että osasi olla hyvää! Suorastaan tainnuttava kokemus. Silloin elettiin nimittäin vielä kasvisrasvajäätelöiden kulta-aikaa, eikä mistään ben&jerryseistä tai häägendazseista ollut kukaan ikinä kuullutkaan.
Sittemmin olen ehtinyt myydä sieluni italialaiselle gelateria-jäätelölle, mutta se onkin sitten jo ihan oma juttunsa. Nyt muistellaan vielä tätä:
Vaahterasiirappi-saksanpähkinäjäätelö
100 g saksanpähkinäpaloja
1 1/2 dl vaahterasiirappia
3 dl kuohukermaa
2 dl jääkaappiviileää maitotiivistettä
1. Jauha saksanpähkinäpalat rouheeksi yleiskoneessa, sauvasekoittimella tai käsin. Älä jauha niitä liian hienoiksi. Laita toistaiseksi sivuun
2. Sekoita vaahterasiirappi ja kerma hyvin. Kaada viileä maitotiiviste isoon kulhoon ja vatkaa sakeaksi, kunnes tilavuus kaksinkertaistuu. Vaahdon tulee olla niin sakeaa, että vispilästä jää nostettaessa selvä jälki. Lisää vaahterasiirappiseos maitovaahtoon ja sekoita.
3. Jos käytät jäätelökonetta, sekoita seosta käyttöohjeen mukaisesti. Lisää pähkinärouhe juuri ennen kuin jäätelö jäätyy. Vaihtoehtoisesti voit pakastaa seosta ilman kantta pakasterasiassa 1-2 tuntia tai kunnes se alkaa kovettua reunoista. Kumoa seos kulhoon ja sekoita haarukalla tai yleiskoneella tasaiseksi. Sekoita pähkinärouhe joukkoon ja laita jäätelö takaisin pakastimeen 2-3 tunniksi tai kunnes se on kovaa. Jos säilytät jäätelöä pitkään, peitä astia kannella.
Olin jäätelöstä sen verran tohkeissani, että unohdin semmoisen pikkujutun kuin laktoosi-intoleranssi. Kolmesta jätskipallerosta seurasi siis hiukkasen kivistystä ja vatsanväänteitä, mutta sepä nyt ei kamalasti haitannut. Pääasia, että jäätelö onnistui ja oli hyvää.
Monoko-maitotiiviste näytti muuten tältä (sitä löytyi lopulta Stockmannin Herkusta kookosmaitopurnukoiden naapurista ja se maistui paljaaltaan vähän samalta kuin täkäläinen juhannusjuusto):
25 Comments:
Se on moloko, venäjää ei tosta vaan noin kirjoitella fiiliksen mukaan suomeksi. Ja painojen takia o:kin on välillä itseasiassa a, mutta toi oli räikeämpi virhe. Suomeksi maito..
Jos tarkkoja ollaan, niin häägendatsikin on kirjoitettu tuossa postauksessa tahallaan pieleen. Kun ei aina jaksaisi olla näiden blogitouhujen kanssa niin kovin vakavissaan.
Molokooo! Repesin monokolle ihan kypällä :-D :-D
Osuuspankin merkkiä tuosta purkista ei tainnut löytyäkään. :D
Moi! Mitä ihmettä onpi juhannusjuusto? Herkkua on tuo maito. Olen toistaiseksi vain siinä banaanitorttusessa käyttänyt kinuskina - ja hyvää se on siinäkin. Pitäis kokeilla tätä jätskiä. Ostin ko. maidon jostain etnisestä kaupasta, kun naapuri k-supermarketista olis saanu samaa puolella hinnalla...
Juhannusjuusto tai juustokeitto on näitä Oulun seudulla juhannuksen aikoihin keiteltyjä perinneruokia. Siitä oli juttua heinäkuussa Norjan-reissupostauksen kommenttiloorassa.
Kinuskiksi minäkin suunnittelin seuraavan kotiin kulkeutuvan monoko-purkillisen keittää. :)
Tervetuloa jäätelötehdaskerhoon.
Meillä ihan ykköstä on tuoreista puolukoista tehty; hienoin tulee kun kuumentaa niitä marjoja hetken, survoo ja siivilöi kuoret pois. Toinen upea on mustaviinimarja; siitä saa lisäksi filmaattisuuspisteitä kun tarjoilee viinimarjanlehdillä koristellulta lautaselta ja koristelee kokonaisilla marjatertuilla.
Appelsiinimehu-camparisekoitukseen en ole löytänyt oikeita suhteita, väri tulee kyllä komea.
Ääks, kun kuulostavat hyviltä nuo puolukka- ja mustaherukkajätylät. Saas nähdä, onko pakko ostaa se jäätelökonekin jossain vaiheessa...
Eikun kirpparille vaan! Oman jätskimasiinani ostin kahdeksalla eurolla ja hyvin pelittää!
..lisää painetta: omalla jätskikoneella voi tehdä täysin vegaanisia (ja siis laktoosittomia) jäätelöitä ! Ja lisäaineettomia !
(Ylimuulilla oli joskus joku banaaniohje.)
Mä hankin omani kun meistä tuli kummeja; lapsilla kun on kaikenlaisia rajoituksia mitä ne ei voi syödä.
MULLEKI JÄÄTELÖKONE t. Jakki
Laktoositon jäätelö ei sattuneista syistä hullummalta kuulostakaan. :) Muusatuista marjoista voisi tehdä kyllä varmasti loputtomasti kaikenlaista jäädytettyä juttua.
