Uusi espressokeitin: Rancilio Silvia

Tuttavani hankki taannoin Gaggian espressokeittimen ja perisuomalaista kateutta täysipainoisesti ilmentävänä kahvinjuojana ajauduin peruuttamattomaan varustelukierteeseen. Sen seuraukset eivät ole onneksi olleet pelkästään negatiivisia. Meillä nimittäin ponkaistaan nykyään aamuisin liikkeelle tosi autenttisten cappuccinojen voimalla - tosin vain silloin, kun saan rajoitettua torkkuhälytyksen käytön edes suunnilleen muun yhteiskunnan normittamiin mittoihin.

Pitkällisen nettitutkimuksen jälkeen päädyin Rancilion vehkeisiin: keittimeksi Silvia ja myllyksi Rocky. Tästä parista löytyy arvosteluja, ohjeita ja muuta materiaalia varmaan enemmän kuin mistään muista yksittäisistä espressolaitteista. Silvia on pääasiassa ammattikäyttöön kahvikoneita valmistavan Rancilion ainoa varsinainen kotimalli, joten iso osa sisuskaluista on suoraan raskaamman sarjan laitteista. Oikeastaan haaveilin Silviasta tosissani jo muutama vuosi sitten, mutta terve saituus eli ns. järjen ääni esti viemästä ajatuksia käytäntöä pidemmälle vielä silloin. Nyt sekin on näköjään sitten vaiennut.


Lukuisat nettikeskustelut varoittivat, että Silvia saattaa olla aloittelijalle oikukas, mutta kun sitä oppii vaalimaan, on koneesta mahdollista vetää kotioloissa espressoa ja siitä johdettuja kahvijuomia, jotka pesevät helposti suurimman osan Starbucks-henkisistä kahviloista. Alussa kestikin hetken (ja toista pussia papuja) ennen kuin onnistuin saamaan yhdistelmästä ulos juomakelpoisia espresso-shotteja. Keitin on tosiaankin omapäinen, sillä jos sitä operoi pikkuisenkin huolimattomasti, tulos on aika lailla juomakelvotonta. Sopivan tamppausvoiman ja jauhantakarkeuden löytäminen kesti aikansa - ja lisäksi sitä peijoonin karkeutta pitää jatkuvasti säätää papumerkin, paahtotuoreuden ja ilmankosteuden (ja varmaan kuun asennonkin) mukaan.

Italialaiseen tapaan espresso tuntuu toimivan hyvin siten, että sitä juodaan aamulla runsaan maidon kanssa ja illalla vähemmällä tai kokonaan ilman. Leuto cappuccino käynnistää päivän mukavasti ja vastaavasti töiden jälkeen iltasella napakka espresso palauttaa kehoon puhdin. Illemmalla voi sitten vielä juoda macchiaton eli espresson ihan vähäisellä vaahdotetulla maidolla - ja sitten hyvästellä kahvikoneen hellästi nukkumaan.

Aikaisemmin suosikkikahvijuomani on ollut latte, mutta syy on selvästi ollut se, että näillä leveyksillä harvoin saa kunnolla valmistettua cappuccinoa tai macchiatoa. Jostain syystä maitovaahto tehdään kahviloissa säännönmukaisesti liian kovaksi, jolloin valtaosa siitä jää norkoilemaan kuppiin vielä sittenkin, kun kahvi on juotu alta pois. Parempaa tulee, kun maidon vaahdottaa vähän löysemmäksi "mikrovaahdoksi", jolloin maitovaahto sekoittuu kahviin paremmin ja lopputulos on koostumukseltaan yhtenäinen, kermaisen pehmeä juoma. Lattessa, johon maitoa vaahdotetaan kevyemmin, tämä toteutuu ainakin Oulun alueen kahviloissa paremmin kuin cappuccinossa.


Täällä Oulun alueella kahvitarpeita (maidonvaahdotuskannuja sun muuta, mitä kahvikoneen vierustalle niin helposti kertyy) ja tuoreehkoja papuja löytyy esim. Pähkinästä ja Rooperista. Pähkinää pitää jälleen kehua hyvästä asenteesta ja asiakaspalvelusta. Kun menin kyselemään keittimen huuhteluun tarvittavaa sokkosuodatinta, he myivät minulle ylimääräisen osan omasta kahvilapuolen keittimestään, kun suodatinta ei normaalivalikoimissa ollut.

Kahviin haksahtaneille on muuten vastikään perustettu spämmiongelmissa riutuneen Kahvilasi-foorumin korvaajaksi uusi keskustelupalsta Ristretto, josta löytyy kohtalotovereita ja kärsivällistä opastusta.