perjantaina, elokuuta 01, 2008

Pastakirjan kokkaus

En osallistunut kuvassa näkyvän murkinan valmistamiseen millään tavalla (tai tomaatit taisin kyllä puolittaa sekä siivota keittiön lopuksi), mutta nappasin sen näköjään omaksi postauksekseni ihan vaan sen takia, etten ole tainnut postata vielä mitään muonaa viime vuonna ilmestyneestä Aglio & Olio -kirjasta.

Olemme toki kokeilleet opuksesta kuukausien mittaan useampaakin reseptiä, yksinkertaista valkosipulipastaa, tagliatelle al ragùa (eli spaghetti bolognesea, joka ei onnistunut kepittämään omia luotto-ohjeitani) sekä jotain semmoista, johon tuli kesäkurpitsaa ja jonkinlaista yrttiä, timjamia kenties.

Ainesosia ei alla olevassa reseptissä ole mitoitettu sen vuoksi, että niin ei ole tehty kyseisessä keittokirjassakaan (minkään ohjeen kohdalla). Enkähän minä niitä tietenkään tiedä muutenkaan, kun en tekemiseen osallistunut tuon enempää. Paitsi että kirsikkatomaatteja taisi tulla joukkoon kokonainen muovirasiallinen.
Farfalle con pollo e pomodorini

broilerin rintafileetä
kirsikkatomaatteja
sipulia
chiliä
rosmariinia
balsamiviinietikkaa
tilkka kuivaa vermuttia

Pilko liha ja sekoita se pilkotun rosmariinin kanssa. Anna marinoitua hetki tilkassa kuivaa vermuttia. Freesaa sipuli pannussa, lisää kananliha ja marinadi. Paista hetki ja lisää tilkka balsamiviinietikkaa. Lisää pilkotut kirsikkatomaatit ja kuivattu chili. Paista hetki. Lisää hieman pilkottua rosmariinia ja sekoita pastan kanssa. Tarjoile parmesaanin kera.

Ainesosissa ei ollut mainittu suolaa ollenkaan, mutta lisäsimme sitä siitä huolimatta (kuten ilmeisesti on tarkoituskin, koska mihinkään muuhunkaan kirjan ohjeeseen ei ole ilmeisesti sisällytetty suolaa). Pastaakaan ei tuossa ohjeessa ollut erikseen mainittu, eli jossain vaiheessa kannattaa laittaa ne farfalletkin kiehumaan.

14 Comments:

At 1/8/08 23:29, Anonymous Anonyymi said...

Pitkaan blogianne seuranneena on sen verran kommentoitava (vihdoin ja viimein) etta A&O kirja sai minut hurahtamaan pastaan totaalisesti muutamaksi kuukaudeksi. Aloittelijalle reseptit eivat tarjoa oikeastaan mitaan mutta jos jonkinlainen nappituntuma hommaan on niin kirjasta loytyy ohjeet perusitalialaisen meiningin loytamiseen :) nim. spaghetti alla puttanesca:aan viikoksi hullaantunut (maarilla kun voi pelailla ja loytaa sen oman oikean reseptin nappituntumalla). Vinkki maailmanparhaan ragun tekemiseen: desi kermaa jauhelihaan ruskistamisen jalkeen - keitetaan kokonaan kokoon ja lisataan muut aineet. Toimii!

 
At 2/8/08 00:41, Blogger Rosmariini said...

Kiva, kun kommentoit! Jos tuo spaghetti alla puttanesca on edes hiukankaan samanlaista kuin pari vuotta sitten postaamamme pasta putana, niin sen täytyy olla tosissaan hyvää. Pitääpä etsiskellä ohje tuolta A&O:sta ja kokeilla sitä vaikka seuraavaksi.

 
At 5/8/08 08:36, Anonymous Jukka said...

Pitänyt useasti tehdä itsekin tätä, mutta kaatunut aina vermutin puutteeseen. Ko. kirjan alkuintron mukaan kun tuo on kovin tärkeässä osassa tässä ruoassa.

 
At 5/8/08 09:59, Blogger Rosmariini said...

Meillä sattui vermuttia olemaan, kun sitä tulee käytetttyä aina silloin tällöin ruuanlaitossa. Tai no ainakin simpukka-sienirisotossa.

 
At 5/8/08 21:55, Blogger Aurinkotuuli said...

Pastaa ei olekaan tullut kokattua pitkään aikaan. Mielessä on kyllä eräs ruoka ollut jo pidemmän aikaa, toteuttanen sen viikonloppuna. Tuo Aglio & Olio kirja on kyllä kiinnostanut minua myös, en vain ole päässyt toistaiseksi tutustumaan siihen. Tämä kuulosti yskinkertaisuudessaan herkulliselta, niin kuin italialainen ruoka ja monesti toimivat reseptit ovatkin. Voisin laittaa kokeiluun :).

 
At 5/8/08 22:42, Blogger Rosmariini said...

Yksinkertaiset pastamuonat ovat kyllä maailman parasta pikaruokaa. Tosin etenkään näin kesäaikaan ei ole tullut keiteltyä pastaa juuri ollenkaan. (Meikäläisellä on meneillään kalakausi, voisin syödä sitä jossain muodossa jatkuvasti.)

 
At 6/8/08 11:13, Anonymous Anonyymi said...

Hyvaa 'aitoa' ragua (noh, ohjeen sain yhdelta 80-vuotiaalta ravintolan omistaja rouvalta Bolognassa, ragun synnyinseuduilla, joten luotan melko pitkalle...) saa vain kauna keittamalla ja rikkailla aineksilla.

Ainakin tulee laitta ensin alkuun sipulia, varisselleria, ja porkkanaa ihan pieneki silputtuna oliivioljyyn pehmiitymaan (en nyt muista suomenkielista termia talle, sori). Sitten sekaan lihat: naudan jauhelihaa ja saman verran painossa salsicce, eli siis semmoisia lihaisia 'makkaroita', jotka on sianlihaa, sitten kanan maksoja pieniksi silputtuna (niita laitetaan niin vahan ettei maksan makua, jota mina inhoan, tunne ollenkaan, mutta tuo jotenkin syvyytta kai siihen raguun), ja mieluiten myos kivispiiraita tosi pieneksi silputtuna. VOI myos laittaa pieneksi silputun prosciuto crudon kannan (niita myy Italiassa tietty marketit sitten kun ei saa enaa leikattua kauniita viipaleita siita kinkun lopusta). Tama viimenine ei ole todella mikaan valttamattomyys.

Sitten alkaa se keittaminen hiljaisella tulella, ja sita pitaisi jaksaa jatkaa ainakin 2 h, mieluiten vaikka nelja (siksikin meilla kun tehdaan ragua niin sita tehdaan ainakin 3 kg lihoista kerralla, ja sitten pienissa purkeissa pakastimeen). Aina kun kuivuu 'liikaa' voi keitokseen lisata vetta tai lihalienta sopivasti. Tomaattimurska tai se semmoinen silea 'passata' lisataan vasta aika lopuksi (eika esim. viela pakastettaviin purkkeihin), koska tomaatti 'happamoituu' helposti sailytyksessa ja ottaa ikavamman maun myos pakastuksessa.

Rakastan kermaa, ja aion kokeilla sita kylla jauhelihan kanssakin, mutta ehka moni italialainen ei tunnistaisi sita 'ragu':ksi..

 
At 6/8/08 11:15, Anonymous Anonyymi said...

Viimeisin 'anonyymi' pahoittelee kaikkia kirjoitusvirheita ja huonoa suomea... ohje on silti ihan luotettava! :-))

 
At 6/8/08 12:36, Anonymous Anonyymi said...

Ragu-kommenttini kermaa ei itseasiassa soosissa huomaa ollenkaan, se ainoastaan "pehmentaa" jauhelihan samettiseksi. Samaan varmaan paasee keittelemalla kastiketta useamman tunnin, omaani jaksan yleensa keitella 1.5 - 2 tuntia.

 
At 6/8/08 21:41, Blogger Rosmariini said...

Hyviä vinkkejä, kiitoksia! Olen kuvitellut osaavani tehdä kohtuuhyvää ragua (tai bolognesea...), mutta nyt taas huomasi, että opittavaa saattaisi olla vielä hyvinkin paljon. :)

Mikä muuten on kivispiiras?

 
At 7/8/08 11:19, Anonymous Anonyymi said...

No, se kivispiiras (tai kivipiiras), en oikein edes googlella loytanyt luotettavaa kirjoitusasua tuolle elimelle... se on jokatapauksessa kanan ylsi elin (?), johon se keraa ne pinete kivet joita se nokkii syodessaan ja jotka auttavat sita jauhamaan ruuan hienoksi. Blaah, ihan epaprofessionaalinen selitys, mutta ehka ymmarsit? Italiassa niita myydaan ihan tavallisissa (isommissa) marketeissa, ja kun olin pieni ja kotiin ostettiin suoraan tilalta kananpoikia, niin silloinkin jouduin niihin vahan tutustumaan...
Mutta kylla sita ragua saa hyvin tehtya ilmankin, jos on vaikeeta loytaa... mutta ne pinet kanan maksat voi tuoda hyvan lisa, jos vaan ei laita liikaa..

 
At 7/8/08 11:48, Blogger Rosmariini said...

Kiitos selvityksestä, nyt ymmärsin. :) Italiassa on kyllä ihan eri tavalla saatavissa kaikkea tuommoista toisin kuin täällä Suomessa, jossa markettien hyllyt pursuvat vain hunajamarinoituja broilerisuikaleita. Mutta broilerinmaksaa taitaa täkäläisistä kaupoistakin löytyä ainakin pakastettuna.

 
At 8/8/08 17:16, Anonymous Anonyymi said...

Selitykseksi viela anonyymilta, etta sisi se lapsuudenkoti johon niita kananpoikia ostettiin kasapain oli kylla ihan keskella Savoa... (kun ehka kirjoituksesta sai kasityksen etta olisin kasvanut ihanasti jossain valimeren rannalla! (Niin ja ihanaahan Savossakin on!)

 
At 8/8/08 17:36, Blogger Rosmariini said...

Ajatukset tosiaan huristivat tuosta edellisestä kommentista välittömästi Välimerelle. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails