Oulusa on toripolliisi pullia

Kesällä on mukava kurkistella aina välillä vähän omien kotinurkkien ulkopuolellekin. Vähän vastapainona sille, kun talviaikaan ei tunnu saavan ikinä aikaiseksi yhtään mitään. Lisäksi pastanjauhantaperheemme vuorokausirytmi on tavallisina työpäivinä pari tuntia keskivertokansalaista jäljempänä, mistä syystä monet pienemmät putiikit ja kahvilat sulkevat ovensa siinä vaiheessa, kun me vielä istumme kiltisti ja kuuliaisesti konttorituolissamme.

Nyt olemme käyneet monissa semmoisissa paikoissa, joista täällä Pastanjauhannan kommenttilaatikossakin on ollut jossain vaiheessa juttua. Vanhoista tutuista paikoista voisi mainita keittiötarvikekauppa Pähkinän kivijalkakaupan loppuunmyynnin (nyyh, aikamoinen menetys oululaiselle keittiötarviketarjonnalle – onneksi toiminta sentään jatkuu postimyyntinä netissä), josta kävimme ostamassa alennushinnoin kahvia ja kaikkea muutakin kivaa. Kuten nyt vaikka tuon drinkkisheikkerin (mikä suomenkielinen nimitys sille olisi sopivin?), jossa olemme ehtineet tehdä tosin vasta yhdet daiquirit.

Vanha tuttu oli myös oululainen kirjakahvila Nispero, jossa yhdistyy monta mukavaa asiaa. Kahvi, kirjojen katselu ja kanelipulla. Nisperossa on saatavilla vähän tavallisuudesta poikkeavienkin kustantajien tuotoksia. Lisäksi Ouluun ja oululaisuuteen liittyvät kirjat ovat kahvilassa hyvin esillä. Aloitin lukemaan siellä viimein Miss Farkku-Suomea, mikä kirjaa suositelleille tahoille tiedoksi saatettakoon.

Ruokapuolelta olemme käyneet vihdoin ja viimein Limingantullissa Kotivaran makkarakaupassa, josta emme tosin onnistuneet saamaan ribsejä hyvästä yrityksestä huolimatta. Niillä on ilmeisen hyvä menekki, ihmekös tuo. Kärkkäri-kärkkäreitä ostimme, paistoimme pitkään hiljaisella tulella ja aterioimme sinapin sekä silputun sipulin kanssa. Tuossa kuvan annoksessa on tosin mukana myös ketsuppia sekä kurkkusalaattia, jotka eivät kuulemma oikeaoppiseen kärkkärielämykseen kuulu.

Kärkkäri oli runsaslihaisen oloinen, mutta samalla yllättävän ryynimakkaramainen. Ensi kerralla (jos vielä makkaraa tänä kesänä innostumme paistamaan) voisin sijoittaa ennemmin ehkäpä Tervaporvariin tai Ukkopekkaan, vaikka Pippurimyllylle kyllä maistui tuo Kärkkärikin.

Samaten kävimme testaamassa Hai Longin Yongshi-aterian, joka mallaa siis jollain tapaa Mongolialaista Barbequeta. Ideana on valita buffetista lautaselle oman maun mukaan kasviksia, mereneläviä ja lihaa + toiselle pienemmälle lautaselle kauhallinen sopivaa soosia. Valikoima ojennetaan kokille, joka paistaa niistä annoksen asiakkaan odotellessa vieressä. Vähän etukäteen jännitti, minkälaisen annoksen ainesosista onnistuu kasaamaan, mutta olipahan vaan yllättävänkin hyvää! Ainesten on tuommoisessa paistobuffetissa tietenkin pakko olla kohtuullisen laadukkaita ja tuoreita, mikä kyllä näkyi myös murkinan maussa.

Oulun kiinalaisissa ravintoloissa on paljon ihan tavallisiakin lounasbuffetteja. En ole ikinä tainnut itse semmoisessa syödä, kun olen lounasaikaan niin harvoin liikkeellä, mutta Mutukokkauksen kesälomareissukertomuksessa on juttua aiheesta.

Postauksen otsikko on peräisin Soivan Siilin laulusta Oululaista ihimeteltävää, joka sulatti kerralla jäyhimmänkin jauhajasydämen.