Jos yhdistäisi vaikka Aino-jätskin tapaan karpalon ja kinuskin, hmmm.
Niin ja ai niin se muulin banaanivalloitus!
Hih, tuo nostalginen purkki :D. Asuessani Petroskoissa vuonna kivi ja kirves lappasin maitotiivistettä lusikalla tölkistä, jos kova makeantuska iski (näin jälkikäteen ihmettelen, miten kova se oikein oli). Venäläiset ystäväni keittelivät tahnasta kinuskia, itse en ole vieläkään tullut kokeilleeksi... Vai että jätskiinkin se sopii!
Mukava kuulla maitotiivisteeseen liittyviä Venäjän-muistoja. Mietiskelinkin juuri, että mihinköhän venäläiset mahtavat itse tuota maitotiivistettä käyttää.
Jos kinuskista leipomaan innostuu, niin tuollainen edellä mainittu banaanitortun ohje näyttäisi löytyvän ainakin Ullan blogista. Vaikuttaa semmoiselta kakulta, että voisi onnistua jopa meikäläiseltä.
Olen jo pitkään "vakoillut" teitä pastan jauhajia. Itsekin kulinaristisia kokeiluja tekevänä himoruoanlaittajana olen aivan rakastunut tähän blogiin!
Lauantaina kokeilin teidän katkarapukasarianne, kiitos hyvää oli. :) Mies kotiutui juuri silloin Unkarista ja sain suoraan tilattuna tokajia kasariini.
Mitenkäs tässä reseptissä tuo kerman ja vaahterasiirapin seos, siis kermaako ei vatkata vaahdoksi, vaan sekö saa muodostaa vaahterasiirapin kanssa suht luirun seoksen..?
Minäkin kyselin tuota samaa Sorsanpaistajan kommenttiloorassa ja lopputuloksena vatkasin kerman suhteellisen löysäksi vaahdoksi. Eli vatkaamalla pitäisi ainakin onnistua.
Tärkeintä tuossa tekemisessä tuntui olevan, että maitotiiviste on tosiaan jääkaappikylmää.
Ai niin ja semmoista vielä, että itse laiton vaahterasiirappia vain desin verran, kun en halunnut jätskistä liian makeaa.
Vinkki: tuota säilöttyä maitoa saa venäläisen ruuan kaupoista ja Eestin herkuista edullisesti.
Ääääää, miksen omista jäätelökonetta. Olen monta kertaa haaveillut jätskin teosta, mutta kun pakastin on vaan niiiin pieni. Muutaman kerran olen onnistunut mahduttamaan sinne silikonivuoassa jäädykkeen, mutta siihen sen on sitten jäänytkin. Itse tehty jäätelö on varmasti aivan mahtavan hyvää. Sorbettejakin tekisin mieluusti useammin jälkkäriksi tuoreista hedelmistä. Tilaakaan ei jätskikoneelle oikein löydy. Viitsisiköhän näin ihanaan turhakkeeseen kuitenkin satsata...? *nuolaisee suupieliä*
Anonyymi: Kiitos vinkistä. Eestin Herkuissa olisikin tarkoitukseni vierailla lähiaikoina.
Aurinkotuuli: Sepä se, tilaahan se vie ja kun sitä ei joka päivä tarvitse (toisin kuin jotain vedenkeitintä), niin jahkailuksi se on mennyt täälläkin. Ehkä siitä pitäisikin vihjaista joulupukille. :)
Mutta ihan hyvää jäätelöä olen saanut aikaiseksi ilman konettakin. Esim. tätä kulhoa jäädyttelin pakastimessa ja pyöräytin sen aina siinä vaiheessa sekaisin, kun reunat alkoivat sopivasti jähmettymään. (Huono puoli tietenkin se, että joutuu jatkuvasti sitten aukomaan pakastinta.)
Ketjun aloittajalle.. kun nyt kielipuolelle kerran mennään.. "itse asiassa" kirjoitetaan erikseen.
Jätskikone on ollut yksi suosikkikoneita vuosikausia.Ja jos haluaa tehdä laktoosimattoman jäätelön, voin suositella pohjaksi kookosmaitoa, sillä saa tekaistua todella hyvän vegaanisen jäätelön
Tällaisia postauksia kun katsoo, tekee mieli rynnätä kauppaan ostamaan jäätelökone, joka keittiöstämme vielä toistaiseksi puuttuu. Salmiakkijäätelöideasi kuulosti herkulliselta!
Muistin sinua blogissani - asiaan ei liity mitään velvoitteita.
Minun venäläinen ystävä käy hamstraamassa vissiin tuota samaa tiivistettä aina jostain venäläisestä kaupasta. Se laittaa sitä sekä kahviin että teehen - on kuulemma parempaa kuin maito+sokeri. Itse en saanut ystäväni minulle keittämää teekuppia juotua...
Kiitos kaikille kommenteista ja Vesimelonille päivää piristävästä tunnustuksesta. Määkin tykkään sun blogista. :)
Olin nyt Helsingissä muutaman päivän, mutta en ehtinytkään maito-ostoksille, pöh. Aika meni liian nopeasti. No, jospa seuraava käynti tulisi nopeasti.
Kookosmaitojätski kuulostaakin muuten hyvältä.
Lähetä kommentti
<< Home