tiistaina, elokuuta 19, 2008

Kokaten Kiinaa

Meillä oli keväällä valloillaan innostus intialaiseen ruokaan, eikä harrastusta ole toki edelleenkään haudattu kokonaan. Epäilen sen elpyvän syksymmällä entistäkin virkeämmäksi. Nyt kesällä kiinnostus vaan on siirtynyt pykälän verran Kiinan suuntaan.

Ostimme viimein oikean valurautaisen wokkipannun, jota kärsii kuumentaa ihan kunnolla. Kiintoisia kiinalaisia keittokirjojakin on ilmestynyt taloomme tämän vuoden aikana, ja kesäkuussa luonamme vierailleet blogitoverimme toivat meille tuliaiseksi kokonaisen lastin kiinalaisia mausteita, kuivattuja siitakesieniä sun muuta käyttökelpoista.

Heinäkuinen yongshi-kokemus osoitti, ettei kiinalaisen ruuan tekeminen ole välttämättä kovinkaan vaikeaa. Aineksissa riittää toki pilkottavaa, mutta se menee sentään jo rutiinilla ja on muutenkin ihan hauskaa puuhaa. Ja omatekemässä kiinalaisessa on se hyvä puoli, että siihen saa mittatilaustyönä juuri niitä aineksia, mitä haluaa. Eli minulle runsaasti sientä ja sipulia, ja Pippurimyllylle kanaa ja pähkinää.

Keittokirjoista omaksumamme ohjeistuksen perusteella olemme wokanneet ensin viipaloidun lihan kohtuullisen runsaassa öljyssä. Siis vähän friteeraamisen tapaan. Sen jälkeen lihat laitetaan sivuun valumaan, ja paistetaan pannulla ripeästi halutut kasvikset huomattavasti vähemmässä öljyssä. Lopuksi liha ja kasvikset sekoitetaan ja roiskaistaan sekaan ennalta tehty kastike, esimerkiksi sweet&sour tai jokin muu vastaava, joita saa valmiina kaupasta - mutta jotka erittäin helppotekoisina on tietenkin suotavaa tehdä myös itse. Kastikkeen voi vielä säätää haluttuun paksuuteen vaikkapa maizenalla.

Keskimmäisessä kuvassa näkyvä Kiinalaista ruokaa suomalaisessa keittiössä -kirjan kansikuva muistutti muuten välittömästi mieleeni viime kesän lomareissulla San Franciscon Chinatownissa syömämme dim sumit. Ihmettelin silloin puoliraa'aksi jätettyjä pullamaisia nyyttejä, mutta tuosta kirjasta kävi ilmi, että juuri sellaisia niiden kuuluukin olla - etenkin, jos pullat höyryttämällä kypsyttää. Kiinalaisen pullaosaston taidan jättää omassa keittiössämme väliin, mutta samaisen kirjan dumplingit otan kokeiluun heti, kun on vähänkään enemmän aikaa askarrella.

21 Comments:

At 19/8/08 21:47, Anonymous fokentori said...

Hyvä blogi. Nyt kun teillä on uusi vokkipannu niin ootteko kokeillu tai kokeilkaa tätä. Aivan täydellinen lisuke esim. pihvien kanssa lisukkeena. Unohtaa voi perunat.

Kaalia riittävästi ( kokonainen ok ) leikkaa isoiksi paloiksi.
Pekonia pieniksi paloiksi pannulle tirisemään ( paketti riittää )
Ranskankermaa purkki

Eli wokkaamaan.

Tiristä pekonit
Ryöpsäytä kaalit pekonissa ( 1-2 min) säilyy rapeana
Lisää ranskankerma ja sekoita kaikki keskenään.
Ja saman tien ruokaan lisukkeeksi.
Valmistusaika n. 5 min yhteensä.
Menee myös sellaisenaan.

 
At 19/8/08 22:47, Blogger Rosmariini said...

Pekoni ja kaali! Emme ole yhdistelmää koskaan kokeilleet, mutta nyt on ihan pakko. Kuulostaa tosissaan koko lailla täydelliseltä.

Kulinaarimuruissakin oli kaalipaistoksesta vähän aikaa sitten postaus.

 
At 20/8/08 08:10, Blogger Hyppysellinen said...

ostettiin kans alennusmyynneistä tuo Ken Hom:n kirja, muttei ole ehditty testaamaan vielä ainoatakaan reseptiä.

mekin testattiin joskus dim sumeja, mutta saanee jäädä kokeiluksi. muu kiinalainen kyllä uppoaa, hyvinkin!

 
At 20/8/08 17:19, Blogger Rosmariini said...

Kävinkin penkomassa blogiarkistoanne kiinalaisten reseptien toivossa (valtava määrä reseptejä muuten vajaassa puolessa vuodessa!). Voi, kun saisi joskus itsekin tehdyksi Pekingin ankkaa (siinä varsinainen ikuisuusprojekti).

 
At 20/8/08 17:44, Blogger Hyppysellinen said...

kiinalaisia ei tainnut oikein löytyäkään tuon ankan lisäksi...
ei siitä kannata mitään ikuisuusprojektia ottaa. tekin teette vaikka mitä, niin eiköhän siihen yksi Pekingin ankkakin taivu. suuritöisintä taisi olla Pastapään tekemät Lootuksenlehtileivät. ja ankkahan ei täällä ole yhtä ihanan läskistä kuin Kiinan pakkosyötetyt ankat...

noita postauksia tulee kyllä aika tavalla. onkin pitänyt kysyä, miten olette tehneet aakkosellisen hakemiston?

 
At 20/8/08 23:19, Blogger Rosmariini said...

Ankkahankkeen esteenä lienee ollut enimmäkseen mielikuva kokonaisesta, katossa roikkuvasta ankasta, hehheh, vaikka onhan monissa keittokirjoissa toki vähän yksinkertaisempiakin versioita. Kyllä me vielä joskus!

Hakemistoa pidetään yllä ihan käsipelillä. Pitäisi kysyä teknisestä toteutuksesta perheen teknisemmältä osapuolelta. :)

 
At 21/8/08 12:49, Blogger Hyppysellinen said...

ahaa! te aiotte lähteä niiiiin perusteelliselle linjalle. jostain löytyi googlettamalla ihan ankankasvatusohjeitakin Pekingin ankkaa varten, mutta siinä saattaa olla jo eläinsuojeluviranomaisillakin sana sanottavana.

 
At 21/8/08 12:56, Blogger Rosmariini said...

No ei me ehkä riiputustouhuihin kuitenkaan ruveta, vaikka ajatus siitä aina silloin tällöin mielessä kummitteleekin. Siihenhän tarvitsisi jo sata syömämiestäkin. Ja sen kokonaisen ankan, joita ei mahdeta ihan perusmarketeissa myydäkään. :)

Kaikkein hauskinta olisi tietenkin matkata Kiinaan maistelumatkalle.

 
At 21/8/08 13:06, Anonymous Katja said...

Täällä enkuissa pyöri just telkussa ohjelma "chinese food made easy" ja se sai minut kiinnostumaan pitkästä aikaa kiinalaisesta ruoasta.

Ohjelman perusteella on myös ilmestynyt kirja jonka ostin ja olen jo muutamaa reseptiä kokeillutkin ja on ollut tosi hyvä. Voin lämpimästi suositella.

Jos kiinnostaa BBC:n sivuilta löytyy joitakin reseptejä ja vinkkejä ohjelman kotisivuilta.

http://www.bbc.co.uk/chinesefoodmadeeasy/

 
At 21/8/08 22:52, Blogger Rosmariini said...

Suuret kiitokset linkkivinkistä! Piristi kummasti päivää (on pitänyt niin hoppua, etten ole itse ehtinyt bongailla uusia ruokasivustoja aikoihin).

 
At 22/8/08 21:52, Blogger Aurinkotuuli said...

Kun osaiskin tehdä autenttista "kanaa ja pähkinöitä"... NAM!!

 
At 22/8/08 21:59, Blogger Rosmariini said...

Ai sinäkin olet sitä koulukuntaa. :) Meilläkin asuu tosiaan yksi kyseisen annoksen ystävä.

 
At 23/8/08 10:03, Blogger Aurinkotuuli said...

Juu, viimevuonna kävin hakemassa yhdestä läheisestä kiinalaisesta samaista ruokaa pari kertaa viikossa, yhdestä annoksesta kun söi kaksi kertaa. Kerran sitten tilasin kanaa schezuan (vai miten se kirjoitettiin). Hiukan huonosti suomea osaava mies kysyi, olenko maistanut tätä aiemmin, tykkäisinkö siitä varmasti. Hiukan kummastellen vastasin, että olen maistanut ja pidän kyllä. Sitten hän hymyili leveästi ja sanoi: "Mutta kana ja pakkina parempi?" ... Että mieltymyksestäni on siis vitsailtu jo kiinalaisessa ravintolassakin :D.

 
At 23/8/08 11:56, Blogger Rosmariini said...

Hihii. Joskus sitä on kyllä ihastunut johonkin ruokalajiin niin tosissaan, että henkilökuntakin alkaa siitä jo vitsailemaan. Minä olisin hapanimelän ystävä, mutta täkäläisissä paikoissa hapanimelät soosit tuppaavat olemaan tätä nykyä vähän turhan mauttomia meikäläisen makuun.

 
At 23/8/08 15:24, Blogger Pippurimylly said...

Minä olen tosiaan kanssa ehdoton kanaa ja pähkinöitä -fani. Muuta en kiinalaisissa juuri syö. Siinä on jotenkin täyteläisyys, raikkaus ja pähkinän tuoma vekkuli tekstuuri juuri sopivasti tasapainossa!

 
At 24/8/08 13:34, Anonymous Anni said...

Hei! Jos tänne saa postaustoiveen jättää, niin tehkäähän jotain katkaravuista! Ne on minun all-time lemppareita, mutta harvoin tulee tehtyä, koska ne tuppaa aina maistumaan samalta. Pastanjauhajien ideoita kaivataan ja kovasti!

 
At 24/8/08 13:52, Blogger Rosmariini said...

Katkaravut maistuvat meillekin, ja itse asiassa minulla taitaakin olla jemmassa pari resepti-ideaa. Pitää ottaa toteutukseen lähiviikkojen aikana.

 
At 24/8/08 14:08, Blogger Rosmariini said...

Semmoista tuli vielä mieleeni, että muinaiseen katkarapukasaripostaukseen tuli aikoinaan muutamia hyviä katkarapuvinkkejä kommenttilootankin puolelle.

 
At 24/8/08 19:24, Blogger Niina said...

hei, aloitin itsekin ruokablogin pidon ja lisäsin sinut linkkilistalleni, kun sivuasi tulee usein selailtua. Sopiihan tämä?

http://kasviskokkailua.blogspot.com/

 
At 24/8/08 21:42, Blogger Rosmariini said...

Sopii hyvin. Paljon onnea uudelle blogille!

 
At 22/7/10 07:27, Blogger galenos686 said...

Hei. Itsekin aion alkaa kokata kiinalaisia, mutta niillä usein ruoat vaativat 180-190 asteen öljyt. Siihen ei varmaan norm hellat riitä?

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails