lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Oulusa on toripolliisi pullia

Kesällä on mukava kurkistella aina välillä vähän omien kotinurkkien ulkopuolellekin. Vähän vastapainona sille, kun talviaikaan ei tunnu saavan ikinä aikaiseksi yhtään mitään. Lisäksi pastanjauhantaperheemme vuorokausirytmi on tavallisina työpäivinä pari tuntia keskivertokansalaista jäljempänä, mistä syystä monet pienemmät putiikit ja kahvilat sulkevat ovensa siinä vaiheessa, kun me vielä istumme kiltisti ja kuuliaisesti konttorituolissamme.

Nyt olemme käyneet monissa semmoisissa paikoissa, joista täällä Pastanjauhannan kommenttilaatikossakin on ollut jossain vaiheessa juttua. Vanhoista tutuista paikoista voisi mainita keittiötarvikekauppa Pähkinän kivijalkakaupan loppuunmyynnin (nyyh, aikamoinen menetys oululaiselle keittiötarviketarjonnalle – onneksi toiminta sentään jatkuu postimyyntinä netissä), josta kävimme ostamassa alennushinnoin kahvia ja kaikkea muutakin kivaa. Kuten nyt vaikka tuon drinkkisheikkerin (mikä suomenkielinen nimitys sille olisi sopivin?), jossa olemme ehtineet tehdä tosin vasta yhdet daiquirit.

Vanha tuttu oli myös oululainen kirjakahvila Nispero, jossa yhdistyy monta mukavaa asiaa. Kahvi, kirjojen katselu ja kanelipulla. Nisperossa on saatavilla vähän tavallisuudesta poikkeavienkin kustantajien tuotoksia. Lisäksi Ouluun ja oululaisuuteen liittyvät kirjat ovat kahvilassa hyvin esillä. Aloitin lukemaan siellä viimein Miss Farkku-Suomea, mikä kirjaa suositelleille tahoille tiedoksi saatettakoon.

Ruokapuolelta olemme käyneet vihdoin ja viimein Limingantullissa Kotivaran makkarakaupassa, josta emme tosin onnistuneet saamaan ribsejä hyvästä yrityksestä huolimatta. Niillä on ilmeisen hyvä menekki, ihmekös tuo. Kärkkäri-kärkkäreitä ostimme, paistoimme pitkään hiljaisella tulella ja aterioimme sinapin sekä silputun sipulin kanssa. Tuossa kuvan annoksessa on tosin mukana myös ketsuppia sekä kurkkusalaattia, jotka eivät kuulemma oikeaoppiseen kärkkärielämykseen kuulu.

Kärkkäri oli runsaslihaisen oloinen, mutta samalla yllättävän ryynimakkaramainen. Ensi kerralla (jos vielä makkaraa tänä kesänä innostumme paistamaan) voisin sijoittaa ennemmin ehkäpä Tervaporvariin tai Ukkopekkaan, vaikka Pippurimyllylle kyllä maistui tuo Kärkkärikin.

Samaten kävimme testaamassa Hai Longin Yongshi-aterian, joka mallaa siis jollain tapaa Mongolialaista Barbequeta. Ideana on valita buffetista lautaselle oman maun mukaan kasviksia, mereneläviä ja lihaa + toiselle pienemmälle lautaselle kauhallinen sopivaa soosia. Valikoima ojennetaan kokille, joka paistaa niistä annoksen asiakkaan odotellessa vieressä. Vähän etukäteen jännitti, minkälaisen annoksen ainesosista onnistuu kasaamaan, mutta olipahan vaan yllättävänkin hyvää! Ainesten on tuommoisessa paistobuffetissa tietenkin pakko olla kohtuullisen laadukkaita ja tuoreita, mikä kyllä näkyi myös murkinan maussa.

Oulun kiinalaisissa ravintoloissa on paljon ihan tavallisiakin lounasbuffetteja. En ole ikinä tainnut itse semmoisessa syödä, kun olen lounasaikaan niin harvoin liikkeellä, mutta Mutukokkauksen kesälomareissukertomuksessa on juttua aiheesta.

Postauksen otsikko on peräisin Soivan Siilin laulusta Oululaista ihimeteltävää, joka sulatti kerralla jäyhimmänkin jauhajasydämen.

5 Comments:

At 19/7/08 14:52, Anonymous Vesimeloni said...

Olikohan tuo Pähkinä auki vielä silloin muutama viikko sitten kun kävimme Oulussa?

Ikkunashoppailimme nimittäin iltakävelyllä varmaankin juuri noilla nurkilla jonkun iki-ihanan keittiötarvikekaupan ikkunoilla. Myivät toripolliisipatsaita siinä ikkunassa ja jos jonkinlaisia keittiövimpaimia. Harmillista, että noiden erikoiskauppojen on todella hankala sinnitellä hengissä näin pienessä maassa. Pääkaupunkiseutu taitaa olla ainoa, jonka asukasmäärä riittää pitämään pienemmänkin putiikin hengissä. Tampereellekin kun saamme jonkun kivan niin kyllä se valitettavan usein keikahtaa nurin melkein samantien.

