Tatissa
Metsäsienet ovat maistuneet tänä kesänä ja syksynä meikäläisille mahdottoman hyvin, ja viime viikkojen viikonloppumuonissa sienet ovat melkein aina olleet mukana tavalla tai toisella. Yleensä kastikkeena vaikkapa kalan kaverina. Viime viikonloppuna sienet pääsivät samalle lautaselle hirven kanssa, mutta siitä lisää joskus myöhemmin.Aluksi käytimme viime kesän sienisaalistamme, sen jälkeen Kauppahallin vihanneskojusta ostettuja kanttarelleja ja sittemmin olemme ehtineet muutaman kerran taas metsäänkin. Etenkin tatteja on hauska poimia, kun ne ovat maultaan makoisia ja lisäksi perussieniä helpommin tunnistettavissa (eikä tattien joukosta mahda löytyä kovinkaan paljon myrkyllisiä yksilöitä?). Viikonloppuna mukaan lähti kangastatteja, joita voisi sommitella talven mittaan vaikkapa pataruokiin.
posted by Rosmariini @ 10:20
12 comments
12 Comments:
Tyhmä kaupunkilainen kyselee: Syödäänkö tateista ihan kaikki osat vai onko niissä jotain, mitä pitää poistaa ennen käyttöä?
Äikätattia ei kannata syödä, samoin sappitatti on yäks. Luonnonvoima juuri soitti minulle sairaslomalaiselle ja kertoi paikan mistä saisi kamalasti lehtikuusentatteja. Nyt mietin, että millä ilveellä saan itseni kuntoon edes pientä täsmäiskua varten,
Anonyymille kaupunkilaiselle tiedoksi, että ota roskat ja multa pois ja senkun nakkaat pannulle. Hyvvee on. Martoilla on kaikenlaisia sienentunnistuskursseja ainaskin, jos ei ystäväpiiriin ketään sienihöperöä ole sattunut.
Köhköh, vaikenen tähän.
Kiitos, Satujatar, tattitietämyksestäsi. Jos asuisimme vähän lähempänä, niin änkeäisimme kyllä mukaan sienimetsälle. Voisi oppia aika paljon uutta.
(Viikonlopulta tuli hupaisia kuvia, joissa meitsi seisoo ruskaisessa metsässä nenä kiinni sienikirjassa. Eli ei ihan heittämällä mene vielä tuo tunnistaminen, vaikka onhan tuota jo jonkin verran harjoiteltu. Mutta parempi tietenkin pelata varman päälle eikä näin noviisina luottaa itseensä liikaa.)
Paranemisia & onnea tattijahtiin!
Heh, minäkin kaupunkilainen matkaan ensi viikonloppuna mökkeilemään ajatuksenani tutustua lähimetsän sieniantimiin. Metsä on kuivahkoa mänty/sekametsää enimmälti, joten kai sieltä jotain sieniä löytyy. Perheessämme ei koskaan ole sieniä juuri syöty, siksi en ole aiemmin mökkimetsän sienitarjontaankaan kiinnittänyt huomiota, mutta nyt aion! Eli kirjaston kautta metsään ainakin tutkimusretkelle, saa nähdä uskaltaako sieltä mitään poimia tällä tunnistustaidolla :) hupaisia kuvia siis meilläkin varmaan tiedossa.
Sienten tunnistaminen on ihan hauskaa hommaa. Etenkin siinä vaiheessa, kun palaset loksahtavat kohdalleen ja ominaisuudet täsmäävät kirjan kuviin ja kuvauksiin.
Kerro sitten, jos onnistut saamaan saalista. :)
Minä en oo koskaan syönyt tatteja, mutta piru vieköön että haluaisin!
Ja olen ehkä ainoa, mutta naurattaa tuo otsikko ihan valtavasti :-D Semminkin kun sanonta "hakata tattia" on tuttu... En nyt avaa sen enempää, perheblogi tai jotain ;-) Saapi arvailla, josson ennestään vieras.
Pari vuotta sitten sienimetsässä kävelin suurten, ruskeiden sienten ohi ja meinasin jättää ne siihen, kun luulin olevan myrkyllisiä. Olin niin varma, että olivat, sillä niin moni oli sinä päivänä metsässä ollut, että olihan jonkun täytynyt ne nähdä.
Poimin kuitenkin koriin ja kysyin asiantuntevammalta henkilöltä, mitähän nämä mahtavat olla. Herkkutatteja! Illalliseksi sain mahtavaa tattipastaa sisäfileen ja maukkaan punaviinin kera. Vieläkin nousee vesi kielelle...
Muuli: Tattipiirakkaa! Eikö teikällä olisi siellä senssit lähteä satujattaren mukana tattiin milloin vaan? :)
Kannat kattoon: Herkkutatti tosiaan taitaakin olla tateista kaikkein makoisin. Jospa niihin törmäisi vielä tälle syksylle, toivoa sopii.
Moromoro!Tatissa on tänään oltu itsekin,suppiloita tosin enemmän löytyi.Piruttaan rupesin kirjoittelemaan,kun aihe oli sopiva.Kauan oon seuraillut blogianne mitään kirjoittelematta,mutta just huomasin semmosen asian,että blogi täyttää 3 v.Onneksi olkoon ja jatkakaa samaan malliin!
Vautsi, hienosti huomattu. :) Ja kiitoksia! Jatketaanhan me. Toiveissa olisi, että jossain vaiheessa ehtisi taas päivittelemään vähän tiuhempaan tahtiin (työt haittaavat harmillisesti harrastustoimintaa).
Oli kyllä hauskaa etsiskellä sieniä, mutta lopulta uskalsimme syödä vain paria lajiketta keräämistämme, koska ne pystyimme tunnistamaan melko varmasti kangasrouskuiksi ja lisäksi löytyi pari kehnäsientä. Hyvää tuli kun ryöpättiin, pilkottiin, paistettiin rasvassa sipulisilpun kera ja murusteltiin sekaan vielä aurajuustoa :) grillatun ruoan lisukkeena maistui hyvin.
Voi jehna. Sieniä + sipulia + aurajuustoa = NAM!
Lähetä kommentti
<< Home