Ruskean juuston ja maissin maa

Piipahdimme siis viime viikolla Pohjois-Norjassa, suuntana tällä kertaa maailman pohjoisimmaksi kaupungiksi luonnehdittu Hammerfest. Kävimme Norjassa yhteistuumin 2000-luvun alkuvuosina, kahtenakin peräkkäisenä kesänä, ja kokemusteni perusteella suosittelisin Tromssaa Jäämeren keskeiseksi käyntikohteeksi – tai ainakin itse viihdyimme siellä yhtenä kesänä tavattoman hyvin. Myös Kilpisjärven kautta kulkeva vuoristoinen autoilureitti on huomattavasti Hammerfestiin (Altan kautta) kulkevaa tietä huikeampi, jos kohta Hammerfestin ympäristölle ominainen karuuskin on toki sinänsä kovinkin kiintoisaa.

Pohjoiset seudut olisivat tarjonneet loistavia mahdollisuuksia patikointiin, mutta jo kireähkön aikataulunkin takia vietimme enemmän aikaa ruokapöydässä kuin tunturissa. Ruokapaikkoja oli Hammerfestissa tosin häviävän vähän, ja niistäkin monet sulkivat iltaan mennessä ovensa. Paikkakunnalta sai joka tapauksessa jumalaisen hyvää pizzaa. Olihan siellä pohjoisin Peppes Pizza, jonka jenkkityylisiä pizzoja olen natustanut muistaakseni jo neljässä norjalaisessa kaupungissa.

Peppe nyt vaan tekee parhaat pizzat! Paikat ovat omaan makuuni tarpeeksi tunnelmallisia (kynttilät palavat pöydässä päiväsaikaankin), ja sekä pizzojen täytteet että tarjollepano miellyttävät niin ikään meikäläistä erityisen paljon. Hammerfestin Peppe oli kovinkin keskeisellä paikalla (satamassa samoin kuin hotellimme), ja ennen kaikkea se oli auki muita paikkoja myöhempään (jos kohta reissuväsymyksen takia emme kovin myöhään jaksaneet kaupungilla kukkuakaan). Pizzerioiden politiikkana on kaikesta päätellen varmistaa, että ihmiset voivat viettää niissä mukavasti aikaa syömisen ja juomisen äärellä. Den beste tiden er den du deler med andre.

Ylimmän kuvan pizza on Californian Dream, täytteenä kinkkua, punasipulia, rucolaa sekä mehevöittäjänä valkosipulinen dressing, jollaista voi halutessaan tilata myös pizzan päälle leviteltäväksi.

Norjassa syödään luonnollisesti paljon kalaa, katkarapuja ja muita mereneläviä. Tällä reissulla huomasin, että perinteiseen norjalaiseen ruokameininkiin on alettu yhdistää melkoisen ennakkoluulottomasti thaimaalaisia ja intialaisia makuja. Tulipahan totuteltua taas tuoreen korianterin makuun uusissa yhteyksissä. Hassu juttu norjalaisissa muonissa on maissi, jota tunnetaan tunkevan joka paikkaan. Mahdetaankohan sitä laivata Atlantin yli ihan määrissä, vai mistäköhän moinen maissin ylitarjonta mahtaakaan johtua.

Mutukokkausta-blogin väki oli kulkenut kesälomareissullaan osin samoja reittejä, ja niinpä tiesin, mitä odottaa esimerkiksi norjalaiselta hotelliaamiaiselta. Kiinnostavin tuttavuus oli makeansuolainen ruskea juusto brunost, jonka maku oli mukavan kotijuustomainen. Kyseessä mahtoi olla nyt se kuuluisa norjalainen kutunjuusto, tosin teollisesti valmistettuna. Meillä keiteltiin joskus kotona vähän vastaavanmakuista juustoa, tosin tutummasta lehmänmaidosta.

Majoneesiin tehdystä katkarapusalaatista en kamalasti välitä, mutta sitä piti ottaa pikku tilkka lautasen reunalle ihan nostalgiasyistä (räksallad’iin liittyy nimittäin hupaisa muisto ihan ensimmäiseltä yhteiseltä kesälomareissultamme).

Tarkoituksemme oli ostaa toki myös ruokatuliaisia (Coopin juustopuolelta olisi saanut ostaa myös Peppes pizza -ketjun juustoa, dressingiä, lihapullia ja tomaattisoosia!), mutta sattuneista syistä palauduimme Suomen puolelle mukanamme suurin piirtein vain sikspäkki ja salmiakkia. Mack-olut on peräisin Tromssasta, maailman pohjoisimmalta panimolta. Tuliaiskuvassa esiintyy myös yksi monista irl-lempinimistäni (whoo, mikä henkilökohtainen paljastus):

Karkkia tuli ostettua reissusta muutenkin siinä määrin, että sitä lajia ei tarvitse sitten ostaakaan koko loppuvuonna. Poroja jonkin aikaa Suomen puolella väisteltyämme pukkasimme Tornionlaaksossa Ruotsin puolelle ja huristimme Haaparantaan. Jopas sinne olikin ehtinyt putkahdella reilun vuoden aikana pitkä rivi uusia putiikkeja.

Emme menneet Ikeaan, mutta kävimme yhdessä maailman suurimmista karkkikaupoista (Candy World). Olin valikoimiin vähän harmistunut, kun lähinnä silmiin sattui muualtakin tuttuja karkkilaatuja (läntisen / skandinaavisen maailman perinteistä candy-osastoa), mutta olisihan siellä ollut esimerkiksi tumman suklaan ystäville kaikenlaista kivaa.