Nuoruudessani kutsuin muuten kärkkäriksi kaikkia käristemakkaroita eli makkaraa, jonka grillin täti friteerasi öljyssä kypsäksi - enpä huomannut kärkkäriä kesällä syödessäni katsoa miten se grillin täti sen minun viimekertaisen kärkkärini valmisti. Se oli kyllä tuotemerkiltäänkin tuota nykyisin oikeaa kärkkäriä.

Olisipa mielenkiintoista tietää, onko tässä kärkkärin käsite muuttunut suppeammaksi sen n. reilun kahdenkymmenen vuoden aikana, jonka olen asunut etelässä vai loinko vaan silloin kärkkärille erilaisen merkityksen kuin muut.

Tuo Hai Long vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta! Teidän kiinalaiset tosiaan panostaa asiaan eri tavalla kuin meillä täällä, jossa kaikki on kuin samasta muotista valettuja samoin tuottein ja hinnoin. Millähän saisin niiden omistajat (ehkä niitä onkin vain yksi) Ouluun opintoretkelle! Tai ehkä hankin näillä arvosteluillani niihin vain porttikiellon ja kehotuksen mennä Ouluun syömään kun ei kerran paikalliset pöperöt kelpaa ;)

 
At 19/7/08 15:16, Blogger Rosmariini said...

Pähkinä mahtaa olla edelleenkin ainakin jonkin aikaa auki (tosin en nyt ole muutamaan päivään siitä ohi kulkenut), mutta tuo toripolliisi-kauppa taitaa olla Torikadulla sijaitseva Lysti Kööki & Kammari, josta saa nimensä mukaisesti kaikenlaista kammarinkin puolelle. :) Harmillisen hankalaa noiden pienempien liikkeiden on kyllä kilpailla isojen (ja pitkään auki olevien) kauppojen puristuksissa.

Minä muuten kuulin vasta tänä kesänä tuosta Kärkkäri-kärkkäristä. (Luulin aiemmin, että oikea kärkkäri on Tervaporvaria.) Huono paikallisruokatuntemus meikäläisellä! Kärkkäri-nimitystä olen käyttänyt lapsesta asti kaikenlaisista nakkikopilla yms. paikoissa myytävistä grillimakkaroista.

Omaan kotikaupunkiinsa taitaa suhtautua usein vähän turhankin kriittisesti. Hyvä siinä mielessä, että joku aina silloin tällöin hoksauttaa näkemään niitä parempiakin puolia.

 
At 19/7/08 16:05, Anonymous Vesimeloni said...

Juu, tuo Lysti Kööki & Kammari se varmaan sitten oli, mitä katseltiin. Nykyään kyllä nettikauppa varmaan pelastaa nuo pienet erikoisliikkeet lopulliselta kuolemalta, koska kustannukset ovat siinä puuhassa sen verran pienemmät kuin ihan oikeaa liikettä pitäessä; uskoisin ainakin niin.

Kyllä se minunkin kärkkärikäsitys on ollut lapsesta saakka samanlainen kuin sinulla ja aidoista aidoin kärkkäri oli sellainen rasvassa friteerattu.

Turistin silmään Oulu kyllä tuntui tosi eloisalta ja hauskalta paikalta!

 
At 20/7/08 09:52, Anonymous Anonyymi said...

Oikeaoppinen nimi tuolle cocktailshakerille suomeksi on ihan vain cocktailravisitin. :)

Sitähän hyödynnetään vaikeasti sekoitettavien ainesosien kanssa, kuten kerma, sokerisiirappi tms. Voi myös käyttää mojitojen teossa; jäämurska ja mintunlehdet sekä sokeri ja lime shakeriin; jäämurskan terevät reunat repivät mintun mukavasti ja tuovat maut esiin. Sopii toki myös juoman kylmentämiseen pikaisesti (huonelämmin mehu shakeriin jäiden kanssa ja reipas ravistelu; tuloksena kylmää mehua). Sen sijaan hiilihappopitoisia juomia ei kannata ravistaa... ;)

 
At 20/7/08 18:07, Blogger Rosmariini said...

Vesimeloni: Kyllähän täällä viihtyy etenkin näin kesäaikaan oikeinkin hyvin. Keskusta on (esim. Tampereeseen verrattuna) vähän pieni, mutta siinäkin on toisaalta puolensa, kun kaikki on niin kätevästi saavutettavissa.

Anonyymi: Ravistinhan se tosiaan onkin! :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails