Epätoivoiset mustikkamuffinssit
Omaan keittokirjahyllyyn kannattaa tehdä täsmäiskuja eri vuodenaikoihin. Kesällä ihan eri reseptit saattavat kiinnittää huomion kuin talviaikaan, jolloin ei ole kaiken maailman yrttiä, marjaa ja kasvista koko ajan houkuttelevasti saatavilla.
Tosin mahtaneeko johtua tästä kovin koleasta kesäsäästä, etten ole tänä kesänä mitään ihan vastustamattomia kesäherkkuja onnistunut keittokirjoistani poimimaan. Helle-eväille ei ole ollut juurikaan käyttöä, hrrrr. Moni kiintoisa grillausreseptikin odottaa edelleen kokeilemistaan.
Viime syksynä ostamani Täydelliset naiset -keittokirja on edelleen mielestäni ihan ykkönen, mikä johtuu tietenkin siitäkin, että Desperate Housewives on (Lostin ohella) lempisarjani. Muuta en juuri katsokaan, paitsi tietenkin ruokaohjelmia. Mutta siis siitä kirjasta. Minusta on mainiota, että reseptit on jaoteltu siinä roolihenkilöiden mukaan. Breen reseptit ovat arvatenkin hyvin erilaisia kuin Susanin, jonka juustomakaroonia en ole vielä uskaltanutkaan kokeilla.
Sen sijaan tein Susanin resepteistä Sloppy Joe -nimistä jenkkiruokaa, joka oli muuten aika tavallista tomaatti-jauhelihakastiketta, mutta seassa oli runsaasti chili- sekä Worcestershire-kastiketta. Niin ja melkein puoli litraa silputtua sipulia ja aika paljon varsiselleriä, ettei se siinäkään mielessä muistuttanut sitä tavallista italialaista jauhelihakastiketta, mitä minulla on toisinaan tapana keitellä.
Jauhelihakastikkeeseen sopii kyllä muutenkin hienonnettu varsiselleri sekä myös porkkanaraaste, ei sen puoleen. Ihan hauska kokeilu oli syödä soosia sämpylän välissä (tarjoiluehdotuksessa oli ehdotettu toiseksi vaihtoehdoksi keitettyä pastaa). Ei edes sotattu pahemmin, vaikka se kuulemma kuuluisi tämän ruokalajin kanssa asiaan.
Keskeisin kokeiluni kyseisestä kirjasta ovat kuitenkin olleet Breen mustikkamuffinssit, jotka taisivat esiintyä jo aivan ensimmäisessä Desperate-jaksossa. Ne olivatkin ihan kivoja muffinsseja. Pientä kierrettä makuun tuli raastetusta appelsiininkuoresta. Erityisvinkkinä mainittiin, että mustikat eivät värjää taikinaa sinivihreäksi, jos ne lisää taikinaan jäätyneinä. Eli vaikka mustikat ovat nyt sesongissa, niin muffinsseja niistä ehtii leipoa varsin hyvin vasta talvellakin.
Tosin mahtaneeko johtua tästä kovin koleasta kesäsäästä, etten ole tänä kesänä mitään ihan vastustamattomia kesäherkkuja onnistunut keittokirjoistani poimimaan. Helle-eväille ei ole ollut juurikaan käyttöä, hrrrr. Moni kiintoisa grillausreseptikin odottaa edelleen kokeilemistaan.
Viime syksynä ostamani Täydelliset naiset -keittokirja on edelleen mielestäni ihan ykkönen, mikä johtuu tietenkin siitäkin, että Desperate Housewives on (Lostin ohella) lempisarjani. Muuta en juuri katsokaan, paitsi tietenkin ruokaohjelmia. Mutta siis siitä kirjasta. Minusta on mainiota, että reseptit on jaoteltu siinä roolihenkilöiden mukaan. Breen reseptit ovat arvatenkin hyvin erilaisia kuin Susanin, jonka juustomakaroonia en ole vielä uskaltanutkaan kokeilla.
Sen sijaan tein Susanin resepteistä Sloppy Joe -nimistä jenkkiruokaa, joka oli muuten aika tavallista tomaatti-jauhelihakastiketta, mutta seassa oli runsaasti chili- sekä Worcestershire-kastiketta. Niin ja melkein puoli litraa silputtua sipulia ja aika paljon varsiselleriä, ettei se siinäkään mielessä muistuttanut sitä tavallista italialaista jauhelihakastiketta, mitä minulla on toisinaan tapana keitellä.
Jauhelihakastikkeeseen sopii kyllä muutenkin hienonnettu varsiselleri sekä myös porkkanaraaste, ei sen puoleen. Ihan hauska kokeilu oli syödä soosia sämpylän välissä (tarjoiluehdotuksessa oli ehdotettu toiseksi vaihtoehdoksi keitettyä pastaa). Ei edes sotattu pahemmin, vaikka se kuulemma kuuluisi tämän ruokalajin kanssa asiaan.
Keskeisin kokeiluni kyseisestä kirjasta ovat kuitenkin olleet Breen mustikkamuffinssit, jotka taisivat esiintyä jo aivan ensimmäisessä Desperate-jaksossa. Ne olivatkin ihan kivoja muffinsseja. Pientä kierrettä makuun tuli raastetusta appelsiininkuoresta. Erityisvinkkinä mainittiin, että mustikat eivät värjää taikinaa sinivihreäksi, jos ne lisää taikinaan jäätyneinä. Eli vaikka mustikat ovat nyt sesongissa, niin muffinsseja niistä ehtii leipoa varsin hyvin vasta talvellakin.
6 Comments:
Kun joskus bongasin tuon keittokirjan kaupassa, oli heti ensimmäisenä tsekattava, että löytyyhän sieltä Susanin juustomakarooni. Mahtaa olla melkoinen herkku. :D
Sen kanssa ei varmaan kamalasti haittaisi, vaikka menisi vähän pieleenkin. :)
Mie muuten aina olen miettinyt, että mikseivät mustikkamuffinssit saisikin sinistyä. Sehän kuuluu niiden syvimpään olemukseen.
(hih, mikä sanavahvistus, cidre. pitäisköhän tänä iltana ottaa yksi? ;-D)
Niin, mikäs vika violetissa! Mutta tuo pakkasvinkki on hyvä semmoiselle leipurille, joka ei ikinä muista ottaa mitään tarpeeksi ajoissa sulamaan (eikä omista mikroa).
Meitsi voisikin ottaa illalla yhden rgiztpen.
Ja sitä piti vielä sanomani, että mustikkamuffinsseista löytyy tietenkin juttua muistakin ruokablogeista, uusimpana Prinsessakeittiön muffaripostaus.
Herkulliselta näyttää :)
Lähetä kommentti
<< Home