tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Ruskean juuston ja maissin maa

Piipahdimme siis viime viikolla Pohjois-Norjassa, suuntana tällä kertaa maailman pohjoisimmaksi kaupungiksi luonnehdittu Hammerfest. Kävimme Norjassa yhteistuumin 2000-luvun alkuvuosina, kahtenakin peräkkäisenä kesänä, ja kokemusteni perusteella suosittelisin Tromssaa Jäämeren keskeiseksi käyntikohteeksi – tai ainakin itse viihdyimme siellä yhtenä kesänä tavattoman hyvin. Myös Kilpisjärven kautta kulkeva vuoristoinen autoilureitti on huomattavasti Hammerfestiin (Altan kautta) kulkevaa tietä huikeampi, jos kohta Hammerfestin ympäristölle ominainen karuuskin on toki sinänsä kovinkin kiintoisaa.

Pohjoiset seudut olisivat tarjonneet loistavia mahdollisuuksia patikointiin, mutta jo kireähkön aikataulunkin takia vietimme enemmän aikaa ruokapöydässä kuin tunturissa. Ruokapaikkoja oli Hammerfestissa tosin häviävän vähän, ja niistäkin monet sulkivat iltaan mennessä ovensa. Paikkakunnalta sai joka tapauksessa jumalaisen hyvää pizzaa. Olihan siellä pohjoisin Peppes Pizza, jonka jenkkityylisiä pizzoja olen natustanut muistaakseni jo neljässä norjalaisessa kaupungissa.

Peppe nyt vaan tekee parhaat pizzat! Paikat ovat omaan makuuni tarpeeksi tunnelmallisia (kynttilät palavat pöydässä päiväsaikaankin), ja sekä pizzojen täytteet että tarjollepano miellyttävät niin ikään meikäläistä erityisen paljon. Hammerfestin Peppe oli kovinkin keskeisellä paikalla (satamassa samoin kuin hotellimme), ja ennen kaikkea se oli auki muita paikkoja myöhempään (jos kohta reissuväsymyksen takia emme kovin myöhään jaksaneet kaupungilla kukkuakaan). Pizzerioiden politiikkana on kaikesta päätellen varmistaa, että ihmiset voivat viettää niissä mukavasti aikaa syömisen ja juomisen äärellä. Den beste tiden er den du deler med andre.

Ylimmän kuvan pizza on Californian Dream, täytteenä kinkkua, punasipulia, rucolaa sekä mehevöittäjänä valkosipulinen dressing, jollaista voi halutessaan tilata myös pizzan päälle leviteltäväksi.

Norjassa syödään luonnollisesti paljon kalaa, katkarapuja ja muita mereneläviä. Tällä reissulla huomasin, että perinteiseen norjalaiseen ruokameininkiin on alettu yhdistää melkoisen ennakkoluulottomasti thaimaalaisia ja intialaisia makuja. Tulipahan totuteltua taas tuoreen korianterin makuun uusissa yhteyksissä. Hassu juttu norjalaisissa muonissa on maissi, jota tunnetaan tunkevan joka paikkaan. Mahdetaankohan sitä laivata Atlantin yli ihan määrissä, vai mistäköhän moinen maissin ylitarjonta mahtaakaan johtua.

Mutukokkausta-blogin väki oli kulkenut kesälomareissullaan osin samoja reittejä, ja niinpä tiesin, mitä odottaa esimerkiksi norjalaiselta hotelliaamiaiselta. Kiinnostavin tuttavuus oli makeansuolainen ruskea juusto brunost, jonka maku oli mukavan kotijuustomainen. Kyseessä mahtoi olla nyt se kuuluisa norjalainen kutunjuusto, tosin teollisesti valmistettuna. Meillä keiteltiin joskus kotona vähän vastaavanmakuista juustoa, tosin tutummasta lehmänmaidosta.

Majoneesiin tehdystä katkarapusalaatista en kamalasti välitä, mutta sitä piti ottaa pikku tilkka lautasen reunalle ihan nostalgiasyistä (räksallad’iin liittyy nimittäin hupaisa muisto ihan ensimmäiseltä yhteiseltä kesälomareissultamme).

Tarkoituksemme oli ostaa toki myös ruokatuliaisia (Coopin juustopuolelta olisi saanut ostaa myös Peppes pizza -ketjun juustoa, dressingiä, lihapullia ja tomaattisoosia!), mutta sattuneista syistä palauduimme Suomen puolelle mukanamme suurin piirtein vain sikspäkki ja salmiakkia. Mack-olut on peräisin Tromssasta, maailman pohjoisimmalta panimolta. Tuliaiskuvassa esiintyy myös yksi monista irl-lempinimistäni (whoo, mikä henkilökohtainen paljastus):

Karkkia tuli ostettua reissusta muutenkin siinä määrin, että sitä lajia ei tarvitse sitten ostaakaan koko loppuvuonna. Poroja jonkin aikaa Suomen puolella väisteltyämme pukkasimme Tornionlaaksossa Ruotsin puolelle ja huristimme Haaparantaan. Jopas sinne olikin ehtinyt putkahdella reilun vuoden aikana pitkä rivi uusia putiikkeja.

Emme menneet Ikeaan, mutta kävimme yhdessä maailman suurimmista karkkikaupoista (Candy World). Olin valikoimiin vähän harmistunut, kun lähinnä silmiin sattui muualtakin tuttuja karkkilaatuja (läntisen / skandinaavisen maailman perinteistä candy-osastoa), mutta olisihan siellä ollut esimerkiksi tumman suklaan ystäville kaikenlaista kivaa.

14 Comments:

At 15/7/08 11:43, Anonymous Vesimeloni said...

Aiai, nyt pakkaa hiukan harmittamaan ettemme poikenneet Haaparannassa tutkailemassa noita tumman suklaan valikoimia.

Tuossa brunostissa on omasta mielestäni vähän samanlainen makuvivahde kuin juustokeitossa (siis punaisessa juhannussellaisessa).
En ole kyllä saanut vielä ketään nyökkäilemään hyväksyvästi moista hehkuttaessani, vaan katseet ovat olleet enemmänkin kummastelevia, mikä pistää miettimään ovatkohan makunystyräni jotenkin kovinkin erilaiset kuin muilla ;D

 
At 15/7/08 12:03, Blogger Rosmariini said...

Juhannusjuustolle brunost tosiaan maistui (ihmettelinkin alkuun, miten maku oli niin kovin tuttu), siis sille punaiselle/makialle juustolle, jota näillä seuduilla perinteisesti keitellään (tosin tuokin taito mahtaa olla nykyään kovaa vauhtia katoamassa).

Eipä tuo brunostin maku saanut kyllä omassakaan matkakumppanissani aikaan mitään suurempaa riemastumista. :)

 
At 15/7/08 12:22, Anonymous Vesimeloni said...

Toivottavasti taito ei sentään ihan katoa, koska parempaa herkkua saa hakea!

Perinnettä hävittää osaltaan varmasti sekin kun käsittelemätöntä lehmän maitoa on niin vaikea saada eikä keitto ilmeisesti onnistu erityisen hyvin käsitellystä maidosta - kuulopuhetta tosin, koska en ole koskaan itse kokeillut.

Lapsuuskodissani sitä keitellään joka juhannus (ks. meidän blogin juhannus), eikähän juhannus miltään edes tuntuisi ilman juustokeittoa ;)

 
At 15/7/08 12:30, Anonymous Anonyymi said...

Kokeilkaapa joskus Brun-ost'ia vohveleiden kanssa. Parasta ja suosittua esim. kahvileipänä on joko myös voilla voidellut tai muuten lämpimät vastapaistetut vohveli-sydämet, jotka käännetään kaksinkerroin ja joiden välissä on kyseistä mes-juustoa.

Ps. Sekä Peppes-pizza, joka toiminut Norjassa jo 60-luvulta, että maissi ja yleisesti cokiksen ja limunjuonti ruokailun yhteydessä ovat niitä ruokailutottumuksia jotka "kotoutuneet" Norjaan "amerikalaistumisen" ja myös Nato-sotilaiden myötä jo melko pian sodan jälkeen.

Pirjo

 
At 15/7/08 12:49, Blogger Rosmariini said...

Vesimeloni: Tosiaan, blogissasi oli ihan ohjeistustakin aiheeseen. Minäkin olen nähnyt tuon juuston valmistamisen monta kertaa, mutta en ole ikinä itse keitellyt. Maito piti tosiaan ostaa aina joltakin lypsytilalta, ja juustonjuoksutinta sai etsiä joskus useammastakin kaupasta.

Pirjo: Tuota mesjuustoa muuten taitaa saada Ruotsistakin. Sieltä sitä saisi aika nopeastikin noudettua vohvelin väliin (kun Norjan juustotuliaiset jäivät tällä kertaa harmillisesti ostamatta).

Olenkin miettinyt, että mahtaako Norjan Natoon kuuluminen heijastua maan ruokatarjontaankin. Kun sitä maissia on oikeasti kaikkialla!

 
At 15/7/08 13:08, Anonymous Anonyymi said...

Saa norjalaista brun-ost'ia myös Suomesta. Muistaakseni nimellä Ski-Queen ;-).

Vohveleiden kanssa kannattaa kyseistä juustoa kokeilla, silloin ei jää ikävästi kitalakeen kiinni. Suosittua myös näkkileivän kanssa ja on todella erinomaista kaikenlaisten riista-kastikkeiden ja esim. poronkäristyksen maustamiseen..niihin kannattaa todella kokeilla, siten että lisätään ruokaan hautumisen lopulla kuten meillä kerma tai smetana. Tuo kivan pehmeyden ja makeuden ja maistamalla kastikkeita löytää itselleen sopivan annostuksen.

Brun-ost'ia voi myös nauttia lipeäkalan kanssa, tosin ilman valkokastiketta ja rapeaksi paistetun pekonin kanssa...usko tai älä :-D.

Norjassa myös paljon tiloja joissa kasvatetaan maissia, joista myydään "itsekerättynä" aika edullisesti...niistä pelloista monet käyvät maissin kokonaisina palkoina kotipakkaseen keräämässä.

Pirjo

 
At 15/7/08 14:29, Anonymous Kaisu said...

Kovin liharuokapitoisia ovat nykyisin postauksenne. Harvemmin enää kasvissyöjänä saa iloa täältä. :(

 
At 15/7/08 15:04, Blogger Rosmariini said...

Pirjo: Kiitokset runsaista vinkeistä! Jospa täkäläisetkin juustotiskit tosiaan tuottaisivat tuloksen. Poronkäristyksen sekaan tuo ruskea juusto sopisi varmasti kuin nenä päähän, mutta tuota lipeäkalaa pitänee vielä harkita. ;)

Kaisu: Olen lueskellut viime aikoina kovinkin inspiroivaa Härkäpapua sarvista -kirjaa, joten kasvisjuttuja lienee ilman muuta taas jossain vaiheessa luvassa. Jos ihan täysiverisiä kasvisruokablogeja kaipailet, niin kannattaa mennä esim. Kurpitsamoskaan tai Lettupannuun, joiden sivupalkeista löytyy muitakin suomalaisia vegeblogeja. Samoin ulkomailta vastaavia löytyy vaikka millä mitalla.

 
At 17/7/08 06:23, Blogger ylimuuli said...

Mun mielestä täältä saa aina iloa, vaikkei söis mittään!

Ja mehän ollaan ehkä myös suuntaamassa elokuussa Norjaan, suosittelette ilmeisimminkin? Pohjoista osaa on nyt kaavailtu ja koira pitäs ottaa varmaan mukaan. Oliko siellä hyttysiä?

Ruskeaa juustoa olen syönyt juuri sillä tavalla jonkin rieskojen välissä kuin mainitaan, viime alkusyksyn ulkomaanvaihdossa norjalaiset tytöt (naiset) maistattivat Briteissä tuota. Tykkäsin! :-P Mutta enpä ole Suomesta löytänyt, vaan en ole osannut etsiäkään. Nyt ei tosin ehkä tarvitse jos rahtaan Norjuudesta itsestään. :-)

Ja ilmeisesti siellä siis saa hyvin kalaa?! Syödäkseen meinaan.

 
At 17/7/08 11:38, Blogger Rosmariini said...

Toki suositellaan Norjaa, ja ennen kaikkea pohjoisosaa, koska reitti sinne saattaa hyvinkin kulkea Oulun kautta. :)

Etenkin Tromssassa oli useampiakin perinteikkäitä kalaravintoloita, joista yhdessä (norjankielisen ruokalistan kanssa arvottuani) sain kerran kaiken maailman äyriäistäkin lautaselleni. Hammerfestissä kala oli yllättävän vähän esillä siihen nähden, että kylä oli vielä vähän aikaa sitten tunnettu nimenomaan kalastuksestaan. (Nyt siellä ei enää tuoksunut kala vaan ennemminkin maakaasu. Kalastajia toki näkyi vesien varrella paljonkin, ja käytiin muutamassa kalastajakylässäkin kurkistelemassa.) Altassa käytiin yhdessä kivassa lounaspaikassa, ja siellä oli muutamia kala-annoksiakin tarjolla.

Hyttysiä en muista ainakaan tällä kertaa huitoneeni, ilmeisesti niitä ei sitten rannikolla ole siinä määrin kuin sisämaassa. Meilläkin oli kerran koira mukana yhdellä Saariselän/Utsjoen reissulla. Silloin meinasi (koirallekin) olla riesaa mäkäräisistä, mutta niihinkään ei nyt törmätty onneksi ollenkaan.

 
At 17/7/08 13:40, Blogger Pikku said...

Norjan-puolen hyttystilanteesta rapsatakseni: Juttelin työkaverin kanssa. Hän oli pyhkässyt nopealla aikataululla Lofooteille ja sieltä Tromssaan heinäkuun tokalla viikolla. Sanoi, ettei Norjan puolella ollut ollenkaan hyttysiä, mutta Kilpisjärvellä ja Suomen puolella ihan sumeesti...

 
At 17/7/08 16:22, Blogger Rosmariini said...

Kiitokset hyttysraposta! Kivalta kuulostaa tuo Lofootit-Tromssa -reissuyhdistelmä.

Pohjois-Norja on kyllä siitä mukava matkakohde, että muutamassa tunnissa pääsee (ainakin täältä Oulun korkeudelta) ihan toisenlaiseen ympäristöön (vuorenpeikkojen maahan). Ja on Suomen Lappikin tietenkin käymisen arvoinen (hyttysistä huolimatta).

 
At 22/7/08 20:09, Anonymous Anonyymi said...

Tulin juuri Norjasta ja tosiaankin, "makea" juusto oli itsellenikin uusi kokemus kun söin sitä vohvelin ja hillon kera. Ihan hyvää, mutta ei sen vuoksi kannata norjaan kannata matkata. Mutta sen muun ruoan vuoksi sitten kyllä. Siellä ei jää ravintolassa nälkä ja hotellien aamiaispöydät pistävät kaikki tähänastiset kokemukset kalpenemaan.

Opinpa myös sen että Norjalasten pizza on käytännössä aina paksupohjaista pannupizzaa.

Ja kuvassa ollut Mack -olut on todella, todella hyvää peruslageria.

 
At 22/7/08 20:29, Blogger Rosmariini said...

Norjalaisessa ruokatarjonnassa on kyllä (muuten monissa suhteissa samankaltaiseen ruotsalaiseen tarjontaan verrattuna) jännää luonnonläheistä konstailemattomuutta.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails